Pian 50 vuotiaat

Ajattelin vaan kun itsekkin pian täytän 50v ja sit käydään kohti 60 vuotta eli alkaako 50v jo vanhuuden ensi oireet

Pian 50v. Voimissa ei muutoksia, pieneksi naiseksi olen aika vahva. 40kg laattoja kulkee kottikärryllä 3 kerrallaan ja niiden asentaminenkin onnistuu. Samoin betonisäkkien kantaminen ja sekoittaminen poralla yms. pihan pikku harrastelut. 😁 Olen edelleenkin puuhailija ja saan paljon aikaan. Iän myötä olen kyllä opetellut myös ottamaan aikaa sohvalla tai tv edessä puuhaamisen vastapainoksi ehkä kerran tai kaksi viikossa. Se on uutta. Enkä myöskään ota ohjelmaa niin paljon kuin joskus aiemmin. Enemmän se on kuitenkin johtuu siitä, että olen oppinut paremmin elämään oman arvojeni mukaan ja käyttämään aikani sen mukaan. Ehkä voisi sanoa myös, että olen oppinut paljon armollisuutta itseäni kohtaan.

Olen myös voimaantunut, en enää ala elää miehen ehdoilla enkä aio hukata itseäni tai naiseuttani. En enää aio olla sinisilmäinen optimisti ja ottaa vaivoikseni miestä, joka ei pysty kohtuulliseen elämänhallintaan, tai kärsii isoista haasteista. Arvostan toki jokaista ihmistä ihmisenä, mutta parisuhteen pitää olla tasavertainen, molemminpuolinen ja tasapainoinen. Pystyn hyvin yhdistämään elämään omat, lasten ja puolison tarpeet. Olen onnellisessa parisuhteessa. Siis iso päänsisäinen muutos on tapahtunut 5-kymppiä lähestyessä.

Lihakset ei kipeydy aiempaa enemmän, eikä suorituskyky ole oleellisesti muuttunut 4-kymppisestä. Kierto toimii voimakkaista ovulaatiotuntemuksista päätellen ainakin 85-90%:sti (hormonikierrukan takia kuukautisia ei ole tai ne on niin onnettomat ettei niitä tajua kuukautisiksi, tosin hormonikierrukan vaikutus alkaa selkeästi heiketä) Kaikkien kolmen lapseni laskettu aika olisi ollut 27-29pv. Huomaan olevani samassa rytmissä edelleen.

4-kymppisenä olin parisuhteessa vähähaluisen/haluttoman miehen kanssa. Haluja oli paljonkin, muttei keinoja niitä juurikaan niitä ruokkia, en halunnut pettää ja omaa aikaa ei ollut koska omaa aikaa eikä omaa tilaa ollut. Nyt halut kukkii ja olen yllättynyt, että sitä jaksaisi ihan miten paljon vaan ja käyntiin lähtee varsin helposti. 😆 Ei voi kun sanoa, että oikea mies on osunut kohdalle. ❤️

En koe mitään suurta eroa aiempaan 20 vuoteen itsessäni. Ikä toki näkyy ulkonäössä, mutta se on osa elämää. Kun en koskaan ole ollut mikään missi, en tunne menettävänsä mitään tärkeää.

Elän elämää, joka on tyypillisempi 35-45vuotiaalle. Ruuhkavuodet, ylä- ja alakoulun aloitus. Lasten kasvaessa elämä muuttuu ja on muuttunut eniten.

RAHAA on enempi. Siksi on hyvä olla ja elää. Tervetuloa keski-ikään, ei lopu raha.

Onneksi olen 31 mutta ei häitä ikä on numero

Veleho ol'. liom Gandlalf konssanaan. Iän puolesta.

Olen hieman lähempänä 40 kuin 50 ikävuotta, mutta en ole vielä huomannut mitään merkittäviä fyysisiä muutoksia, jotka liittäisin suoraan ikääntymiseen. Ehkä palautumisessa kestää kauemmin rankan urheilusuorituksen jälkeen. Pyrin kohottamaan parhaillaan kuntoani ja selviydyn ihan ongelmitta kuntosalitreenistä tai rankemmastakin jumpasta. Juoksukunnossani on eniten kirittävää, mutta näillä keleillä juoksua ei ole päässyt harjoittamaan eli se jää kevään projektiksi.

