Olemme asuneet asumuserossa yli 12 vuotta (jo lähtökohtaisesti järjetöntä). Olemme 50-60 kymppisiä. Tuona aikana ei läheisyyttä, kosketusta, suudelmia ei seksiä. Ei kertaakaan! Menemme ensi viikolla toiseen kertaan parisuhdeterapiaan. Eka kerralla toin selväksi, että meillä ei ole vaimoni kanssa yhtään mitään yhteistä. Olemme täysin erilaisia. Toin esille, että haluan suhteelta myös seksuaalisuutta terveenä miehenä. Muiden asioiden lisäksi. Vaimoni ei tuosta antanut mitään kommenttia. Olen harkinnut vihdoin eroa jo puolisen vuotta. Onko reilua jos seuraavalla tapaamisella ilmoitan selvästi, että haluan eron? Että se oli nyt sitten siinä tämä liitto. Tiedän, että en voi koskaan asua vaimoni kanssa enää yhdessä. Suoraan sanoen voin pahoin hänen seurassaan silloin kun harvoin käyn siellä. En voi sietää häntä. En voi muuttaa häntä. Minulla on vain tämä yksi elämä enkä missään nimessä jaksa enää pitää tätä sairasta virkasuhdetta yllä. Haluan kokea naisen kosketuksen, tuoksun, yhdessä tekemisen ilon ja muita parisuhteeseen kuuluvia juttuja. Mitä naiset eritoten tähän sanovat? Olenko itsekäs paskiainen joka hylkää puolisonsa?
Parisuhdeterapia
Anonyymi-ap
4279
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Et ole. Eropaperit vaan menemään.
Ööh,12 vuotta asumuserossa muttei ero papereita vireillä.Eiköhän molemmille parasta jatkaa elämää eri suuntiin.
Ei Aasian tuontivaimoa saa hylätä.
Tämä juttu on ollut jo muutaman kerran puituna täällä mutta ilmeisti AP haluaa taas asiaa jankata tai sitten koko juttu on täyttä roskaa.
Oli miten oli, ilmoitit 12 vuoden jälkeen(kö), että haluat seksiä(? Ja että vaimosi läsnäolo inhottaa sinua.
Onko tässä jokin ongelma vai miksi menette pariterapiaan, kuka pakottaa teidät olemaan yhdessä?