Ikäerosta

mielestäni tuo on liikaa, ite en voisi ajatellakkaan seurustelevani yli 30 sen kanssa,
tuskin te oikeen olette samalla aaltopituudella, kannattais varmaan katella oman ikästä seuraa.

ajattele muutamien vuosien päähän ja päättele siitä... sinä 30 ja mies 54, sinä 40 ja mies 64, sinä 50 ja mies 74 jne....

1. Toden totta, älä välitä muiden mielipiteistä.

2. Älä elä tätä päivääsi ajatellen tilannetta 40 vuoden päästä. Saahan sitä vähän tulevaisuuttakin miettiä, mutta miksi menettää ihanat hetket rakkaan ihmisen kanssa vain siksi, että tilanne saattaa ehkä muotoutua hankalammaksi vuosikymmenien päästä? Ennen kuin perheen perustaa tuolle voi uhrata hieman miettimisaikaa, mutta seurusteluasteella ei kannata pohtia liikaa vaan nauttia yhdessäolosta.

3. Etu kai tämäkin: Joskus miehet (ja miksei naisetkin) tuntevat pitkän liiton aikana tarvetta vaihtaa puolisko nuorempaan. Sinun kohdallasi tämä riski on pienempi =)

Minä seurustelen miehen kanssa, joka poltti tupakkaa ensimmäistä kertaa sinä vuonna kun minä synnyin. Kun hän ajoi mopolla, minä uskoin vielä joulupukkiin ja kun hän sai ajokortin, barbiet olivat suosikkilelujani. Siitä huolimatta hyvin on sujunut.

Vanhempi mies iskee itselleen huomattavasti nuorempaa seuraa vain ja ainoastaan siinä tapauksessa, että miehestä ei enää ole tyydyttämään AIKUISTA naista!!
Tosiasia kuitenkin on, että 2-kymppinen on vielä seksielämässään vasta aluillaan ja seksuaalisuuttaan hakemassa. Silloin kelpaa vanhempikin mies, muka opettamaan.. Mutta aikuinen ja kypsä nainen haluaa vain sellaista seuraa, joka oikeasti kykenee tositoimiin!!!

Ei todellakaan ole mitään pahaa siinä, jos vain nautitte olostanne! Yhtä asiaa kannattaa kuitenkin vanhempien miesten suhteen miettiä: miksi he eivät ole oman ikäistensä kanssa?

Jos miehesi aiemmatkin kumppanit ovat olleet huomattavasti häntä nuorempia, siitä voitaisiin kenties päätellä jotain...kuten sen, että hän pelkää naisia, joilla on vaatimuksia, koska tietävät jo mitä elämältä haluavat. Niitä, joilla ei elämänsuunnitelmat ole vielä täysin selvillä, on helpompi johdatella ja manipuloida omien mielihalujen mukaisiksi..

Itsekin seurustelen reippaasti vanhemman tyypin kanssa, joka on koko ikänsä seurustellut parikymppisten kanssa, siis silloinkin kun itse oli sen ikäinen...nyt olenkin tajunnut, että hän on jämähtänyt tuohon ikään, ikään, jolloin voidaan kokea ja matkustella, mutta ei vielä välttämättä perhettä perustella. Tiedän, että niin kauan kun hän kokee olevansa ympäri maailmaa reissaava utelias ja kokemuksia keräävä parikymppinen, en voi perustaa hänen kanssaan turvallista ja vakaata suhdetta/perhettä...ja hän voi tietysti olla parikymppinen koko ikänsä. Minua mietityttää myös kumppanini iän mukanaan tuoma kokeneisuus, joskus tuntuu pahalta, kun monet minulle uudet asiat ovat hänelle tuttuja (esim.erilaiset seksikokeilut) ja häntä ei välttämättä saa sen vuoksi enää tällaisia asioita kokeilemaan uudestaan...pelkään toisinaan, että sitten kun en enää itse ole parikymppinen, hän vaihtaa minut uuteen 20-vuotiaaseen..

MUTTA. En tietenkään tunne sinua/miestäsi, joten turha lähteä arvailemaan...voihan olla niinkin, että sinä olet se hullu kokemusten etsijä ja miehesi perheen perustamisesta haaveileva turvallinen koti-isä :) Jos itse tiedät, mitä elämältä vaadit ja hän ei ole ristiriidassa vaatimuksiisi nähden, ei ole mitään hätää. Äläkä mieti mitään "mitäs 20 vuoden päästä"-juttuja, sillä saatat kuolla jo huomenna.

Mulla ja miehelläni on 16v. ikäero. Tapasimme ollessani 29v., mutta meillä on aina jutut ym. synkanneet ihan hyvin. (hän on nuorekas ja minä olen aina viihtynyt itseäni vanhempien naistenkin seurassa) Ainoa asia, jossa ikäeromme huomaa, on, kun mieheni alkaa muistella nuoruutensä bändejä ja käymiään festareita 70-luvun alussa, jolloin itse olin vasta pikkutyttö... Meillä on 5v.poika, joka kutsuu reilu 52v. isäänsä "vanhaksi, kuin Metusalem" !
Mutta todellisuudessa minulla on kaksi "lasta" kasvatettavanani!

Minulla ja miesystävälläni on ikäeroa 15 vuotta. Suhteemme on vasta alkuvaiheessa, eikä ainakaan vielä ole tullut mitään konflikteja ikäeron takia.. Hän on nuorekas niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Kyllä minuakin hieman pelottaa mitä tulevaisuus tuo tullessaan.. Ajattelen että kyllähän tämä vielä menee kun mies on vasta 40, mutta entä myöhemmin? Entä jos seuraavat viisi vuotta menee hyvin, mutta sitten suhde loppuu ikäeron takia? En tosiaankaan haluaisi löytää itseäni 30senä sinkkuna.. Mutta toisaalta suhde kuin suhde voi päättyä eroon syystä tai toisesta! Niin että en halua liikaa asioita pohtia, vaan nauttia tästä hetkestä! Sitä samaa suosittelen sinulle:)