Uteliaisuudesta kyselisin, että mitä olette oppineet valitsemallanne tiellä? :)
Olen itse kovasti koittanut löytää kaikkein parasta ratkaisua. Vapautus on niin helppo saada nykyään, että se todellakin houkuttelee, kun ajattelee että pääsee aloittamaan opiskelut 6kk-12kk aikaisemmin kuin muut! Mutta toisaalta olen ajatellut että oppisikohan armeijassa jotain sellaista elintärkeää jonka takia se 6kk kannattaisi heittää sinne. Entä sivarissa? Kertokaa kokemuksianne!
Olen itse kovasti koittanut löytää kaikkein parasta ratkaisua. Vapautus on niin helppo saada nykyään, että se todellakin houkuttelee, kun ajattelee että pääsee aloittamaan opiskelut 6kk-12kk aikaisemmin kuin muut! Mutta toisaalta olen ajatellut että oppisikohan armeijassa jotain sellaista elintärkeää jonka takia se 6kk kannattaisi heittää sinne. Entä sivarissa? Kertokaa kokemuksianne!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Esim. suvaitsevaisuutta.
Vuoden työkokemusta oman alan duunista.
Minulla alkoi vituttamaan koko pelleily ja nyt olenkin jo aika kyrpiintynyt paskiainen(en suosittele kenellekään).
Suosittelen sinulle sen vapautuksen hankkimista niin ei tarvitse tuhlata 6-12 kuukautta pelkkään paskaan, menitpä sitten armeijaan, sivariin tai vankilaan.
Suosittelen vapautusta, vaikka linnareissu oli parhaimmillaan ihan hauska. Nykyisessä elämntilanteessa tulee harvemmin kaverustuttua tappajien ja narkkien kanssa, ei niin että linnakavereihin tulisi juuri pidettyä yhteyttä - ne oli selvin päin ihan jees, en ehkä halua tavata muissa tiloissa. Mutta sosiaalinen näkemys avartui.
Lisäksi opiskelin linnasta käsin, puolessa vuodessa lähes puolentoista vuoden yliopisto-opinnot, n. 50 opintoviikkoa.
Vapautus on vaihtoehdoista kaikista paras, siinä saa todella olla ylpeä että on vähemmistö (vielä) joka on saanut nauttia elämäänsä ilman valtion vapaudenriistoa. Myöskin ajankäytön takia vapautus on tosi jees, saa käyttää sen 6-12 kk työhön tai opiskeluun.
Intissä oppii runkkaamaan niin, ettei kukaan kuule.
mää opin sen jo rippileirillä.
Senkin syntinen!
Intissä ei opi mitään elintärkeää, eikä vähemmän tärkeääkään. Tyhjänpäiväistä pelleilyä koko touhu surkealla päivärahalla.
Suosittelen ehdottomasti vapautuksen hankkimista.
vapautus jos mahd, ei sillä ole työn kannalta muuta väliä että se on suoritettu jotenkin
ja toiseksi, ei todellakaan ole helppoa saada vapautusta
arvaa vaan kuinka moni sitä yrittää ja haluais sen
se on helvetin vaikeaa jos ei oikeasti ole jotain vikaa kropassa/kaalissa
Itse asiassa opein armeijassa ajattelemaan asioita uusilta kanteilta. Opein lisäksi jonkinmoista järjestelmällisyyttä sekä sen, että joskus on vain niin että asiat on tehtävä ottivatpa ne päähän tai ei. Nuorelle klopille teki hyvää oppia alikessuaikana, että valta tuo myös vastuuta.
Lisäksi autopuolen aukista sai lisäpisteitä opiskelupaikkaa hakiessa.
Tulihan sieltä muutamia hyviä ystäviä. Kukaan ei opettanut minua tappamaan, vaikka sitä sivarit hokevat. Vaikka armeija tuntui pakolta sinne mennessä niin tuo 11 kuukautta meni varsin jouhevasti. Välillä vitutti ja rankasti ja välillä oli todella siistiä. Mutta niinhän se taitaa olla elämässä yleensä.
Armeijan väliinjättö periaatteiden vuoksi on ihan kunnioitettava teko. Sivareita ja totaaleita kuitenkin pilkataan ja väheksytään. Mutta jos seisoo periaatteidensa takana niin miehen mitta se on. Jos haluaa välttää armeijan vain sen takia, että velttoilee tai ei kestä että joku määrää niin ei ne muutkaan elämän vaiheet varmaan kovin helppoja ks. kaverille ole.
Niin ja lopuksi. Ainakin monilla leireille sekä raskailla marsseilla olleena voinen kertoa, että armeijassa oppi toisten huomioimista ja sen kuinka helppoa itseasiassa on toista auttaa.