Avomieheni kysyy ennen jokaista viikonloppua, että lähdetäänkö me tänä viikonloppuna "jonnekin" (tarkoittaa baariin), kun se ja se kavei pyysi että ois lähdetty mukaan. Meillä on paljon yhteisiä ystäviä, joten vietämme baari-iltoja usein yhdessä, mutta erikseenkin silloin tällöin lähdetään, se ei ole ongelma.
Minua häiritsee, että mieheni olisi joka ainoa viikonloppu menossa baariin, vaikka minulla olisi aamulla aikainen herätys, silti hän kysyy mennäänkö. Hän ajattelee monista asioista kypsästi ja arvomaailmamme on muuten samanlainen, hän ei vain ymmärrä miksi en halua olla joka viikonloppu menossa baariin.
Niin, selvyyden vuoksi: mieheni ei myöskään käsitä että baarissa voi joskus olla selvinkin päin ja silti voi olla hauskaa.
Nyt kysyn teiltä samassa tilanteessa ja samoin tunteneet naiset: muuttuiko mies vai vaihdoitteko miestä? Ja miehet jotka tunnistatte itsenne joko menneisyydestä ja nykyisyydestä: ettekö pysty vai ettekö halua muuttua? Jos muutos tapahtui: miten???
Tämä alkaa olla rasittavaa kun sama tapahtuu joka viikonloppu. Asiasta puhutaan, mutta mitään ei tapahdu. Kaipaan neuvoja.
Minua häiritsee, että mieheni olisi joka ainoa viikonloppu menossa baariin, vaikka minulla olisi aamulla aikainen herätys, silti hän kysyy mennäänkö. Hän ajattelee monista asioista kypsästi ja arvomaailmamme on muuten samanlainen, hän ei vain ymmärrä miksi en halua olla joka viikonloppu menossa baariin.
Niin, selvyyden vuoksi: mieheni ei myöskään käsitä että baarissa voi joskus olla selvinkin päin ja silti voi olla hauskaa.
Nyt kysyn teiltä samassa tilanteessa ja samoin tunteneet naiset: muuttuiko mies vai vaihdoitteko miestä? Ja miehet jotka tunnistatte itsenne joko menneisyydestä ja nykyisyydestä: ettekö pysty vai ettekö halua muuttua? Jos muutos tapahtui: miten???
Tämä alkaa olla rasittavaa kun sama tapahtuu joka viikonloppu. Asiasta puhutaan, mutta mitään ei tapahdu. Kaipaan neuvoja.
Vastaukset 9
Vanhimmat
on vaihtaa miestä,ne EIVÄT mitenkään muutu!
...samaan lopputulokseen naisten suhteen. Ja alan vaihtaa heitä tästä lähtien kuin paitaa.
olen itse ollut suhteessa mieheen,joka ei muutu,vaikka kuinka lupailee..tai siis kait se suhde vieläkin on päällä,ollut sukset ristissä eilisestä asti...se on VALEHTELIJA!!oon kuunnellu sen paskan jauhantaa sen verta kauan,että nyt alkaa riittää.valehtelee päin naamaa sen minkä kerkiää,ja sit kun jää "kiinni" ni se ei ole yhtään mitään sen mielestä.itte saatana painotti rehellisyyttä,kun alettii olee,mut vittu mikä VALEHTELIJA!!!
ikävä kyllä ei... ainakaan omani...
meillä on ollut tuhannet itkuisetkin keskustelut joihin on enemmän tai vähemmän liittynyt mieheni kapakassa juokseminen. ja aina sama virsi: lupaan lopettaa ryyppyreissut. no, tässä taas istun koneella ja oottelen kultaani (????) kotiin. uni ei tule yksinäisen minun silmään... ja näitä ryyppyiltoja kun rupee olemaan viikollakin... yhteensä 2-3 viikossa. se on jo liikaa... ajattelin nyt jonkun aikaa katsastella tilannetta. ikusuuksia en itke kotona yksin odottamassa. ottajia varmaan löytys minulle muualtakin=) en halua elää alkoholistin kanssa. mieheni sanoo ettei ole mikään deeku, mutta eipä tuo kaukana ole. mutta kuten sanoin, katson tilannetta jonkun aikaa. keskustelut ei ole tuottanut tulosta. ehkä on aika toimia=)...
mutta jaksamista sinulle! hyvää kesää!
