Ollaan seurusteltu poikaystäväni kanssa kohta 3 vuotta ja ollaan myös kihloissa ja asutaan yhdessä.
Minua hieman harmittaa ja kummastuttaa, kun me ollaan aina yhdessä!! Me ei koskaan käydä missään yksin ilman toista, ehkä korkeintaan jonkun oman kaverin luona joskus päivisin. Baarissa me aina ollaan yhdessä, ei koskaan tyttö- tai poikaporukalla. Olen ehdottanut miehelleni, että hän saisi lähteä poikien kanssa joskus ulos ja minä myös viettäisin tyttöjen illan jossain baarissa. Poikaystäväni sanoo siihen, ettei halua mennä minnekään ilman minua.
Olen kysynyt, että pelkääkö hän minun pettävän? Hän kuitenkin sanoo, että uskoo minun uskollisuuteeni, mutta häntä ällöttää jos joku mies tulee iskemään minua. Olen sanonut, että nostan vain nokkaa muille miehille, jos tulevat iskemään. Tietenkin minuakin ärsyttäisi, jos joku nainen tulisi iskemään häntä, mutta tiedän että mieheni ei ole kiinnostunut heistä. Tiedän, että mieheni ei koskaan pettäisi minua. Kaverini sanoin hän jumaloi minua=) Minusta olisi vain mukava, jos mieheni saisi viettää illan ystäviensä kanssa.
Mielestäni olisi normaalia, jos pystyisimme tekemään jotain myös omalla tahollamme. Naureskellen (mutta myös harmistellen) olen miettinyt, että tätä menoa saattaa tulla vielä se päivä että me käymme jopa vessassa yhdessä!! Onhan se kiva, kun on tiivis suhde eikä meillä ole salaisuuksia yms. mutta mielestäni tämä on liikaa.
Mitä mieltä olette asiasta ja mitä tälle kannattaisi tehdä?
Minua hieman harmittaa ja kummastuttaa, kun me ollaan aina yhdessä!! Me ei koskaan käydä missään yksin ilman toista, ehkä korkeintaan jonkun oman kaverin luona joskus päivisin. Baarissa me aina ollaan yhdessä, ei koskaan tyttö- tai poikaporukalla. Olen ehdottanut miehelleni, että hän saisi lähteä poikien kanssa joskus ulos ja minä myös viettäisin tyttöjen illan jossain baarissa. Poikaystäväni sanoo siihen, ettei halua mennä minnekään ilman minua.
Olen kysynyt, että pelkääkö hän minun pettävän? Hän kuitenkin sanoo, että uskoo minun uskollisuuteeni, mutta häntä ällöttää jos joku mies tulee iskemään minua. Olen sanonut, että nostan vain nokkaa muille miehille, jos tulevat iskemään. Tietenkin minuakin ärsyttäisi, jos joku nainen tulisi iskemään häntä, mutta tiedän että mieheni ei ole kiinnostunut heistä. Tiedän, että mieheni ei koskaan pettäisi minua. Kaverini sanoin hän jumaloi minua=) Minusta olisi vain mukava, jos mieheni saisi viettää illan ystäviensä kanssa.
Mielestäni olisi normaalia, jos pystyisimme tekemään jotain myös omalla tahollamme. Naureskellen (mutta myös harmistellen) olen miettinyt, että tätä menoa saattaa tulla vielä se päivä että me käymme jopa vessassa yhdessä!! Onhan se kiva, kun on tiivis suhde eikä meillä ole salaisuuksia yms. mutta mielestäni tämä on liikaa.
Mitä mieltä olette asiasta ja mitä tälle kannattaisi tehdä?
Vastaukset 24
Vanhimmat
Toiset itkee kun äijä vaan pörrää kaverien kanssa baareissa ja toinen kun ei pörrää. Niin tai näin...
Pistä poikki suhde saman tien. Eihän se nyt oo tervettä, jos mies tahtoo olla selvin päin, uskollinen ja kiltti mies.
