Nopeasti luettuna pari kohtaa on ihan asiaa, mutta...
https://www.is.fi/politiikka/art-2000010264363.html
Ollaan nyt kokoomusmaisesti positiivisia ja aloitetaan niistä puheen paremmista hetkistä.
"Realismia on myös ymmärtää, että maailman suuria haasteita ei voida ratkaista vain sellaisten maiden kanssa, jotka ovat kanssamme samaa mieltä."
Tuossa on koko puheen viisain kohta. Noin asia on. Eikä sen silti tarvitse tarkoittaa diktatuurien nuoleskelua. Mutta on hyvä ymmärtää, ettei saartaminen tai eristäminen ole sekään aina kovin toimiva keino. Ehkä se nujersi Etelä-Afrikan. Israelin se asettaisi ruotuun välittömästi, jos sitä käytettäisiin.
Kuuba ja Venezuelaa saarrot ovat kurjistaneet, mutta ei ole muuttanut sen paremmiksi paikoiksi ihmisten elää. Täysin päinvastoin. Venäjään saarto tehoaa hyvin hitaasti.
"VAIKKA maailma tuntuu tällä hetkellä sekasortoiselta, epätoivoon ei kannata vaipua. Pelko on huonoin mahdollinen ohjenuora ulkopolitiikkaan. Kyllä, tulemme näkemään strategista kilpailua. Kyllä, tulemme näkemään paikallisia, jopa alueellisia konflikteja.
"Mutta ei se yhteistyön tarve mihinkään katoa. Se tulee vain muuttamaan muotoaan. Kaikki ymmärtävät, että ilman globaalia yhteistyötä me emme voi hillitä ilmastonmuutosta, ratkaista konflikteja, kasvattaa taloutta, parantaa hyvinvointia tai hallinnoida maahanmuuttoa. Nämäkin on tehtävä yhdessä."
Kliseistä, mutta sinänsä täysin totta.
"Eteemme tulee asioita, joihin emme ole tottuneet. Epävarmuutta, joka voi joskus pelottaakin. Jokaiseen risahdukseen ei kuitenkaan pidä reagoida. Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa maltti on aina valttia. Mutta valmistautukaamme siihen, että välillä joudumme reagoimaan muuttuviin olosuhteisiin myös ripeästi, kuten teimme Nato-jäsenyyden osalta"
Natojäsenyyden osalta siihen emme reagoineet me. Sanna Marin reagoi. Ja Stubb itse kyllä myös. Ja se 70% kansasta. Eivät muut.
"Presidentti Martti Ahtisaari oli yksi maailmanhistorian merkittävimmistä rauhanvälittäjistä. Hänen perintöään meidän on vaalittava ja jatkettava. Aina kun meille annetaan mahdollisuus välittää rauhaa, me olemme siihen valmiita. Diplomatian ohella puolustusvoimiemme valmius ja toimintakyky on kriittinen osa kykyämme ylläpitää rauhaa."
Tämä on aivan erinomainen kohta. Rusin mukaan Ahtisaaren vahvuus oli siinä, että hän ymmärsi sotilaallisen voiman merkityksen. Sitä käytettiin, jos se oli tarpeen tasapainon luomiseksi. Ylivoimaisesta asemasta käsin nimittäin ei juuri kukaan rauhaa tee. Mutta kun niskanpäällä olijaa heikennettään samalle tasolle vastustajansa kanssa, alkavat neuvottelut kummasti maistua. Stubb ymmärtää tuon myös, onhan hän työskennellyt Ahtisaaren instituutissa. Marin kuuluu samaan sarjaan, vaikka on tullut vähän eri suunnasta, ihmisoikeusjärjestöistä päin.
"TASAVALLAN PRESIDENTTINÄ johdan ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Pidän suuressa arvossa hyvää yhteistyötä eduskunnan kanssa. Aion omalta osaltani pitää huolen siitä, että yhteistyömme on saumatonta. Ulkopolitiikka on johdettunakin joukkuepeliä."
Tämäkin vaikuttaa oikein hyvälle. Oikeastan koko sotien jälkeisen ajan presidentti on ollut enemmänkin kuin yksinäinen monarkki ja Koiviston jälkeen lähinnä vallasta riisuttu monarkki. Rooli on jotenkin outo demokraattiseen järjestelmäämme, vaikka presidentillä tietty osittainen yksinoikeus ulkopolitiikkaan haluttaisiinkin säilyttää. Ei haittaisi, vaikka presidentti silloin tällöin kävisi puhumassa eduskunnassa koko salille jostain tärkeästä asiasta ja osallistuisi keskusteluunkin siitä.
https://www.is.fi/politiikka/art-2000010264363.html
Ollaan nyt kokoomusmaisesti positiivisia ja aloitetaan niistä puheen paremmista hetkistä.
"Realismia on myös ymmärtää, että maailman suuria haasteita ei voida ratkaista vain sellaisten maiden kanssa, jotka ovat kanssamme samaa mieltä."
Tuossa on koko puheen viisain kohta. Noin asia on. Eikä sen silti tarvitse tarkoittaa diktatuurien nuoleskelua. Mutta on hyvä ymmärtää, ettei saartaminen tai eristäminen ole sekään aina kovin toimiva keino. Ehkä se nujersi Etelä-Afrikan. Israelin se asettaisi ruotuun välittömästi, jos sitä käytettäisiin.