...alkoholisti kenenkin mielestä tuntuu vaihtelevan aika rajusti. Omalla kohdallani 5 ravintolailtaa vuodessa olivat lopulta liikaa. Itse en pidä kovin pahana, jos niitä on pari kuukaudessa. Mutta se oli ex:n mielestä aivan tolkuton määrä, olin edesvastuuton ja laiminlöin perhettäni. Mihin kukakin vertaa. Minua taidettiin verrata tässä suhteessa Virolaisen Jussi -vainaaseen. Kai minä häneen verrattuna olin alkoholisti.
no kyllä mä ymmärrän et vaik kerran viikossa mutta 2-3 kertaa ja viikolla kans niin että koulu ja työt kärsii....
Entinen vaimoni otti elämäntehtäväkseen minun muokkaamiseni mieleisekseen.
Esikuva oli eläkkeellä oleva kansakoulunopettaja, isänsä. Valitti aivan samaa, että käyn joka viikko jossakin. Isänsä kun ei ollut eläessään käynyt "baarissa". Katsottiin hänen kalenteristaan (siellä oli kaikki "synnit" ylhäällä). Vaan eipä löytynytkään 52 kertaa, vaan 21, jossa mukana mm. kaikki firman edustukset, matkat, pikkujoulut, ja puolet tällaisia: "Oli taas kaljalla, tuli klo 19 kotiin!" No, vähensin sitten "baarissa" käymistä niin, että lopulta kävin vain 5 kertaa vuodessa. Palkinto oli avioero. "Kun sinä TAAS menit sinne, vaikka sait jo viimeisen varoituksen!" Ehkä olisi pitänyt luopua omasta elämästä kokonaan.
Joten en tiedä mitä sanoisin tuohon kysymykseesi. Yksi vaihtoehto on katsoa peiliin, ja kysyä miksi haluat miestäsi muuttaa? Hyväksyykö hän sinut sellaisena kuin olet, vai vänkääkö jatkuvasti johonkin suuntaan? Yhdessä eläminen on kompromissien tekemistä, kummankin on joustettava, ei vain toisen. Asia erikseen on, jos homma menee aivan dokaamiseksi, siitä tuskin kuitenkaan on kyse.
Minun mieheni tuntuu uskovan myös ettei baariin voi mennä selvinpäin, vaikka itse olen lähes aina koska migreeni on riesena.
Lisäksi sinne baariin pitää lähteä aina, ja ottaa vielä kaverit mukaan joten kaksin tulee harvoin mentyä...
Muuten ihana mies..
Kyl se siitä muuttuu. Oma ukkoni viihtyisi myös silloin tällöin baarissa. Meikäläiseltä on siihen touhuun mielenkiinto loppunu jo kauan sitte. Juon myös todella harvoin; heti iskevän väsymyksen, pahan olon ja rahanmenon vuoksi. Lisäksi on mukavaa kun voi tarvittaessa hypätä rattiin ja mennä kotiin.
Kun se alkaa kysellä baariin menoa, vastaan vaan että "mä en kyllä viiti lähtee, paa mennen jonku kaverin kanssa". Useimmiten se ei lähe ollenkaa, joskus menee jos saa kamun lähtemään.
Siihen ei kannata ruveta, että menee sinne baariin mukaan ikäänkuin odottamaan kotiinlähtöä. Kyllä se ukkeli kohta huomaa että sinua ei baarit enää kiinnosta, ja lakkaa inttämästä.