Erostani on jo kohta kaksi vuotta aikaa. Tai siis siitä kun muutettiin erilleen. Vieläkään en oikein osaa ajatella elämääni jonkun muun miehen kanssa. Olen kyllä seurustellut kerran pidempään, käynyt treffeillä ja kahvilla, mutta aina vaan tuntuu, että en pysty aloittamaan uutta suhdetta.
Exäni oli (ja on edelleenkin) hyvin narsistinen luonne, enkä usko, että suhteemme tulisi koskaan toimimaan. Hän ei jaksa arkea lapsemme kanssa ja sovitut tapaamiseetkin tuntuvat hankaloittavan ja rasittavan hänen elämäänsä. Hän seurustelee onnellisen oloisesti, enkä tahdo sotkeutua siihen kuvioon sen kummemmin.
Miksi ihmeessä en pääse hänestä yli? Kuinka kauan voi vielä kestää päästää irti entisestä? Mukavia ihmisiä on maailma pullollaan, mutta en vain tunne heitä kohtaa sen kummempaa. Ei kai minusta ole tullut sitoutumiskammoinen?
Vaikeaa...
Exäni oli (ja on edelleenkin) hyvin narsistinen luonne, enkä usko, että suhteemme tulisi koskaan toimimaan. Hän ei jaksa arkea lapsemme kanssa ja sovitut tapaamiseetkin tuntuvat hankaloittavan ja rasittavan hänen elämäänsä. Hän seurustelee onnellisen oloisesti, enkä tahdo sotkeutua siihen kuvioon sen kummemmin.
Miksi ihmeessä en pääse hänestä yli? Kuinka kauan voi vielä kestää päästää irti entisestä? Mukavia ihmisiä on maailma pullollaan, mutta en vain tunne heitä kohtaa sen kummempaa. Ei kai minusta ole tullut sitoutumiskammoinen?
Vaikeaa...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minulla sama fiilinki.
Kolme vuotta erosta enkä saa narun päästä kiinni.
Olen tapaillut joitakin mutta aina sorrun
vertailemaan exään.
Mikään ei tunnu miltään.
Olen edelleen ihan puolikas ihminen.
Olemmekohan mahdollisesti nostaneet nyt exämme
jumalalliseen asemaan???
Meidän pitäisi päästä tunteeseen että riitämme itse itsellemme.
Vaihtoehtoahan ei oikeastaan olekkaan?
Kirjastosta saa paljon aiheeseen sopivia kirjoja.
Joitakin olen lukenut ja apuakin saanut.
Silti takautumia tulee ja kuluu tähän kriisin
läpikäymiseen.
Mitä tärkeämpi suhde on ollut ja mitä pitempikin,
sitä kauemmin sureminen vie.
Kaikki tunteet on läpikäytävä.
Anna itsellesi aikaa.
Nyt ollaan tyhjiövaiheessa.
Kirjoista jotakin: Esim. Erossa ja elossa oli varsin positiivinen pläjäys.
Harville Henrix: Kaikki se rakkaus mikä sinulle kuuluu.
Martti lindqvistiltä kannattaa lukea jotakin. esim."Suru" ja sen läpikäyminen.
Myös "uskallanko uuteen suhteeseen" niminen teos
tällä hetkellä yöpöydälläni.
Kirjoittajaa en nyt muista mutta alkuun pääsee varmasti näillä vihjeillä.
Aika kultaa muistot. Olisi pitänyt pitää päiväkirjaa, niin nyt voisi kerrata miksi erottiin.
Kai se uusi rakkaus ja suhde on tullakseen, jos tulee.
täälläkin. Erostani yli 2v ja tunteet menevät vuoristorataa; välillä on ihan hyvä ja onnellinen, kunnes taasen tulee "pudotus" jonkinkainen kaipuu....
Exällä jo uusi vaimo; nopeaan tahtiin kihloihin ja siitä sitten avioon.
Me olimme aviossa yli 10v.
Toivon, että minäkin joskus vielä löydän sen mukavan ja samanoloisen ihmisen :).
sitä vielä rakastuu :) Vaikkakin aika skeptinen olen sen suhteen.
On tosiaan jännää miten toisina päivinä on maailman onnellisin ja toisina taas kaipuu on hirveä. Ehkä se tästä tasaantuu.
lopettaa etsimisen ja odottamisen.
Minulla on kamalaa kun ollaan exän kanssa samassa työpaikassakin ja asutaan sadan metrin päässä
toisistamme.
Yhteisiä lapsia kolme.
Helpompaa olisi kertarepäisy jos olisi ollut
mahdollista.
Tämä on ollut kidutusta.
Haavat auki koko ajan.