Tasan kolmen viikon kuluttua eduskunta tekee kauan odotetun päätöksen viidennen ydinvoimalan kohtalosta. Mitä lähemmäksi ratkaisevaa äänestystä on tultu sitä useammat seikat puhuvat sen puolesta, että aika on kypsä myönteiselle ydinvoimapäätökselle.
Vaikka eduskunnan äänestystulosta ei ole viisasta ryhtyä etukäteen ennustamaan, ovat ennusmerkit paremmat kuin viimeksi ydinvoimasta äänestettäessä. Tuoreimpien kyselyjen mukaan eduskunnassa kannattajat ovat niskan päällä. Epävarmoja on kuitenkin vielä kymmenkunta ja avainasemassa ovat pääministeri Paavo Lipposen oman puolueen kansanedustajat.
Myös yleinen mielipide näyttää suhtautuvan entistä ymmärtäväisemmin ydinvoiman lisärakentamiseen. Kansalaisten mielipiteet jakautuvat uusimman kyselyn mukaan tasan 44%-44% puolesta ja vastaan. Merkittäväksi tuloksen tekee se, että kansan parissa ydinvoiman vastustus on 80-luvulta lähtien muutamaa poikkeusta lukuunottamatta ollut aina suurempaa kuin kannatus. Kansanedustajien asemaa tulos varmasti helpottaa, ainakin verrattuna siihen vaihtoehtoon, että vastustajia olisi ollut kyselyssä selvästi yli 50 prosenttia.
Ilahduttavaa on, että ydinvoimapäätöksen valmisteluvaihe on sujunut pääosin rakentavassa hengessä. Lobbaus on ollut asiallista eikä vuoden 1993 kaltaisiin ylilyönteihin ole juurikaan sorruttu. Eduskunnassa valiokunnat ovat saaneet keskittyä ydinvoimalausuntoihin ilman painostusta. Näin pitääkin olla. Asiat ratkaisevat, eivät tunteet.
Ydinvoiman puolesta ja vastaan voi esittää oikeutetusti monenlaisia argumentteja. Lisäydinvoiman vaihtoehtoina on pidetty lähinnä maakaasua tai sähkön tuonnin lisäämistä Venäjältä. Molempien vaihtoehtojen heikkous on liian suuri riippuvaisuus Venäjästä: emme voi tietää, riittääkö energiaa Suomeen ja millä hinnalla.
Myöskään maakaasuputken vetäminen Keski-Norjasta Suomeen ei kannata, kuten Pohjolan Voima äskettäin arvioi. Tällainen putkihanke maksaisi noin miljardi euroa ja sähkön hinta nousisi paljon markkinahintaa korkeammaksi.
Energiansäästöstä tai tulevaisuuden uusista energiatekniikoista ei valitettavasti ole apua tähän hätään. Fakta on, että sähkönkulutus kasvaa kaiken aikaa. Jostain sähkö on hankittava kotitalouksienkin töpseleihin. Ydinvoimalla varmistetaan parhaiten, että sähkö on jatkossakin kohtuuhintaista. Valtiontukiaisiakaan ei tarvita, koska teollisuus kustantaa uuden voimalan rakentamisen itse.
Vaikka eduskunnan äänestystulosta ei ole viisasta ryhtyä etukäteen ennustamaan, ovat ennusmerkit paremmat kuin viimeksi ydinvoimasta äänestettäessä. Tuoreimpien kyselyjen mukaan eduskunnassa kannattajat ovat niskan päällä. Epävarmoja on kuitenkin vielä kymmenkunta ja avainasemassa ovat pääministeri Paavo Lipposen oman puolueen kansanedustajat.
Myös yleinen mielipide näyttää suhtautuvan entistä ymmärtäväisemmin ydinvoiman lisärakentamiseen. Kansalaisten mielipiteet jakautuvat uusimman kyselyn mukaan tasan 44%-44% puolesta ja vastaan. Merkittäväksi tuloksen tekee se, että kansan parissa ydinvoiman vastustus on 80-luvulta lähtien muutamaa poikkeusta lukuunottamatta ollut aina suurempaa kuin kannatus. Kansanedustajien asemaa tulos varmasti helpottaa, ainakin verrattuna siihen vaihtoehtoon, että vastustajia olisi ollut kyselyssä selvästi yli 50 prosenttia.