Kuuba ja Venezuelaa saarrot ovat kurjistaneet, mutta ei ole muuttanut sen paremmiksi paikoiksi ihmisten elää. Täysin päinvastoin. Venäjään saarto tehoaa hyvin hitaasti.
"VAIKKA maailma tuntuu tällä hetkellä sekasortoiselta, epätoivoon ei kannata vaipua. Pelko on huonoin mahdollinen ohjenuora ulkopolitiikkaan. Kyllä, tulemme näkemään strategista kilpailua. Kyllä, tulemme näkemään paikallisia, jopa alueellisia konflikteja.
"Mutta ei se yhteistyön tarve mihinkään katoa. Se tulee vain muuttamaan muotoaan. Kaikki ymmärtävät, että ilman globaalia yhteistyötä me emme voi hillitä ilmastonmuutosta, ratkaista konflikteja, kasvattaa taloutta, parantaa hyvinvointia tai hallinnoida maahanmuuttoa. Nämäkin on tehtävä yhdessä."
Kliseistä, mutta sinänsä täysin totta.
"Eteemme tulee asioita, joihin emme ole tottuneet. Epävarmuutta, joka voi joskus pelottaakin. Jokaiseen risahdukseen ei kuitenkaan pidä reagoida. Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa maltti on aina valttia. Mutta valmistautukaamme siihen, että välillä joudumme reagoimaan muuttuviin olosuhteisiin myös ripeästi, kuten teimme Nato-jäsenyyden osalta"
Natojäsenyyden osalta siihen emme reagoineet me. Sanna Marin reagoi. Ja Stubb itse kyllä myös. Ja se 70% kansasta. Eivät muut.
"Presidentti Martti Ahtisaari oli yksi maailmanhistorian merkittävimmistä rauhanvälittäjistä. Hänen perintöään meidän on vaalittava ja jatkettava. Aina kun meille annetaan mahdollisuus välittää rauhaa, me olemme siihen valmiita. Diplomatian ohella puolustusvoimiemme valmius ja toimintakyky on kriittinen osa kykyämme ylläpitää rauhaa."
Tämä on aivan erinomainen kohta. Rusin mukaan Ahtisaaren vahvuus oli siinä, että hän ymmärsi sotilaallisen voiman merkityksen. Sitä käytettiin, jos se oli tarpeen tasapainon luomiseksi. Ylivoimaisesta asemasta käsin nimittäin ei juuri kukaan rauhaa tee. Mutta kun niskanpäällä olijaa heikennettään samalle tasolle vastustajansa kanssa, alkavat neuvottelut kummasti maistua. Stubb ymmärtää tuon myös, onhan hän työskennellyt Ahtisaaren instituutissa. Marin kuuluu samaan sarjaan, vaikka on tullut vähän eri suunnasta, ihmisoikeusjärjestöistä päin.
"TASAVALLAN PRESIDENTTINÄ johdan ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Pidän suuressa arvossa hyvää yhteistyötä eduskunnan kanssa. Aion omalta osaltani pitää huolen siitä, että yhteistyömme on saumatonta. Ulkopolitiikka on johdettunakin joukkuepeliä."
Tämäkin vaikuttaa oikein hyvälle. Oikeastan koko sotien jälkeisen ajan presidentti on ollut enemmänkin kuin yksinäinen monarkki ja Koiviston jälkeen lähinnä vallasta riisuttu monarkki. Rooli on jotenkin outo demokraattiseen järjestelmäämme, vaikka presidentillä tietty osittainen yksinoikeus ulkopolitiikkaan haluttaisiinkin säilyttää. Ei haittaisi, vaikka presidentti silloin tällöin kävisi puhumassa eduskunnassa koko salille jostain tärkeästä asiasta ja osallistuisi keskusteluunkin siitä.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Tuokin kohta on pitkälti totta, vaikka vierastan ajattelu noista sukupolvikokemuksista. Tiedän, että sellaisia on, vaikka itselleni ne eivät ole olleet niin merkityksellisiä. Minulla ei ole juuri mitään yhteistä sukupolveni kanssa, onneksi.
"Me elämme sukupolvemme 1918-, 1945- ja 1989-hetkeä. Ajanjaksoa, jolloin ymmärrämme, että maailma on murroksessa, mutta emme vielä tarkkaan tiedä mihin se johtaa. Menossa on vallan uudelleenjako, josta käydään kamppailua niin globaalissa lännessä, idässä kuin etelässäkin."
Emme tosiaan tiedä, millaiseksi maailma on muotoutumassa, mutta se meidän pitäisi tietää, millaiseksi haluaisimme sen muotoutuvan. Minä ainakin omalta osaltani tiedän, kuten tiedän senkin, ettei se ketään kiinnosta eikä maailmasta todennäköisesti sellaista tule. Se on maailman ongelma, ei minun. Vaikka saatankin kärsiä jonkin verran muiden tyhmyydestä, ja usein aika paljonkin, niin yllätyksenä se ei tule, sen verran paljon sitä on nähnyt.
Ja sitten puheessa on kaikenlaista höttöä.
"Meidän ulkopolitiikkamme peruskivet on muurattu länsimaisiin arvoihin – kuten demokratiaan, oikeusvaltioon ja ihmisoikeuksiin. Me uskomme yhteistyöhön ja kansainväliseen sääntöpohjaiseen järjestykseen."
