Juuri minun piti saada se kaikkein v****maisin anoppi joka ei anna hetken rauhaa yrittää joka välissä kaapata mieheni itselleen kun ei kestä yksinäisyyttä, mutta ootappa kun mieheni menestyvämmät sisarukset saapuvat kylään nii unohtuupa äkkiä mieheni ja on pois ajamassa miestäni. Taas mieheni on äitinsä luona(asuu ikävä kyllä naapurissa) ja mikä pahinta yrittää puhua poikaansa ympäri haukkumalla mua milloin mistäkin. Anoppi haukkuu yleensä kaikkia ja epäilee kaikkia kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta on kaikenlisäksi äärettömän vainoharhainen. Ikääkin on jo sen verran anopilla, että moni on jo haudassa siinä iässä, mutta mikäs sen pirun pahan tappais, anoppini kun on kaikenlisäksi itse terveys niin, että pärjäisi yksin kaikessa vallan mainiosti. Koko kesä menee taas siinä kun mieheni kuljettaa äitiään shoppailemassa jopa koko päivän reissuja, mutta minun kanssa mieheni ei kerkiä kauuppoihin ei.. ei tulis kuulonkaan. Harmi vaan kun mieheni tottelee aina äitiään eikä uskalla panna kampoihin yhtään. Minne tahansa menemme on tehtävä selonteko tarkasti ja jos olemme hiukan yli määräajan pois johan puhelimet soi lakkaamaatta. Puuttuu kaikkiin asioihin elämässämme. Aivan mahdoton tilanne olen uhannut jopa jättää mieheni jos tuo ei lopu, mutta ei näytä auttavan. Taidan lähteä pakkaamaan muuttokamppeita.
Apua anoppini
vie mieheni
173028
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Tiedän miltä tuntuu. Meillä oli vielä vuosi sitten samankaltainen tilanne. Anoppi ei antanut hetkenkään rauhaa, emme saaneet koskaan viettää rauhassa romanttisia iltoja. Matkoille ei voinut lähteä, kun anoppi sanoi, ettei pärjää ilman poikansa apua (olisi takuulla pärjännyt).
Saattoi ilmestyä ovemme taakse milloin tahansa ja pyytää poikaansa kuljettamaan itseään kaupungille ym. Kerrankin kun meillä oli vieraita, niin pitipä mieheni lähteä äitiään paapomaan.
Mies ei aluksi uskonut miltä minusta tuntuu. Lopulta istutin meidät kaikki kolme saman pöydän ääreen ja kerroin kaikki tuntoni miehelle ja anopille. Sanoin anopille, että hänen täytyy ymmärtää, että poikansa on nyt naimisissa minun kanssani ja haluaisin elää onnellista elämää kahdestaan mieheni kanssa. Yllättävän suopeasti anoppi suhtautui ja on ihme kyllä jättänyt meidät rauhaan. Mies piti minua rohkeana ja on kiitollinen kun otin asian puheeksi.
Älä sinäkään luovuta vaan ota asia puheeksi heidän molempien ollessa paikalla. Älä suo "anopinräähkälle" sitä onnea, että sinä luovutat. Yritä saada anopin pahaselle selväksi se asia, että sinä ja miehesi olette nyt perhe, eikä anopilla ole oikeutta sotkea elämäänne. Voimia, äläkä luovuta!!!
Minulla oli tilanne jossa vaimoni kanssa tiesimme anoppini olevan sellainen henkilö joka haluaa puuttua kaikkien tekemisiin ja mielellään määrätä mitä muut saa tehdä. kaikki meni hyvin kun pidettiin etäisyyttä eli aluksi 1500 km ja myöhemmin klläkin vain 15 km muta henkisesti tietentahtoen pidettiin etäisyyttä. Tilanne kuitenkin muuttui rajusti vaimoni kuoleman jälkeen. Anoppi alkoi häärätä kotonani ja hätisteli minua töihin pois lasten läheltä. Kun en tähän suostunut ja lisäksi kielsin ettei meillä kotona saa rampata jatkuvasti hän suuttui ja aloitti mustamaalaamisen ja nuorimmaisen houkuttelun, että muuttaisi pois kotoa. Tilanne kärjistyi niin että uhkasin haastaa hänet oikeuteen häirinnästä, herjauksista ja jne. Keväällä järjestin sosiaalitoimiston kautta palaverin jossa oli läsnä minun vanhemmista ja vaimoni sisaruksista lähtien. Palaverin tarkoitus oli saada anoppi järkiinsa ja antaa lapsille normaali mummi suhde. Mitä teki anoppi? Palaverin jälkeen anoppi jatkoi vaatimuksia että hänen kuuluu puuttua meidän elämään. Tilanne on siltä osin parantunut ettei anoppi halua olla enään missään tekemisissä minun eikä lasteni kanssa joten saamme olla rauhassa. Anoppi ei vain halua olla vain mummi lapsilleni vaan hän olisi halunnut olla se joka määrää. Käsitykseni on että jotkut ovat niin päästään vialla että he eivät yksinkertaisesti voi ajatella toisten etua vaan asettavat aina oman edun etusijalle. Palaveria kannattaa yrittää mutta sen jälkeen on vedettävä selvät rajat ja jos ei tajua niin ei voi mitään.
