https://www.is.fi/kotimaa/art-2000010253577.html
Sitaatti: "Maanpuolustusaktiivit Krista ja Jori ovat hankkineet omilla rahoillaan varusteet, joilla he pärjäävät niin harjoituksissa kuin mahdollisissa tositilanteissa. " Sitaatti kiinni.
Valitettavasti asiahan on nyt niin, että sotaan ei voi valmistautua! Ei, vaikka hankkisi kaikki mahdolliset (ja mahdottomat) taisteluvarustukset, kävisi selviytymiskursseilla, opettelisi lataamana rynnäkkökiväärin, ryömisi juoksuhaudoissa tai eläisi puolivuotta syömällä maa-artisokan mukuloita. Täysin turhaa vouhotusta, koska todellisen valmiuden sotimiseen huomaa vasta siinä vaiheessa, kun vierustoverin suolenkappaleet ovat omilla kasvoilla, luodit viuhuvat omia korvia hipoen, taistelukaasu polttaa keuhkoissa, ja napalmia sataa taivaalta!
Sotiminen on ennen kaikkea psykologista kestävyyttä vihollisen edessä, eikä niinkään sitä, että hyvissä oloissa, takkatulen ääressä osataan puhdistaa rynnäkkökiväärin piippua trasselitukolla. Toki se, että tietää ja osaa käyttää sotimisen työkaluja, auttaa vähän, mutta siltikään se ei ole mittari siitä, että kykenisi toimimaan äärimmäisen paineen alla.
Suomalaiset ja voisi sanoa, että ihmiset yleensä länsimaissa, ovat tottuneet hyviin ja mukaviin olosuhteisiin. Ihmiset koko elämänsä ovat päässeet (liian) helpolla, voisi sanoa, asiassa kuin asiassa. Rintamaolosuhteissa tilanne muuttuu perustavalla tavalla! Ei ole pehmopaperia, johon takapuolensa pyyhkisi. Ei ole kuivia vaatteita. Ei keskuslämmitystä. Hyvä jos edes puolijoukkueteltta saadaan taistelun tiimellyksessä pystyyn.
Ihmiset eivät enää ole yhtä koviin oloon tottuneita, kuin vielä toisen maailmansodan aikoihin, kun olot muutenkin olivat ankeammat ja ihmiset elivät pääosin maaseudulla tehden kovaa ruumiillista työtä selvitäkseen. Nykyajan ihmisen kunto ei monessakaan tapauksessa ole sotaan valmis. Eletään energiajuomalla, pizzalla ja sipseillä. Nuoriso on tyhmää ja laiskaa, välinpitämätöntä, vetelää...juuri se kansanosa, jonka pitäisi olla kyvykkäintä riistämään hyökkäävän vihollisen henki kylmäverisesti ilmeenkään värähtämättä ja toisaalta hyväksymään oman enneaikaisen ja kivuliaan kuoleman mahdollisuus, ystävien kuolemaa unohtamatta!
Ei oikea sota ole mitään Counter Strikea, jossa kapula kädessä ja kuulokkeet päässä istutaan sohvalla ja ohjaillaan pikku-ukkoa sotimaan virtuaalisella sotatantereella. Ei, sota on kuoleman vakavaa ja veristä puuhaa, jossa umpisurkeat nössöt eivät pärjää hetkeäkään. Itku silmässä tihrustaen valtaosa juoksuhaudoissa kyyhöttäisi, eikä saisi mitään aikaiseksi, vaikka upseerit ja komentajat mitä hyvänsä vieressä huutaisivat, lupaisivat kunniamerkkejä tai tarjoaisivat lomia kotopuolessa. Leikki olisi samanlaista kuin työharjoitteluun tulevilla junnuilla, jotka ensimmäiset puolivuotta pyörittelevät peukaloitaan ja ihmettelevät tosielämän kovuutta...aikaiset heräämiset ja se kun joutuu itse huolehtimaan itsestään ja ehkä jopa muista kuin itsestään!
