Hei!
Tilanteemme on monimutkainen ja kinkkinen, mutta yritän selittää sen lyhyesti. Asun hyvässä avoliitossa, olemme asuneet yhdessä jo miltei 6 vuotta, ja omakotitaloprojekti ja avioliitto on suunnitteilla.
Mutta...mieheni haluaisi ehdottomasti muuttaa asumaan kotipaikkakunnalleen, hän sanoo, ettei voi olla onnellinen missään muualla. Minulla taas on erittäin mieluinen vakituinen työ noin 70 km päässä tuosta paikkakunnasta. Uutta työtä ei olisi helppo saada. En haluaisi luopua työstäni enkä miehestäni. Kompromissi olisi asua jossain välimaastossa, mutta se ei oikein ole kummallekaan mieleen, ei ainakaan miehelleni. Tällä hetkellä asumme välimaastossa.
Olen miettinyt pääni puhki ratkaisua. 70 km on minulle liian pitkä matka kulkea edestakaisin, ainakin joka päivä, varsinkin kun olen erittäin huonojen julkisten kulkuneuvojen varassa. Tänään päähäni pälkähti, että voisimme rakentaa haaveilemamme kodin mieheni kotipaikkakunnalle ja vuokrata minulle yksiön työpaikkakunnaltani. Viikonloppuisin matkustaisin yhteiseen kotiimme. Minulla on välillä vain 4 päivää viikossa töitä sekä aika paljon lomia, joten välillä voisi nähdä enemmänkin. Lapsia meillä ei vielä ole, ja tämä ratkaisu kestäisi ainakin niin kauan, kun lapsia teemme, eli näillä näkymin useamman vuoden.
Eihän tuo mukavalta tunnu, ja taloudellisestikin tulisi kustannuksia vuokra-asunnon vuoksi, mutta minulta alkaa olla ideat lopussa. Kertokaa kokemuksianne viikonloppusuhteesta, ja jos jollain on ratkaisuehdotuksia tähän probleemaan, niin kertokaa ihmeessä!
Sydämellinen kiitos!
Tilanteemme on monimutkainen ja kinkkinen, mutta yritän selittää sen lyhyesti. Asun hyvässä avoliitossa, olemme asuneet yhdessä jo miltei 6 vuotta, ja omakotitaloprojekti ja avioliitto on suunnitteilla.
Mutta...mieheni haluaisi ehdottomasti muuttaa asumaan kotipaikkakunnalleen, hän sanoo, ettei voi olla onnellinen missään muualla. Minulla taas on erittäin mieluinen vakituinen työ noin 70 km päässä tuosta paikkakunnasta. Uutta työtä ei olisi helppo saada. En haluaisi luopua työstäni enkä miehestäni. Kompromissi olisi asua jossain välimaastossa, mutta se ei oikein ole kummallekaan mieleen, ei ainakaan miehelleni. Tällä hetkellä asumme välimaastossa.
Olen miettinyt pääni puhki ratkaisua. 70 km on minulle liian pitkä matka kulkea edestakaisin, ainakin joka päivä, varsinkin kun olen erittäin huonojen julkisten kulkuneuvojen varassa. Tänään päähäni pälkähti, että voisimme rakentaa haaveilemamme kodin mieheni kotipaikkakunnalle ja vuokrata minulle yksiön työpaikkakunnaltani. Viikonloppuisin matkustaisin yhteiseen kotiimme. Minulla on välillä vain 4 päivää viikossa töitä sekä aika paljon lomia, joten välillä voisi nähdä enemmänkin. Lapsia meillä ei vielä ole, ja tämä ratkaisu kestäisi ainakin niin kauan, kun lapsia teemme, eli näillä näkymin useamman vuoden.
Eihän tuo mukavalta tunnu, ja taloudellisestikin tulisi kustannuksia vuokra-asunnon vuoksi, mutta minulta alkaa olla ideat lopussa. Kertokaa kokemuksianne viikonloppusuhteesta, ja jos jollain on ratkaisuehdotuksia tähän probleemaan, niin kertokaa ihmeessä!