Länsimaiset arvot ovat kovasti hieno asia, niissä ongelma vain on se, että länsimaat itse eivät niitä aina noudata, ja Euroopan ulkopuolella toisinaan eivät ollenkaan. Palestiinalaisistakin olisi varmasti mukava joskus päästä kokemaan niitä länsimaisia arvoja. Nykyisellään heillä on lähinnä se käsitys, että länsimaissa arvostetaan palestiinalaisten tappamista, nälkiinnyttämistä ja kaiken ihmisarvon viemistä. Sama käsitys heillä on myös ekumeniasta,. Kenelle kellot soivat? Aleppolle ne soivat, mutta eivät Gazalle. Kummassakin on maailmaan vanhimpiin kuuluvia kristillisiä seurakuntia.
Ei, en odota että Stubbilla olisi selkärankaa ottaa kantaa palestiinalaisten puolesta. Stubb on kuitenkin kokoomuslainen ja kannatin häntä vain toisella ja silloinkin vain siksi, että hän vaikutti kahdesta pahasta pienemmälle pahalle. Pääosin Stubb on samanlainen mitätön pelkuri kuin Haavistokin ja mitä Niinistö on ollut. Ei suomettuneisuuden ydin, pelko, ole mihinkään kadonnut.
"Pelko on huonoin mahdollinen ohjenuora ulkopolitiikkaan."
Tuosta lauseesta olen samaa mieltä, mutta tiedän, ettei mikään muu tule Suomen ulkopolitiikkaa ohjaamaan jatkossakaan. Mihin suomalaiset tavoistaan pääsisivät. Ei Stubb tuossa muuta mitään. Minkä hän tuossa seuraavassa kohdassa suoraan sanookin:
"Tulemme näkemään niin vallan alueellistumista kuin epäpyhiä liittolaisuuksia, siis eräänlaisen à la carte -maailman, jossa kumppaneita poimitaan kuin rusinoita pullasta."
Sitähän maailmanhistoria on ollut pullollaan hamasta menneisyydestä ja sitähän Suomi juuri parhaillaan tekee. Ostamme Israelista Raytheonin, eli käytännössä Yhdysvaltojen kehittämää ilmatorjuntajärjestelmää ja senkin vuoksi siunaamme Ukrainaa paljon kauheamman verilöylyn Gazassa. Järjetöntä, naurettavaa ja ennen kaikkea HALVEKSITTAVAA, mutta emmehän me mitään norjalaisia sentään ole. Emmekä tule olemaan. Suomi katoaa aikanaan kartalta aivan kuten kaikki muutkin suomalais-ugrilaiset kansat, unkarilaisia ehkä lukuunottamatta. He nyt omasta mielestään ovatkin enemmän turkkilaisia ja lähinnä inhoavat sitä, että heitä edes kutsutaan suomalaisten sukulaiskansaksi, jonka ymmärrän kyllä oikein hyvin.
Tuon selvemmin ei olisi voinut tuleva presidentti tunnustaa, että mihin sitä naurettavat suomalaiset ruikulit pelkuruudestaan pääsisivät.
Kaikki tuo sopii kyllä Stubbin kokoomuslaisuuteen oikein hyvin. Sellaista kokoomusltaista, jolla olisi edes jonkinlainen selkäranka, ei ole vielä koskaan syntynyt. Evoluutiollakin on rajansa, saati sitten Luojallamme.
Ja sitten tulee oikein sitä ihtiään:
"EHDIMME tottua ajatukseen historian lopusta – siis siitä, että suurin osa maailman kansallisvaltioista siirtyisi kohti liberaalia demokratiaa, markkinataloutta ja globalisaatiota. Näin ei käynyt. Nyt haastetaan niitä kansainvälisiä instituutiota ja sääntöjä, joihin olemme tottuneet. Elämme rauhattomuuden ja epäjärjestyksen maailmassa."
Ketkä me? Olen aina pitänyt Fukuyaman kirjaa historian lopusta idioottimaisuuden huippuna, eikä ole ollut tarvetta sitä käsitystä muuttaa. En tiedä mitään syytä, miksi suurin osa maailman valtioita siirtyisi kohti markkinataloutta, varsinkaan liberaalia markkinataloutta. Se "markkinatalous", mitä markkinataloudesta työkseen paasaavat yleensä tarkoittavat, on syntynyt kolonisaation seurauksena. Suurin osa maailman maista ja kansoista ei ole ollut kolonialisteja aivan äskettäin. Kuinka niissä voisi olla edellytykset länsimaiden markkinataloudelle? Ei niillä ole resursseja sellaiseen, eikä tule olemaankaan. Monessa maassa myös pohja liberaalille demokratialle on hyvin heikko. Ja miksi niissä pitäisi sellaista pohjaa ollakaan. Vähemmistöt voivat aina paeta länsimaihin.
Sinänsä jos markkinataloudella tarkoittaan vain mahdollisuutta ostaa rahalla ja valita eri myyjien välillä, ne se on toteutunut Lähi-idässä vuosituhansia ja totetuu edelleen, kuten jokainen torikujalla käynyt turisti tietää. Myös suomalaiset talonpojat kävivät paikoin useammankin sata vuotta velkaantumassa kaupunkien toreilla ilman, että se mitään suurta vaurautta saati kehitystä tuotti kenellekään. Vaikka markkinamekanismi on hyvä apu kehitystä nopeuttamaan, se pelkästään ei vielä riitä yhtään mihinkään. Siksi en ymmärrä, miksi sitä ylikorostetaan se aina erikseen mainitsemalla.