ensinnäkin anopin täytyy oppia elämään ilman poikaansa sillälailla,ettei jatkuvasti häiritse teidän parisuhdetta ja arkea. normaalit välit on hyvä säilyttää, niinkuin asiaan kuuluu, mutta teidän elämä on teidän, eikä siihen suhteeseen kuulu kolmatta pyörää. teidän koti ja teidän suunnitelmat on ihan teidän omassa hallinnassa, eikä niistä tarvitse tehdä tiliä kenellekään.
jos anoppi on vanha ja huonokuntoinen, niin apua saa kunnalta ja järjellisissä rajoissa varmaan teiltäkin...mutta yhteydenpito ei saa rikkoa sinun ja miehesi arkea ja suhdetta. anoppi elää omaa elämää ja opettelee elämään sitä suuremmaksi osaksi yksin.ja te elätte omaa elämää, yhdessä.
ja minun mielestäni sinun miehesi sana painaisi varmasti paljon jos hän rohkenisi asettua sinun rinnalle. ei tapellen äitiänsä vastaan.koska eihän tarkoitus ole valita, kumpi on tärkeämpi ja hylätä toista, vaan kertoa tosiasiat, että äiti on äiti yhä edelleen , mutta ei enään kuulu sillälailla pojan elämään kun äiti-lapsisuhteessa on kuulunut ennen teidän ihmissuhdetta miehesi elämään. sillä äidin on joskus ns. irrotettava pojasta ja annettava poika toiselle naiselle.se on elämää ja hyväksyttävä. äidistä voi tuntua pahalta ja voi syylistää poikaansa tai tuntea, että hänestä ei välitetä..mutta joskus on irrotettava, niin pojan, kun äidinkin.se on normaalia elämän kiertoa..
ja yhteyttä pidetään ihan normaaleissa rajoissa yhä edelleen, mutta ei ainoastaan anopin ehdoilla.
tilanne on mennyt ihan väärille urille, jos anopin vuoksi teidän suhde kaatuu.
anoppi mukaan yhteiseen keskusteluun ja sinun mies aukaisee sanaisen arkkunsa ja rohkenee kertoa äidilleen kuinka tärkeä sinä, hänen vaimo olet ja että hän haluaa viettää aikaa vaimonsa kanssa ja ei halua että vaimosta puhutaan mitään pahaa, sillä jos niin tehdään se koskee myös häntä...
ja suosittelisin, että muutatte pois anopin vierestä, kauemmaksi.että saisitte asua ja elää rauhassa.
miehesi täytyisi ymmärtää, että teidän suhde on kahden kauppa, eikä äidille kerrota teidän asioita, vaikka kysyisi.eikä teidän tarvitse tehdä selontekoa hänelle.kerrotte yhdessä, jos niin haluatte.äiti on äiti ja sinä olet puoliso ja joskus myös äiti..yrittäkää tehdä selväksi oman elämänne rajat ja reviiri..
eikö sinun shift-näppäimesi toimi ollenkaan? Kamala yrittää saada selvää tuollaisesta sotkusta, tuhraantuu kauheasti aikaa.
Kirjoittaisit normaalisti. Pisteen jälkeen tulee iso kirjain ja kappaleiden väliin voi reilusti jättää tyhjän rivin.
Meidän kaikkien olisi kivampi lukea pitkiäkin tekstejä sillä lailla.