Sydämellinen kiitos!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Isälläni ja hänen vaimollaan oli samankaltainen tilanne kuin sinulla ja miehelläsi muutamia vuosia sitten. Vaimolla oli, tai on edelleenkin, työ noin 60 km:n päästä heidän kodistaan. Ratkaisuna oli, että vaimo asuu viikot vuokra-asunnossaan työpaikkakunnallaan ja viettää viikonloput isäni kanssa heidän omakotitalossaan. Molemmat lähenevät iältään viittäkymmentä. Heillä tämä ratkaisu näyttää toimivan.
Itse elin kaukosuhteessa noin kaksi vuotta nykyisen mieheni kanssa. Viikonloppusuhde on rankka pidemmän päälle, mutta onneksi selvisimme siitä ajasta. Nyt olemme asuneet kolme vuotta saman katon alla, enkä kaipaa kaukosuhdetta pätkääkään.
Tilanteesi vaikuttaa siltä, että jomman kumman on joustettava, joko sinun tai miehesi, jos aiotte yhdessä olla. Kuitenkin parisuhteessa niitä uhrauksia joutuu aina välillä tekemään. Valitettavasti autuaaksi tekevää ratkaisua ei minulla ongelmaanne ole tarjota.
Me olemme eläneet eri paikkakunnilla jo 5 v. Sitä ennen asuimme yhdessä omakotitalossa 5 v. ja kun sain töitä yli 100 kilometrin päästä, vuokrasin asunnon ja tätä on jatkunut siis 5 v. Kaikki hyvin ja meillä toimii erinomaisesti. Joka vknloppu on juhlaa... tai ainakin melkein :)
Halvemmaksi tulisi ostaa auto. Ei tarvitsisi niistä huonoista liikenneyhteyksistä välittää. Onhan siinä hiukan ajamista, mutta jos hommaatte kämpän oikealta laidalta miehesi kotipaikkakuntaa, ei tuo ehkä ole kovin mahdoton suoritus. Alle tunti suuntaansa?
Sitten kun on lapsia (jos on), niin asiat mutkistuivat ainakin meillä. Onneksi mieheni oli vapaa muuttamaan luoksemme, opinnot oli päättyneet ja silloin löytyi vielä töitäkin. Vuoden jaksoin yksin lapsen kanssa, mutta sitten oli meillä ratkaisun paikka. Koska en halunnut luopua omasta työstäni, niin mieheni etsi työn läheltä...
Emme ole katuneet ratkaisua jälkeenpäin!
Meillä tämä ratkaisu toimii ihan hyvin. Ollaan asuttu yhdessä jo useita vuosia, 90-luvun puolivälistä asti. Aiemminkin opiskeluni vuoksi meillä on ollut asunnot kahdella paikkakunnalla. Opintojeni jälkeen ehdimme asua jälleen vakituisesti yhdessä parisen vuotta, kunnes viime vuonna sain töitä n. 100 km päästä kotoa, ja päädyin muuttamaan viikoiksi tänne vuokra-asuntoon työn perässä. Pitkä työmatka ei houkuttanut, olisi pakko ajaa autolla koska bussit eivät kulje. Viikonloput vietän yhteisessä kodissamme, viikolla mieheni käy täällä vuokra-asunnossani silloin tällöin. Suhde ei ole tästä mielestäni kärsinyt, päin vastoin ne päivät kun vietämme yhdessä ovat parempia kuin silloin kun asuimme koko ajan saman katon alla, esim. tulee puhuttua enemmän ja osaa arvostaa toista enemmän, ei pidä toisen läsnäoloa itsestäänselvyytenä. Tätä on nyt jatkunut vajaa vuosi ja vielä tämä ratkaisu toimii. Minä jopa nautin yksinolosta kiireisen työpäivän jälkeen, enkä yleensä erityisemmin kaipaa miestäni, viihdyn hyvin itseksenikin kun tekemistä ja harrastuksia riittää.
Väliaikaisena ratkaisuna kaksi kotia eri paikkakunnilla voi olla hyvinkin toimiva. Voithan sinäkin kokeilla sitä, ja jos se ei toimi, keksitte jonkin muun ratkaisun. Eikä tämä ainakaan meidän kohdalla tuota ylimääräisiä kustannuksia: kun olen töissä, tuloni ovat sentään sen verran suuremmat kuin jos olisin kotipaikkakunnallani työttömänä, että maksan palkallani vuokran ja matkakustannukset ja käteen jää edelleen enemmän kun jäisi työttömänä ollessani.
Voimia ja jaksamista sinulle elämänmuutokseesi!