Isolaation sanotaan olevan merkittävä lajiutumisen edellytys. Mitenkä se onnistuu meressä, jossa luonnollisia esteitä ei kai ole ?
Isolaatio meressä ?
kiinnostunut_
7696
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Välimatka ainakin on luonnollinen este - samoin kuin maallakin.
Ja ravintoketju, meren suolapitoisuus, jne. Tietyt lajit vaativat tietyn vedenpaineen, syvyyden yms.
Mistä näitä dorkia tänne aina silloin tällöin löytyy? -Viitaten ketjun aloittajaan.
Meressä evolutiivisinä isolaatioesteinä voivat toimia:
-Merenalaiset vuoristot/laaksot
-Kylmyys/kuumuus (lähteet, merivirrat vulkaaninen toiminta)
-Veden paine eri syvyyksissä
-Välimatka
-Jääpeite
-Mantereet/maa-alueet eri merien välissä
-Eri ekotooppien rajapinnat (kasvillisuusvyöhykkeet)
-Kasvillisuuden tuomat eroavaisuudet eri merenosissa
-Happipitoisuuden vaihtelut
-Rikkipitoisuuden vaihtelut
-Paikallinen saaliseläinten saatavuus
-Suolapitoisuus
-Joki/meri-liittymät
Tässä nyt ensimmäisenä mieleeni tulevat. Nämä kaikki ovat luonnollisia esteitä.
Olen yrittänyt etsiä kambri- ja devonikaudelle syitä lajiutumiselle ja evoluutiolle. Syitä on luonnollisesti lajien välinen kilpailu, mutta nimenomaan ympäristötekijöitä. Tuossa jo lueteltiinkin mukavasti erilaisia isolaatiotekijöitä, voisi ehkä ajatella, että meressä vapaasti kelluvat alkueliöt ovat ajelehtineet erilaisiin meriympäristöihin jne. ja alkaneet sitä kauttakin erilaistua eli lajiutua erilaisiksi. Sama varmasti pätee myös merenpohjassa ryömiviin otuksiin, että ajan myötä ovat ajautuneet hyvin kauaksi toisistaan ja sopeutuneet erilaisiin ravintoihin ja olosuhteisiin. Minkähänlaisia tapahtumia kambrikaudella on muutoin ollut edesauttamassa lajinkehitystä ?
Moi !
Lyhyesti:
Lajimäärän "räjähdys" Kambrikauden alussa kesti noin 15 miljoonaa vuotta. Elikkä ei se nyt mikään kovin nopea tapahtuma ollut. Itse asiassa nykyisen ymmärryksen mukaan on saattanut kulua jopa 40 miljoonaa vuotta. Täten tuo nopea lajiutuminen on mahdollisesti alkanut jo Ediacaran-kaudella joka edelsi Kambrikautta.
Pehmytkuorisista lajeista ei paljon jää jäljelle edes kivettymiä.
Ediacaran-kauden aikana maapllon peittänyt jääkausi loppui, auringon valoa ei heijastunut enään niin paljoa pois ja lämpeneminen oli suhteellisen nopeaa.
Tämä lämpeneminen vapautti uusia ekologisia lokeroita joissa ei ollut minkäänlaista elämää. Elämä levisi sitten kuluneina vuosimiljoonina kaikkialle.
Tästä johtuu tuo lajimäärän räjähdys. Muistaakseni ennen räjähdystä olevia lajeja on löydetty noin 100 ja sen jälkeen noin dekadi enemmän, noin 1000. Riippumatta siitä miten paljon fossiloitumista on tapahtunut niin suhde on vähintäänkin suuntaa antava. Tästä syystä tätä pitkään kestänyttä (10 - 40 miljoonaa vuotta lähteestä riippuen) kutsutaan Kambrikauden räjähdykseksi.
--
Yliluonnollisia esteitä voi kyllä syntyä. Tiedämmehän muun muassa miten Jumala loi Mooseksen seurueelle reitin lävitse kuolleenmeren. Tämä varmasti myös loi eräänlaisen hetkellisen esteen lajeille, ja näin on todistettavissa että kaikki erilaisuus merieliöissä on tämän AINON LUOMISEEN LIITTYVÄN lajiutumisen aikaansaamaa!
Myös Nooan aikoina syntyi esim. niin pienempiä lätäköitä kuin suurempiakin sisäjärvejä, jotka soivat oivan alustan eriytyneelle ID:lle (isolated ID). Tässä Jumalan luomismoodissa, hän aluksi eristää pienen alueen muusta maailmankaikkeudesta ja puhdistaa tuon alueen kaikista ulkopuolisista eliöistä, jotta PUHDAS ja AINUTLAATUINEN (ei todellisuudessa evosta johtuva) luonto tuolle eristetylle maailmankolkalle olisi mahdollista suunnitella.
Kysymyksesi on erittäin osuva ja aiheuttaa päänsärkyä evosaatanoille, mutta meille kreationisteille tuossa kysymyksessä ei ole mitään vaikeata. Kuten selitin, Jumalaa eivät meret pysäytä vaan hän saa tahdostaan ilmojen muodostavan merten väliin esteitä, lajiutumisen mahdollistamiseksi.
Kun jo nimimerkistä näkee mistä on kyse... Tosin tämän ryhmän keskimääräisen älykkyystason huomioon ottaen, veikkaan että joku vielä tämäkin koukun näykkimättä nielee.