eivätkä koskaan tule olemaan todellisia ystäviä. Piste. YYA-ajan ”ystävyyskin” oli sellaista venäjän pakottamaa ystävyyttä jonka kumpikin pohjimmiltaan tiesi valheeksi.
Maat ovat kulttuurisesti ym. niin kaukana toisistaan, vaikka valitettavasti maantieteellisesti lähekkäin ovatkin.
Maat ovat kulttuurisesti ym. niin kaukana toisistaan, vaikka valitettavasti maantieteellisesti lähekkäin ovatkin.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Venäjä on hyökännyt lukuisia kertoja Suomeen.
Potaskaa.
Itäsuomi on ollut koko ajan läheisessä yhteistyössä Venäjän rajan taa.
Rehellistä, kumpaakin hyödyttävää kauppaa on tehty iät ja ajat.
Nyt se side on katkaistu
Kyllä harmi että venäjä lopetti rajasopimuksen viime syksynä.
Halpa pensa kelpaa aina. Jos pensa ei olisi halpaa, ei venäjällä olisi rampattu niin paljoa. Jos rajamme takana olisi vaikka Kongo, niin sieltäkin haettaisiin sitä halpaa pensaa.
Eu järjestäytynyt rikollisuus järjestö kielsi kaiken
Suomalasilla poliitikoilla on monellakin ollut hyvät suhteet ei muutakun tiitisen lista auki.
Siihen se sitten jääkin.
Se an jo aika iso jos maan poliitiset päätäjät on venäjän taskussa 20v ei ole ihan pieni juttu.
CCCP on maa vailla ystäviä. Sillä ei ole tulevaisuutta.
Kuka tuommoisen kanssa haluaisi kaveerata ?
Sitäpaitsi varasti melkein kaikki suomalaiset yritykset, aivan vitusti rahaa meni jälleen kankkulan kaivoon.
Tämmöisiä pettureita pitää kaikkien maiden välttää.
Aina ollaan tultu toimeen venäjän kanssa
Muttei koskaan kuitenkaan kavereita.
Sdp ja vasemmisto on tullut jo yli 100v ovat jopa palvoneet neuvostoliittoa ja venäjää. Me muut ei.
Nyt pentuja päättämässä uho on kova puuttuu vielä elämän kokemusta saadaan sota ollaan iloisia sitten
On vain yksi mutta sun sotahaaveittes tiellä: NATO.
Heh, Kekkonenhan totesi jo vuonna 1943: "Voidaan tietenkin väittää utopiaksi olettamusta, että pahasta sisustaan tunnettu Suomen kansa taipuisi vilpittömään naapurisopuun perivihollisena pidetyn Venäjän kanssa."
Aloittaja on väärässä.
Suomen edistyksellinen työväenluokka on aina ollut venäläisten ystävä. Ystävyyttä lujitettiin mm. monin suudelmiin, miehetkin ihan suusta suulle. Se jos mikä oli todellista puhdasta rakkautta raavaiden puoluetovereiden kesken.
Siellä oli mm. Metalliliiton eli nykyisen Teollisuusliiton edustajia todistamassa Suomen edistyksellisen työväenluokan taistelumieltä CCCP:n toverien politiikan tukena.
Nyt taas Teollisuusliitto taistelee poliittisilla lakoilla taantumusvoimia vastaan vaikka CCCP:tä ei enää olekaan.
Niin, muistan isovanhempieni pelon... Ja toisaalta Suomen uutisoinnin ilon, jos itänaapuri joskus SUOSTUI olemaan samaa mieltä jostain asiasta. Sitä pidettiin ystävyytenä...
Venäjällä oli mahdollisuutensa 2000-luvulla käydä kukoistavaa kauppaa Länsi-Euroopan kanssa. Eurooppalaiset johtajat, myös Suomen, luottivat ja sijoittivat tähän kovasti.
Sitten Batu-kaanin reinkarnaatio päätti kääntää kellon takaisin lapsuutensa Neuvostoliittoon.
Kannattiko?
No, Venäjän tulevaisuus nojaa tästä lähtien ystävyyteen ja siirtolaisuuteen Afrikan kanssa. Sieltä löytyvät ymmärtäjät, tukijat - ja tulijat - väestökadosta kärsivään maahan, josta sijoittajat lopullisesti pakenivat.