Vähässä katekismuksessaan Martti Luther opastaa pappeja avioliittoon vihkimisessä mm. seuraavasti: ”Maassa maan tavalla, sanoo sananlasku. Koska häät ja avioliitto kuuluvat yhteiskunnallisen järjestyksen piiriin, ei siis ole meidän pappien ja kirkon työntekijöiden asia antaa niistä säädöksiä ja määräyksiä”. Eikö Jeesus puhunut hieman samasta asiasta kun hän sanoi: Antakaa keisarille mikä keisarin on ja Jumalalle mikä Jumalan on. Luther erotti nämä kaksi maalliseksi ja hengelliseksi regimenttiopiksi.
Kirkossa on ollut käynnissä avioliittokiista jo lähes neljännesvuosisadan ajan. Kiistan toinen osapuoli pitää sinnikkäästi kiinni siitä periaatteesta, että avioliitossa pitää olla aina vain mies ja nainen. Muut vaihtoehdot eivät ole avioliittoja. Toisen osapuolen mielestä kirkon tehtävä on siunata eikä erotella yhteiskunnan tunnustamia avioliittoja kahteen kastiin.
Ilman viidettä herätysliikettä emme olisi koskaan tietäneet, että avioliitto onkin kirkon ydinteologiaa ja pelastuskysymys. On siis aika puolustaa klassista kristinuskoa, he ajattelevat. Pelastumme yksin uskosta, yksin armosta ja yksin avioliiton tähden! Mutta mihin jäi Jeesus ja miksi meidän pitää syrjiä homoja kirkossa nyt ja aina? Ihmettelen myös näiden liikkeiden piireissä tapahtuvia avioerojen suurta määrää.
Harva tietää, että kirkollinen vihkiminen määrättiin vasta vuonna 1734 suomalaisen avioliiton pakolliseksi sinetiksi. Toki papin aamen oli ollut pitkään vakiintunut käytäntö, mutta vanhempi lainsäädäntö oli pitänyt kirkollista vihkimistä maallisin menoin solmitun avioliiton siunaamisena, ei liiton juridisena alkuna. Vihkiminen on uudempi lisä, jota kirkko yritti juurruttaa yleiseksi käytännöksi keskiajalta lähtien. Juridisesti se ei ollut kuitenkaan pakollinen ennen 1734 säädettyä yleisvaltakunnallista lakia.
Luterilaisen kirkon avioliittomonopoli piti pintansa varsin lyhyen ajan, vajaat kaksi vuosisataa. Siviiliavioliitto laillistettiin Suomessa vuonna 1917. Nykyliittomme perustuvat puolisoiden väliseen rakkauteen eikä vanhempien tai kirkollisten toimijoiden puuttumista nuoren parin asioihin juuri suvaita. Olemme järkyttyneitä, kun puheeksi tulevat joissain maissa tavanomaiset järjestetyt liitot. Näyttäisi siltä että mainitsemani viides herätysliike haluaisi ajaa kuin käärmettä pyssyyn avioliiton armonvälineeksi eli sakramentiksi, mutta tämähän olisi juuri sitä maallistumista.
Luterilaisessa kirkossa sakramentteja eli kirkon pyhiä toimituksia ovat vain Jeesuksen asettamiksi katsotut kaste ja ehtoollinen. Luterilaisella vihkimisellä tätä pyhän toimituksen statusta ei ole. Raamattukaan ei tunne lainkaa meidän nykyistä juridisesti säänneltyä avioliittoamme. Sen ajan avioliitot olivat lähempänä meidän avoliittojamme joissa miehellä oli myös monia vaimoja. Nainen kuului miehen omaisuuteen talon ja karjan tavoin. Miehellä oli myös etuoikeuksia mitä naisella ei ollut. Vaimojen suuri lukumäärä katsottiin lisäksi Jumalan siunaamaksi asiaksi.
Jeesus ei tiettävästi ollut missään avioliitossa eikä hän käskenyt seuraajiaankaan vihkimään ketään avioliittoon. Hän käski julistamaan evankeliumia Jumalan rakkaudesta sanoin ja teoin mikä pitäisi olla tänäänkin kristillisen kirkon päätehtävä. Jos avioliittoa käytetään pelkästään syrjimisen välineenä ja jakamaan kirkon jäseniä A- ja B- luokan ihmisiin, kirkko voisi silloin luopua kokonaan avioliittoon vihkimisistä niinkuin emerituspiispa Wille Riekkinenkin jo vuosia sitten ehdotti. Kristitty on kutsuttu pyytämään siunausta, ei syrjimään ja kiroamaan.
