Orvon laki

Mietityttää kenen etua se Orpo nyt mukamas ajattelee näillä uudistuksilla. Työttömyysturvaa porrastetaan, työehtosopimuksiin halutaan puuttua, paikallista sopimusta lisätä ja asumisen tukia leikata.

Työtä ei ole määräänsä enempää. 90-luvun laman aikana tuli tutuksi paikalliset sopimukset ohi tessin, jossa vakinaiseenkin työtön voitiin ottaa määräajaksi jotta tekijän ansiosidonnainen nollaantui. Tekijä pääsi monesti uuteen työhön ansiosidonnaisten käytyä vähiin. Olennaista, että jos ja kun on omaisuutta päässyt edes vähän karttumaan, mahdollisesti on puoliso jolla tuloja, niin toimeentulo tai omaisuus ei ole heti vaakalaudalla työttömyyden alettua. Isompi osa tekijöitä saattoi kiertää pienemmässä määrässä työtä. Asiaan perehtymättömät kutsui tätä väärinkäytökseksi.

Mitä tapahtuu Orvon lain astuttua voimaan?

Ansiosidonnaisten porrastuksella pyritään pitämään ja patistamaan ihmisiä töihin joita ei määräänsä enempää ole. Tekijät alkavat vaatimaan vakituisia sopimuksia vakinaisiin töihin, koska pelkää työttömyyttä, porrastuksia ja tukileikkauksia. Työn vähetessä alkaa yt-neuvottelut joita monessa paikassa ollaan tähän mennessä vältelty määräaikaisilla sopimuksilla kikkailemalla. Työnantajan irtisanoessa työn vähyyden vuoksi he eivät saa enää tessin mukaan palkata toviin uutta vakituista. Sitä työtä ei ole määräänsä enempää, osa jää väkisinkin ilman ja ajautuu nopeammin kelan tukien pariin. Jos ja kun on omaisuutta sitä joutuu myymään ennen kuin saa tukirahaa, omistusasumiseen ei juuri saa tukea Orvon leikkauksien jälkeen. Ansiosidonnaisissa on sentään tekijä itse ja muut työssä olleet maksaneet työttömyyskassaan edes jotakin. Kelatuet maksatetaan suoraan kaikilla veronmaksajilla. Enemmin taikka myöhemmin Orvon laki kääntyy heti tekijöitä vastaan, sittemmin työantajien niskaan ja yhteiskuntaa odottaa Kelatukiopommi.