Ja sitten tietenkin koko tuon Stubbin lauseen tyhmin kohta. Globalisaatio ja kansallisvaltiot eivät voi olla olemassa samassa maailmassa. Jos tietää edes talousteorioiden perusteet, ymmärtää miksi. Jompi kumpi on enemmän tai vähemmän pelkkä illuusio. Jos 30 vuoden globalisoitumisen jälkeen sitä ei Suomessa asunut ihminen tajua, niin sitten ei tajua mitään muutakaan, ainakaan kovin hyvin. Koko ajatus siitä, että globalisaatio olisi jokin siunaus, on järjetön. Kansainvälinen kauppa kehittyy ihan ilman, että sitä tarvitsee yrittää edistää. Päin vastoin, sitä kehitystä on usein syytä hillitä. Jos nyt inhimilliset syyt eivät merkitse mitään, niin ainakin sen strategisen autonomian takia. Aivan kuten kaikki evoluutionomaiset prosessit, globalisaatio on pahanhajuinen, limainen ja örisevä hirviö, jonka suusta valuvasta kuolasta voi jonnekin kasvaa kaunis kukkanenkin, mutta eivät ne sitä hirviöstä muuksi muuta.
Stubbin käsitykset noista asioista ovat tyypillisiä tuon ikäiselle eliitille, joka tietenkin tarkoittaa, että ainakaan Suomen talous ei kohene hänenkään aikanaan.
"Uuden maailmanjärjestyksen rakentamiseen menee aikaa."
Mikähän se sellainen järjestys tulee olemaan? Ja mikä järjestys muka vallitsi aiemmin?
"Nyt haastetaan niitä kansainvälisiä instituutiota ja sääntöjä, joihin olemme tottuneet"
Mihin instituutioihin ja sääntöihin me Kylmän sodan aikana totuimme? Sisällissodat riehuivat, kapinaliikkeitä aseistettiin ja tuettiin ... YK ei voinut tehdä mitään. Ehkä Stubb tarkoittaa Kylmän sodan jälkeistä paria vuosikymmentä. Mitä YK silloin teki vaikkapa tsetseenien hyväksi? Entä iraklaisten, kun eräät menivät sinne etsimään joukkotuhoaseita, joita ei koskaan löytynyt.
En tosiaankaan ymmärrä, mitä Stubb noilla lauseillaan tarkoittaa, koska niillä ei ole mitään kosketuspintaa mihinkään todellisuuteen. No, kyllä Balkanilla sentään YK pystyi johonkin, ja Etelä-Afrikassakin meno muuttui sen jälkeen, kun länsimaat niine "arvoineen" sallivat muutoksen.
Muistan vielä tänäänkin, kuinka luin Berliinin muurin murruttua paikallisesta lehdestä käännöksen John Le Carren kirjoituksesta, joka oli täynnä toivoa. Siihen sisältyi myös varoitus, jonka ennustus toteutui toivoa antaneiden kohtien sijaan. Tuossa linkissä on Carren myöhempi tiivistetty toteamus siitä, mitä tapahtui:
https://www.lowyinstitute.org/the-interpreter/wrong-side-won-remembering-john-le-carre
Tuo kannattaisi Stubbinkin lukea, vaikka nyt kokoomuslainen onkin ja Carre viittaa tietenkin juuri sellaisiin ihmisiin, kuin kokoomuslaiset tyypillisesti ovat. Ja noiden lauseidensa perusteella on myös Stubb.
Carren tiivistys kuuluu käännettynä: Se puoli hävisi, jonka pitikin hävitä. Se puoli voitto, jonka ei olisi pitänyt voittaa.
Juuri niin se meni, myös täällä Suomessa. Kommunismin kaaduttua valtaan nousivat seuraavat typerykset, jotka ovat saaneet aikaan sen melkoisen ongelmavyyhdin, joka meillä nyt on käsissämme, ja samasta syystä kuin kommunistitkin upposivat ongelmiinsa, nimittäin silkkaa omaa tyhmyyttään, naiviuuttaan ja ideologisuuttaan. Stubb ei ole ratkaisu siihen ongelmaan, sen sijaan hän on osa ongelmaa itse.
Niihin aikoihin muuten luin myös suuren suomalaisen nationalistin (ja nationalismin tutkijan) Aira Kemiläisen kirjoituksen, joka on yksi parhaita kirjoituksia, joita olen koskaan lukenut. En tiedä, mistä sen enää nykyään voisi löytää. Sekin olisi hyvää luettavaa Stubbille, vaikka ei hän siitäkään mitään ymmärtäisi. Epäilen, tietääkö edes, kuka oli Aira Kemiläinen. Vielä tuolloin Aira kyllä tunnettiin myös Stubbin puolueessa, mutta ei tosin Karasevin-Orpon piireissä, vaan veteraanien ikäpolven keskuudessa.