Olen kärsinyt vuosikausia univaikeuksista, joten väsymyksen suhteen en osaa sanoa mikä johtuu mistäkin, voi olla että ikäkin alkaa jo väsyttää. Teen työtä, joka saattaa olla ajoittain hyvinkin stressaavaa ja arjessani on paljon kaikenlaista meneillään. Tämä saattaa välillä tuntua uuvuttavalta. Olen opetellut pysähtymään ja rauhoittamaan menoa ja jos sattuu olemaan esim vapaa viikonloppu, niin osaan nykyään paremmin pyhittää sen levolle kuin ennen.

Seksuaalinen halukkuuteni ei ole vähentynyt, vaikka kumppanin puute tietysti "latistaa" tätä osa-aluetta. Olisikin helpompaa, kun ei olisi haluja niin ei tarvitsisi tuskailla tämän asian suhteen. Miehen kosketusta ei pysty millään korvaamaan eli eroottisten tarpeiden tyydyttämisessä on tällä hetkellä huutava vaje.

Arvomaailmani on kyllä kehittynyt aikuisuuden myötä. Ei ehkä niinkään perusarvot, mutta tapani suhtautua niihin. Minulle on nykyään tärkeämpää elää itseni näköistä elämää kuin pyrkiä miellyttämään muita. Se ei tarkoita itsekkyyttä, vaan sitä, että uskallan asettaa myös omat tarpeeni riittävän korkealle.

Kaiken kaikkiaan olen mielestäni monella tavalla hyvässä iässä. Ikä ei rajoita mitään tekemisiäni, mutta olen riittävän kypsä osatakseni esim nauttia elämästäni enkä murehdi asioita, joita nuorempana murehdin. Tietenkin ikä näkyy jossain, ei tämän ikäisenä ole enää parikymppisen näköinen, mutta ei minulla ole mitään tarvetta näyttää ikuisesti nuorelta. Tärkeämpää on elää onnellista ja antoisaa elämää yhdessä läheisteni kanssa.

olin juuri näyttänyt 50v niin väsymys ja melankolia jäi olemaan, tkoossa testosteroni oli viite arvossa, niin lääkäri epäli masennusta, kun oideet oli saman kaltaiset, aina vaan olo samanlainen teki mitä teki,

Jossain määrin olen hyvinvoivempi kuin nuorena, nuorempana. Vähemmän kroonisia vaivoja nykyään. Harvemminkin. Voin myös henkisesti paremmin nykyään mitä nuorempana. Mikä osaltaan vaikuttaa takuulla fyysiseen hyvinvointiinikin. Stressi osaa viedä terveydenkin. Jos aina stressaa jotain, niin käy kyllä fysiikan päällekin.

Mutta enhän minä enää ole nuori. Sitkeä kyllä kuin perkele edelleen. Myönnän silti, että kaikki muuttuu vähitellen heikompaan iän karttuessa. Aivan luonnollista. Aikansa kutakin, kunnes soronnoo.

Jasu

Viisikymppisenä naisena voin paremmin kuin koskaan. On itseluottamusta, arvokkuutta, pitkän uran tuomaa kunnioitusta, seksuaalisuuteni on noussut uudelle tasolle, osaan huomioda myös muut enkä vain oman itseni. En vaihtaisi tätä ikää mihinkään. Vielä kun pitää itsestään hyvää huolta ja muistaa hymyillä paljon, tätä ikää ei voita mikään.

Lihaskunto ja kestävyys on ihan samalla tasaolla, ehkä vähän parempikin kuin 30 vuotiaana. mutta palautuminen, joka asiasta kestää älyttömän kauan. Työpäivän jälkeen menee ilta palautuessa ja jos käy esim. kaupassa oitää siitäkin palautua. Ja sitten kun mulla on ylimääränen asunto, niin mulla meni puoli vuotta, että sain vaihdettua muutaman kynnyslistan, vessan silikonit ja yhden turvonneen oven, että saisin sen uudelleen vuokrattua.

55-vuotiaana elän ehkä parhaintaa aikaa elämässäni. Näytöt on jo annettu eikä kenellekään tarvitse todistella enää yhtään mitään. Liikun ja katson mitä suuhuni laitan, sillä olen pysynyt kuosissa aika hyvin. Perusterve. Alkon käyttö on ihan minimissään ja pelit toimii ilman Viagraakin.

Mikään ei lopu ...

50 nii alkaa varottelee. Esim pohje kipeä puoltoista vuotta. 56 v. nii mulle tuli pikkuaivoinfarkti.

Fyysisesti olen nyt paremmassa kunnossa kuin kymmenen vuotta sitten. Työmatkat kuljen pyörällä tai kävellen josta tulee sellainen 15 km liikuntasuorite. Vapaapäivinä sitten hiihtoa. Lisäksi käyn salilla mutta ongelma on se että kovin tuntuu vaikealta aloittaa kotona venyttely.