Ei, kyllä terve nuori mies panee kaikkea, mikä liikkuu, juo vuokrarahat, ja käy kotona syömässä, kun ehtii. Ja jos läskisoosi ei oo pöydässä, akalle turpaan.
Eikö niin?
Siinäpä se tuli, että hohhoijaa...
Ikävää, jos sinun suhteessasi on tuollaista ja sinulla on tuollaiset arvot, minkäs sille mahtaa.
Kuitenkin, jos joku osaisi kommentoida ihan asiallisesti asiaani?
...läheisriippuvuutta? Kuulostaa vähän siltä että hänellä on jäänyt jonkinlainen itsenäistymisprosessi kesken. Oletko miehellesi "äiti", joka hoitaa kaiken ruuanlaitosta pyykinpesuun ja vapaa-ajan ohjelman järjestämiseen? Jos olet, riko ne olemassaolevat roolit ja pakota miehesi ottamaan vastuuta myös kotitöistä. Vastaavasti tämä tarkoittaa myös sitä että anna miehen ottaa vastuuta, äläkä kulje siivoamassa hänen siivousjälkiään tms. Kun pakotat hänet ottamaan vastuuta kotitöistä, pakotat siinä samalla häntä ottamaan vastuuta sekä teidän yhteisestä elämästä että omasta elämästään, mikä voi käynnistää sekä hänessä että suhteessanne uuden vaiheen.
Liian symbioottiset suhteet ei tahdo kestää, koska toinen ahdistuu. Olet jo alkanut oireilemaan, jos tilanne ei muutu, mitä luulet sen olevan vuoden päästä?
En ainakaan omasta mielestäni ole mikään "äitihahmo" hänelle. Kuten sanoin, että teemme kaiken yhdessä, niin me myös siivoamme, laitamme ruokaa yms yhdessä. Siinä ei kylläkään ole mitään valittamista!
Itseäni huolestuttaa meidän suhde, koska tuntuu että suhde on muuttumassa enemmän kaverisuhteeksi kuin parisuhteeksi. Mieheni on sanonut, että olen myös hänen paras ystävä.
Rakastan miestäni ja aion saada suhteemme "normaaliin" suuntaan. Hän on harvinainen mies kaikenlaisten kaksihaaraisten seassa. Hän kokkaa (jopa paremmin kuin minä), siivoaa ja saa minut tuntemaan olevani kaunein nainen koko maailmassa. Hän ei pahemmin edes vilkuile muita naisia, ainoastaan sen verran mikä on terveen miehen merkki!
Yritän saada mieheni kiinnostumaan myös itsenäisistä asioista. Kesällä on suunnitelmissa ainakin tyttöjen ilta, minne haluaisin mennä ilman miestäni. Hieman mieheni siihen marisee, mutta käännän hänen päänsä jotenkin! Uskon, että asia suttaantuu parhain päin. Noin kallisarvoista mietä en laita vaihtoon!
"Hän on harvinainen mies kaikenlaisten kaksihaaraisten seassa. Hän kokkaa (jopa paremmin kuin minä)"
Tuo nyt ei ole mitenkään harvinaista. Oma miehenikin on huomattvasti parempi kokki kuin minä, ja samaan ilmiöön olen törmänny laajassa ystäväpiirissäni.
"Kuten sanoin, että teemme kaiken yhdessä, niin me myös siivoamme, laitamme ruokaa yms yhdessä. Siinä ei kylläkään ole mitään valittamista!
Itseäni huolestuttaa meidän suhde, koska tuntuu että suhde on muuttumassa enemmän kaverisuhteeksi kuin parisuhteeksi. Mieheni on sanonut, että olen myös hänen paras ystävä."
Sinähän sen jo sanoitkin: tilanne näyttää todella huolestuttavalta, koska mies alkaa olla sinulle liian läheinen. Naiset eivät halua miestä, jonka kanssa voi tehdä kaiken yhdessä ja jonka kanssa suhde on henkisesti intiimi. Naiset kaipaavat henkistä etäisyyttä miehiinsä, joiden täytyy olla hieman välinpitämättömiä ja karskeja. Mitä vähemmän mies puhuu ja mitä enemmän panee, sen parempi.
