Liian paljon murheita, liian paljon surua...

Minulla on syytä surra, mutta en tahdo. Suren silti, omalla tavallani. Olen vasta 14 vuotias, mutta olen oppinut suuren ja lyhyen elämäni aikana paljon asioita, jotka pistävät miettimään: olenko liian nuori?

Muutin pikkusiskoni, isoveljeni ja äitini kanssa pois isäni luota vajaa vuosi sitten, koska isäni hakkasi, jos oli tehnyt jotain pientäkin muka "väärää". Elimme nelisin onnellisesti, kunnes kaksi kuukautta sitten veljeni menehtyi auto- onnettomuudessa... Se todellakin pisti miettimään. Vetäydyin huoneeseeni ja suojelin pikkusiskoani, joka aina välillä asui tätinsä luona, koska äitini ei enään jaksanut. Äiti sai masennus- ja unillääkkeitä, joiden yliannostukseen hän kuoli vajaa kaksi viikkoa sitten. Nyt jouduimme takaisin isäni luokse asumaan. Väittää olevansa muuttunut. Ja hah, sanon minä! Pelkään häntä... en voisi ikimaailmassa jättää pikkusiskoani yksin sen miehen lähettyville! Minä itse olen kokenut paljon, liikaakin asioita hyvin lyhyen ajan sisällä, mutta enemmän pelkään pikkusiskoni puolesta. Pidän itseäni liian nuorena kokemaan tällaista, mutta pikkusiskoni on minua vuosia nuorempi. Ymmärrän, että koskaan ei ole tarpeeksi vanha kokemaan tällaista. Ei koskaan... Kenelle tahansa voi tapahtua melkein mitä tahansa, milloin tahansa... Yritän olla vahva. En kiellä mitään. Suojelen vain siskoani... tahdon hänelle hyvän elämän, nykyisyyden ja tulevaisuuden...

En mene kuuntelemaan terveydenhoitajien löpinöitä, ehen! Sitä ei minulta kannata edes pyytää...
61654
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

voimia sulle nuori neito,jos suinkin jaksat puhua jollekkin sukulaiselle tai koulun terkkarille ,ehkä se voi auttaa mitä tee.voimia eteenpäin,

Äänestä

Olen todella pahoillani puolestasi.Onko lastensuojelu ollut asioissa mukana. Jos isäsi on väkivaltainen, hän ei ole sopiva teidän huoltajaksi. Ota yhteyttä paikkakuntasi sosiaalityöntekijään heti jos isäsi "kurittaa"teitä. On olemassa hyviä perhe -ja sijaiskoteja joissa voitte sisaresi kanssa elää turvallisesti. Voimia teille, puhu asioista jollekkin läheiselle aikuiselle!!!!

Äänestä

näen kirjoituksesi läpi että puhut läpiä pääsi!! Tämä on provo, pahimmasta päästä, häpeä! Tällaisilla asioilla ei sovi leikitellä!!

Äänestä
  • Mie oon kokenu melkein samaa mut en kuitenkaa noin pahana.... Äitini on välillä aika outo juo viinaa ynm... Mutta siihen tottui eikä se mua haittaa aikuiset ovat sellasia... (äitini ei kuitenkaan hakkaa ketään) Mutta sitten vuosi ja kuukaus sitten Isäni kuoli. Sydän ei vain enää jaksanu.. Huom: isälläni oli sydän laajentuma ja lukuisia muita sairauksia. Olin tuolloin vasta 12 ja olisin kohta täyttänyt sen 14. Se kesä oli todella kauhea. Tuntui että talvea ei olisi voinut enään elää. Sillä meillä oli koko kesän eräs terkkarin tyttö joka oli hirveen uskovainen ja terveellinen hoitamassa muka meitä! Se oli koko aika mun kimpussa ja mie karkailin välillä karkuun johonkin hitsin metikköö tai järvelle.
    Nyt on ehkä vähä parempi kesä tulossa mutta enpä nyt tiie.. Isä puuttuu ja kaikki kala/sorsa reissut matkat ynm. Mut sulle sanon ÄLÄ mee juttelee millekkään sosiaali viran omaiselle sano vaikka sille isällesi hei haloo mie en jaksa enää... Äläkä myöskään terkkarille ne ei ymmärrä asiasta hölkkäsen pöläystä. Ne vaa sanoo mie tiien milt siust tuntu, vaik ei oikeest ees tiie ei voi tietää... jos kukaan ei oo ees kuollu.Mut voimia sulle ja osaanottoni! Puhu jollekin sukulaiselle.. Sijais kodissa ei ole hyvä olla Sillä mun kamu sano et se ei oo oikee perhe eikä tunnu enää mukavalta.

