miten minun pitäisi suhtautua asiaan..
eli olimme lauantaina viettämässä iltaa ravintolassa. kun odottelimme kyytiä poissa tuli eräät pari mies tuttuani vastaan. en ole siis nähnyt heitä aikoihin. siinä me vaihettiin kuulumisemme, ja omasta aloitteestani kerroin mies kainalossani että meillä on 3 kuukauden ikäinen pieni poika jne..
no lopulta saapui kyytimme. mieheni kaveri kävi heittämässä meidät kotiin. takana istui mieheni vanha tyttöystävä, joka kysyi että "mitäs kuuluu pitkästä aikaan", mieheni vastasi "eipä ihmeempiä". ei pojastamme kertonut mitään. näitä on nyt tapahtunut montakin kertaa, että kun monet mieheni tuttavat kysyvät kuulumiset, niin mies ei yhellekään ole sanonut että meille on syntynyt lapsi. saattaa tämä minun juttuni kuulostaa hyvinkin tyhmältä, mutta asia vaivaa minua.
no minähän tietysti vedin herneen nokkaani, ja kysyin mieheltäni että mikä mättää kun lapsesta ei puhuta mitään? mieheni vastasi" en viiti alkaa puhumaan, kun itsellä menee niin hyvin ja kaikki ajattelee että leuhotan vain koko asiasta" siis täh?
en ymmärrä tätä juttua. mies siis ei ollut nähnyt tätä naista ainakaan 3-4 vuoteen, ja nyt kun toinen kysyy monen vuojen kuulumiset, niin mies sanoo että eipä ihmeempiä. mielestäni jos koko ajan jankuttaisi lapsesta, ja näistä "hyvistä" kuulumista, niin se voisi olla leuhottamista, mutta ei tämä.
miten siis voisin ratkaista tämän asian mieheni kanssa, onko ollut vastaavaa muilla? itse kun hehkutan kaikille vanhoille tutuille ihanasta muksustamme, niin mikä tämä miehen "ongelma" on?
kiitos jos viitsitte vastata, asia siis painaa paljon.
eli olimme lauantaina viettämässä iltaa ravintolassa. kun odottelimme kyytiä poissa tuli eräät pari mies tuttuani vastaan. en ole siis nähnyt heitä aikoihin. siinä me vaihettiin kuulumisemme, ja omasta aloitteestani kerroin mies kainalossani että meillä on 3 kuukauden ikäinen pieni poika jne..
no lopulta saapui kyytimme. mieheni kaveri kävi heittämässä meidät kotiin. takana istui mieheni vanha tyttöystävä, joka kysyi että "mitäs kuuluu pitkästä aikaan", mieheni vastasi "eipä ihmeempiä". ei pojastamme kertonut mitään. näitä on nyt tapahtunut montakin kertaa, että kun monet mieheni tuttavat kysyvät kuulumiset, niin mies ei yhellekään ole sanonut että meille on syntynyt lapsi. saattaa tämä minun juttuni kuulostaa hyvinkin tyhmältä, mutta asia vaivaa minua.
no minähän tietysti vedin herneen nokkaani, ja kysyin mieheltäni että mikä mättää kun lapsesta ei puhuta mitään? mieheni vastasi" en viiti alkaa puhumaan, kun itsellä menee niin hyvin ja kaikki ajattelee että leuhotan vain koko asiasta" siis täh?
en ymmärrä tätä juttua. mies siis ei ollut nähnyt tätä naista ainakaan 3-4 vuoteen, ja nyt kun toinen kysyy monen vuojen kuulumiset, niin mies sanoo että eipä ihmeempiä. mielestäni jos koko ajan jankuttaisi lapsesta, ja näistä "hyvistä" kuulumista, niin se voisi olla leuhottamista, mutta ei tämä.
miten siis voisin ratkaista tämän asian mieheni kanssa, onko ollut vastaavaa muilla? itse kun hehkutan kaikille vanhoille tutuille ihanasta muksustamme, niin mikä tämä miehen "ongelma" on?
kiitos jos viitsitte vastata, asia siis painaa paljon.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mies on fiksu kun ei kehuskele asiasta, joka ei ehkä todellakaan kiinnosta muita. Tai mies oli vaivaantunut ja hämillään entisen tyttönsä seurassa ja unohti täysin koko asian.
Kyllä jotkut sitten jaksaa vetästä herneen nokkaansa niin pienistä asioista...=)
Ymmärrän ongelmasi, voin vain kuvitella kuinka sinuun koskee kun miehesi ei kerro pojastanne kun exä on samassa seurassa.
Minulla on taas sellainen ongelma, että ystäväni (miespuolinen) puhuu vain ja ainoastaan lapsistaan. Se on hirveän ahdistavaa. Varsinkin kun hän usein muistuttaa ystäviään siitä, kuinka hän olisi jo ajat sitten eronnut vaimostaan jos lapsia ei olisi.
Tuollainenkin on kamalaa, olla nyt vaimon kanssa vain lasten takia! Onneksi minun mieheni ei ole kanssani vain lasten takia - meillä kun ei niitä vielä ole.
Sano miehellesi, että lapsi on myös hänen ja ongelmista tulisi puhua.
Miehenkin pitäisi osata avata suunsa jos jokin asia mättää, vai mitä?
Kerro hänelle, ettet ole ajatustenlukija - sillä usein miehet olettavat naisen osaavan tuon taidon!
Voimia sinulle ja olen varma, että asia kääntyy parhain päin.