Tässäkin aloittajan kertomassa tapauksessa mies pitää "Neaa" parhaana ystävänään, mutta "Nea" ei pidä miestä parhaana ystävänään. On se ihme, että naiset ovat aina toistensa parhaita ystäviä, mutta kun pariskuntien kohdalla mies sanoo kumppaninsa olevan paras ystävä, niin nainen sanoo hölmistyneenä: "Täh? Mitä helvettiä? Jaa, no ei kai siitä haittaakaan ole, kunhan et turhan pehmoksi lässyttäjäksi ala. Muuten otan eron."
"Rakastan miestäni ja aion saada suhteemme "normaaliin" suuntaan."
Eli myönnätkin ihan suosiolla sen, ettet pidä normaalina sellaista suhdetta, jossa mies ja nainen tekevät paljon yhdessä ja ovat hyvin läheisiä, myös henkisesti. Jonkin ajan kuluttua sinä "Nea" olet täällä samalla palstalla kirjoittamassa, että "Seksi on alkanut allöttää. Mieheni on minulle, kuin ystävä ja hänen pelkkä läsnäolonsa saa minut ahdistumaan ja voimaan pahoin. Suhteessamme ei ole enää jännitystä, koska tunnemme toisemme liian hyvin."
Kyllä naiset siitä pitävät, että kaikkea voi tehdä yhdessä. Siitä taas eivät, että mitään ei voi tehdä erikseen.
Vaikka pitää puolisoaan parhaana ystävänään, se ei todellakaan tarkoita etteikö saisi olla omaa elämää. Aika harva ihminen elää yhtä tiiviissä suhteessa parhaan ystävänsä kanssa, silloin kuin tämä ei satu olemaan puoliso.
Läheisyys ja riippuvuus ovat kaksi eri asiaa, jos toinen ei kykene elämään ilman toista, onko kummallakaan elämää? Normaali sosiaalinen elämä ei vie mitään pois läheisestä parisuhteesta, täysi kykenemättömyys parisuhteen ulkopuoliseen elämään tukahduttaa elämän rajat niin kapealle, että väistämättä edessä on joko ahdistuminen tai näkökannan supistuminen.
Miksi Nealla ei SAISI olla omaa elämää, jos hän sellaista kokee tarvitsevansa? Mitä pahaa parisuhteelle on odotettavissa siitä, että joskus tekee jotain itsekseen tai ystävättären kanssa? Siitä kai ei ole epäselvyyttä mitä hyvää se voi suhteelle tuoda.
"Kun pakotat hänet ottamaan vastuuta kotitöistä, pakotat siinä samalla häntä ottamaan vastuuta sekä teidän yhteisestä elämästä että omasta elämästään, mikä voi käynnistää sekä hänessä että suhteessanne uuden vaiheen." Tämän kirjoittaja voisi hakeutua hoitoon. Kunnon kourallinen rauhoittavia ja piiiitkä analyysi voisi olla sulle avuksi. Lyhyt analyysi arvoisan kirjoittajan mielenliikkeistä: olet mustasukkainen kuin saatana, haluat asioita joita et kuitenkaan uskalla tavoitella ja oma seksuaalinen suuntautuneisuus on hakoteillä, tätä et kuitenkaan uskalla tunnustaa itsellesi kuin vasta viiden vuoden päästä ja siihen asti turhaudut seksuaalisten frustaatiodesi parissa melkein hengiltä. Hauskat jatkot.
frustaatiodesi
* ttu mikä asiantuntija frustaatiodesi * Mitä ne on ?? kjäh.
Mielestäsi tuo aiempi viesti oli ehkä ilkeä, mutta saattoi osua sinulle tarkastikin, kun et keksinyt tekstistä muuta ivattavaa kuin kirjoitusvirheen?
frustraatio = pettymys, turhauma
" Mitä vähemmän mies puhuu ja mitä enemmän panee, sen parempi." Tässä olet täysin oikeassa. Esim. jos vaimo tulee bilettämästä aamuntunneilla ja mies sattuu heräämään tähän niin mikään ei voi olla sen parempi tervetulotoivotus kuin kunnon pano...