Stubbin kiittelemä Sauli Niinistö kuuluu täsmälleen niihin tomppeleihin, jotka saivat aikaan nyt talouttamme vaivaavat ongelmat. Hän nousi asemiinsa juuri tuolla vuosikymmenellä.
En tiedä, mistä häntä pitäisi kiittää. Vielä vähemmän mitään kiitosta tarvitsee hänen puolueensa tai ne vesipäät, jotka tuota puoluetta ovat äänestäneet, kerta toisensa jälkeen aiheuttamaan katastrofin toisensa jälkeen.
Siinäpä pikkuryssä surkeuttaan ruikuttelee.
Suomi on yksimielisesti tiensä valinnut ja pysyy sillä Alexin johdolla, kuten pysyi Salen aikana.
Nyt kun viimeinenkin punikki on saatu siivottua johtoasemasta, olisi aika alkaa puhdistamaan suomi tästä roska sakista ja maanpettureista. Vasemmistolaiset puolueet on kiellettävä, maanpetturuudesta tulee antaa kovemmat tuomiot kuten elin ikäinen vankeusrangaistus. Toivottavasti presidentti antaa tähän luvan.
Hyvä. Milloin Sipilä ammutaan monttuun?
Koskaan ei Suomen asemaa ole vaarannettu niin kuin hänen hallituksensa aikana.
Orpohan kuuluu samaan monttuun myös. Koira voi lirauttaa päälle. Ja venäläisnainen laulaa itkuvirren.
"Emme tosiaan tiedä, millaiseksi maailma on muotoutumassa, mutta se meidän pitäisi tietää, millaiseksi haluaisimme sen muotoutuvan."
Tottakai me tiedämme. Suurin osa meistä - ml. Stubb - haluaa säilyttää rauhan, vakauden demokratian, oikeusvaltion, ihmisoikeudet ja kansainvälisen sääntöperäisen järjestelmän. Mutta, kuten lähihistoria on osoittanut, autoritaarisuus on maailmassa nousussa. Eikä se ole rauhan ja vakauden suhteen koskaan hyvä merkki. Stubb puhuu siitä, että erilaiset järjestelmät kilpailevat parhaillaan vaikutusvallasta, ja lopputulos jää nähtäväksi. YK:n roolia kyseenalaistetaan ja uudistettavaa siinä onkin. Mutta ilman yhteisiä pelisääntöjä maailma olisi vieläkin pahempi paikka.
"Länsimaiset arvot ovat kovasti hieno asia, niissä ongelma vain on se, että länsimaat itse eivät niitä aina noudata"
Arvot eivät ole uskonoppia. Ne ovat raamit järjen käytölle. Mistään ohjekirjasta ei löydy joka asiaan selkeää vastausta. Arvoja on laitettava joissakin tilanteissa järjestykseen. Esim. valtion vakaus, oikeus elämään ja turvallisuuteen ovat tärkeämpiä kuin rajaton sananvapaus. Sen vuoksi laki rajoittaa sananvapautta, jos sillä uhataan valtion, yksilön tai kansanryhmän turvallisuutta. Elämä ei ole yksinkertaista, vaan sotkuista ja monimutkaista. Ihmiset eivät ole täydellisiä, joten valtiotkaan eivät voi olla. Toiminnan pitää kuitenkin perustua arvoihin. Joskus kuitenkin tulee vastaan tilanteita, jolloin on valittava kahdesta pahasta se vähemmän paha. Sekin on arvovalinta.
"Tottakai me tiedämme. Suurin osa meistä - ml. Stubb - haluaa säilyttää rauhan, vakauden demokratian, oikeusvaltion, ihmisoikeudet ja kansainvälisen sääntöperäisen järjestelmän. Mutta, kuten lähihistoria on osoittanut, autoritaarisuus on maailmassa nousussa. Eikä se ole rauhan ja vakauden suhteen koskaan hyvä merkki.
"Stubb puhuu siitä, että erilaiset järjestelmät kilpailevat parhaillaan vaikutusvallasta, ja lopputulos jää nähtäväksi."
Ovatko ne joskus sitten tehneet jotain muutakin? Eikö tuo ole maailman normaali olotila ja ollut sitä aina.
"YK:n roolia kyseenalaistetaan"
Milloin sitä ei ole kyseenalaistettu? Yhdysvallat ei ainakaan kysellyt YK:lta mitään mennessään Irakiin ja Afganistaniin. Miten tilanne nyt on muuttunut?
"Mutta ilman yhteisiä pelisääntöjä maailma olisi vieläkin pahempi paikka"
Mitä yhteisiä pelisääntöjä? Ainakin Ukrainaan ja Palestiinaan sovelletaan ihan eri sääntöjä, kuten myös Venäjään ja Israeliin. Tai Serbiaan.
Vai onko kovinkin yleisesti hyväksytty sääntö se, että entinen suurvalta, joka sotii säilyttääkseen valtapiirinsä, on rikollinen, kun taas valtio, joka sotii rajojensa ulkopuolella ajaakseen noiden alueiden väestön pakolaisiksi ja liittääkseen alueet itseensä, ansaitsee kaiken tuen ja avun.
Sekin näyttää olevan sääntö, että jos ukrainalinen torjuntaohjus osuu ukrainalaiseen rakennukseen, se on venäläisten tekemä sotarikos, mutta jos murhaajat länsimaisin asein ampuvat ruokaajonottavia aseettomia ihmisiä, se on sankarillista taistelua terrorismia vastaan.