    Äänestä

  • Meri-Tuulia kirjoitti:

    Mie oon kokenu melkein samaa mut en kuitenkaa noin pahana.... Äitini on välillä aika outo juo viinaa ynm... Mutta siihen tottui eikä se mua haittaa aikuiset ovat sellasia... (äitini ei kuitenkaan hakkaa ketään) Mutta sitten vuosi ja kuukaus sitten Isäni kuoli. Sydän ei vain enää jaksanu.. Huom: isälläni oli sydän laajentuma ja lukuisia muita sairauksia. Olin tuolloin vasta 12 ja olisin kohta täyttänyt sen 14. Se kesä oli todella kauhea. Tuntui että talvea ei olisi voinut enään elää. Sillä meillä oli koko kesän eräs terkkarin tyttö joka oli hirveen uskovainen ja terveellinen hoitamassa muka meitä! Se oli koko aika mun kimpussa ja mie karkailin välillä karkuun johonkin hitsin metikköö tai järvelle.
    Nyt on ehkä vähä parempi kesä tulossa mutta enpä nyt tiie.. Isä puuttuu ja kaikki kala/sorsa reissut matkat ynm. Mut sulle sanon ÄLÄ mee juttelee millekkään sosiaali viran omaiselle sano vaikka sille isällesi hei haloo mie en jaksa enää... Äläkä myöskään terkkarille ne ei ymmärrä asiasta hölkkäsen pöläystä. Ne vaa sanoo mie tiien milt siust tuntu, vaik ei oikeest ees tiie ei voi tietää... jos kukaan ei oo ees kuollu.Mut voimia sulle ja osaanottoni! Puhu jollekin sukulaiselle.. Sijais kodissa ei ole hyvä olla Sillä mun kamu sano et se ei oo oikee perhe eikä tunnu enää mukavalta.

    "olin juuri täyttämässä 13" Enjä 14!=)

    Äänestä

  • Mä olen samaa mieltä!! Älä provoo ja puhu paskaa kun oikeesti on olemassa ihmisii joilla on vaikeeta... mene itseesi!!!IDIOOTTI!!!!

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


kuoleman tytär kirjoitti:

Minulla on syytä surra, mutta en tahdo. Suren silti, omalla tavallani. Olen vasta 14 vuotias, mutta olen oppinut suuren ja lyhyen elämäni aikana paljon asioita, jotka pistävät miettimään: olenko liian nuori?

Muutin pikkusiskoni, isoveljeni ja äitini kanssa pois isäni luota vajaa vuosi sitten, koska isäni hakkasi, jos oli tehnyt jotain pientäkin muka "väärää". Elimme nelisin onnellisesti, kunnes kaksi kuukautta sitten veljeni menehtyi auto- onnettomuudessa... Se todellakin pisti miettimään. Vetäydyin huoneeseeni ja suojelin pikkusiskoani, joka aina välillä asui tätinsä luona, koska äitini ei enään jaksanut. Äiti sai masennus- ja unillääkkeitä, joiden yliannostukseen hän kuoli vajaa kaksi viikkoa sitten. Nyt jouduimme takaisin isäni luokse asumaan. Väittää olevansa muuttunut. Ja hah, sanon minä! Pelkään häntä... en voisi ikimaailmassa jättää pikkusiskoani yksin sen miehen lähettyville! Minä itse olen kokenut paljon, liikaakin asioita hyvin lyhyen ajan sisällä, mutta enemmän pelkään pikkusiskoni puolesta. Pidän itseäni liian nuorena kokemaan tällaista, mutta pikkusiskoni on minua vuosia nuorempi. Ymmärrän, että koskaan ei ole tarpeeksi vanha kokemaan tällaista. Ei koskaan... Kenelle tahansa voi tapahtua melkein mitä tahansa, milloin tahansa... Yritän olla vahva. En kiellä mitään. Suojelen vain siskoani... tahdon hänelle hyvän elämän, nykyisyyden ja tulevaisuuden...

En mene kuuntelemaan terveydenhoitajien löpinöitä, ehen! Sitä ei minulta kannata edes pyytää...

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu