...mariamagdan alla olevan oivallisen aloituksen ja viimeaikaisen tutkimustiedon valossa kysyisisin:
Milloin nainen saa läpsäyttää tai potkaista miestä?
Pyytäisin erityisesti niitä naisia vastaamaan, jotka kokevat asiasta puhumisen naisten syyllistämisenä?
Milloin nainen saa läpsäyttää tai potkaista miestä?
Pyytäisin erityisesti niitä naisia vastaamaan, jotka kokevat asiasta puhumisen naisten syyllistämisenä?
Vastaukset 65
Vanhimmat
Tuovat poikkeuksetta esiin naista, joka antaa korvatillikan miehelle, jos tämä esim. ehdottelee sopimattomia naiselle.
Heh, ajattelepa Nari, miltä elokuvan jatko näyttäisi, jos mies alkaisi pieksemään nyrkillä ja potkimaan siinä tilanteessa naista.
Ja huom! Omaa kantaani kysymykseesi en ole vielä esittänyt.
...useinhan tämä vielä esitetään jopa "hauskana" käyttäytymismallina.
Esim. vihtori ja klaara -sarjakuvissa, tai vanhoissa akuankoissa on se mies usein silmät mustana (tosin niissä, kun on tehnyt jotain muuta, mitä nainen ei tunnu hyväksyvän).
Voidaanko yleensä olettaa, että valtaosa naisista edelleen ajattelisi, että "kyllähän miehelle voi antaa korvatillikan, ei se kuitenkaan läimäytä takaisin?"... tästä olisi saada hyvä mielipiteitä.
Esim. minä yritän kyllä myös meidän tytölle opettaa, ettei alkaisi läimäytellä toisia ihmisiä - siinä missä pojillekin - ainakaan ensimmäisenä. Jossain kapakissakin ei tosiaan voi tietää, millainen kahjo on sitten sielä, joka pistää oikean suoran häntä läpsäytelleen ihmisen nenään... Varmaan semmoisia on tapahtunut.
...tai solvaaminen? (nimenomaan ensimmäisenä)
Millaisissa tilanteessa katsoisit, että nainen olisi oikeutettu solvaamaan toista ensimmäisenä.
(Ts. tuo tutkimushan koski sitä, kumpi osapuoli parisuhteessa tapaa aloittaa tämmöisten rajan yli menevän aggressiivisten keinojen käytön).
Esim. ilmeisesti se, jos mies on naisen mielestä "mölli" eikä ota "huomioon", lienee eräs tämmöinen tilanne... onko muita?
...taannoin eräs miesystäväni, kun olimme hänen kanssaan yhdessä ravintolassa (aikaa viitisentoista vuotta) tuli kalpeana hitailta pöytään... sanoi naisen tarranneen häntä munista.
Olisiko mielestäsi ollut hyväksyttävää häneltä rojauttaa korvatillikka tuon naisen korville?
"...useinhan tämä vielä esitetään jopa "hauskana" käyttäytymismallina.
Esim. vihtori ja klaara -sarjakuvissa, tai vanhoissa akuankoissa on se mies usein silmät mustana (tosin niissä, kun on tehnyt jotain muuta, mitä nainen ei tunnu hyväksyvän). "
Veikkaisin, että tuo eri sukupuolien harrastaman väkivallan esittäminen eroaa noin paljon seuraavasta syystä. Aikaisemmin oli aivan luonnollista ja hyväksyttävää, että mies sai "rankaista" vaimoaan fyysisesti (enkä nyt tarkoita kevyttä läpsäisyä vaan kunnon lyömistä). Naisille taas oli sallittu lähinnä tämä läpsäisy ja yleensä tämäkin silloin, kun mies ehdotteli/teki jotain sopimatonta.
Se, että näissä mainitsemissasi esimerkeissä naisten suorittamalle väkivallalle on luvallista nauraa, johtunee siitä, että oikeassa elämässä naiset eivät hakanneet miehiä mustelmille, joten ajatus oli niin kaukaa haettu, että se nauratti. Sen sijaan, koska miehet aivan oikeasti hakkasivat naisia mustelmille, ei sen näyttäminen olisi ollut lainakaan hauskaa, koska sillä oli todellisuuspohjaa.
