Eli kiinnostaisi tietää miten paljon parit ns. "pelleilevät", hassuttelevat keskenään? Että tietäisin mikä on ns.normaalia. Voitte muutenkin kommentoida millainen hassuttelu teistä menee kenties överiksi vai meneekö mikään? Milloin taas on liian totista?
Kysymyksiä:
1.) Puhutteko keskenänne jollain hassulla äänellä, miten ette puhu koskaan muiden kanssa?
2.) Montako lempinimeä teillä on toisillenne? millaisia ne ovat?
3.) Hassuttelettoko niin paljon että jos joku näkisi teidät hän pitäisi teitä hulluna...;-)
4.)Pystyttekö (kehtaatteko) esim. esittää toisillenne jotain typerän näköistä roolia, tai ilmeillä?
Kysymyksiä:
1.) Puhutteko keskenänne jollain hassulla äänellä, miten ette puhu koskaan muiden kanssa?
2.) Montako lempinimeä teillä on toisillenne? millaisia ne ovat?
3.) Hassuttelettoko niin paljon että jos joku näkisi teidät hän pitäisi teitä hulluna...;-)
4.)Pystyttekö (kehtaatteko) esim. esittää toisillenne jotain typerän näköistä roolia, tai ilmeillä?
Vastaukset 8
Vanhimmat
1.Joskus, mut vaan huumori/pelleily- mielessä. Ei mitään oikeita/vakavia juttuja pelleilemällä puhuta.
2. muutama molemmilla. Ne on meidän kahden välisiä. Niistä ei oikeastaan monikaan tiedä. Puhumme siis kavereille ym. toisistamme omilla nimillämme. Mieheni kylläkin puhuu minusta mamma-nimellä ja se on aika söpöä mielestäni...ei loukkaavaa.
3. Välillä ;) Tietää ainakin, ettei kumpikaan häpeä itseään toisen seurassa.
4. No miksi ei! :)
4.
1) Kyllä, aina välillä. Ei silti, mie saatan höpistä hassulla äänellä vaikka kavereidenkin kesken. Mutta en samalla tavalla kuin miehen kanssa.
2) Hmm. Meidän "hellittelynimet" ovat kuin ala-asteelaisten haukkumanimiä. Kaaliaivo, pässinpää jne. Kun olin 5 viikkoa poissa kotimaasta, taisimme kehittää miehen kanssa jonkun ihmeellisen tekstiviestittely leikin... "Kauniita unia! Apinan perskarva kuittaa." Hyvin sairasta siis.
3) Kyllä. Ja täytyy myöntää, että joskus hassuttelen tai ainakin pohdin ääneen niin tyhmiä juttuja että suurin osa kavereistani varmaan pitää minua hulluna... tai ainakin värikkäänä persoonana. Puhun esimerkiksi hyönteisille: "Ja mitähän sinä kuvittelet tekeväsi?" Kommentti lähetelevälle kärpäselle.
4) Rooleja? No hmm. Ehkä tavallaan, mutta ei me oikein mitään roolileikkejä harrasteta. Ilmeitä senkin edestä.
Nyt tätä kirjoittaessa vasta tajusin, että voisi olla aika kirjautua lähimpään psykiatriseen sairaalaan. Tai no miksi? Elämämme on hauskaa, ei se voi olla paha asia.
1. Puhumme :)
2. Varmaankin lukemattomia...joka päivä tulee esille uusia...ja suurin osa täysin julkaisukelvotonta;). Itse kutsun useimmiten kullaksi tai mussukaksi...hän mua pupuksi,kullaksi, hassuksi tms.
3. Aivan varmasti; mikäli joku pääsisi kärpäseksi kattoon ku meillä on omaa kivaa, niin molemmilla olis hullun leima ottassa :D. Ihan uskomattoman älytöntä juttua tulee varmsinkin väsyneenä :D
4. Todellakin...valokuvia on todisteina näistä ilmeilyistä vaikka kuinka ;)
Ylipäätänsäkin; jos hän ei saisi minua nauramaan ja toisinpäin, niin ainakin musta tuntuis, että juttu olis jotakuinkin siinä. Haluan olla lopun elämääni hänen kanssaan ja voin olla varma siitä, että vilä kiikkustuolissakin nauramme toisillemme ja hassuttelemme aivan kuten nytkin :)
Valitettavasti se menee niin, että naiset haluavat miehensä olevan ilmainen viihdyttäjäautomaatti. Miehen täytyy olla hauska ja osata pelleillä, jotta nainen kiinnostuu. Jos mies ei haluakaan vajota typeryksen asteelle, hän on tylsä tosikko. Miehet, tehkää hyvin ja pyytäkää naisianne olemaan hauskoja. Voin luvata, että siitä ei tule yhtään mitään. Miksi siis meidän miesten pitäisi olla pellejä, jos naiset eivät siihen itse kykene? Tasa-arvoa, naiset, tasa-arvoa!
