että haluaa suurinpiirtein tappaa hänet? pelkään, etten olekkaan koskaan rakastanut
miestäni. Oli aikoinaan järkiliitto, lapsen, ei rakkauden tähden.
miestäni. Oli aikoinaan järkiliitto, lapsen, ei rakkauden tähden.
Voiko pitkässä avioliitossa alkaa vihaamaan toista niin paljon
Anonyymi-ap
11499
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
No luulisi nyt täysipäisen ihmisen osaavan lähteä ennen väkivaltaan ryhtymistä.
Jos itse tiedät olleesi järkiliitossa, mikä ihme estää sulassa sovussa ottamasta eroa ja jatkamasta omiin suuntiinne?
Lapsi on kuitenkin yhteinen, mutta ettehän te vanhemmat minnekään hänen elämästään katoa, vaikka eroaisittekin.
Ota lasi vettä, istu alas puolisosi kanssa ja totea ääneen se, miltä sinusta tuntuu.
Ei kaikkea tarvitse dramatisoida.
Elämää se avioliittokin vain on ja sen voi ihan hyvin päättää hyvässä yhteisymmärryksessä.
Tervaa ja höyheniä ei erossa tarvita.
Kenenpuolesta yrität selittää, ku sulla ei lapsia ole! Onrikollista toi sun touhu!
Ei onnistu. Ei onnistu narsistin kanssa
Hänessä ei ole mitään vikaa.
Talo myyntiin ja lusikat jakoon,
Kyllä viimeinen vaihtoehto.
Vai suurinpiirtein tappaa hänet, lapsesi isän. Hae nopeasti apua!!!!!
En minä ole ketään tappamassa.
Ero ei aina ole se kaikkein paras
ratkaisu. Kyllä sitä rakkauttakin on
ollut, ei nyt ihan eilen kuitenkaan
ole menty naimisiin.
Tuttu tunne. Muistan sen, kun toivoin että kotiin olisi tosi pitkä matka. Sinne oli paha mennä. Ei koskaan tiennyt mitä odottaa. Hyvää vai huonoa. Se kuluttaa ihmistä niin kovin, lopussa ei ole enää yhtään voimia. Miten siitä selviää? Jokainen omalla tavallaan.
Meillä meni vaimon kanssa huonosti. Hän rupesi käyttäytymään viimeisen lapsen jälkeen hyvin hyvin itsekkäästi. Hän eli niin kuin minua ei olisi olemassakaan. Seksielämä kuoli ja yritin kaikkeni että vaimo kuuntelisi minua. Kerran tunsin pelkästä katseesta kuinka paljon vihaa siinä oli minua kohtaan. Me ei oltu edes riidelty. Vaimo katse oli todella vihainen. Uskoin silloin että hän oikeasti vihasi minua.
Aloituksessa rakkautta ei ollut ja sitten myöhemmässä postauksessa onkin ollut?
Kannattaisi ehkä hakeutua pikimmiten lääkärin ja terapeutin vastaanotolle.
Nuppisi on niin sekaisin, että tarvitset ammattiapua.
Minulla muuten on takana 30 vuoden avioliitto ja minulla on kolme lasta.
Miksei voisi, ja jos lähtökohta on ollut joku muu kuin rakastaminen tai toisesta välittäminen, voihan niin hyvinkin käydä.
Vaikea tosin ymmärtää, miten järkiavioliitosta ei voisi lähteä, jos ei siinä mitään järkeä enää ole?!
"onhan mun saatana saatava lapsi, kaikki muu on kohinaa"
Taas on yksi beta-mies täyttänyt tehtävänsä ja nyt hänelle jää vielä maksajan rooli
Aviolitto on yleensä taloudellinen järjestely. Kaikki romantiikkahömpänpömppä on turha liittää siihen. Jus alkaa kiristää vanne, taloudelliset asiat on syytå järjestää uudelleen.