Samaa mieltä. Huumorissa naisten väkivalta oli ja lienee usein yhä karnevalismia, Narrin ja Kuninkaan päivä. "Se on hauskaa koska se on väärin päin ja epätotta" (tai näin vitsissä oletetaan).
Läpsäys poskelle oli eräs elokuvatekninen keino osoittaa, kuinka kunnollinen tyttö suhtautuu seksuaalisuuteen. Ehotuksetkin siitä, että naisellakin olisi tämän suuntaisia tarpeita, koettiin hyvin loukkaavina.
Toinen tapa pyrkiä pitämään naisen ruodussa oli aikoinaan, naisten kuvaaminen katuojaan sortuvina ihmisinä, mikäli he seksuaaliseen kanssakäymiseen ennen avioliittoa sortuivat. Tulion elokuvat olivat varsin kuvaavia.
Naisten puhtauden vaaliminen oli kulttuurin eräs tehtävä.
vastaan tähän että en näe tuota syyllistämisenä vaan hän, nainen siis on syyllinen.
Ei naisella ole sen suurenpaa oikeutta läpsäytellä, potkia tai muutenkaan koskea sormellaan keneenkään, ei edes mieheensä tai lapsiinsa.
Täytyy vaan muistaa käyttää riittävästi voimaa ettei jää toiseksi. Aikoinaan esim. raiskaustilanteissa katsottiin naisen olleen osittain suostuvainen, jos hän ei väkivaltaa puolustukseen käyttänyt. Nykyisin suositellaan vain huutamista, mikäli tilanne on uhkaava. Raiskauksien vastustaminen aiheutti väkivallan raaistumista. Perheväkivallata myös helposti raaistuu, jos nainen yrittää puolustautua väkivaltaa käyttäen.
Naisella ei ole sen suurenpia perusteita toisen lyömiseen, kuin miehilläkään. Naisten väkivallan aiheuttamat vahingot ovat toisaalta marginaallisia, miesten aiheuttamiin verrattuna. Naiset turvautuvat väkivaltaan huomattavasti harvemmin ja käyttävät vähemmän voimaa.
En ole huomannut naisten väkivallasta käydyssä keskustelussa, asiasta puhumisen -kenenkään mielestä- syyllistävän naisia. Ongelmana on miesten väkivallan vähättely, jos tyylikeinona käytetään: "kyllä ne naisetkin".
Naisten väkivaltaisuudelle naureskelu on tuhoisaa toimintaa. Hihittely estää avun tarpeen huomaamisen, sekä perheväkivaltaan syyllistyneeltä että sen uhrilta.
Naureskelu naisten toiminnalle on eräs naisten vähättelemisen keino. Patriarkaattinen ajattelutapa nosti tälläiset naiset varottavaksi esimerkiksi toisille "kunnon" naisille. Tätä toimintaa näkee vieläkin näillä keskustelupalstoilla. Feministien leimaaminen miehekkäiksi, lihaviksi, aggresiivisiksi, rumiksi jne... on tämän tavan jatkumoa.
" Naisten väkivallan aiheuttamat vahingot ovat toisaalta marginaallisia, miesten aiheuttamiin verrattuna."
Tämä kai tarkoittaa NYKYISTEN tilastojen mukaan, kun lähes kaikki naisten vahingot jäävät ilmoittamatta? Tätä asiaa sivuttiin taannoisessa Punainen Lanka-ohjelmassa ja ero selitettiin jopa poliisin röyhkeällä vähättelyllä, kun mies oli naiselta saanut selkäänsä...
Kukaan miehistä (Helsingissä vuoden aikana kriisikeskukseen turvautuneista) ei tehnyt ilmoitusta puolisostaan. Eikä tuon valossa suinkaan tarvitse ihmetellä miksi.
Naisten väkivallalle hihittely on tosiaan kuin purisi omaan nilkkaansa, sillä enemmin tai myöhemmin tuleva naissukupolvi kirjaa asian niin, että on oikein käydä mieheen käsiksi. Ja siitä sitten taas kärsii seuraava sukupolvi...
Senpä takia en ymmärrä, miksi tätäkin väkivalta asiaa pitää julkisuudessa puida vain miesten ongelmana. Naisella joka siihen syyllistyy on aivan yhtä suuri taakka kannettavanaan.