Itse omaan hyvän huumorintajun, tosin tyylini ei ole pelleily, vaan sarkasmi ja hyvä tilannetaju, ts. kun jotain tapahtuu, niin toiset eivät huomaa, että tilanteesta voisi lohkaista jotain hauskaa. Olen monesti ensimmäinen, jolla "leikkaa" ja ehdin murjaista jotain hauskaa.
Sinulta Älykäs mies, puuttuu sosiaalinen älykkyyys. Sääli. Ja ei kai naiset nyt koskaan pyydä miestä olemaan hauska, vaan pelleily lähtee hyvästä tuulesta ja tilanteesta, ja siihen osallistuu molemmat.
Seurustelin joskus miehen kanssa, joka oli varmasti sinun kaltainen. Hänen kanssaan meillä oli pelleilyä ja hervottoman hauskaa höpömeininkiä kaksi kertaa reilun vuoden sisällä. Ystäväni, perheeni, sukulaiseni... ja minäkään emme osaa sanoa hänestä mitään muuta, kuin että vähän tylsä tyyppi... Käyttäyty ihan hyvin, mutta hänestä ei saanut ulos sitä ihmistä.
Minäkin seurustelin kerran erään niin totisen miehen kanssa, että huhhuijakkaa...minusta ei ole luonnollinen tila parisuhteessa että kumpikin olla möllöttää totisina. Tunsin siinä suhteessa itseni jotenkin "häkkiin vangitulta" kun ei saanut olla vapaasti oma itsensä (eikä mieskään ollut) vaan piti jotenkin aina miettiä mitä tekee ettei mies pitäisi tyhmänä.
Sitäpaitsi niinhän se useimmiten menee että hauskoihin miehiin naiset rakastuvat...kun on hauska ja huumorintajuinen, niin omalla kohdallani se paikkaa erittäin paljon muita puutteita miehessä.
Yleensä en vastaa mihinkään gallupeihin, mutta tämä oli niin hauska ja olemmekin avopuolisoni kanssa miettineet että mitähän muut meinaisivat, jos kuulisivat juttujamme, joten on pakko kirjoittaa vastaukset:
1. Kyllä, varsinkin mieheni puhuu melkein joka päivä, mutta ei todellakaan muiden kuullen =) Ääni on vähän niinkuin vammaisella (ei millään pahalla heitä kohtaan!).
2. Muutamia, mutta ei mitään kovin perverssejä, lähinnä sellaisia söpöjä ja hellyyttäviä.
3. Nimenomaan!!! Joissakin jutuissa ei ole mitään järkeä, enkä tajua miten ne tulevat edes mieleen.
4. Minä en oikeastaan kehtaa "näytellä", mutta toinen puolisko sitäkin enemmän. Ennemminkin typerät asiani tulevat puheen kautta esille.
Parhaan tyttökaverini kanssa joskus tulee "leikittyä" yhtä agentti-mielikuvitus- juttua ja olemme kumpikin kakskymppisiä! Tarina alkoi, kun oli niiiin tylsää, että oli pakko keksiä jotain ajankuluksi...
Että semmottii
1.Usein. Emme ole kumpikaan mitään esiintyjä sieluja, mutta keskenämme esiinnymme paljon erilaisissa rooleissa, ilman estoja.
2. Ei ole lempinimiä toisillemme.
3. Usein meidän riehumisesta tulee sellainen meteli, että uskon naapureiden pitävän meitä ääliöinä. Koira innostuu yleensä mukaan kun kirumme tai mölisemme muuten ja antaa panoksensa haukkumalla ja ulvomalla.
4. Kyllä.
Hassuttelu meillä on yleensä kutittelua, tarinoiden esittämistä toisen sellällä jne., sellaista harmitonta, kuten autonpesu johtaa yleensä täydelliseen vesisotaan. Yleensä kun otetaan kunnolla riemua, se päättyy jommankumman vammaan, emme osaa lopettaa ajoissa ja toinen saa yleensä kovan iskun jonnekin päin kehoaan jollain esineellä.
Jotenkin nyt hassuttelu on sellaista aidompaa kuin mitä olen aimmissa suhteissa kokenut ja se on totista peliä (murennamme sipsejä tai näkkäriä toisten alusvaatteisiin kesken tiskaamisen, tai kun toinen kävelee ohi ruikkaamme ketsupia jne.) On jotenkin tajunnut, että tämä on meidän kotimme ja me elämme niinkuin haluamme, ei väliä sillä miten yhteiskunnassa yleensä tulisi elää, meillä voi olla omat sääntömme seiniemme sisäpuolella.