Möhömahainen mies lähestyy lenkkipoluilla metsässä

Pysähdyn ja varmistan, että onko kaikki ok. Ja mietin, että on ehkä jotain asiaa. Vaihdan muutaman sanan ihan mielellään. En alunperinkään olisi pinkonut mihinkään.

Ei se jaksa. Se saa sydärin ja sen hengitys kulkee huonosti. Sille pitää varmaan soittaa apua? Se tuskin pääsee omin voimin takaisin ihmisten ilmoille. Noin huonokuntosena ei pitäisi lähteä yksin vaeltamaan kovin kauas kotoa.

Käännyn ja sanon hänelle, et mä väistän tonne pusikkoon, et sä pääset ton sun mahas kans ohi :}

Kamppaan läskin ja jätän niille sijoilleen viirumaan kun ei omin voimin pääse ylös.

Kysyn onko kaikki hyvin ja tsemppaan lenkkipolulla jatkamaan kuntoilua 🙂

Jos hänellä on sukset alla, väistän ettei laske päälle vahingossa? Jos on juoksu aikeissa, tuskin saa mua kiinni, koska pumppu pettää mun vauhdissa?

Tuskin möhömaha jaksaa juosta. Vähä realismia näihi juttuihin.

Ei lähesty!

Käskytän peikon ryömimään.

Heittäydyn maahan kuralätäkköön, jotta mies voi kipittää kuivin jaloin lätäköstä 🩷

Hyppään selkään, paukautan pohkeet kylkiin ja huudan kiddap ratsu Reima laukkaan!!

Läheisestä metsästä kuuluu oksien rapinaa, kun tissiposkimies kuusen oksien lomasta kiikaroi lenkkipolulla naista, joka on möhömahaisen miehen luona kumartuneena kysymässä soitetaanko 112, kun möhömahainen mies makaa selällään lenkkipolun sahanpuruissa ja pallomaha hytkyy, kun möhömahainen mies yrittää saada hengitettyä ja on hengästynyt saadessaan kokea naisen kosketuksen elämänsä ensimmäistä kertaa.
Tissiposkimies on niin keksittyneenä touhuun, että tissiposkimehen pallomahaan tarttuuu maan vetovoima ja tissiposkimies kaatuu ja alkaa pyörimään kohti naista.
Lopulta tilanne on se, että nainen on puristuksissa mökömahaisen miehen ja tissiposkimiehen pallomahan välissä.

Pyaähdyn. Katson kohti ja sanon stop ,siinä pervo jähmettyy, ei sanoista vaan katseesta.. 💩

En ole koskaan missään pururadoilla 20 kilometrin päässä sivistyksestä. Tuota ei siis ikinä tapahtuisi.

Käyn lenkillä ainoastaan ihmisten ilmoilla.

Odotan että mies on riittävän lähellä, sitten alan ottamaan ristiaskelia. Kun mies tavoittelee takamustani puolelta toiselle alkaa hän huojua mahansa perässä. Liike resonoi miehen ja mahan välillä kunnes käy hallitsemattoman isoksi ja maha vetää miehen pään kolahtaen karjalan petäjään.

Siihenpä jää.

Ei möhämahainen mies perässäni metsässä pysyisi, vaikka muutaman kilon olenkin kerryttänyt hoikimmista vuosistani. Käyn kuitenkin kesäkaudella rämpimässä metsässä säännöllisesti, myös juosten kivisillä ja epätasaisilla poluilla, joten juoksisin aina pois.

Mutta lenkkipoluilla on äärimmäisen harvoin mitään pelättävää. Eniten pelkään punkkeja, kun joskus kahlailen korkean heinikon tai lepikon läpi.