Hirveä pomo vei ilon ja yöunet

Aloitin uudessa työpaikassa intoa täynnä, mutta muutamassa kuukaudessa hirveä pomo on vienyt kaiken ilon elämästä. Jäin lopulta saikulle, kun en enää saa stressiltä nukuttua ja itken öisin ja välillä töissä salaa.
Pomo kaataa joka ikinen päivä lokaa niskaani milloin mistäkin. Sanoo, että teen työni ja laadussa ei ole mitään moitittavaa, mutta hän löytää aina kritisoitavaa minusta ihmisenä tai minun olemisestani tai jostain typerästä pikkuasiasta. Johtaminen on sekavaa, olematonta ja vähättelevää, enkä jaksa sitä enää.
Tässä esimerkkejä jokapäiväisestä piinasta: kerran pomo haukkui minut siitä, kun haukottelin omassa työhyuoneessani (koska olin tehnyt edellisiltana töitä tosi myöhään, että saisin kaiken tehtyä).
Ja siitä kritisoi monena päivänä, että en ollut tullut yhtenä vapaapäivänäni töihin. (Vaikka ei ollut kukaan pyytänyt, eikä ollut mitään kiireellistä työtä tehtävänä. Olisi vain hänestä ollut hyvä tulla, ja minun olisi pitänyt jotenkin tietää.)
Siitä saan aina kuulla, kun minulle uudella paikkakunnalla käytän google mapsia asiakkaiden luona käydessäni. Pomon mielestä pitäisi tietää, missä paikat ovat tai katsoa kaupungin kartasta. Eikä automatkalla yksinään saa kuunnella edes musiikkia, vaan pitää kuunnella uutisia.
Pomo väittää, että istun vain töissä pyörittelemässä peukaloita ja mitään en tee. Ja että päästän itseni liian helpolla. Ja että hänestä tuntuu kuin olisin vain töissä siellä, vaikka pitäisi elää sille työlle. (Olen ensimmäinen ja viimeinen, joka töissä istuu, kun taas pomo tulee aina myöhässä töihin. Teen niska limassa omaa työtä, pomon töitä, ylitöitä, iltatöitä ilman varoitusta, ne hommat, joita kukaan muu ei halua tehdä, joka päivä kiire ja paniikki, meidän firmassa ei ole edes kahvitaukoa.)
Pomon mielestä olen liian introvertti ja vietän vapaa-aikaani liian epäsosiaalisesti. Hokee, että kun minä olen "ikkunat kiinni maailmaan, enkä lue edes lehtiä tai katso televisiota tai kuuntele radiota" (mikä ei pidä paikkaansa).
Saan haukut tai vähättelyä, jos kysyn jotain, kun pitäisi kuulemma ajatella itse.
Pomo saattaa käskeä tehdä asiat A, B, C ja D ja sitten saan kuulla olevani huono työssäni, kun en ole tehnyt asioita Ä ja Ö.
Sanoo, että se ja se edellinen työntekijä oli parempi ja että luuli, että minulla olisi ollut parempi ymmärrys työstäni.
Kerran pomo kävi työhuoneeni ovelta huikkaamassa, että minä saan tämän viikon johtaa firmaa. Ei muuta, ei ohjeita, ei perehdytystä eikä ketään, joka olisi tehnyt ne minun hommani, jotka olin jo sopinut ja aikatauluttanut ja jotka piti saada sillä viikolla tehtyä. Parhaani siinäkin yritin, vaikka tiesin, että ei ole aikaa kunnolla tehdä mitään muuta normitöiden isäksi. Ei tarvinut olla yllättynyt, kun pomo puolessa välissä viikkoa kritisoi, kun en ollut tehnyt niitä pomon hommia, jotka olisi pitänyt tehdä jo alkuviikosta, mutta eipä ollut minulle ikinä kertonut niistä. Sitten kun pyysin ohjeita niihin, niin ei herunut, vaan vaikeimman kautta piti itse selvittää.
Kummasti siinä tekijä kyynistyy, kun kaikkensa antaa ja silti siitä saa vain pahaa mieltä ja pomo vain lyö kapuloita rattaisiin. Tämän kaiken vuoksi aloin etsiä uutta työtä ja onneksi juuri sainkin uuden paikan toisesta firmasta paremmalla palkalla. Pomo yritti lahjoa jäämään, mutta en jäisi menettämään mielenterveyttä edes tuplapalkasta. Eipä pomo edes kysynyt, miksi lähden. Tuntui olettavan, että olen vain laiska eikä hän halua katsoa peiliin. Varmaan menee se firma kohta konkkaan, koska meni kehnosti ja karhun osa tuloista meni pomon ylisuureen palkkaan.