Minkälaista henkistä kasvua

Oppinut jättämään sanomatta ihan kaikkea mitä mieleen juolahtaa.

Itsevarmuus ja se, ettei liikaa miellytä tosia siinä toivossa että tulisi hyväksytyksi "x"-seurassa. Koska omanlaiset tyypit todella löytyy jostain, joten kannattaa olla vain oma itsensä :)
N32

Huomaan tulleeni suureksi kun kalu on kasvanut kuudesti hei tittididiidi tittididiidi tidididididiii

Koen olevani henkisesti tasapainossa. Tiedän omat vahvuudet ja rajani. En hae hyväksytään keneltäkään. Olen oma itseni. En anna muiden mielipiteiden vaikuttaa. En koe että minun täytyy olla aina oikeassa tai loputtomiin analysoida asioita. Annan asioiden mennä omalla painollaan. Maailmani ei enää kaadu siihen jos joku ei pidä minusta.

Olenko aikuistunut?

xLiner

Do not argue with fool, so you must be SO right

En mitään, olen taantunut palstalla

Huomannut ettei samaa tiedostamista, jota minulta vaaditaan, löydy välttämättä muistakaan. Toisinaan mietin provosoivatko tietyt henkilöt tahallaan vai ovatko niin tiedostomattomia toiminnastaan ja miksi heille on okei jokin mitä mitä minussa kritisoidaan. Eli onko kukaan (minä mukaan lukien) loppujen lopuksi sen tiedostavampi, kypsempi tai ns. aikuisempi, kuin toinenkaan? Jos taasen kyse on yrityksestä peilata minulle, niin usein menee vikaan, joten suhtaudun puheisiin asenteella, että jokainen puhuu itsestään ja näkökulmastaan tai oletuksestaan käsin, riippumatta siitä yrittääkö hän peilata vai ei.

En mitään ja kaikenlaista. Tärkein juttu on, että olen eniten tasapainossa ajankäytön kanssa mitä koskaan nuoruusvuosien.

Kun ajattelen lapuutta ja nuoruutta ja sitä miten monet tahot minua sanoin tai teoin loukkasivat, joskus vanhemmat, joskus opettajat, joskus muut vähemmän läheiset tahot. Ei varmaankaan tarkoituksellisesti, mutta ajattelemattomasti

Ajattelin etteivät ihminen aikuistu, vaan muuttuu itsekkääksi, sellaiseksi, joka ei muita kuin itseään ajattele.

Minä olen muuttumassa enempi lapseksi jälleen kuin aikuiseksi. Onko sitten niin paha asia pitänee kysyä ympäristöltä.

Näin aikuisempana olen harkitsevampi. Suunnittelen asioita etukäteen. Rahan- ja ajankäytön suhteen olen järkevämpi.
En liihoittele enää kuin tuuliviiri.

Olen saavuttanut sisäisen rauhan. En stressaa enää asioista, ei jää päähän kiertämään mikään hermostuttaen, en ole riippuvainen hyväksynnästä, joko kelpaan tai en itsenäni. On olo, että olen löytänyt tieni tasapainoon.

Vielä on kasvunpaikkojakin.

Jasu

Olen rohkeampi. En murehdi enää, mitä muut ihmiset minusta ajattelevat. Osaan pitää puoliani paremmin ja tarpeen mukaan laittaa vastaan - ei aina tarvitse olla toisille mieliksi, joskus saa olla kovapäinenkin. Minua ei ole enää niin helppo manipuloida.

Palstalla olen rassukka, heikko ja epävarma, yksinkertaisten kysymysten ympäröimä.

Kun poistun täältä, minusta tulee fyysinen ihminen, mittava aikuinen, jolla on jämäkkä ja määrätietoinen rooli omassa elämässään.

Aikuisuus taitaa olla rooli, eikä palstapersoona ole sen todenmukaisempi.

Olen oppinut kovettamaan mieleni tarvittaessa ja siten suojaamaan omaa henkistä tasapainoani.

Olen myös siedättänyt (lähes kokonaan) pois esiintymisjännitykseni.

Tjaa 🤔 , kyllä musta joskus vielä ihminen tulee