Onko teillä sellaisia kokemuksia ,kun erosta on kulunt kuukausia tunteen pyörii kuin tuuli viiri,Väliin on iloisella mielellä ja väliin siipimassa.Ex-sää kohtaan tuntee välillä kaipuuta niin et pahaa tekee ja hetken päästä ärsyttää ko ex-sä.Olen tässä ollu jo useamman kuukauden yksinään ja nauttinut elämästä ja yksinolemisesta onneks minulle ei tuota ongelmia olla ysin.Jotekin ajattelen onko tämä tunteide aallokko surutyötä tämän eron kanssa,Mieleen ei ole kuitenkaan tullut et palaisin takaisin en todellakaan.Kertokaa kokemuksistanne.
Pyörremyrsky
sametti
71871
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Surutyötä se on...kyllä se alkaa helpottamaan sitten aikanaan...
Ihan samat fiilikset. Erosta puolisen vuotta ja välillä ilonen kuin peipponen ja sit iskee hirvittävä masennus... ja hetken kuluttua taas ok.
...Istutan vielä sen omenapuun...
istutin tänään omenapuun... ikävä jäi ja Matti ja Teppo urputtaa radiossa ja muistuttaa tästä kurjuudesta....
minullakin, vaikka erosta jo pidempi aika (2v).
Pelottaa välillä ajatus, että jos ei koskaan pääsekään täysin eroon entisestä...., miksi se aina tulee yhä uudestaan ja uudestaan mieleen?
Eteenpäin on kuitenkin mentävä, niin exäkin on mennyt..
Jätetylle ero tulee usein yllätyksenä ja siksi surutyö eron jälkeen kestää näennäisesti kauemmin kuin jätäjällä, joka on jo ehkä pitkäänkin valmistellut asiaa.
Hei,
asia on todellakin tuttua. Luulenpa että se on sitä meille kaikille, toisille se tulee aikaisemmin ja toisille myöhemmin, mutta kaikille se tulee. Oleellista siinä tunteiden oravanpyörässä on se, että ymmärtää sen kuuluvan prosessiin. Prosessiahan ero on. Tuossa prosessissa helpottaa myös se, että ymmärtää, että mikään tunnetila tai asumismuoto ei ole ikuista. Vaikka tunne olisi kuinka vaikea ja kaipuuta täynnä, se ei tarkoita, että se kestäisi tästä hetkestä eteenpäin loppuelämän. Olethan huomannut itsekin, että tunteesi vaihtelevat -eli se paha mieli tai suuttumuskin vielä joskus katoavat!
Itselläni on ollut vaikeuksia erossa nimenomaan sen asian hyväksyminen, että saavutetut asiat ovat kadonneet (omakotitalo, parisuhde, muistelut...). Kun tajusin, että kaikki on vain väliaikaista (aivan....) alkoi helpottamaan. Pahoja fiiliksiä tulee aina välillä, mutta niistä pääsee yli. Ja joku päivä mullakin voi olla entistäkin taloa ihanampia talo, parisuhde ja mukavia muistojahan on nyt mahdollisuus kerätä mielin määrin -entistä viisaampana 8-)
Tsemppiä!
uskoa, että jonain päivänä on vielä onnellinen. Hyvästit on sanottu ja vielä kun lopullisesti osaisi päästää irti. Toinen on onnellinen uuden kanssa, joten täytyy vain luottaa, että minuakin odottaa vielä uusi onni ja osaisin tehdä viisaat ratkaisut tulevaisuudessa.