Nyt ihan toiseen aiheeseen, kun välillä olet palstalla. :))
Mistä mahtanee johtua, että johtavissa asemissa olevat naiset eivät puhu naisasiaa (asia tuttu seka Ruotsista että Suomesta)? Miksi he katsovat että osallistuminen ja pelkkä puhekin suorastaan leimaa heitä? Olen toisaalta ymmärtänyt, että feminismi hyvinkin mielellään pitäisi riveissään juuri hyvin menestyneitä.
Itsekään en halua kuulua feministeihin, mutta on asioita, joista olen samaa mieltä heidän kanssaan.
Onko sinulla käsitystä, miksi johtavat naiset eivät pidä feminismiä minään?
Mielenkiintoinen ajatus, en ole aiemmin pohtinutkaan tätä kysymystä tältä kantilta. Noin äkkipäätä ajattelisin, johtavassa asemassa olevien naisten ajattelevan feminismistä samansuuntaisesti, kuin minä. Feminismi on ensisiaisesti yhteiskunnallinen liike. Yhteiskunta poliittiseen liikkeeseen liitytään lähinnä omien tarpeiden vuoksi. Johtavalla naisella ei ole tarvetta tälläiseen nosteeseen. Päinvastoin, on kiusallista, jos syntyy sellainen mielikuva, että asemaan on päästy sukupuoltaan hyväksi käyttäen. Johtavissa asemissa olevat naiset usein kuitenkin suhtautuvat feminismiin myönteisesti -periaatteellisella tasolla, heidän tarpeitaan nykyfeminismi ei kuitenkaan enää palvele. Radikaalifeminismin eräät muodot ovat myös vaikeasti nieltävissä, mikäli menestystä ominansioin on todistettavasti tapahtunut.
Kysytkö nyt tuota tosissasi?
Kun silmäilet hiukan vaikka nyt tätä palstaa, ja tarkastelet sitä, kuinka ennakkoluuloisesti, vääristellen ja mustamaalaten feminismiin & feministeihin suhtaudutaan, niin onko ihme, että omaa feminisimiään ei välttämättä halua työasioissa tuoda ilmi.
Mimä uskon kuitenkin (omasta kokemuksestanikin) että feminismin kannatusta ei salata, vaan sitä ei yksinkertaisesti ollenkaan kannateta naisten keskuudessa jotka ovat "ylimmällä portaalla".
Koskahan Suomeen saadaan piispa taikka eversti, jotka ovat sukupuoleltaan naisia?
Alkaa kyllästyttää tää palsta. Aivan sama mitä täällä teille miehille sanoo, niin te jatkatte samaa pilkkaamista. Varmaan kivaa tuo naisten pilkkaaminen.
Mutta kun miesten väkivaltaisuudetkin jäävät ilmoittamatta, etkö lainkaan ole siitä huolestunut?
Poliisi osaa suhtautua vähättelevästi tai paremminkin syyllistävästi naiseen, jota mies häiriköi. Ellei heti lyö luuta kurkkuun niille.
Esimerkiksi tällä palstalla kaikki ihmiset elävät onnellisessa parisuhteessa tällä hetkellä tai sitten yksin. Kukaan nainen ei menisi täällä kertomaan että elän väkivaltaisen miehen kanssa. Miksei? Mitä luulet että siitä seuraisi. Jo siitä kun kertonut vain kokeneensa tällaista, lyödään aika kovaa niskaan siitä. Miksi väkivaltaa kokenut nainen ei saa siitä kertoa?
"Onko sinulla käsitystä miksi johtavat naiset eivät pidä feminismiä minään"
Ei tuo pidä paikkaansa. Eri asia kannattaako johtavassa asemassa olevan kuuluttaa olevansa feministi vaikka onkin. Mielellään itsekin paremmin puhun tasa-arvosta työpaikalla. Koska sana feministi on pilattu.
mutta olet aika usein..
Onko sinusta jotenkin outoa jos piispa on nainen?
Parempi vaan totuttautua siihenkin ajatukseen, siihen ei varmaan mene kauaakaan.
