me edelleen kai ollaan niin perin tunnollisia ja ahkeria. minä olen aina ihmetellyt, että joillakin tosiaankin voi olla elämän tärkeyslistalla ensimmäisenä työ. minulla se tulee ehkä vasta 4. tai 5. on tosiaan monta asiaa mikä menee edelle.
ja palkka on oikeastikin vain korvaus menetetystä vapaa-ajasta. ja olen järjestänyt asiani niin, että työ rasittaa minua henkisesti ja fyysisesti mahdollisimman vähän, että suurimmat paukut jäävät siviilielämään. en todellakaan halua raataa itseäni henkisesti tai fyysisesti niin loppuun työaikana, että muu aika menisi vaan akkuja ladatessa työtä varten.
ja palkka on oikeastikin vain korvaus menetetystä vapaa-ajasta. ja olen järjestänyt asiani niin, että työ rasittaa minua henkisesti ja fyysisesti mahdollisimman vähän, että suurimmat paukut jäävät siviilielämään. en todellakaan halua raataa itseäni henkisesti tai fyysisesti niin loppuun työaikana, että muu aika menisi vaan akkuja ladatessa työtä varten.
Vastaukset 5
Vanhimmat
elämä.
Loppuunpalaminen on kauheaa.
Siitä ei parane.
On omakohtainen kokemus.
Suojele itseäsi ja lapsiasi tolkuttomalta työnteolta.
Kohtuus kaikessa, myös työmäärissä.
Terveyden menetys työn takia ei lohduta.
asemassa, että todellakin tein n. 8 vuotta sitten ratkaisuni ja irtisanouduin virasta, jonka hoitaminen muuttui pahimpaan lama-aikaan helvetiksi. ja nimenomaan TAn painostuksesta ja loputtomasta pelottelusta tyyliin "nyt kun sinulla vielä on virka". pahinta siinä oli myös se, että lähimpien työkavereiden asenteet muuttuivat sellaisiksi, että oli vaan paniikki omasta "pallista" ja keskinäinen työnteko meni sellaiseksi, että yritettiin vain saada toisen virka vaikuttamaan tarpeettomalta. ammattiliiton yhtenäisyydestä ja omiensa puolien pitämisestä ei voinut puhuakaan. ikävä kyllä olin naisvaltaisella alalla.
uudelleenkouluttautuminen kannatti. palkka vapaa-ajan menetyksestä on asiallinen. ja työporukan yhtenäisyys ja yhteen hiileen puhaltaminen ovat esimerkillisiä.
tätä yleistä keskustelua. jota värittää vain kateus. mistään asiallisesta aiheesta täällä ei puhuta. avauksia on kuitenkin tehty tasaisesti.
erittäin mielenkiintoista olisi juuri puhua työviihtyvyydestä. koska uskon että pahoinvointia on paljon.
kumpuaako tämä pohjaton kateuskin omasta työpahoinvoinnista?
ja pahoinvointi kumpuaa mm. tästä:
http://www.taloussanomat.fi/etusivu/4248566.asp
Surulliseksi asian tekee se,että TA ei hyväksynyt tupoa viime joulukuussa.