Turhaan otat paineita tuollaisesta. Miehillä on vain erilaiset prioriteetit. Eikös se ole yleensäkin tavallista että naiset "vouhottaa" vauvoista. Enpä ole montaa miestä nähnyt jotka lakkaamatta höpöttäisivät lapsistaan. Loppujen lopuksi se on aika harvinaista..
on vähän outoa, ettei mies koskaan mainitse tulleensa isäksi. Lapsi on kuitenkin syntynyt 3 kuukautta sitten. Mies on siis tuore isä. En nyt lähde spekuloimaan syitä, miksi miehesi näin tekee, mutta vähän on outoa minunkin mielestäni. Luulisi miehen olevan ylpeä asiasta, ja että esikoisen saaminen olisi tärkeä etappi hänen elämässään. Minulle tuli olo, että mies pitää lasta sivuseikkana, arkisena asiana, mistä ei maksa vaivan mainita. Eli eipä hänelle juuri ole mitään ihmeellistä tapahtunut viime aikoina...
Meillä toisin! minä vouhotan aina kavereille lapsesta(10kk) ja näytän videoita ja kuvia kun tulevat. Vaimoke aina jo melkein häpeää,ja pelkää et kaverit kaikkoo!;) Ei se mitään merkitse vaikka ei touhotakkaan siitä...miehet vaan ei tee numeroa...(yleensä)!
Meillä kanssa!
Minä se olen kuin onneni kukkuloilla vauvasta (4kk) ja kaikille kerron, jos kuulumisia kyselee!
Avokki on kuin viilipytty ;) JOs joku kuulumisia kyselee, niin vastaus on eipä kummempia ;)
Avokistani ei huomaa, että on vauvan pyöröyttänyt, niin on laiheliini ;) MInä poikapa aina hätiin kertomaan, että meilläpä on suloinen vaaveli ;)
Näin meillä!
No hei haloo, mitä helvettiä se sille ex-tyttöystävälle kuuluu mitä miehellesi nykyään kuuluu. Luulen, ettei sun miestäsi kiinnostanut pätkääkään keskustella ex-muijan kanssa ja lopetti keskustelun lyhyeen vastaamalla tylyn kohteliaasti "eipä ihmeempiä". Ja pitääkö sitä kailottaa omia asioita aina puolitutuille joka käänteissä? Eikö tärkeintä ole kertoa sukulaisille ja muille LÄHEISILLE ihmisille mitä elämässä tapahtuu? Sä olet sä, ja jos sä haluat hehkuttaa lastanne niin siitä vaan. Ei mieskään siitä rupea sulle mäkättämään. Akat yleensä lässyttää ummet ja lammet asioistaan tuntemattomillekin, miehet ei. Kysymys kuuluu mikä SUN ongelmasi on, kun et voi hyväksyä toisen erilaista käyttäytymistä? Oletko sä jotenkin epävarma ihminen? Pelkäät, ettei mies rakasta sinua, kun ei kerran vouhkaa lapsestaan samalla tavalla kuin sinä? Miksi sä haluat muuttaa miehesi käyttäytymään samalla tavalla kuin sinä? Näinhän sä "ongelman" haluat ratkaista. Ja sitten mies kärsii hiljaa sisällään tästä, koska muuttaa väkisin käyttäytymistään, jotta olisit hiljaa ja onnellinen. Voi kiesus.
Mun työkaveri ei taas muusta puhukaan kun lapsistaan!"Meidän Ville teki sitä ja tätä."eikä mitään muuta!On niitä ääripäitäkin eli sairaita lapsensa palvojia!
..paitsi et meidän vauva on vielä mahassa, oon rv 21. mentiin tammikuussa kihloihin. se on ite maininnu vauvasta yhdelle kaverilleen ja kihlauksesta yhdelle naiselle joka tekstarina kysy kuulumisia..
vaikka tiedän että mieheni on onnessaan vauvasta jne..tuntuu välillä että se häpee lastaan tai jotain. miksei vois sanoa et musta tulee isä?
mulle se valittaa etten kerro mun mies puolisille ystäville vauvasta..
me kuitenkin suunnitellaan häitä ens talveksi ja suhde on muutenkin vakavalla pohjalla.
muutaman kerran kun joku sen kaveri on kysyny et mitäs teille kuuluu, niin sanon jotain vauvasta, sit kaikki on ihan ihmeissään..varmaan kun miehni ei ole kertonu, vaikka luulis kaikkien jo huomaavaan..=)
ehkä nipotan turhasta..mutta vaivaa kuitenkin.
Ehkä hän vaan ikäänkuin unohti. Tai sitten häkeltyi tilanteesta. Ei se mies siitä huonommaksi muutu puhuuko hän lapsestaan vai ei. Meilläkin puhuu perheestään vain sivulauseilla: "pitäisi hankkia uusi auto, kun on tuo perheenlisäyskin tulossa"-tyyliin. Miehet nyt vaan ajattelevat eri tavoin eri asioista. Ei minun mieheni tiedä välttämättä edes lähimpien työtovereiden lapsilukua, toisin kuin naiset yleensä.
Ja perheen kasvaessa myös puhuminen siitä muille on lisääntynyt. Alussa voi olla muutenkin niin hämmentävää aikaa...
Onpas sulla fiksu mies. En minäkään (nainen, äiti) retostele kenellekkään omia juttuja ja perheelämää.Mitä pirua ne muille kuuluu. Jos sattuvat näkemään kun kuljen lasten kanssa niin kysykööt jos on niin utelias.