Kiitos!
ja ehkäpä se kuitenkin on vähemmän tärkeintä tässä asiassa tuo oikeinkirjoitus..mutta erittäin hyvä huomio =)))olet koulusi käynyt...mutta kirjoitan jatkossakin näin, kun kirjoitan...se sopii minun sormilleni paremmin ja ajalleni =)
ps. et kai vaan ole äikän ope..hyvää harjoitusta olisi alkaa korjailemaan vaikka näitä kirjoituksia..
Jätä suosiolla kirjoittaminen muille, kun sulta se ei näytä onnistuvan
ja älä ota näin vakavasti tätä tietokoneen kanssa kommunikointia.Jotkut ihmiset on todella hädässä, kun hakevat apua ongelmiinsa.Ja eivät todellakaan kiinnitä huomiota pilkkuihin ja pisteisiin siinä tilanteessa, vaan lukevat, minkä irti saavat, jos jotain neuvoa ja apua jostakin sais.
Joten elä ihminen ihteäs huolilla pilloo, eipä siit oo kellekään mittään illoo...Mut suap sitä
tietennii murheitansa ja harmistumista ulos tuoda.Se olis kauheeta, jos antais paineitten vaan kannen alla porista..Huolet on kullaki, myös sulla ja mulla ja kaikilla ihmisillä omat juttunsa. Tämä vaan oli tällainen anoppi-keskustelu osasto. Tokkopa oli tarkoitus pilkkua alkaa halkomaan.Mutta onhan sekin yksi aihe-alue tietennii..
Kaikenlaista rupusakkia täälläkin käy. Jos noin huonosti ilmaisee itseään, niin missähän kunnossa ne pienet aivot lienevät...
Mene tuonne huuhaa sivuille, minne kuulutkin...=)
Cmabridgen yilopitson tuktimusken muakan ei ole väilä, msisä jäjretsyksessä sanan kijraimet ovat, aiona täkreä aisa on, että esnimmäinen ja
viimienen kijarin ovat oikelila piakioilla. Lpout voiavt olla läehs msisä järetsyskessä tahasna ja imhinen voi sitli lkuea tesktin ongemlitta, koksa aiovt eiävt lue jokaitsa kijrainta eriskeen, vain sanan kokoniasuuetna.
Hevletin ällitsytätvää !
Keksi jotain uutta.
Ja ihan paikallaan näille pelleille, jotka ei ymmärrä sanomaa tekstin takana.
väsyttää.. ja kun aloin lukee niin vasta ymmärrettyäni lukemani huomasin tän että ne kirjaimet ei ollukkaan paikallaan. No jotenkin aivot reagoi johonkin aluksikin. Olipa hauska juttu. En ole koskaan kuullut aikasemmin. :-)
...
Jep, mene höp itseesi ja vedä vittu päähäsi. Jos foorumin oikeinkirjoitusstandardit eivät miellytä niin vaihda kanavaa. Emoaluksen tekstistä saa varsin hyvin selvää, jos ei ole ongelmia lukemisen kanssa. Vaihda fonttikoko suuremmaksi, jos vaikka on sitten helpompi lukea. Tsekkaa myös jos jostain löytyy selkokielisiä keskustelufoorumeja.
Itsekin teen (varmasti!) aika paljon virheitä. Toisaalta ei ole vaikeata painaa "Shift"-nappulaa useammin ja hirveän pitkää tekstia on vaikeata lukea. Ei tarvitse käydä koulua, että ottaa toiset palstan käyttäjät huomioon.
Oma tyyli on ihan jees, muttei kaikki jaksa yhtä isoa sekavaa viestia lukea, vaikka se olisi miten hyvää. Tietysti kirjoittaja päättää mitä tekee.
Ehdotus mun mielestä oli ihan oko ja vastaus asiaton. Ei tarvitse loukantua joka asiasta, niin ihmissuhteetkin onnistuu paremmin.
Kun kerran kirjoitit näin fiksun viestin, et varmaan harrasta piikittelyä? Näin vihamiellisyys kiertää eikä kukaan opi mitään.
Kiitos vastauksesta, viestisi siältö oli hyvä ja järkevä ja ymmärsin sen oikein hyvin enkä tosiaankaan kerinnyt miettiä jotain kirjoitusvirheitä. Anoppini tosin ei muuksi muutu vaikka mitä tekis pahenee vaan, mutta yritän jatkaa elämääni tässä kaikesta huolimatta ja onneksi mieheni on enemmän minun puolia kun oikeen uhkaan esim. jättämisellä.