Venäjä ja Ukraina, sekä tietyistä Lähi-Idän maista ja Afrikasta tulevat ovat sotatilanteessa ylilyöntiasemassa. Heillä on aikaisempaa taistelukokemusta kotimaistaan ja he ovat tottuneempia aseelliseen interventioon. Länsimaalaisilla, (jenkkejä ehkä lukuun ottamatta), menisi tarpeettoman kauan aikaa taistelukokemuksen karttumiseen ja nahkan niin sanottuun parkkiintumiseen. Armeijan käyminen on sama kuin olisi käynyt leikkikoulussa. Vähän kuin jonkinlainen kevyt kesäleiri, jossa ammuskellaan sysäreiden kanssa ja juoksennellaan metsikössä ja huudellaan "laukaus laukaus", ennen kuin lähdetään kassulle syömään eväitä ja vaihtamaan kalsareita. Sellainen pellekoulu, jonka varaan täällä on vannottu valat ja uskotaan ihan oikeasti ja vakavissaan, että tämä läskimahainen reservi on valmis maanpuolustukseen! Realistinen ja kaunistelematon vastaus tähän on valitettavasti se, että ei ole, vaikka kuinka näin toiveajateltaisiin!
--Palstanamu--
Sitaatti: "Maanpuolustusaktiivit Krista ja Jori ovat hankkineet omilla rahoillaan varusteet, joilla he pärjäävät niin harjoituksissa kuin mahdollisissa tositilanteissa. " Sitaatti kiinni.
Valitettavasti asiahan on nyt niin, että sotaan ei voi valmistautua! Ei, vaikka hankkisi kaikki mahdolliset (ja mahdottomat) taisteluvarustukset, kävisi selviytymiskursseilla, opettelisi lataamana rynnäkkökiväärin, ryömisi juoksuhaudoissa tai eläisi puolivuotta syömällä maa-artisokan mukuloita. Täysin turhaa vouhotusta, koska todellisen valmiuden sotimiseen huomaa vasta siinä vaiheessa, kun vierustoverin suolenkappaleet ovat omilla kasvoilla, luodit viuhuvat omia korvia hipoen, taistelukaasu polttaa keuhkoissa, ja napalmia sataa taivaalta!
Sotiminen on ennen kaikkea psykologista kestävyyttä vihollisen edessä, eikä niinkään sitä, että hyvissä oloissa, takkatulen ääressä osataan puhdistaa rynnäkkökiväärin piippua trasselitukolla. Toki se, että tietää ja osaa käyttää sotimisen työkaluja, auttaa vähän, mutta siltikään se ei ole mittari siitä, että kykenisi toimimaan äärimmäisen paineen alla.
Suomalaiset ja voisi sanoa, että ihmiset yleensä länsimaissa, ovat tottuneet hyviin ja mukaviin olosuhteisiin. Ihmiset koko elämänsä ovat päässeet (liian) helpolla, voisi sanoa, asiassa kuin asiassa. Rintamaolosuhteissa tilanne muuttuu perustavalla tavalla! Ei ole pehmopaperia, johon takapuolensa pyyhkisi. Ei ole kuivia vaatteita. Ei keskuslämmitystä. Hyvä jos edes puolijoukkueteltta saadaan taistelun tiimellyksessä pystyyn.
Ihmiset eivät enää ole yhtä koviin oloon tottuneita, kuin vielä toisen maailmansodan aikoihin, kun olot muutenkin olivat ankeammat ja ihmiset elivät pääosin maaseudulla tehden kovaa ruumiillista työtä selvitäkseen. Nykyajan ihmisen kunto ei monessakaan tapauksessa ole sotaan valmis. Eletään energiajuomalla, pizzalla ja sipseillä. Nuoriso on tyhmää ja laiskaa, välinpitämätöntä, vetelää...juuri se kansanosa, jonka pitäisi olla kyvykkäintä riistämään hyökkäävän vihollisen henki kylmäverisesti ilmeenkään värähtämättä ja toisaalta hyväksymään oman enneaikaisen ja kivuliaan kuoleman mahdollisuus, ystävien kuolemaa unohtamatta!