Läheisyys taas on sitä, että tuntee kumppanin olevan läsnä, vaikka toinen olisi satojen mailien päässä. Yhdessä puuhastelun kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Kaksi täysin toisilleen vierastakin ihmistä voi siivota, laittaa ruokaa ja tehdä kaiken yhdessä. Ei siihen läheisyyttä tarvita.
Mutta ainakin itse arvostan sitä, että mieheni pussaa paremmin kuin kokkaa ja rakastelee usein, vaikka inhoaakin siivoomista ja pyykkäämistä. Aivan kamalaa jos asiat olisivat toisin. Arvostan miehessä myös sitä, ettei hän karsasta tarvettani olla yksin tai ystävieni kanssa.
että selvität asiasi exäsi kanssa.Kirjoituksistasi huomaa ettei joku ole sua huolinut vaikka omasta mielestäsi olisit maailman parhain mies...No nyt ymmärrän miks se on heivannut sut!Ei tollasta akkojen haukkumista ja sun kitinää jaksa kukaan kuunnella.
Kysy siltä exältä miksi se jätti äläkä morkkaa aina täälä koko suomen naisia...
eihän tyo nyt ihan normaalia ole. Eikö teidän kaverit ole jo ihmetelleet?
Onhan se hyvä juttu että on tiivis suhde ym. mutta noin tiivis eikä mihinkään voi mennä ilman toista,. olen sitä mieltä että se olisi varmaan ihan hyväksikin mennä jonnekkin ilman toista.
Sanot vaan joku ilta että SINÄ haluat lähteä ulos tyttöjen kanssa tänään, ja poikaystäväsi voi keksiä jotain muuta tekemistä omien kavereidensa kanssa.
On se kyllä vähän kummallista jos mies ei halua olla yhtä iltaa omien kavereidensa kanssa..
Meidänkin suhteessa tämä on joskus ollut pienenä ongelmana, mutta siitä ollaan päästy jo eroon. Oltiin liikaa yhdessä,kaverit ihmetteli eivätkä enää soittaneet, mentiin joka paikkaan kahdestaan, tehtiin samoja asioita, mutta kerran sanoin vaan että ehkä meidän pitäisi ottaa ihan vähän etäisyyttä toisiimme kun kaikki asiat tehdään yhdessä. Minun oli pakko saada pitkästä aikaa olla kavereideni kanssa ilman poikaystävääni. Ja se onnistui.
Jossain vaiheessa hän tajusi sen itsekkin(hänkin sanoi aina silloin ettei halua mennä mihinkään ilman minua) ja nykyäänkin hän käy melkein joka päivä omien kavereidensa kanssa iltakaljalla/kahvilla jossain ja on poissa tunnin pari. Ja sillä aikaa minä taas saan olla omien ystävien kanssa.
Koittakaa vaikka tuota, olette edes vähän erossa toisistanne, soitatte kavereille ja olette vähän aikaa omien kavereiden kanssa. Ei sitä tarvi tehdä joka päivä, mutta aina välillä, sekin olisi ihan hyvä :)
Toivon menestystä suhteellenne :)
Olen yrittänyt selittää, että hyvää se vain tekisi olla välillä vähän erillään. Tuntuu, että mieheni olisi kuin vastarakastunut vielä kolmen vuoden jälkeenkin.
Yksi suurimmista huolen aiheistani tässä aiheessa juuri ovat ystäväni. He ovat olleet pahoillaan, osa jopa hieman loukkaantunut kun en ole viettänyt enää heidän kanssa aikaa. Suhteen alussa he ymmärsivät tilanteen, mutta nyt heitä jo kummastuttaa. Kyllähän sen ymmärtää, että he haluaisivat keskustella tyttöjen juttuja, joista ei välttämättä viitsi keskustella poikaystäväni kuullen. Ja minä mietin, miksi poikaystäväni edes työntyy seuraamme, vaikka joskus huomaan, että hän kyllästyy pian juttuihimme. Hän ehkä jotenkin vahtii minua, mihin kylläkään ei ole syytä!
