Lapsettoman ystävän puuttuminen ja suuttuminen

Lapseton ystäväni on halunnut olla lasteni elämässä mukana, ei kuitenkaan säännöllisesti tai usein. Minä olen 100 % yksinhuoltaja, eikä minulla ole sukulaisia lähettyvillä, joten tämän ystävän läsnäolo on ollut tärkeää.  Toisinaan ystäväni on toiminut tökerösti neuvoen minua miten lapsia pitäisi kasvattaa vaikken neuvoja ole pyytänyt.
Ystäväni usein innostaa pienempää lasta riehumaan, jonka jälkeen lasta on tosi vaikea saada rauhoittumaan. Pari viikkoa sitten menimme laskettelupaikkaan, jossa olimme lasten kanssa pulkkamäessä.  Lumi on sellaista kun laskettelurinteissäkin, tampattua, kovaa ja rakeista, ylos mennään liukuhihnahissillä, ja pitää muutenkin katsoa että lapset eivät juoksentele muiden pulkkailijoiden alle. Ystäväni alkoi sitten heitellä pienempää lasta sillä rakeisella ja jäisellä lumella, että pelataan lumisotaa ja lapsi tietysti siitä innostui. Heitti sitten yllättäen isosiskoaan kasvoihin jäisellä lumella, ja sisko sai jäärakeita silmäänsä joka hieman sattui. Sanoin pienemmälle että ei saa täällä heitellä lunta. Lapsi vastasi että hänkin heitteli (osoittaen ystävääni). Vastasin tähän että minun pitää keskustella asiasta ystäväni kanssa. Tämä oli kaikki mitä tapahtui, ja jatkoimme pulkkamäessä laskettelua, asiasta ei keskusteltu ja menimme parin tunnin päästä kotiin. Illalla sain ystävältä tekstarin, jossa hän sanoi että pilasin hänen päivänsä ja olen itsekäs ja että kukaan lapsi ei ole ikinä sokeutunut lumisodassa. Vastasin että mielestäni hän on epäreilu ja kyse ei ole siitä, tämä ei ollut nyt sopiva paikka lumisodalle. Sanoin että jutellaan asiasta myöhemmin. Hän kuitenkin lähetti vielä toisen viestin jossa haukkui minua röyhkeäksi ja itsekkääksi ja jatkoi " ja sinä olet ainoa joka on aina reilu ja aina oikeassa koska olet heidän äitinsä." En vastannut, koska olin ihan pöyristynyt enkä jaksanut lisää solvaksia. 
Ongelmallisen tilanteesta tekee se että olemme samassa työpaikassa. Emme varsinaisesti tee töitä yhdessä, mutta tietysti nähdä työpaikalla lähes päivittäin. Näin toiminkin tuon pulkkamäki episodin jälkeen, kunnes parisen viikkoa tapahtuman jälkeen ystäväni tekstitti että halusi selvittää asiaa. Sanoin että en ollut halunnut työpaikalla ottaa asiaa puheeksi, mutta voisimme kyllä siitä keskustella. Hän tulikin sitten saman päivän aikana vielä työhuoneeseeni ja alkoi minulta tivata että mitä minulla olisi sanottavaa. Sanoin että hän on minulle ja lapsilleni läheinen ja tärkeä ihminen, mutta nuo tekstiviestit jotka häneltä sain olivat loukkaavia. Hän triggeröityi todella pahasti, alkoi lähes huutamaan "Ja eikö sinun käytöksesi muka sitten ollut loukkaavaa? Lastesi ja kaikkien muiden ihmisten edessä siellä pulkkamäessä sanoit että aiot keskustella kanssani. Ja että sinä et määrää mitä minä saan tehdä. En ole lapsesi." Yritin häntä rauhoitella, ja pyysin jopa anteeksi jos olin loukannut häntä. Yritin selittää kantaani hänelle miten yritän toimia lasteni kanssa julkisilla paikoilla ja kotonakin. Hän triggeröityi lisää, sain kuulla miten minun pitäisi kasvattaa lapsiani, ja olen ylisuojeleva, annan liikaan lapsilleni neuvoja tai komennan heitä, ja olen jopa liian lempeä, jne. Tilanne oli ihan absurdi. Hän oli aggressiivinen ja täynnä vihaa minua kohtaan ja mainitsi satunnaisia tekemisiäni ja sanomaani niitä kritisoiden ja haukkuen. Kuuntelin tätä yli tunnin ja yritin häntä rauhoitella. Lopuksi hän muuttui ihan paranoidiksi, hän oli tullut siihen tulokseen että pulkkarinteessä vanhempi lapseni olisi teeskennellyt että sai jäätä silmäänsä, jotta nuorempi sisarus joutuisi ongelmiin. Keksi sitten jatkaa että mitä jos tyttö seuraavaksi alkaa väittää että ystäväni mies käyttää häntä hyväkseen! Tyttöni on siis muutaman kerran ollut heillä yötä. Tämä jälkeen puhdistin vain päätäni ja sanoin OMG. Ystäväni jatkoi raivoamistaan, katso nyt, en voi sinuun enää luottaa. Et voi minulle luvata että näin ei käy. Rauhoittelin häntä siinä sitten luvaten että en tule hänen miestään mistään syyttämään. Tunnen miehen myös  hyvin ja tiedän että hän ei todellakaan ole mikään lasten hyväksikäyttäjä. Tiedän myös että tytärtäni ei ole hyväksikäytetty.
Olen aivan pöyristynyt ja järkyttynyt. Minulla menee varmaan jonkun aikaa käsitellä nämä tapahtumat itsekseni. En haluaisi olla tämän ihmisen kanssa tekemisissä enää koskaan. Olen kuitenkin hänestä aika huolissani. Tiedän että hänellä on ollut masennusdiagnoosi ja viimeisin episodi noin reilun vuoden takaa, tuolloin hän ei kyllä käyttäytynyt kuten nyt. Mielestäni tämä hänen käytöksensä vaikutti lähes psykoottiselta, en tietenkään tiedä tai osaa mitään diagnoosia tehdä kun en ole ammattilainen eikä minulla ole vastaavista tilanteista kokemusta. En kyllä uskalla hänen kanssaan keskustella asiasta. Voisin varmaan puhua hänen miehelleen. Pelkään kuitenkin ystävääni nyt aika paljon, ja että hän suuttuu jos puutun mitenkään hänen asioihinsa.
Tarvitsisin asiaan nyt neuvoja ja tukea ja toivon että kukaan ei ala täällä haukkumaan lisää.