Toisaalta menestynyt nainen elää todeksi feminismiä.
En ymmärrä seuraavan lauseesi asiayhteyttä.
"Radikaalifeminismin erään muodot ovat myös vaikeasti nieltävissä, mikäli menestystä ominansioin on todeistettavasti tapahtunut." No selventänet, mitä tuossa tarkoitat. :)
Radikaalifeminismille on tyypillistä nähdä naisia alistavia rakenteita kaikkialta, parisuhteista, koulutuksesta, kasvatuksesta tms. Radikaalifeminismi on luokkayhteiskunnan tuote. Voimakkaasti luokituneessa yhteiskunnassa, myös s-p erot pyrkivät korostumaan. Suomalaisessa yhteiskunnassa mm. romaanikulttuurissa oleva, naisen alistettu asema on hyvä esimerkki. Miehen sana on laki romaaniperheessä, naisen tehtävänä on totella ja palvella. Tämän tyyppisistä rakenteista syntyy helposti radikaalifeminismiä.
Kohtalaisen hyvistä lähtökohdista oleva suomalainen nainen ei kovinkaan usein kohtaa vaikeaa rakenteellista sortoa, joka kohdistuisi häneen sukupuolensa vuoksi.Yhteiskuntamme on kohtalaisen tasa-arvoinen. Radikaalit teesit naisten alistamisesta tuntuvat silloin varsin vierailta. Oman uran eteneminen on hyvä esimerkki kohtalaisen hyvästä tasa-arvontilasta. Mikäli feminismiin tutustuu lähinnä kirjallisuuden avulla ja lukemisensa valitsee ns.äärifeministisestä kirjallisuudesta,ero omaan todellisuuteen voi tuntua hyvinkin jyrkältä. Tätä lähinnä tarkoitin.
Kiva kun kysyt :)
Pikakäyntini koneella tuotti näköjään tuloksen, kun olit jo ehtinyt vastata. Hyvä selvennös, nyt ymmärrän ja tuo on varmasti totta. Itselläni on vähän radikaalifeminismin määrittely hakusessa. :)
Yön yli hautunut asia toi aina vaan lisää kysymyksiä mieleeni. :) Ensinnäkin, jos nimenoman radikaalifeminismin kannattajat huomaavat noita naista alistavia rakenteita ja siitä syntyy heidän kannanottonsa, niin mistä lähtee ei-radikaali feminismi?
Olen tähän asti ajatellut, että feministit noin yleensä hahmottavat juuri noita naisia alistavia rakenteita ja siitä tavallaan lähtee kaikki feministinen ajatelu. Että radikaalisuuntaus olisi vaan sitä, että on jämerämmät aseet käytössä, joka varmaan johtuu omista kokemuksista, mutta myös naisten omasta persoonallisuudesta.
Itse olen ymmärtänyt radikaalifeminismin esim. sellaisena ajatuksena, että nainen ei halua olla miehen kanssa missään tekemisissä, vaan tekee oman henkilökohtaisen valintansa ja jättäytyy ilman läheistä ihmissuhdetta tai valitsee naisen kumppanikseen. (Tai tämän viimeisen ajatuksen sain juuri sinun yhdestä kirjotuksesasi, sillä tuo lesbofeminismin syntykin oli minulle aivan uuden tyyppinen ajatus. En ollut ennen edes tullut ajatelleeksi sitä noin, vaan ajattelin, että lesbofeminismi tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että on suuntaukseltaan lesbo ja sitten feministi naisena..)
Eli radikaalifeminismi näyttäytyy minulle aivan todellisena ääriliikkeenä tai ääriajatuksina. (Jokainen mies on potentiaalinen... Miehille miesvero... jne.) Eli nyt aika paljon ihmetyttää, jos radikaalifeminismi olisi JO SITÄ, että havaitaan paljon naista alistavia rakenteita.
Miten tässä em. valossa ilmenee tai paremminkin, mitä on sitten se ns. "tavallinen" feminismi?
Onhan niitä luokitteluja täälläkin ollut linkkeinä, mutta en ole ehtinyt perehtymään.
Ja sitten jos puhutaan luokkayhteiskunnasta feministisenä pontimena, niin miksihän juuri työväenluokan naiset eivät tunne feminismiä omakseen? Täälläkin on aiheesta puhuttu monta kertaa. Feminismiä markkinoidaan elitistisenä.(?)
