Ja Schubert-boomi jatkuu. "Schubertilla oli hyvä huumorintaju."
Mitä hittoa säveltäjien "huumorintaju" meitä kiinnostaa? Siis se, ymmärsikö Bach tai Schönberg huumoria tai ei? Mainstream-teutoonista tai peräti natsihuumoria? Söikö Webern papuja?
Joku onneton kirjoitti myös: "Armstrongilla oli hyvä rytmikorva."
Helvetti, MINULLA on rautainen huumorintaju ja erehtymätön rytmikorva. Kunnioittakaa minua. Hattu pääastä edessäni.
Mitä hittoa säveltäjien "huumorintaju" meitä kiinnostaa? Siis se, ymmärsikö Bach tai Schönberg huumoria tai ei? Mainstream-teutoonista tai peräti natsihuumoria? Söikö Webern papuja?
Joku onneton kirjoitti myös: "Armstrongilla oli hyvä rytmikorva."
Helvetti, MINULLA on rautainen huumorintaju ja erehtymätön rytmikorva. Kunnioittakaa minua. Hattu pääastä edessäni.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tuolla ns. Schubert-buumilla ei ole mitään tekemistä minun kanssa, koska käytän aina tätä nimimerkkiä. Innostuinpahan kuitenkin jostain syystä ottamaan esille eksoottisia kuvia tästä suuresta taiteilijastamme, jonka sukupuolivinoutumasta ollaan käyty kiivasta keskustelua. Seuraavaksi aion esitellä kuvia Brucknerista kun hänellä oli Hitler-viikset. Brucknerista puheenollen, Bruckner oli namusetä. Hän tykkäsi pikkutytöistä ja eli vasten tahtoaan selibaatissa. Samalla hänelle kehittyi obsessio mätänevien ihmisruhojen katseluun. On myös syytä epäillä että hänen intohimo Wagneria kohtaan oli luonnoltaan eroottista. Wagnerista puheenollen, Wagner käytti naisten alusvaatteita, ja joskus hänen musiikkidraamoissaan miehet olivat eroottisia ja naiset vahvoja, mikä kuvastaa hänen oidipus-kompleksia. Taisipa tuo Wagner piilotella kaapissaan silkkivaatteidensa lisäksi keppifantasioitaan.
Näiden väitteiden totuudenpohjalla ei ole merkitystä. Kaikilla arvostamillani säveltäjillä lienee kuitenkin ollut lukemattomia, jossain tapauksessa neuroottisia tai jopa psykoottisia, ristiriitaisia kiintymyksen kohteita. Se joka tekee heidät erikoiseksi on, että musiikillaan he pystyivät kätkemään neuroosinsa. Yhteistä kaikille heistä oli se, että kulttuurillinen toiminta oli ainoanlainen toiminta, josta heille oli mahdollista poiskitkeä pienimmätkin inhimilliset virheensä. Mahdollista; potentiaalista, ei aina itsestäänselvää. Beethoven ei kohtalonsinfonianassa pystynyt poiskitkemään neljän nuotin fetissi-syndroomaa, Wagnerin alkutuotannossa kuulee paljon sekavuutta ja hämmennystä, Brahms ei 1. sinfonian alkuosassa saanut hiljennettyä seinällä tikittävää kelloaan. Mahlerilla oli parantumaton pakkoneuroosi lisätä sinfonioihinsa lisää osia kunnes paperi loppui, ja kun ei ymmärtänyt eroa partituurin ja päiväkirjan välillä ei hän loppujenlopuksi muistanut mikä osa kuului mihinkin sinfoniaan.
Mutta ainakin yritystä oli, toisin kuin Skitbergillä, joka kommunikoi ulkomaailman kanssa höristämällä korviaan ja teki musiikista monimutkaisempaa kuin mitä sen tarvitsee olla. Modernisteille rajoitettu toimitakyvyttömyys kuului taiteen tavoitteeseen, ja joissain ulottuvuuksissa järjestelmällisyyden puute oli toivottavaa. Aivan kuten se että pieni pernaruttoepidemia maassamme olisi toivottavaa!
Meitä kiinnostaa eri säveltäjille yhteiset fobiat, itsemurhayritykset, ylimääräiset x-kromosoomit, ja se jos toinen jalka on lyhyempi kuin toinen, koska ne auttavat meitä ymmärtämään miksei heidän musiikissaan järjestelmällinen selkeys ole aina ongelmatonta. Miksi Schönberg sävelsi kulttuurillisesti alempiarvoista musiikkia?
Sen sijaan jos hyvää rytmikorvaa tai hyviä varpaankynsiä pidetään hyvänä asiana, niin niissä ei itsessään ole mitään kiinnostavaa. Jos ne ovat ongelmattomia, eivät ne voi tarjota meille vastauksia ongelmiin.