Ilahduttavaa on, että ydinvoimapäätöksen valmisteluvaihe on sujunut pääosin rakentavassa hengessä. Lobbaus on ollut asiallista eikä vuoden 1993 kaltaisiin ylilyönteihin ole juurikaan sorruttu. Eduskunnassa valiokunnat ovat saaneet keskittyä ydinvoimalausuntoihin ilman painostusta. Näin pitääkin olla. Asiat ratkaisevat, eivät tunteet.
Ydinvoiman puolesta ja vastaan voi esittää oikeutetusti monenlaisia argumentteja. Lisäydinvoiman vaihtoehtoina on pidetty lähinnä maakaasua tai sähkön tuonnin lisäämistä Venäjältä. Molempien vaihtoehtojen heikkous on liian suuri riippuvaisuus Venäjästä: emme voi tietää, riittääkö energiaa Suomeen ja millä hinnalla.
Myöskään maakaasuputken vetäminen Keski-Norjasta Suomeen ei kannata, kuten Pohjolan Voima äskettäin arvioi. Tällainen putkihanke maksaisi noin miljardi euroa ja sähkön hinta nousisi paljon markkinahintaa korkeammaksi.
Energiansäästöstä tai tulevaisuuden uusista energiatekniikoista ei valitettavasti ole apua tähän hätään. Fakta on, että sähkönkulutus kasvaa kaiken aikaa. Jostain sähkö on hankittava kotitalouksienkin töpseleihin. Ydinvoimalla varmistetaan parhaiten, että sähkö on jatkossakin kohtuuhintaista. Valtiontukiaisiakaan ei tarvita, koska teollisuus kustantaa uuden voimalan rakentamisen itse.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Järkevin? Jos tuulivoimala posahtaa taivaan tuuliin, ei koidu haittaa kuin korkeintaan muutamalle ihmiselle. Kun ydinvoimala pamahtaa, ei ole toivoa että kauniissa maassamme olisi älyllistä elämää pitkiin aikoihin.
Nykyaikaiset ydinvoimalat ovat turvallisia.
Tuulivoimasta ei ole perusvoiman ratkaisuksi Suomessa.
Nykyaikaiset ydinvoimalat ovat turvallisia, mutta niitä hoitavat ihmiset. Ne ovat turvallisia tasan niin kauan kuin ihmiset jaksavat olla huolissaan turvallisuudesta. Parikymmentä vuotta ja kukaan ei muista Tsernobyliä...huolimattomuus kasvaa ja jossain pamahtaa. Huolimattomuus oli Tsernobylin räjähtämisen syy, ketään ei kiinnostanut turvallisuus kun "eihän täällä mitään ole aiemminkaan tapahtunut".
Tuulivoimasta ei ikävä kyllä ole kaikenkattavaksi ratkaisuksi mutta uusia energiamuotoja kehitetään kaiken aikaa ja energian säästöä vio jokainen harjoittaa.
Kirjoitan täällä saman kuin tuolla politiikka- osastolla.
Alan taipua ydinvoiman kannalle sitten,kun joku takaa 100% varmuudella,että 1000-100 000 vuotta
vaarallisesti säteilevä ydinjäte taatusti pysyy sille louhituissa kallioluolissaan.
Jos voin lapsilleni luvata,että tulevat sukupolvet
eivät milloinkaan tulevaisuudessa ole vaarassa nykyhetken suomalaisten tekemän päätöksen takia,
voin omalta osaltani pestä käteni syyllisyyden suhteen.
Löytyykö jotakuta asiantuntijaa antamaan tämän takuun?
Ei löydy. Kuparikapseleista ja betoniittisavesta puhutaan kuitenkin sellaisilla uskonvarmuuksilla, että ne saavat kaikki ajattelevat ihmiset epäilemään koko ydinvoimajengin normaalijärkisyyttä.
Itselleni riitäisi jos joku ottaisi vastuun edes jostakin. Amerikassahan tilanne on sellainen, että sikäläisten ydinvoimaloiden turvallisuudesta tehdyt raportit olivat salaisia aina siihen saakka kunnes Tshernobylin onnetomuus tapahtui. Senjälkeen tehty selvuitys oli niin hirvittävää luettavaa, että siellä säädettin varsin korkeat korvausvelvollisuudet sikäläisille ydinvoimayhtiöille. Ne osaltaan hillitsevät intoa rakentaa uusia ja varsinkaan kyseenalaisia laitoksia.
Meillä Suomessa vastaavanlainen ja -suuruinen korvausvelvollisuus on tietenkin täysin käsittelemätön kysymys.