Stubbin puheet ovat tyhjää täynnä. Hänellä ei ole keinoja eikä mitään haluakaan korjata mitään sellaiseksi, että se oikeasti toimisi. Ainoa, mitä voi toivoa, on se, että hän sentään oli se pienempi paha.
Stubb on oikeassa. Noin 15 vuotta sitten maailmassa elettiin vielä aikaa, jolloin useimmat valtiot ottivat askelia demokratian ja markkinatalouden suuntaan. Kyse ei niinkään ollut ideologiasta, vaan valtiot hakivat siitä taloudellista etua. Länsimaisten arvojen mukaiset uudistukset liittyivät esim. EU:n assosiaatiosopimukseen, jonka kautta pääsee vapaakauppa-alueelle. Ne liittyivät osittain myös Maailman kauppajärjestön ja vastaaviin sopimuksiin. Ne olivat lännen kehitysavun ehtona. Kansalaiset näissä maissa halusivat aidosti demokratiaa. Se ei kuitenkaan putoa täydellisenä taivaasta, vaan on pitemmän kehityksen tulos. Monessa paikassa se jäi näennäisdemokratian tasolle. Hallitukset vaihtuivat ja valtiot luisuivat takaisin autoritaarisuuteen. Käännekohta tapahtui joskus 2014-2016. Siihen ajoittui Krimin valtaus ja Trumpin nousu valtaan. Kumpikaan ei edistänyt demokratiaa.
"Elämä ei ole yksinkertaista, vaan sotkuista ja monimutkaista."
Ainoastaan idiooteilla.
"Ihmiset eivät ole täydellisiä, joten valtiotkaan eivät voi olla."
Ahaa. No sittenhän Venäjänkään toiminnassa ei ole mitään moittimista. Se nyt vaan ei satu olemaan niin täydellinen.
"Joskus kuitenkin tulee vastaan tilanteita, jolloin on valittava kahdesta pahasta se vähemmän paha."
Sen takia siis päätettiin tuomita se, mitä tapahtuu Ukrainassa, mutta ei sitä, mitä tapahtuu Gazassa. Koska Ukrainassa ei tapahdu niin paljon pahaa.
" Sekin on arvovalinta."
Ei, vaan täysin ARVOTON valinta.
"Mikähän se sellainen järjestys tulee olemaan? Ja mikä järjestys muka vallitsi aiemmin?"
Kylmän sodan aikana - ja sen jälkeenkin - maailmassa oli kaksi valtakeskittymää (USA-Nliitto). USA oli ainoa todellinen suurvalta Nliiton hajottua. Se tilanne jatkui pitkään. Kiinan talouskehitys on johtamassa uuteen valtakeskittymään, jolla on myös liittolaisia Etelä-Amerikassa ja Afrikassa. Liittolaisuus on kuitenkin lähinnä taloudellista. Afrikka saattaa myös käyttää tulevaisuudessa enemmän omaa ääntään. USA:n kehitys on kysymysmerkki Trumpin vuoksi. Palloja on ilmassa, eikä vielä tiedetä, mihin asentoon ne laskeutuvat. On kuitenkin varmaa, että maailma "moninapaistuu".
"Mihin instituutioihin ja sääntöihin me Kylmän sodan aikana totuimme?"
Instituutioita ovat kaikki kansainväliset järjestöt, joissa Suomikin on jäsenenä. Me kehitimme YK:ssa kansainvälistä lakia. Joka päivä. Se on valtava määrä erilaisia sopimuksia, joka toimii KAIKEN kansainvälisen toiminnan perustana. Säädökset löytyvät myös Suomen lainsäädännössä.
"Ovatko ne joskus sitten tehneet jotain muutakin? Eikö tuo ole maailman normaali olotila ja ollut sitä aina."
Tuhansien vuosien kuluessa paljonkin. Mutta ei kai me muinaisista roomalaisista puhuta, kun on relevantimpaakin keskusteltavaa. Toisen maailmansodan jälkeen maailma oli kaksinapainen: USA ja Neuvostoliitto. Kun Neuvostoliitto hajosi, niin jäi vain USA.
Länsimaat tuskin huomasivat muutosta, koska amerikkalaisilla on länsimaiset arvot. Tällä hetkellä esiin pyrkii uusia autoritaarisia toimijoita, jotka kyseenalaistavat myös toisen maailmansodan jälkeen luodun sääntöperäisen järjestelmän, joka on isossa mittakaavassa vakauttanut maailmaa. Elämme vaarallisinta aikaa noin 80 vuoteen, ja se koskettaa meitä.
"Mitä yhteisiä pelisääntöjä? Ainakin Ukrainaan ja Palestiinaan sovelletaan ihan eri sääntöjä, kuten myös Venäjään ja Israeliin. Tai Serbiaan."
Valtion itsemääräämisoikeus on kansainvälisen lain perusta. Yhteiset säännöt lähtevät siitä, että valtiot sitoutuvat niihin vapaaehtoisesti. Kv. lakia sovelletaan parhaillaan Israeliin kansainvälisessä tuomioistuimessa. Kv. lakia sovelletaan Venäjään sanktioilla. Serbien sotarikolliset tuomittiin kansainvälisessä tuomioistuimessa. Ilman näitä, asiat olisivat vieläkin huonommin.
