Puolisoni tapa käsitellä hankalia tunteitaan on mököttäminen. Itselleni se on uutta, purskahtelen ja pirskahtelen ja minulla on tarve saada asioihin jonkinlainen ratkaisu heti. Yhdessäolo on kuitenkin kasvattanut meitä molempia ja riitatilanteet ovat helpottuneet ennenksikkea syventyneen keskinäisen luottamuksen takia.
Mutta tuo mökötys on minulle haastavaa. Mitä ihmettä minun pitäisi tehdä?
Ehkäpä kärsivällisyyttäni lisäisi, jos voisin luottaa, että ristiriitatilanteeseen ja sen aiheuttaneisiin siihen ja tapahtumaketjuun palataan rakentavassa hengessä sen jälkeen, kun puoliso on saanut oman sisäisen kierroksensa tehtyä ja lepytettyä itsensä. Yritän antaa hänelle tilaa ja aikaa siihen, mutta miten voisi lisätä sitä, että ristiriitatilanteisiin oikeasti palattaisiin ja niihin pyrittäisiin hakemaan yhteisymmärrystä?
Yksi tapa kestää näitä mököttelyjä on se, että järjestäisin itselleni niiden ajaksi muuta tekemistä - ystävien näkemistä, jonkun asian opiskelua yms - mutta samalla pelkään, että tuo vieraannuttaa meitä. Jonkinlainen luottamuspula varmaan sekin, eikä luottamuspulaa ainakaan helpota se, että mököttämiseen liittyy passiiivisaggressiivista käytöstä.
Mitä ajatuksia sinussa tästä heräsi ja mitä neuvoja minulle tähän antaisit, jos olisin paras ystäväsi tai vaikkapa aikuistunut lapsesi 😃
Mutta tuo mökötys on minulle haastavaa. Mitä ihmettä minun pitäisi tehdä?
Ehkäpä kärsivällisyyttäni lisäisi, jos voisin luottaa, että ristiriitatilanteeseen ja sen aiheuttaneisiin siihen ja tapahtumaketjuun palataan rakentavassa hengessä sen jälkeen, kun puoliso on saanut oman sisäisen kierroksensa tehtyä ja lepytettyä itsensä. Yritän antaa hänelle tilaa ja aikaa siihen, mutta miten voisi lisätä sitä, että ristiriitatilanteisiin oikeasti palattaisiin ja niihin pyrittäisiin hakemaan yhteisymmärrystä?
Yksi tapa kestää näitä mököttelyjä on se, että järjestäisin itselleni niiden ajaksi muuta tekemistä - ystävien näkemistä, jonkun asian opiskelua yms - mutta samalla pelkään, että tuo vieraannuttaa meitä. Jonkinlainen luottamuspula varmaan sekin, eikä luottamuspulaa ainakaan helpota se, että mököttämiseen liittyy passiiivisaggressiivista käytöstä.
Mitä ajatuksia sinussa tästä heräsi ja mitä neuvoja minulle tähän antaisit, jos olisin paras ystäväsi tai vaikkapa aikuistunut lapsesi 😃
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mökötys on henkistä väkivaltaa ja vallankäyttöä
Ikävää, jos vain toinen joutuu joustamaan ja sopeutumaan toisen toimintakulttuuriin. Mököttäjä viihtyy parhaiten mökö-mökö-maassa. Ehkä voisit houkutella häntä muuttamaan johonkin puoliväliin. Opetat uutta kieltä ja sen sellaista.
Mä en tykkää mököttäjistä. Vähän aikaa voi möksähtää, mutta mä en jaksa tuollaisia ihmisiä yhtään. En siksi ole myöskään kerännyt sellaisia ympärilleni.
Pitää osata tuottaa puhetta. En arvosta mököttäjiä.
Itse hermostun ja räjähdän nopeasti, mutta ei mene kauan, kun olen jo leppynyt ja tilanne lähinnä huvittaa.
…,Elkei tämä liity nyt siihen toiseen ketjuun, jossa joku kertoi työpäivän päätteeksi käyvänsä keskusteluja naisen kasvot sukukalleuksiaan vasten. Siinä tapauksessa ymmärrän mykkkoulun, kannattaa myös tarkistaa, onko tilannut passin ja pakannut 😆
No, minä sanoisin, että mökötä niin pitkään kun on tarpeen, jutellaan sitten lisää kun olet valmis. MInä en jaksa tuota mökötystystäsi, joten keksin itselleni jotain mukavaa tekemistä.
Et tuolloin syytä ketään ja hyväksyt mököttämiset mutta ilmoitat myös ystävällisesti, että haluat tehdä jotain sellaista, josta sinulle tulee hyvä mieli
Mököttäminen sanana on arvolatautunut. Se vihjaa, että toinen on hiljaa satuttaakseen sinua. Se voi olla vain sinun näkemyksesi puolisosi hiljaa olemisesta tai se voi olla totta.
Nähdäkseni tilanteen avain on juuri siinä, mistä syystä puoliso on hiljaa ja miten kauan. On totta, että osa ihmisistä tarvitsee aikaa itsensä kanssa, ennen kuin he voivat ratkaista ristiriidat yhdessä. Jos puolisosi tarvitsee tällaista aikaa, sinun on sitä hänelle annettava.
Samaan aikaan puolisosi täytyy kunnioittaa sitä, että sinä haluat selvittää tilanteet mahdollisimman pian. Tämä asia täytyy kertoa puolisollesi siten, ettei hänellä jää siitä mitään epäselvyyttä. Näkisin, että puolisosi velvollisuus on palata asian käsittelyyn heti, kun hän oman harkintansa jälkeen niin pystyy tekemään. Ja jokainen puolisoaan rakastava tekisi niin.
Jos sen sijaan puolisosi ei lainkaan halua selvittää ristiriitatilanteita tai jos hän selvittää ne myöhemmin kuin on tarve, hän satuttaa sinua tahallisesti. Eikö passiivis-aggressiivisuus myös ole aina tahallaan satuttamista? Itse pysyisin kaukana ihmisistä, jotka satuttavat muita tahallaan. En pystyisi elämään sellaisen puolisona sekuntiakaan.
🦄
Miten voisi puhua jos ei saa puheenvuoroa?
Ei silloin kannata yrittää puhua. Silloin kannattaa etsiä muuta seuraa. Arvostavaan suhteeseen kuuluu, että toista kuunnellaan silloin, kun tällä on asiaa. Ja erityisesti silloin, kun tällä on tärkeää asiaa.
🦄
En ymmärrä mököttämistä. Minä haluan puhua ja selvittää ongelmat.
Menisin perheneuvolaan joko yksin tai yhdessä kumppanin kanssa, jos olisi ongelmia, joita ei pysty itse ratkaisemaan.
Mä kestin aikani. Lopulta se rupesi tuntumaan. Vallankäytöltä ihan kiusaamiselta ja henkiseltä pahoinpitelyltä. Ero rupesi vaan pyörimään jatkuvasti mielessä. Se vaikutti minuun niin suuresti. Rupesin sulkeutumaan ja koin ettei tuntumaan ettei minum tunteilla ole merkitystä. Siitä on käyty keskustelua että koen sen niin. Toinen yrittää muuttaa tapojaan. Eihän se hetkessä tapahdu.
Hän ei vaan jaksa sitä, että sinä haluat vatvoa jotain sinulle tärkeää mutta hänelle merkityksetöntä asiaa loputtomiin. Ja anna kun arvaan, että vatvomisen tavoite on osoittaa sinun olevan oikeassa ja kaikkien muiden väärässä.