Siispä... ollaan oltu mieheni kanssa 17 vuotta naimisissa ja alkaa olla mitta täysi. Ongelman ydin on se, että mieheni on todella tunnekylmä. Häneltä itseltään ei tule automaattisesti mitään hellyyttä, empatiaa ja seksiä eikä halauksiin ja suudelmiin aloitetta ei siis yhtikäs mitään ikinä. Olen aina joka kerta tehnyt aloitteen hellyyden osoituksiin. Viimeiset 10 vuotta en ole jaksanut enää tehdä aloitteita eikä herra ole huomannut mitään. Joten ihan sama olenko tässä enää hänelle olemassa. Kuitenkin arkiset asiat toimii hyvin ja arki rullaa. Mieheni siis tekee kyllä kaikkea kotitöitä ja remontoi jne. mutta seksiä ja muuta hellyyttä saa kerjätä enkä halua kerjätä ja minusta se on säälittävää ja itsetuntoni kärsii tästä vaikka tiedän olevani todella kaunis nainen.
Ollaan juteltu kyllä tästä mutta mieheni menee niin lukkoon, kun koitan näistä asioista puhua ja kuulemma vain valitan turhista asioista. Nyt on se tilanne,että oma katse on alkanut harhailemaan muualle ja jopa hiukan ihastunut yhteen toiseen mieheen. Enkä halua pettää miestäni missään tilanteessa. Onko ero nyt enää vain vaihtoehto, kun omat voimat alkaa jo loppua. Olin aika nuori ja naiivi, kun menin naimisiin tämmöisen miehen kanssa ja olin aina niin optimisti kaiken suhteen mutta nyt on kyllä totaalisesti tullut seinä vastaan.
Kiitos ja anteeksi.
Vaikea avioliitto tunnekylmän kanssa.
9
318
Vastaukset
- Anonyymi
Ongelma on toi että ette onnistu puhuun tuota asiaa. Se puhuminen pitää korjata vaikka sitten pariterapiassa. Muuten ei muutu tai oikene mikään.
Hyvässä lykyssä löydätte syyt jittuun ja jos oikein hyvin käy, itsestänne. Nimittäin vain silloin voi taata että ne jutut myös korjaantuu...
Tämän pidemmälle meneviä ohjeita ei juuri tuon kirjoituksen perusteella ole järkevää edes spekuloida.- Anonyymi
Niinpä...olen sitäkin ehdottanut mutta mieheni ei suostu menemään pariterapiaan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niinpä...olen sitäkin ehdottanut mutta mieheni ei suostu menemään pariterapiaan.
Onko se tietoinen valinta häneltä? Tietääkö hän miksi ja mitä on pelissä?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Onko se tietoinen valinta häneltä? Tietääkö hän miksi ja mitä on pelissä?
Hän ei siis tiedosta omaa tunnekylmyyttä ja hänestä se ilmeisesti on normaalia käytöstä ja näin ollen ei koe olevansa terapian tarpeessa. Kun hänen kanssaan alkaa näistä keskustelemaan niin vaikenee ja tuntee, että ajan hänet nurkkaan vaikka ihan asiallisesti otan ne esille. En ainakaan itse näe tässä tilanteessa ulos pääsyä ellei toinen tule yhtään vastaan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hän ei siis tiedosta omaa tunnekylmyyttä ja hänestä se ilmeisesti on normaalia käytöstä ja näin ollen ei koe olevansa terapian tarpeessa. Kun hänen kanssaan alkaa näistä keskustelemaan niin vaikenee ja tuntee, että ajan hänet nurkkaan vaikka ihan asiallisesti otan ne esille. En ainakaan itse näe tässä tilanteessa ulos pääsyä ellei toinen tule yhtään vastaan.
No sitten se terapia on looginen ratkaisu, sillä se terapeutti estää sen keskustelussa tapahtuvan nurkkaan ajautumisen.
Se voi myös jutella yksin kummankin kanssa jos tilanne on tuollainen lukko. Silloin se nurkkailu ei ole ongelma.
Terapeuttejakin on sitten monenlaisia. Varautukaa vaihtaan ainakin kertaalleen, jos molemmat ei koe hyväksi.
Ja sitten: min. viiden käynnin sitoutuminen pitää olla molemmilta. Muuten on turha ponnistus eikä ehdi saada mitään tuloksia.
Sitten jaksamisesta ajatus: sun jaksaminen varmaan loppuu jos odotat, edellytät tai vaadit muutosta. Tuollaisista ajatuksista pitäisi ehkä irroittaa toistaiseksi ja keskittyä nyt rauhallisesti aukaiseen asiaa. Muuten kärsimättömyys vie äkkiä voimat joita tarvii nimenomaan sen solmun käsittelyyn.
Ei terapiasta hyötyä nimittäin ole, jos voimat ei enää riitä kuin solmun löystyttelyyn, ehkä vähän aukaisuun. Eli ei juuri alkua pidemmälle. Vain tuskaisimpaan vaiheeseen siis. Korjausliikekin vie kuitenkin aluksi voimia ennenkuin se alkaa maksaa korkoineen takaisin.
- Anonyymi
Jokatapauksessa on selvää, ettei homma toimi ja murheesi ei ole turha.
Kun vielä aikaa on, niin kerro miehellesi asia. Se on minusta reilua.
Sitten jos mikään ei muutu, niin avioerohakemus. Sekin on usein harkinta-ajalla.
Siinä taitaa olla 6kk aikaa miettiä ja sitten kysytään uudestaan, että haluatteko oikeasti erota. Jos tilanne on yhä sama niin eipä siinä ole enää vaihtoehtoja.
Tämä siis suoraan omasta elämästäni. En katsele muita tällä aikaa. Itsellä menossa ero ja lopullinen päätös 6kk kuluttua.
Olen sitä mieltä että kaikki ihmiset ei vaan ole tarkoitettu suhteeseen. Heistä ei ole siihen.
Niinpä itse katson tämän harkinta-ajan ja jatkan matkaani eri suuntaan jos tilanne on sama. Vasta sitten katselen ympärilleni ja mietin että tarvitsenko ketään enää. Yksin olen joka tapauksessa onnellisempi kun kylmässä.- Anonyymi
Jos homma ei toimi, niin tärkeintä on kai selvittää miksei toimi. Muuten samat haitalliset asiat vaan toistuu tulevaisuudessakin.
Ja jos näin käy, että sama odottaa tulevaisuudessakin, niin voi kysyä mitä ero muuttaa?
- Anonyymi
Oliko hän sitten joskus ihan umpi kiimassa sinuun, niin kuin siinä alussa ainakin usein ollaan. T. Vähintään miesoletettu
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)916450Haistoin ensin tuoksusi
Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu252614- 322190
- 721870
- 121651
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais61437- 91357
Kyllä poisto toimii
Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa141341"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla71279- 141233