Typerysten ja nililistien kanssa ei kannata keskustella.
Sinun ei sitten kannata puhua itseksesikään.
"Käännekohta tapahtui joskus 2014-2016. Siihen ajoittui Krimin valtaus ja Trumpin nousu valtaan. Kumpikaan ei edistänyt demokratiaa."
Miten nuo ovat edistäneet autoritaarisuutta? Toisen noista voi nähdä autoritaarisuuden seurauksena, toinen on nimenomaan toimivaa demokratiaa.
"Monessa paikassa se jäi näennäisdemokratian tasolle"
Kuten lähes kaikissa länsimaissakin on jäänyt. Olikos se jotenkin niin, että Natoon meneminenkin oli vähän liian tärkeä asia antaa kansan päättää? Kansa kun on teidän eliitin mielestä niin tyhmää, ettei sen pidä antaa mistään tärkeistä asioista päättää. Mutta pitää sille antaa mahdollisuus äänestää eliitti valtaan, muuten se ei ole demokratiaa.
Paitsi tietenkin, jos kansa äänestää valtaan muslimiveljeskunnan, kuten Egyptissä. Silloin pitää käyttää CIA:ta tai asevoimaa.
Tämä aika on ollut mielenkiintoinen oppitunti siitä, miten teologiat syntyvät. Nythän me kaikki odotimme, että kun Neuvostoliitto kaatui, niin liturgiat korvautuisivat tosiasioilla. Niinhän ei ole käynyt, ja Stubb tuossa kertoo syynkin, joka on sekin edelleen täysin sama kuin oli Kylmän sodan aikana ja on ollut sama niin kauan kuin historiaa on kirjoitettu:
"Tulemme näkemään niin vallan alueellistumista kuin epäpyhiä liittolaisuuksia, siis eräänlaisen à la carte -maailman, jossa kumppaneita poimitaan kuin rusinoita pullasta."
Jos minä nyt oikein muistan, niin se ainoa hetki historiassamme kun me emme poimineet rusinoita pullasta, eli vuodet ennen toista maailmansotaa, on tuomittu idealistiseksi hörhöilyksi, joka vaaranti itsenäisyytemme. Sen jälkeen on harrastettu liturgioita, joiden sisältä on oikeastaan sama, mutta kun uskoa on ajoittain puhdistettu, paikathan tuppaa likaantumaan ajan myötä, niin pyhiä sanoja on vaihdettu toisiin. Niinpä Ryti ylisti Hitleriä kaikkien aikojen sotilaalliseksi neroksi ja kävimme pyhää sotaa bolsevismia vastaan ihan erillään Saksasta, mutta sen lopulliseen voittoon lujasti uskoen, tai no kansa kävi, sehän on aina niin tyhmää ja sivistymätöntä, varsinkin maailman lukutaitoisimmassa ja koulutetuimmassa maassa, eliittihän oli rauhantahtoista, mutta tilaisuus päästä eroon itsetekemistään ja omasta mielestään viisaista päätöksistään vain antoi odottaa itseäään. Seuraavaksi liturgiaorgioissa korvattiin edesmennyt Hitler Stalinilla ja sitten Brezhnevillä, ja pulla sen kuin paisui. Gorbatshovin kohdalla jumalat auringonnousun suunnassa loppuivat, keksittiin vähän abstraktimmat uudet. Alettiin puhua demokratiaan pyrkimisestä kuten taistolaisnuoretkin aikoinaan, erittäin kovaan ääneen muuten, puhuivat, ja kun vihdoinkin päästiin Saksan kansssa im bunde, jossa lopullinen voitto, aivan kaikesta, on taas kerran uskottavana haaveena, omaksuttiin myös kurin ja järjestyksen käsite pyhään sanastoon. Niitä nyt sitten toistellaan, vaikka kummastakaan ei edelleenkään ole reaalimaailmassa sen enempää näyttöä kuin muistakaan aineettomista jumalista on koskaan ollut. Jotain mystisiä merkkejä tietenkin aina silloin tällöin antavat, joita vain vannoutuneimmat dogmaatikot osaavat tulkita oikealla tavalla.
Kun olet huhkinut niin ankarasti hommia siellä ulkopolitiikan parissa, niin sinulla ei ehkä ole ollut aikaa perehtyä historiaan. Niinpä et ehkä ole tullut ajatelleeksi, että kahtia jakautuminen ja polarisaatio ovat niin ikään hyvin normaali kehityskulku, joka toistuu useammin kuin moninapaisuus, joka yleensä vääjäämättä konvergoituu kohti 2-jakoista systeemiä.
Syyn siihen, miksi niin aina väistämättä kertoi Stubb puheessaan ja sinä itse tuossa:
"Joskus kuitenkin tulee vastaan tilanteita, jolloin on valittava kahdesta pahasta se vähemmän paha. "
Eihän tuollaisia tilanteista nyt kuitenkaan yleensä tule kuin korkeintaan kaksi päivässä, joskus ehkä kolme tai viisi.
Kun "kumppaneita poimitaan kuin rusinoita pullasta.", kuten Stubb totesi, päädytään pienimpään jakoon, joka on jako kahteen.