Eivätkö nyt asiat näyttäydy pahasti ristiriitaisena?
Kun ajattelen omaa elämääni, niin siinäkään ei ole ollut paljoa suoranaista sukupuoleen perustuvaa alistamista, ei työsssä eikä kotona. (Joitain kauppakokemuksia olen joskus täälläkin kertonut, mutta eiväthän ne ole mitään vakavaa kuitenkaan, pelkästään pikkuharmeja. Peräänhuutelua "tuoki saat...huor..." kesällä saa kaljasankareilta, mutta sitä varmasti saa jokainen nainen.) Ja kuitenkin tunnistan naista sorvavat rakenteet, yleiseen mielipiteeseen perustuvat olettamukset, kieleen piiloutuneen sorron ja näen myös sen, mitenkä vuosien myötä naisten omat asenteet ovat muuttuneet feministisempään suuntaan. Ja ninenomaan kannanotot tulevat julkisuuden henkilöiltä. Menestyneiltä.
Näen todellakin ns. hyväosaisten naisten, jotka ovat menestyneet omilla ansioillaan, elävän todeksi feminismiä. Kuitenkin tulee mieleen, että hyväosainen (jos ei näe toisten naisten asemassa korjaamista) ei halua itsekkäistä syistä ajatella niitä, joilla menee huonommin vai onko todellakin niin, että ihminen sokeutuu omille ansioilleen. Uskoo että kaikki menestys on vain omasta erinomaisuudesta kiinni. Eikä esim. sattumalla ja perimällä, lähtökohdilla olisi mitään merkitystä.
Ja että työväenluokan naiset ovat menettäneet uskonsa niin naisiin kuin miehiin ja tavallaan luovuttaneet. Toivo paremmasta hylätään ja näin ennaltaehkäistään mahdollisesti toivosta syntyvä pettymys.
Vai onko feminismin synty meissä naisissa sittenkin vielä jossakin muualla, pirstoutuneena. Jossain syvällisessä naiseuden kokemuksessa.
Olen omasta puolestni ollut lähinnä feminismin kuunteluoppilaana tällä palstalla. (Pitäisiköhän sivistää itseään naistukimuksen kesäkursseilla - alkaa todella kiinnostaa.)
"Ja kuitenkin tunnistan naista sorvavat rakenteet, yleiseen mielipiteeseen perustuvat olettamukset, kieleen piiloutuneen sorron ja näen myös sen, mitenkä vuosien myötä naisten omat asenteet ovat muuttuneet feministisempään suuntaan. Ja ninenomaan kannanotot tulevat julkisuuden henkilöiltä. Menestyneiltä."
Käsitykseni mukaan feministinen ajattelu lähtee juuri näistä naista sortavien rakenteiden tiedostamisesta. Naisen syrjinnän taustalla on muun muassa yksityisen ja julkisen alueen rakenteellinen erottaminen toisistaan ja naisten sitoutuminen yksityiseen.
Nykyisen uuden tutkimustiedon valossa ihmisestä ja ihmisyydestä, voidaan helposti tehdä se johtopäätös, että miehet ja naiset ovat alunperin olleet erialisuudessaan tasavertaisia. Mutta patriarkaatin rakentuminen ja miehen vallan lisääntyminen vähensi naisen oikeuksia kontrolloida itseään ja ruumistaan. Sekä mahdollisuuksia taloudellisten resurssien kontrollointiin poliittisessa päätöksenteossa.
Mielestäni pyrkimyksessä miesten ja naisten tasavertaiseen asemaan on kysymys yhtäläisten ihmisoikeuksien palauttamisesta ja toteutumismahdollisuuksita inhimillisen elämän kaikilla tasoilla yhteiskunnassa. Olen itse kokenut feminismin tärkeänä apuväineenä tämän päämäärän saavuttamisessa.
Voisi kuvitella että nykyinen valtavirtafeminismi on Tittelin kuvaaman radikaalifeminismin pikkuserkku?
