ovatko heti pitkän suhteen jälkeen aloittamanne suhteet todella kestäneet?Onko teillä tullut missään vaiheessa niin ikävä exää, että olette laittaneet poikki suhteen, kun olette tajunneet sen olleen laastari. Onko kukaan teistä kertonut exälle kaipaavanne ja palanneet takaisin. Mies löysi heti uuden eromme jälkeen ja merkit viittaavat, että oli lohdutusta. No, ehkä turhaan mietin, mutta....josko joku voisi kertoa. Yhteen emme ole kuitenkaan palaamassa, sen tiedämme molemmat. Mutta ovi on jätetty sovinnossa raolleen.
Miehet
kertokaa
72330
0Äänestä
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kauanko olitte yhdessä? Lapsia?
Lyhyen suhteen taakseen jättäminen käy helpommin.
Tiedetään kuitenkin etteivät heti eron jälkeen
aloitetut suhteet tuppaa onnistumaan.
Erokriisi on läpikäytävä kuitenkin.
Enemmin tai myöhemmin.
Toiset käyvät sen vasta vuosia myöhemmin.
Uusi suhde toisen perään siirtää vain sitä.
Myös eron jälkeen kannattaa asennoitua ajatukseen ettei paluuta ole.
Totaalinen irtipäästäminen voi mahdollistaa uuden
alun joko entisenkin kanssa tai jonkun muun.
Väliaikaiset erot, varsinkin jos vain käydään
katsasamassa onko se "ruoho vihreämpää aidan
toisella puolen" huonoja juttuja takaisin palatessa.
Jättävät jälkensä.
sen tiedän, mutta yritän itse oppia näistä asioista. Jotenkin vaan yritän ymmärtää miten se toinen voisi olla jo eroprosessin käynyt ja valmis uuteen, kestävään onnellisempaan suhteeseen. Ei lapsia, helppo homma. Ei mitään siteitä, muuta kuin tunteet tietysti....Kai se on parempi jättää ovi raolleen, mutta antaako se toiselle varman olon ja helpommaksi olla sen uuden kanssa? Hän kun "huutelee", että on niin onnellinen vaikka hyvissä väleissä ollaan mekin eli ei olla vihoissa. Ei vaan pidetty suhteesta huolta...No, hän eläköön uutta onneaan. Mutta kumpi olisi parempi kertoa, että ovet kaikki kiinni vai antaa asioiden mennä omalla painollaan?
Menin torvia toitotellen uuteen suhteeseen. Kaikki oli ekat kolme kuukautta supernastaa, teimme kivoja juttuja, oli hurjaa seksiä ja hyviä keskusteluita. Elin kuitenkin ilmeisesti jotain pitkään kaivattua lomaa ja sitten heräsin. Oli julmetun ikävä lapsia ja vaimokin vaikutti kivammalta pienen etäisyyden jälkeen. Suoraan sanottuna mulla oli kai joku kriisivaihde päällä ja pieni etäisyyden otto pisti asiat oikeaan järjestyksen. Kyllä me perheterapiassa jouduttiin käymään, mutta onneksi kaikki tapahtui suht nopeasti ja ollaan toivuttu, yhdessä taas perheenä. Toivoa siis on, jos ovi on yhtään raollaan, jos nyt sitten toivoa haet.
on kamalaa luettavaa. lähden pois enkä enää palaa. hyvästi.
Oma mieheni on nyt ollut jo viitisen kuukautta toisen naisen (vanhempi kuin minä, ei mikään nuori vaalea blondi,siis) kanssa.Aluksi en edes epäillyt mitään, mutta pari kk sitten sain selville, että näin on.Silloin mies lähti kotoa pois jättäen kaiken minun hoidettavakseni.
Meillä on takana 23 vuotta yhteistä elämää, 2 aikuista lasta, yhteinen suunnittelemamme ja rakentamamme talo. Silti kävi näin. Minun aloitteestani yhteinen erohakemus menossa käräjäoikeudelle.
Ikävä on niin kauhea kaikesta huolimatta, tämä kulunut 2 kk on ollut kotona asuvalle pojalle ja minulle täytte helvettiä.Kaikki mieheni kotona käynnit on päättyneet riitaan ja minun itkuuni.
Voisin ajatella jopa anteeksi antamista.Jos vain mieheni aidosti katuisi tekojaan ja suostuisi tekemään töitä liittomme hyväksi ja paljon.Vaikeuksia on ollut enemmän kuin lääkäri määrää, joten ehkäpä miehestäni tuntuu oikeutetulta pettää minua.
Hyvä Ukkomies, voitko kommentoida ja antaa oma miehinen mielipiteesi kirjoitukseeni!Ihmettelen myös sen naisen moraalia!Onko sellaista lainkaan?Sen tiedän, että tietää mieheni perheestä, ei voi olla tietämättä, jos vähänkin ottaa asioista selvää!
Minä olen se "toinen" nainen. Lainausmerkeissä siksi, että aloimme nykyisen poikaystäväni kanssa tapailemaan kun hänellä oli avioeron harkinta-aika lopuillaan.
Itse en odottanut suhteeltamme alussa mitään, vaan taisin odotella sitä päivää, että nyk. poikaystäväni huomaa sittenkin rakastavansa vaimoaan. Noh, niin ei sitten kuitenkaan käynyt. Olemme olleet yhdessä runsas kaksi vuotta ja tunteet ovat edelleen kuumat. Emme asu saman katon alla, emmekä ole kihloissa. Yhteenmuuttamisesta ei olla viedä edes puhuttu. Käytännössä kuitenkin asumme vuoron perään toistemme luona. Poikaystäväni ex-vaimo (tietenkin) vihaa minua kuin ruttoa...ja pitää pilkkanaan...Emme anna sen kuitenkaan häiritä.
kokemusta, sillä laitoin vaimon pettämisen takia pihalle 2 kk sitten. Elelen 3 lapsen kanssa onnelliseti samassa kotona, joten ei ole kiirettä uuteen suhteeseen. Ainakaan lähiaikoina.