Haluaisin mielelläni kuulla näkökantaasi näistä asioista tai vastaväitteitä.
Valitettavsti aikani on juuri nyt hieman vähissä, ja joudun pikakommentoimaan. Asanyylisi osuu monessa kohtaa naulan kantaan. Huomaa, että tulee ehdottomasti käyttää uudissanaa "asanyyli" jos aikoo olla kynsi ajan hermolla. Se on ystäväni sähkömiehen fetissi. Mies joutui uudelleenkoulutukseen ja alkoi käyttää uudissanoja kuten "pleerumi", "meitä konsennetaan", "resudiaali" ja "asanyyli". Freireläistä, mitä? Teemme uudet sanat silloin kuin vanhoista ei ole mihinkään. Sähkömieheni tki niitä selkäytimellä.
Schubert-buumilla ei ole tekemistä minunkaan kanssani, sillä en kykene arvostamaan kyseisenlaista määkimistä joka etäisesti muistuttaa musiikkia. Tämä minulle suotakoon, sillä olen noussut aikanani beneath the underdog-syövereistä informaaliseksi underdogiksi ja sittemmin ehdottomaksi top dogiksi. Oletko kuullut miten U.C. Pressin taannoinen editorial-osasto oli "the editing tail of a printing dog" kunnes häntä irroitettiin koirasta, ja se alkoi elää itsenäistä elämää, mikä nyt síllekin suotakoon.
Sukupuolivinoutumista minä viis veisaan, ainakin jos ne pysyvät ihmislajin sisällä. Koska en juuri välitä ohjelmamusiikista, en pyri tulkitsemaan musiikkia muihin ihmisen koodaamiin departementteihin. Siksi arvostan myös enemmän Bartok-tyypistä labelointia "Musiikkia niille ja näille soittimille" kuin "Pullean rakastajattareni ihania rintoja kuvaava eroottinen valssi viime yötä haikeana muistellessa ja pissan valuessa pitkin reittä".
Tämä taitaa selittää myös miksi olen hyvin indifferentti tylsälle äänimassalle jota ovat räpelöineet hitler-namusetä Bruckner ja pikkari-Wagner.
Mutta käynpä taas käsiksi Cageen. Palaan asiaan varmaan lähipäivinä.
Onko se sama jätkä kuin
M-F. Shitberg (Fuckville, Fla)?
Sukupuolivinoutumit eivät erityisesti minuakaan häiritse, kun ne säilyvät ihmislajin sisällä. Pedofiliahan on ihan tervettä käytöstä joka on periaatteessa hyväksi lapsen kehityksille. "Näin sanovat tutkijat" kirjoittaisi Iltalehti. Oikeestaan jos pedofilia on ok, niin en näe mitään syytä siihen mikseivät mies ja lehmä voisi rakastella. Kunhan ei tekijän musiikki kannusta tyttölapsia käyttäytymään kuin huorat ja alistumaan kymmenen miehen seksi-objektiksi.
Musiikki, sekä sen tekeminen että kuunteleminen, tyytyköön olemaan väline ihmisryhmien yhteisille arvoille, eikä sen enempää. Yhteisten arvojen edistämisen kannalta musiikilla ei ole mitään johdonmukaista tarkoitusta kulttuurin ulkopuolella. Jos musiikki on sinulle itseisarvo, niin sitä en voi käsittää miksi.
"Jos musiikki on sinulle itseisarvo, niin sitä en voi käsittää miksi."
En minäkään, mutta en vaivaa moisella detaljilla suurta egoani.
Loogisempiristinen "käsittäminen" on omien rajojensa vanki ja paha koiranpaska. Me sitävastoin vapaudumme dialektisen epistemologian kautta, missä sanoilla (Freire) on oma sijansa ja nonverbalistiikalla omansa mutta pedofilialla ei.
Nussimista en aio tässä enempää kommentoida.
... on kuin pitsan syönti itseisarvona. Missä ovat korkeammat arvot, kuten vapaus, perhe, kotimaa?
ratsuväki?
Tätä lisää! Siis mikä voi oikeesti olla kivempaa kun kuulla tunnettujen säveltäjien erikoisuuksia.
Ensinnäkin, se auttaa saamaan neroista vähän inhimillisemmän kuvan ja toisekseen alkukantaset huvit ovat aina paikallaan. p.s. muunkinlaiset erikoisuudet kuin vain perverssit käyvät.
Voi helvetti mitä kamalaa skeidaa tuokin onneton tuotti. Olisi mieluummin kaivanut ojaa. No, sekin olisi mennyt päin helvettiä. Taukki mikä taukki.