eikö se vaan ole yksinkertaisesti turhaa puolustella pettämistä tai väittää että siihen on olemassa joku hyvä syy että on suhteessa varatun kanssa, eli "kakkosena". kukin varmaan tiedostaa riskit mitä ottaa ja turhahan sitä on itkeä jos tyhmyydestä sakotetaan kun petos tulee ilmi. olit sitten kakkonen tai petät omaa puolisoasi, joku kärsii aina kun pettäminen tulee ilmi. pahimmillaan oikeasti saatat tuhota jonkun toisen ihmisen elämän, eihän sillä niin väliä jos tuhoaisit vain itsesi..joillekin kai se vallantunnne tuottaa hyvää oloa kun voi luulla olevansa jotain ja leikitellä vaikka ajatuksella, että halutessaan voisi vaikka esimerkiksi tuhota partnerinsa "ykkös"liiton. pitäisi pystyä myöntämään itselleen, miten tyhmä oikeasti siinä itsekeskeisyydessään onkaan.
turha selittää
bm.
101106
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Nuoruuden avioliitossani mieheni petti jatkuvasti. Ihmettelin silloin miksi siitä tehdään niin suuri numero. En tuntenut mustasukkaisuutta. No, ei siinä ihmettelemistä, eipä siinä rakastumista ollutkaaan.
Eri asia oli, kun viimein uskalsin oikein ihastua. Se oli intohimoa. Mies paljastuikin häiriintyneeksi. Sain todella tuntea mitä on rankka pettäminen. Se häväistyksen ja nöyryytyksen tunne oli kamala. Olin varmaan psykoottisessa tilassa monta kuukautta. Samoin tunsin suoranaista murhanhimoa kaikkia osallisia kohtaa, enkä vieläkään tunne kovin lämpimiä tunteita. Mutta mietin silloin sitä, mikä siinä oikestaan oli niin loukkaavaa.
Se loukkaisi eniten, kun en ollutkaan miehelle niin erityinen ja ainutlaatuinen kuin olin luullut. Samoin ihmisten suhtautuminen, oksetti jälkeen päin kun ne jotka olivat tienneet(ympäristö tietää aina ensin kuin petetty), olivat erityisen ystävällisiä ja mukavia minulle. Yksi näistä naisista olisi halunnut olla oikein ystäväkin kanssani YÖK! Olin säälittävä. Minua pidettiin ressukkana vaikka en ole sitä, vain siksi etten tiennyt mitä mies touhuaa. Seksi oli erityisen kiihkeää, kun oli käyty ensin höyläämässä muualla.
Sen tämä opetti, että valehtelu oli pahinta. Menetin kasvoni ja se teki minusta typeryksen. Mies halusi vain pellen itselleen näyttääkseen olevansa miesten mies ja vallan käyttäjä!
Olen sitä mieltä että mies oli se pahan alku. Hän sai jotain tyydytystä ja etenkin vallan tunnetta kun pyöritti useampaa naista. Se mistä hän erityisesti nautti, oli kun naiset tappelivat hänestä. Useinhan näissä jutuissa mies on sivustaseuraajana toiminnallisesti kun akat pistää tuulemaan. Keskipisteinä kuitenkin, hänhän se pystyy vaikuttamaan kuin kapellimestari mitä nämä naiset touhuaa. Puhuu toiselle toista ja toiselle toista, ja aina niin että saa naiset toimimaan haluammallaan tavalla. Olen sitä mieltä että se on myös yksi tapa heille saada elämäänsä säpinää, vaikka uhkana on että vaimo heittää pihalle. Saahan sitä sitten viimetingassa puhuttua itsensä selville vesille. Jaa saa kaikesta huolimatta paljon ymmärrystä ja empatiaa, kävi miten kävi.
aivan kuin meidän elämästä.. ja luulin ettei tällaista voi kukaan kokea..karmeaa, eikä sitä tunnetta voi kukaan tajuta ennenkuin sen on itse kokenut..