Jakautumista voisi jonkin verran hidastaa soveltamalla niitä länsimaisia arvoja ja kansainvälisiä sääntöjä vähän tasapuolisemmin, mutta tällä hetkellä kansainvälinen järjestelmä on liikaa länsimaiden dominoima, että niin tulisi tapahtumaan.
Vinkkinä, että historiaan kannattaa tutustua, koska yksi työura on liian lyhyt aika nähdä yleensä kuin yksi sykli tai yksi syklinmuutos, ja silloin niitä helposti pitää jotenkin ainutlaatuisina poikkeuksina, vaikka historiankulussa ne ovat enemmän sääntö ja toistuvat tauotta.
Stubb kyllä onnistuu antamaan itsestään Vänrikki Nappulan vaikutelman.
Minä en tosiaan puhunut muinaisista roomalaisista, mutta kyllä heistä olisi oikeastaan hyvä vähän mainita. USA nykyisellään muistuttaa erittäin suuresti antiikin Roomaa. Erot ovat kosmeettisia. Siinä missä Rooma liitti alueita itseensä, USA liittää ne nimellisesti itsenäisinä vaikutuspiiriinsä. Rooma saavutti suurimman laajuutensa ajanlaskun alun aikoihin, USA vaikutus ilmeisesti 1990-luvulla. Kummassakin tapauksessa imperialismi alkoi houkuttaa maahanmuuttoa, joka Rooman tapauksessa hajoitti valtakunnan. Jokin muutos maahanmuuton seurauksena on tulossa myös Yhdysvalloissa. Itse en ole varma, miten kehitys menee, mutta se on varmaa, että jotain tapahtuu.
On asioita, jotka historian varrella ovat muuttuneet. Sitten on asioita, jotka eivät ole muuttuneet. Niiden erottaminen toisistaan tämän päivän maailmassa vaatii hieman perehtymistä, sekä nykypäivään että historiaan.
Mutta kukapa sitä töissä ollen ehtisi. Siksi sitä viisastuu vasta vanhemiten, kun voi jättää turhan juokseminen nuoremmille ja innokkaammille.
Stubb ajaa Suomen sotaan.
Puhe on puhe, eli tyhjää täynnä, tärkeintä ettei alkaisi sooloilemaan omilla ajatuksillaan. Tämä on joukkue-peli kuten siinä sanottiin.
Onko Stubb nyt koulukiusaajien idoli, kiusaa kiusaa niin voit päästä presidentiksi.
Turhaa puhetta, kaikki tyynni.
Sanna Marin kyllä reagoi, otti ja lähti.
Suomi ei ole itsenäinen maa ja kuten valtamedian, muidenkin marionettien pitää suorittaa sille määrättyä roolia.
Suomi on yksimielisesti länsimainen demokratia, eikä viimeisten Kremlin palvojien ruikutus siihen mitään vaikuta.
Älä ole katkera ja palaa vain suosiolla takaisin kotiin Venäjälle, jossa sinua ymmärretään paremmin kuin meillä Suomessa!!
Loppupeleissä maanpetturit lähtevät, en minä.
Sanna Marin teki sen hyvissä ajoin.
Kaikki muut paitsi ps ja kokoomus ovat maanpettureita
Tuon kun kääntää toisinpäin, niin sitten se on totta.
Luulin joskus, että kokoomuksessa on fiksua porukkaa. En luule enää. Alex on tosin poikkeus, mutta se onkin puolidemari.😂
Suomalaiset ovat seksuaali vähemmistöihin kielteisesti suhtautuvia vaikka aina on valehdeltu toisin. Nyt se on oikein vaaleilla todistettu, entinen ulkoministeri Soini sanoi jos Haaviston puoliso olisi Anne eikä Antonio niin hän olisi heittämällä presidentti.
Mitä muuta odotit henkisesti Euroopan venäläisimmältä kansalta?
"Mutta on hyvä ymmärtää, ettei saartaminen tai eristäminen ole sekään aina kovin toimiva keino."
Eristäminen ja erilaiset sanktiot ovat seuraamus kansainvälisen lain rikkomisesta. Ne ovat siis yhdessä sovittuja diplomatian työkaluja. Mikään keino ei toimi aina. Silmien sulkeminen ei toimi koskaan. Siinä kadottaa vain omankin moraalikompassin.
Kompassin, joka näyttää minne sattuu, voi heittää menemään ja pitääkin heittää.
Ei ole moraalisesti oikein käyttää keinoja, jotka ovat eivät paranna mitään, mutta aiheuttavat turhaa kärsimystä. Eikä varsinkaan, jos niitä ei käytetä kaikkiin samalla tavoin.
Mikä sinut innosti kirjoittamaan tyhmät trollauksesi?
"Mikä sinut innosti kirjoittamaan tyhmät trollauksesi?"
46 vuoden kokemus kansainvälisestä politiikasta. My bad.🤷♂️
Ei tuo sen pidempi ole kuin minunkaan. Minä vain olen kokenut kansainvälisen politiikan vaikutukset osallistumatta sen tekemiseen. Minulta siis puuttuu se synnintunnon taakka, joka saisi minut apologeetiksi.
Stubbi piti puheensa Mustasaaren KUNNASSA, ei suinkaan Vaasassa, niinkuin kuva puhujapöntöstä kertoo.
Vai pitäisikö tässä tapauksessa sanoa että PÖNTÖSSÄ puhujassa näkyy epätietoisuus sijainnista?