Parempi kai vaan sanoa suorat sanat, että MINÄ vietän nyt tyttöjen illan ja tee sinä mitä haluat. Murjotushan siitä tulee, mutta uskon että pidemmällä tähtäimellä poikaystäväni on vain tyytyväinen minun aloittamaani ratkaisuun!
Sieltähän se vastaus tuli, omasta sisimmästäsi:
***Parempi kai vaan sanoa suorat sanat, että MINÄ vietän nyt tyttöjen illan ja tee sinä mitä haluat. Murjotushan siitä tulee, mutta uskon että pidemmällä tähtäimellä poikaystäväni on vain tyytyväinen minun aloittamaani ratkaisuun!***
Aamen!
Aloita nyt kuitenkin varovasti eikä heti mitään aamuun asti kestävää baari-iltaa. Siedätä häntä pistäytymällä parin tunnin kahveilla kaverisi luona jne.
Sitten keksit itsellesi sellaisen harrastuksen, mihin miehesi ei änkeä mukaan, kerran viikossa pari tuntia poissa tekee suhteellenne hyvää.
Mene nyt hyvä ihminen tapaamaan niitä ystäviäsi, kun ne vielä sinulla ovat!!
En halua pahoittaa mieltäsi tai syyllistää,mutta kokemuksesta tiedän että ystäviä ei saa koskaan laiminlyödä. Itseäni harmitti todella paljon kun etäännyin rakkaasta,läheisimmästä naispuolisesta ystävästäni tiiviin seurustelusuhteen vuoksi.Sitten ajan kuluessa tuo etäisyys on kurottu umpeen,ja vannon,etten anna yhdenkään miespuolisen enää etäännyttä minua ystävistäni!
Onhan se toisellekkin loukkaavaa,jos toista laiminlyödään.Ymmärrän kyllä,että ystävät loukkaantuvat jos tuot poikaystävän aina mukana. Väälillä he haluavat jutella intiimeistä jutuista jotka ovat tarkoitettu vain sinulle,koska he välittävät sinusta ja luottavat sinuun! Tällöin poikaystäväsi on kolmas pyörä.
Tyttöjen baanalle lähtemisen sijasta voisitte vaikka aluksi tapailla vaikka ystäväsi/vain teidän luona,tehdä manikyyrejä,käydä shoppaamassa tai mennä vaikka lenkille/aerobic tai jooga tunneille yms... Poikaystäväsikin luulisi tässä vaiheessa tajuavan,ettet ainakaan silloin ole " humppaamassa" muiden miesten kanssa! Illan kuluessa voit esim viestitellä: "Kaipaan sinua jo ..."
Pieni kaipaus silloin tällöin tekee suhteelle hyvää ja on merkki siitä,että välittää.Minusta se on ihanaa!! Ehkä kultasikin oppii pitämään siitä ja antaa sinulle enemmän vapautta,ja suhteenhan pitäisi perustua luottamukselle,molemminpuolisesti!!
Kun olet sitten muutaman kerran tapaillut ystäviäsi,voit kokeilla lähteä bilettämään tyttöjen kanssa! Kun poikaystäväsi on alkanut tottua ajatukseen,että voit tavata muitakiiiiiin ihmisiä ilman häntä ja palaat kuitenkin aina takaisin,sen ei pitäisi olla liian radikaalia.
Kun juttelet tästä hänelle,pysy rauhallisena ja kerro,että sinua painaa,jollei hän voi luottaa sinun pysyvän uskollisena.
Pieni etäisyys silloin täällöin tekee pelkästää hyvää suhteelle. Liian tiivis suhde voi pahimmillaan johtaa sen rakkaan ihmisen ja ystävien menettämiseen.Ja sitähän sinä et halua?
Ehkä miehesi ei tykkää käydä missään baareissa. Minä en käy koskaan, olen käynyt ehkä kolme kertaa elämäni aikana. Ainoa syy mennä sinne baariin on että menee sinun kanssa.