Typerin klisee on sanonta "hyvään suhteeseen ei mahdu kolmatta pyörää" Itsepetoksessa ihminen keksii aina kuinka omaa psyykettä puolustaa. Ei auta vedota järkeen, koska noissa teoissa ei sellaista ole. Kun on aikansa elänyt noissa psyykkeen defensseissä, tulee niistä ainoa totuus, eikä silloin kykene näkemään tilannetta enään toisten silmin. Silloin ollaan minä,minä, minulle tilanteessa. Raaka todellisuus voi tosin iskeä kunhan kiinni jäädään.
Kertovat, että ainakin petetty nainen usein kysyy "Miksi?" Silloinhan miehen on keksittävä niitä selityksiä. Jos sanoo vain, että halusi seksiä, niin se ei kuulemma riitä. Pitäisi olla parempi syy. Sitten kun keksii sen paremman syyn, toinen syyttää selittelystä.
Vakavasti ottaen ainahan pettämiselle on joku syy. Tuskin kukaan ilman mitään syytä menee vieraaseen sänkyyn. Joskus syy voi olla yksinkertainen: halusi sillä hetkellä seksiä. Joskus syy voi olla hyvinkin monimutkainen ja sen esiin kaivaminen tarkoittaa koko suhteen kääntämistä ympäri.
Selitys se on huonokin selitys. Tottahan toki pettämiselle löytyy joku syy, vaikka se ei olisikaan petetyn mielestä asianmukainen.
Tuntuu, että tällä palstalla ajatellaan yleisesti, että pettäminen on absoluuttisesti pahin ja AINOA tapa käyttäytyä puolisoa kohtaan huonosti. Miettikäähän.
Jos miehellä on esimerkiksi vaimo, joka nalkuttaa kroonisesti, puhuu epäkunnioittavasti eikä huolehdi itsestään, ei ole ihme, vaikka mies lähtee kävelemään/vieraisiin. Ja jos mies on esimerkiksi poissaoleva, haiseva ja kyvytön näyttämään tunteitaan, ymmärrän täysin, jos vaimo kyllästyttyään ja väsyttyään sortuu vieraisiin. Selityksiä nuokin, vaikka eivät ehkä päteviä.
Miksi pettäjä pettää? Miksi petettyä petetään?
Tottahan toki se olisi hienoa, jos ihmiset onnistuisivat aina katkaisemaan suhteensa vakituiseen kumppaniin ennen kuin lähtevät vieraisiin peteihin. Sekin olisi ihanaa, jos ponit juoksisivat pellolla ja sateenkaari loistaisi niityn takana. Elämä ei vaan välttämättä mene aina ihanteiden mukaisesti!
Elämä ei todellakaan mene aina ihanteiden mukaisesti.
Ja toisaalta, onko ihanteellista panna matalaksi pitkää avioliittoa, lasten kotia ja lomaosaketta satunnaisen, heikkona hetkenä tapahtuneen pettämisen takia.
Mä ainakin laittaisin avioerohakemuksen, jos mun tekisi joku päivä mieli panna mun sihteeriä. Vaimolle, lapsille ja anopille olisi kerrottava siitä heti paikalla! Ja ilman muuta eroaisin, hoitaisin osituksen ja möisin lomaosakkeen ennen kuin päättäisin panna jotakin naista kolmen prosentin humalassa ruotsinlaivalla.
Siis toisin sanoen, tajusin täysin viimeisten kirjoittajien kannanotot. Elämä ei aina etene sankarillisten periaatteiden mukaan.
uskottomuuteen ei oikeasti ole mitään elämää ihmeellisempiä syitä kuten petetyt ehkä odottavat. Eikä sen vakisuhteen kaivamisesta ja ympärikääntämisestä samassa yhteydessä ole kuin haittaa!
Minä hain uuden työpaikan, kun himoitsin 8 tuntia päivässä työkaveriani :). Järjettömän raskasta.
olen ihaillut sun kommentteja ennenkin: selkeä ja asiallinen linja. minusta tossakin on pointtinsa, mitä se miksikään mistään puhumisesta tulee. kun exäni jäi kiinni sivusuhteista, minä lähdin. mies olisi halunnut kovasti selittää ja että olisin tutustunut tähän viimeiseen jne; mua ei kiinnostanut. sattui ja paruin varmaan neljä kuukautta lähes yhteen menoon mennyttä kahtakymmentä vuotta mutta toivuin... miehen selitysyritykset tuntuivat lähinnä kiusaamiselta, mutta onneksi loppuivat.