Henkisesti sitten taas on menty ensin takapakkia ja myöhemmin sitten eteenpäin. Lasten muutto omilleen ja parisuhdetta etsiessä pakkien kasaantuessa kohdalle alkoi ennen valoisa ja lämmin talokin näyttää kolkolta ja harmaalta.
Nyt kun lapset näyttävät pärjäävän ja itse olen keskittynyt löytämään elementtejä laadukkaaseen yksinäisyyteen niin uskon että eteenpäin on menty.

Kuten touhutipaton tammikuu vaihtui himottomaksi helmikuuksi niin samanlainen ajatuksen taso minulla on ollut myös seksin suhteen. Vaikka mitattujen testojen perusteella pitäisi olla virtaa ja vireyttä niin kyllä järki ja excel-taulukko kertovat että kannattaa keskittyä asioihin joissa on mahdollisuudet onnistua.

Jos jotenkin tiivistäisi niin totean että elämä on monipuolistunut. Tämän on tehnyt kodin ulkopuoliset asiat kuten työ, politiikka, järjestötoiminta sekä laajentuneen ystäväpiirin mukana tulleet asiat kuten vaikka vaellukset tai kalastus.

tilaston mukaan parit eroaa eniten 47-52v eli onko syynä miestenvuodet syynä näin,

pitäiaikö laittaa jotain tiekoneen tkwkwmiä nimiä plstaqlaisista, kun niin lähellä tuo e3räs kääntä jiin voisin laittaa, mitä tekisi..

jooh kun hukassa tuo juttu miin twqllenytss nimiä, piyi muuyyss yirfodyotskrnnr4yys v-koofiddw joyys löytyy:

Lari
Jaka
Man
Jothano
Passsi
Sei

😊😊💕💕

Seuraavaksi 50v mittarissa.
Kyllähän noita kolotuksia sun muita tullut,
ei tosin iän vuoksi. Ainakaan suurin osa.
Ja halut, himot ja ajatukset ovat vahvempia
kuin koskaan. Se ikiomamies ei ole vaan löytänyt tänne vielä.

Pari harmaata voi olla jo partakarvoissa, mutta muuten ei isompaa muutosta 40 vuotiaaseen keinovaginamieheen. Järjenkäytön ja rauhallisuuden määrä on toivottavasti lisääntynyt entisestään.

Jos verrataan 34-vuotiaaseen kvm:een, niin silloin pantiin huomattavasti enemmän. Voi tosin johtua silloisesta uutuuden innostakin.

-keinovaginamies-

Siinäpä se, kun mitään eroa ei huomaa. Kunto on hyvä. Rautaa nousee. Seksi halut on tallella... Hyvä niin.

eikösa 50-vuotias ole keski-ikäinen

Kyllä 50 on jonkinlainen rajapyykki. Harva, todella harva haluaa enää lapsia ja se näkyy seksuaalisessa halukkuudessa suhteen ollessa jo arkirytmissä. Uutuuden viehätyksen aikanahan seisoo koko ajan, arki tasoittaa.
Yksinkertaistettuna seksuaaliset halut ovat tavalla tai toisella nitoutuneet yhteen lisääntymisen kanssa. Ei sitä "tappi sojossa" enää kylille lähdetä naisia etsimään kuten nuorempana.

Voimatasot ja kunto ovat pysyneet kohtuu tasolla, ei kyllä enää mitään ennätyksiä missään fysiikkaa tarvittavassa enää tehdä. Olkoon kysymys voimannostosta, juoksusta tai sänkyhommista, nukkumisesta tai muustakin puhuttaessa.

Itsekkyys on vähentynyt, josko sitä tietää jo olevansa kohta menneen talven lumia ja antaa tilaa enemmän toisille.

Kyllä se ikä alkaa vaikuttamaan, ei ole enää niin pirteä ja aamuisin tuntuu, että aina vaan on väsynyt olo, vaikka ois nukkunut yli 8 tuntia.
On myös sellainen klömpsö olo, kun jotain ulkona yrittää puuhastella, kuten polttopuita halkoa yms.
Lisäksi on sellainen saamattomuuden tunne, ei oikein saa mitään aikaiseksi, eikä oikein jaksa mitään aloittaa, varsinkaan mitään työhommia.

testosteroni vaje altistaa 17 eri oideelle ,vaikka liitetään pelkkään sukupuoli viettiin,