Ei oikea sota ole mitään Counter Strikea, jossa kapula kädessä ja kuulokkeet päässä istutaan sohvalla ja ohjaillaan pikku-ukkoa sotimaan virtuaalisella sotatantereella. Ei, sota on kuoleman vakavaa ja veristä puuhaa, jossa umpisurkeat nössöt eivät pärjää hetkeäkään. Itku silmässä tihrustaen valtaosa juoksuhaudoissa kyyhöttäisi, eikä saisi mitään aikaiseksi, vaikka upseerit ja komentajat mitä hyvänsä vieressä huutaisivat, lupaisivat kunniamerkkejä tai tarjoaisivat lomia kotopuolessa. Leikki olisi samanlaista kuin työharjoitteluun tulevilla junnuilla, jotka ensimmäiset puolivuotta pyörittelevät peukaloitaan ja ihmettelevät tosielämän kovuutta...aikaiset heräämiset ja se kun joutuu itse huolehtimaan itsestään ja ehkä jopa muista kuin itsestään!
Venäjä ja Ukraina, sekä tietyistä Lähi-Idän maista ja Afrikasta tulevat ovat sotatilanteessa ylilyöntiasemassa. Heillä on aikaisempaa taistelukokemusta kotimaistaan ja he ovat tottuneempia aseelliseen interventioon. Länsimaalaisilla, (jenkkejä ehkä lukuun ottamatta), menisi tarpeettoman kauan aikaa taistelukokemuksen karttumiseen ja nahkan niin sanottuun parkkiintumiseen. Armeijan käyminen on sama kuin olisi käynyt leikkikoulussa. Vähän kuin jonkinlainen kevyt kesäleiri, jossa ammuskellaan sysäreiden kanssa ja juoksennellaan metsikössä ja huudellaan "laukaus laukaus", ennen kuin lähdetään kassulle syömään eväitä ja vaihtamaan kalsareita. Sellainen pellekoulu, jonka varaan täällä on vannottu valat ja uskotaan ihan oikeasti ja vakavissaan, että tämä läskimahainen reservi on valmis maanpuolustukseen! Realistinen ja kaunistelematon vastaus tähän on valitettavasti se, että ei ole, vaikka kuinka näin toiveajateltaisiin!
--Palstanamu--
Vastaukset 4
Vanhimmat
Läskimme pysäyttävät luodit, jopa barretin, eli olemme kansakuntana supersotajumalia 💪!
Sotahullut sotahaluiset pitäs panna syrjäiseen paikkan keskenään tappamaan toisiaan, jos kerta sota on niin mukavaa.
Miksi aina nämä pahimmat sotahullut piiottelee bunkkereissa sotaa johtamassa ja kaikki ne, jotka eivät edes halua sotaa pannan kärsimään ja tapetaan sodassa.
Jos sota syttyy, niin mihinkähän minut vammaisena kumipää diapeetikkona pannaan?
Todennäköisesti johonkin kemiantehtaaseen valmistamaan räjähteitä, koska siviilissä olin kemiantehtaan prosessinhoitaja/pakkaaja.
Varusmies aikoinaan taas olin pioneeri, jossa oli tietenkin tentti räjäyttäjän papereille. Sama kuin siviilissä, mutta ei käy siviilissä?
Nooh, aivan sama. Jos sota tulee, niin eiköhän se ole pienin murhe, mitä itse tekee. Nuoremmista ja lapsukaisista on kuitenkin suurempi murhe.
>simiti<
oikeasti itseäni mietityttää ikun .. jotain 0300 aikaan jotain hädissään joku nainen rimputtelemassa kelloja avaimet kai hukassaq joyaqin... ei jaksa her5äyä.. jotain sitte4n4 jot6aqin kuulin kuollut6 s4n ainen...