Mä olen seurustellut nyt jo kuutisen vuotta ja muutama vuosi ollaan poikakaverin kanssa yhdessä asuttu. Ollaan etsitty omaa asuntoakin jo. Niin siiihen ongelmaan... Mä haluaisin lapsia, mutta en tiedä miten rahallisesti pärjättäisiin, kun ei miehen tulot mitkään kovin isot ole ja itsellä vain pätkätöitä tällä hetkellä...
Onko jollakin kokemuksia tälläisestä tilanteesta. Ootteko hyvin pärjänneet? Pelottaa ottaa asuntolainaa, jos ei olekaan töitä sitten äitiysloman jälkeen...
Onko jollakin kokemuksia tälläisestä tilanteesta. Ootteko hyvin pärjänneet? Pelottaa ottaa asuntolainaa, jos ei olekaan töitä sitten äitiysloman jälkeen...
Vastaukset 6
Vanhimmat
No meil on sillai et mä oon 18 ja mul jäi lukio kesken. mies otti asuntolainan 25 vuodeks yksin ja osti meille asunnon. Mä oon kotona enkä tee mitään muuta kun oon vaan vauvan kanssa ja silti saisin kelalta jopa enemmän tukee jos hakisin mut ei tarvita. Kannattaa miettii tilanteen mukaan jos oot jo raskaana niin turha enää miettiä. Mut jos et ole viel niin hommaa vakituinen työ koska se säilyy raskauden jälkeenkin. Ei voida erottaa äitiysloman takia. jos vaan tykkäätte asua tuilla niin noin 400 euroa tulee kuussa kelasta varmasti jokaiselle äidille töistä ja tilanteesta riippumatta.
Olen itse seurustellut jo liki 3 vuotta ihanan miehen kanssa, joka alkaa olla jo siinä iässä, että voisi olla valmis lapsiin. Usein niistä puhuu ja näyttää vauvoja kun nähdään esim. ruokakaupoissa ja kysyy olisiko tuollainen mukava jne.:) Noh, itsellä mahdollisesti opinnot jatkuvat, vaikka valmistuin ja työllistyin heti. Pätkätyötä valitettavasti myös minulla ja mies ei ole kovinkaan hyvä palkkainen. Olemme myös muuttamassa asumisoikeusasuntoon.
Olen ajatellut, että voisinkin olla valmis lapseen, mutta en halua sellaista tähän elämäntilanteeseen suunnitella. Jos tulisin raskaaksi, tottakai lapsen myös pitäisin, eli se ei maailmaa kaataisi. Kyllä sitä ajattelee, että sitä selviää sitten. Yhteiskunta tukee lapsiperheitä tarvittaessa, eikä sen elämän nyt niin rikasta tarvitse olla. Kunhan on onnellinen ja rakkautta riittää. Että elä vain elämää ja ota rauhallisesti. Hätiköityjä päätöksiä ei kannata tehdä eikä huolta tulevaisuudesta kantaa. Kun uskoo itseensä ja elämään, niin kyllä sitä pärjää;)
Ei me enää sentään mitään teinejä olla avomiehen kanssa (Minä 22 ja avomies 26)... Et siinä mielessä aletaan molemmat olla valmiita lapsiin, mut tosissaan se työtilanne vähän vaivaa. Tiedän, etten tältä alalta kovin helposti saa vakituista työtä, 2-5 vuotta pätkätöitä... En ole vielä raskaana, ja jos sattuisin tulemaan, tietenkin pitäisin sen...
minä mietin ja nyt olen sinkku. Ei ole miestä ja kello tikittää...Ei sitä taida ikinä olla valmis lapsiin, mutta jos parisuhde kunnossa ja tiedät haluavasi, niin anna palaa....Ainut asia mitä kadun tässä elämässä on, että tuon asian jätin tekemättä....
Minusta tuntuu, ettei elämä ole koskaan "valmis" lapselle. Aina puuttuu jotain, koulutus, oma asunto, lainaa jäljellä, ei autoa jne. jne. Itse uskon, että jos kyseessä on kaksi aikuista, täyjärkistä ja toisiaan rakastavaa ihmistä jotka haluavat yhdessä lapsen, niin he kyllä lähes aina pystyvät siitä huolehtimaan. Sinuna en odottaisi täydellistä hetkeä maailmanloppuun asti, elämä ei ole täydellistä ja se on aina täynnä yllätyksiä - kaikkia muuttujia ei pysty ikinä kontrolloimaan.
Itse odotin sitä täydellistä elämänvaihetta, tein jopa yhden abortinkin. Nyt lapsia ei enää tulekaan.