Avoliitto ja rahariidat.

Ootko vaatimalla vaatinut mieheltäsi täysin tasa-arvoista suhdetta ja täydellistä itsenäisyyttä?

Ovatko lapset teidä yhdessä tekemiä? Jos on, silloin ei lasketa pennejä vaan koko talous on yhteistä, jolla isommat tulot, luonnollisesti maksaa enemmän! Ilman aivokirurgiaa.

Mikäli sinä olet ominen lapsinesi muuttanut miehen talouteen ja hän on hyvvksynyt sen, ylläoleva kaava tuossakin tapauksessa pitää.

Jos taas heti alusta alkaen olette sopineet että sinä maksat omat ja lastesi kulut, nyt taitanee olla liian myohäistä alkaa muuttamaan sopimusta.
Olet vain valinnut mieheksesi täysin tollon jonka muutama aivomolekyyli ei kykene tajuamaan että kukaan ei elä pelkällä ilmalla .

Aikuisen pitää elää omillaan,mutta lasten elintason pitää olla rikkaamman kanssa yhtäläinen

Kuulostaahan tuo vähän erikoiselta. Itse en ole ikinä miettinyt kuluja, kun kerta samassa taloudessa asutaan.

Ottaisin avioeron ja muuttaisin omilleni. Siinä se mitä minä tekisin. Olen ollut sekä taloudellisesti kantajana että taloudellisesti kannettavana suhteissani ja mielestäni se miten ajattelet asian on oikein, se on sinun oikeutesi.

Tämän sanon vaikka piittaan rahasta paljon ja pidän sen mielelläni omassa taskussani. Mutta jos talous on yhteinen silloin myös rahat jakautuvat suht tasaisesti. Etenkään tilanne jossa toinen pärjäisi paremmin valtion toimeentuloturvalla ja aivan oikeutena tulevina tulonsiirtoina on järjetön suhteessa; tällöin heikommassa asemassa oleva tinkin alle toimeentulotason siksi että voisi olla suhteessa toisen ihmisen kanssa.

Kumppanilta en pyydä muuta kuin sen että hän osoittaa minun olevan tärkeä muutenkin kuin taloudellisena kantavana elementtinä. Suhteen on oltava hyvä ja kantava, aito, kohtaava ja intimiteetin ihmisten välillä takaava. Jos koen että raha on ongelma minun on pystyttävä puhumaan siitä asiallisesti ja tultava kuulluksi. Jos nämä ehdot täyttyvät niin ei ole minun rahojani vaan on meidän rahat ja tämä on asia josta ei tarvi neuvotella.

Mies on mulqqu.

Sinä joustit vastaavassa tilanteessa. Hän ei jousta nyt kun tilanne on toisinpäin. Voit vetää siitä omat johtopäätöksesi. Eli tilanne ei tule muuttumaan.
Mielestäni miehesi on julma ja kohtuuton. Onko hän muullakin tavalla mulqqu? Tuo on taloudellista väkivaltaa. Turvakodin kautta uuteen elämään, on suositukseni.(pääset lähtemään heti suhteesta, ja tuommoinen käytös on oikeesti vakavaa)ekana sossuun yhteyttä. Kerro siellä koko tarina. Sossut tekee muutakin kun antaa rahaa.

Seuraavassa parisuhteessa sovi, että kumpikin, mies ja nainen saa omasta palkastaan 10% Omaan käyttöön ja tuhlaukseen. Muut rahat laitetaan yhteiselle tilille josta maksetaan kaikki kulut, vuokra ym.

mies ei pyytele maksuihin ja osuuksiinsa rahaa naiselta jolla isommat tulot. toisinpäin tyypillistä että naisen omat siis ei yhteiset menot ovat sen verran että mies tavallaan kustantaa koska antaa rahaa naiselle.

On oikeudenmukaista maksaa kulut käteen jäävien tulojen suhteessa. Jos A saa 2000 e ja B 1000 e on se yhteensä 3000 euroa. Jos kulut ovat 1800 e, maksaa A 1200 e ja B 600 e.

Ei ole normaalia. Se että eletään yhteisessä taloudessa niin se on että suhteutetaan tulot,eli palkka realistisesti, rehellisesti,,oikeudenmukaisesti on hyvää, empaattista ja rakkautta. Kaikki muu on jotain mistä on edellämainitut kaukana🤷‍♀️

Aika suurelle osalle taitaa olla ihan normaalia useasti ne noin tuppaa meneen mu sinuna kysyisin miksi hän kanssasi seurustelee

Avoliitossa ei ole elatusvalvollisuustta. Ethän elä miehen siivellä?? Miehen tulot kuitenkin mahdollistavat sinun osa-aikatyön ja opiskelun, eikö se ole avokätisiä sekin?

Minulla oli aikaisemmassa suhteessani riitaa avopuolisoni kanssa menoista. Alkuun kaikki meni hyvin. Olin suurempi tuloinen ja meillä asui yksi minun lapsi jatkuvasti ja toinen kävi joka toinen viikonloppu. Omien lasteni kaikki menot maksoin. Avopuolison kanssa oli yksi yhteinen lapsi, jonka menot maksoimme yhdessä. Minä omistin talon. Hän maksoi pientä kuukausisummaa minulle ja minä maksoin kaikki asumisen kulut, myös sanomalehdet, vakuutukset, silloiset tv-luvat ja alkuun myös lankapuhelimen. Myöhemmin hänen vanhempansa kuolivat muutaman vuoden välein. Hän käytti perintörahat uusiin autoihin ja harrastusvälineisiin, kännyköihin yms. Minulla oli oma auto. Sen verran minä hyödyin, että hän osti pari uutta huonekalua ja uuden telkkarin, tosin mistään mitään mielipidettä minulta kysymättä.

Sitten minä lähdin yrittäjäksi ja pian selvisi, että yritys ei kannata enkä voi nostaa palkkaa. Elin ensin vanhoilla säästöilläni ja starttirahoilla, myöhemmin vanhemmiltani lainaamillani rahoilla. Hyvin tiukkaa oli pari kolme vuotta. Mies sanoi, että hän ei aio minua auttaa, ”painu töihin siitä”, vaikka hänellä oli rahaa.

Sain onneksi töitä ja pääsin vähitellen jaloilleni. Raha-asioista jäi kuitenkin sellainen muisto, että kun lähes minun ”siivelläni” alkuun elänyt mies ei auttanut, kun osat olivat vaihtuneet, että suhde alkoi vaikeutua. Miehen perintörahat oli hupuloitu, palkka muuttui hänellä eläkkeeksi ja hän valitti jopa ruokamenoja, ettei hänellä ole varaa maksaa sitä ja tätä. Avoliittomme loppui monenlaisiin erimielisyyksiin. Minä olen pärjännyt eronkin jälkeen. Yhteinen lapsi oli vuoroviikoin kummankin luona, kunnes aikuistui, ja elatusmaksuja ei kumpikaan maksanut. Minä maksoin lapsen kaikki harrastusmenot, miehellä niihin ei olisi ollut varaa.

Sen tuo opetti, että en ala enää ketään elättämään tuloillani enkä myöskään itse elä kenenkään puolison tuloilla. Omillaan on pärjättävä. Kuulostaa ehkä kovalta, mutta näin olen katsonut parhaaksi. Onnekseni olen saanut olla töissä kohtuullisella palkalla koko ajan.