Mutta voithan sinä käydä jos haluat. Mies voi vaikka jäädä kotiin vaikka katsomaan leffaa tai surffaamaan netissä tai pelaamaan jotain peliä :)
normaalia ja pitää tehdä niin että on molemmat tyytyväisiä. Sellaisiakin suhteita on että molemmat on samaa mieltä.
Olisin itse ikionnellinen, jos tekisimme poikaystäväni kanssa enemmän yhdessä asioita. Jumlimme kylä yhdessä sekä omissa porukoissani. Itse olen valmis ottamaan - ja olenkin ottanut - hänet mukaani tutustumaan minun kavereihini, mutta minua hän ei esittele oikein kenellekään. Toivoisin, että joskus näin voisi ollakin. Jotta tutustuisin myös hänen ystäviinsä. Yhteisten ystävien lisäksi olisi tarpeellista tuntea olevansa jollekin tärkeä, että hän haluaa esitellä minut myös muille. Nauti siitä, että olette niin läheisiä ja rakastuneita, että vietätte aikaa yhdessä!
Tosin, eikös se aina ole niin, että ihminen ei ole kiitollinen ja onnellinen siitä mitä omistaa ja mitä on. Aina sitä toivoo, että asiat olisivat toisin. :)
Kuvailusi kuulostaa todella tutulta. Elimme ensimmäiset 3 vuotta todella tiiviisti yhdessä. Ne harvat kerrat kun kävimme jossain (baarissa), kävimme yhdessä. Omia harrastuksia oli pääasiassa miehellä. Silloin se tuntui sopivalta ja oikealta.
Pikkuhiljaa aloimme kuitenkin liikkua myös erikseen, omien kavereiden kanssa. Työmme muuttuivat, ja jouduin matkustamaan aikaisempaa enemmän. Suhteessamme on paljon riippuvuutta, ja alkuvaiheen symbioosin mukavuus alkoikin muuttua tässä vaiheessa mustasukkaisuudeksi (miehen puolelta). Luottamusta minun tekemisiini ei ollut. Mies piti yllä samanlaista "kulissia" kuin ennenkin: puhui palvovasti ystävilleen minusta ja kertoi heille rakastavansa minua. Toki kertoi minullekin, mutta samalla saattoi tentata tuntikausia, onko minulla toista miestä... Toista ei ollut ja rakastin miestäni, mutta lopulta aloin olla aika heikoilla oman itseni kanssa. Tällä hetkellä mietimme suhteemme tulevaisuutta.
Toki tilanteita on yhtä erilaisia kuin pariskuntiakin, mutta myös minä kehottaisin miettimään yhdessä, kuinka ottaisitte hieman "etäisyyttäkin" välillä: omia ystäviä, omaa aikaa, jonka jälkeen yhteinen aikakin tuntuu mukavammalta. Itse olen oppinut tästä muun muassa, että yhteinen elämä ei ole sama asia, kuin oma elämä - jokaisella on oltava myös sitä. Parisuhteessa tarvitaan sopiva annos molempien itsenäisyyttä, jotta yhteiselämää osaa kunnioittaa. Onnea matkaan!
kun oltiin n.2vuotta seurusteltu niin aloin haluamaan olemaan kavereitten kanssa ja jopa toivoin sinkkuutta.Mutta tässä on oltu jo 4-vuotta samalla kaavalla enkä haluakkaan enää lähtee yksin viihteelle jne.
Meillä on ollut kyllä 2 pariskuntaa hyvinä ystävinä,mun entiset koulukaverit ja niitten miehet joiden kanssa miehenikin ystävystyi ja heidän kanssaan ollaan käyty viihteellä jne.
Olen tyytyväinen tähän suhteeseen nykyään.Olemme mieheni kanssa parhaat kaverit ja samalla rakastamme toisiamme yhtälailla kuin alkuaikoina.Mulla tietysti on vuorotyö että sen takia olemme välillä erillämme,mutta kaiken muun vapaa-ajan olemme yhdessä.(mekin olemme kihloissa ja asumme samassa talossa)