Luterilainen
Kirkossa on ollut käynnissä avioliittokiista jo lähes neljännesvuosisadan ajan. Kiistan toinen osapuoli pitää sinnikkäästi kiinni siitä periaatteesta, että avioliitossa pitää olla aina vain mies ja nainen. Muut vaihtoehdot eivät ole avioliittoja. Toisen osapuolen mielestä kirkon tehtävä on siunata eikä erotella yhteiskunnan tunnustamia avioliittoja kahteen kastiin.
Ilman viidettä herätysliikettä emme olisi koskaan tietäneet, että avioliitto onkin kirkon ydinteologiaa ja pelastuskysymys. On siis aika puolustaa klassista kristinuskoa, he ajattelevat. Pelastumme yksin uskosta, yksin armosta ja yksin avioliiton tähden! Mutta mihin jäi Jeesus ja miksi meidän pitää syrjiä homoja kirkossa nyt ja aina? Ihmettelen myös näiden liikkeiden piireissä tapahtuvia avioerojen suurta määrää.
Harva tietää, että kirkollinen vihkiminen määrättiin vasta vuonna 1734 suomalaisen avioliiton pakolliseksi sinetiksi. Toki papin aamen oli ollut pitkään vakiintunut käytäntö, mutta vanhempi lainsäädäntö oli pitänyt kirkollista vihkimistä maallisin menoin solmitun avioliiton siunaamisena, ei liiton juridisena alkuna. Vihkiminen on uudempi lisä, jota kirkko yritti juurruttaa yleiseksi käytännöksi keskiajalta lähtien. Juridisesti se ei ollut kuitenkaan pakollinen ennen 1734 säädettyä yleisvaltakunnallista lakia.
Luterilaisen kirkon avioliittomonopoli piti pintansa varsin lyhyen ajan, vajaat kaksi vuosisataa. Siviiliavioliitto laillistettiin Suomessa vuonna 1917. Nykyliittomme perustuvat puolisoiden väliseen rakkauteen eikä vanhempien tai kirkollisten toimijoiden puuttumista nuoren parin asioihin juuri suvaita. Olemme järkyttyneitä, kun puheeksi tulevat joissain maissa tavanomaiset järjestetyt liitot. Näyttäisi siltä että mainitsemani viides herätysliike haluaisi ajaa kuin käärmettä pyssyyn avioliiton armonvälineeksi eli sakramentiksi, mutta tämähän olisi juuri sitä maallistumista.
Luterilaisessa kirkossa sakramentteja eli kirkon pyhiä toimituksia ovat vain Jeesuksen asettamiksi katsotut kaste ja ehtoollinen. Luterilaisella vihkimisellä tätä pyhän toimituksen statusta ei ole. Raamattukaan ei tunne lainkaa meidän nykyistä juridisesti säänneltyä avioliittoamme. Sen ajan avioliitot olivat lähempänä meidän avoliittojamme joissa miehellä oli myös monia vaimoja. Nainen kuului miehen omaisuuteen talon ja karjan tavoin. Miehellä oli myös etuoikeuksia mitä naisella ei ollut. Vaimojen suuri lukumäärä katsottiin lisäksi Jumalan siunaamaksi asiaksi.
Jeesus ei tiettävästi ollut missään avioliitossa eikä hän käskenyt seuraajiaankaan vihkimään ketään avioliittoon. Hän käski julistamaan evankeliumia Jumalan rakkaudesta sanoin ja teoin mikä pitäisi olla tänäänkin kristillisen kirkon päätehtävä. Jos avioliittoa käytetään pelkästään syrjimisen välineenä ja jakamaan kirkon jäseniä A- ja B- luokan ihmisiin, kirkko voisi silloin luopua kokonaan avioliittoon vihkimisistä niinkuin emerituspiispa Wille Riekkinenkin jo vuosia sitten ehdotti. Kristitty on kutsuttu pyytämään siunausta, ei syrjimään ja kiroamaan.
Luterilainen
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.