Meillä on ilmeisesti hieman erilainen kieli. Määrittelen siksi ensimmäiseksi termit. Yhteiskunnallisen liikkeen katsotaan olevan radikaali silloin, kun vaikuttamisen keinot ovat muunlaiset kuin ns. normaalijärjestys. Yhteiskuntaa muuttamaan pyrittäessä, tapoja on politiikka, demokratian mukanaan tuomat keinot, lakkoilu, mielenosoitukset tms. Liikkeen radikalisoitua keinovalikoimat laajentuvat esim. eläinsuojelujärjestöistä EVR on radikaalinen järjestö.
Yhteiskunnalliset liikkeet radikalisoituvat usein siksi, koska hidas vaikuttaminen turhauttaa, muutoksen suunta on liian loiva. Radikaalin liikkeen on nähtävä ongelmat laajoina ja vaikeasti muuttettavina -perinteisin keinoin, muuten radikalismia on vaikea perustella. Feministiset radikaalit ajatukset pureutuvat usein yhyteiskunnan perusolemukseen´. u Uskonto, perhe, sukupuolielämä jne.. ovat kriittisen tarkastelun kohteena. Näihin em. mainittuihin rakenteisiin ei perinteisillä vaikuttamistavoilla, muutosta voi aikaan saada. Feminismi mahtuu siis hyvin helposti radikaalin liikkeen määritelmään.
Olen samaa mieltä siitä, että menestyneet naiset ovat esimerkki toimvasta feminismistä. Liike ei kuitenkaan palvele jo urallaan ansioituneita, siinä mitassa, että feminismiä kannattaisi kannattaa käytännössä.
Luokkayhteiskunnassa on hyvin helposti nähtävissä ihmisten erilainen kohtelu. Naisten aseman peilaaminen tätä taustaa vasten on helpompaa, kuin tasa-arvoisemmissa yhteiskunnissa. Ruotsalaisen feminismin radikaalisuus on hämmästyttävä ilmiö, maahan on listattu varsin tasa-arvoiseksi. Eikö sinua ole kummastuttanut tämä asiantila?
Työväenluokassa tasa-arvo ongelmat nähdään laajenpana yhteiskunnallisena kysymyksenä, kuin s-p välisenä. Feminismiin on liitetty yhteiskunnallisen vaikuttamisen käsite, pyrkimyksenä on saada naisia päättäville paikoille, tavoite tuntuu elitistiseltä, työväenluokan näkökulmasta, luulisin?
Kaikkiin kysymyksiin en ehtinut paneutua, minulla on vähän kiire. Jatketaan tästä myöhemmin.
"kohtalaisen hyvistä lähtökohdista oleva suomalainen nainen ei kovinkaan usein kohtaa vaikeaa rakenteellista sortoa"
Jaaha, minkälainen on `kohtalaisen hyvä lähtökohta`?
Minusta tuollainen kanta noista huonoista lähtökohdista ei ole kovinkaan hyvä ajatus, tuotahan käyttävät juuri palstan miehet. `Asut slummissa`
Naisia alistavia rakenteita on melkein kaikkialla, jotka tulee korjata.
Vaikka olisin kuinka hyvistä lähtökohdista(mielestäni olenkin) niin se ei muuta naista sortavia rakenteita mihinkään. Täytyy pystyä ajattelemaan myös muita naisia, ei vain omaa napaansa. Feminismissä onkin juuri kyse siitä että ajattelee ja kykenee ajattelemaan ja huomioimaan naista sortavat rakenteet. Tähän tarvitaan aikamoista `viitseliäisyyttä`. Yhtähyvin voisin sanoa, että laiskat,tyhmät ja itserakkaat naiset eivät välitä eivätkä ymmärrä feminismiä.
Vaikka olisin kuinka hyvistä lähtökohdista, näitä suuria eroja sukupuolten välillä ei mikään muuta. Naisen seksuaalisuus, poikalapsien toivominen, tällöin arvokkaan sukunimen jatkaminen ei muutu mihinkään. Päinvastoin, onhan pahempi asia jos hyvään perheeseen ei tulekaan poikalasta jatkamaan nimeä ja ammattia.
Ja miehisellä alalla voit esim saada todella kovaa kohtelua joiltakin henkilöiltä.
Kirjoitit myös jossain "johtajat(nais) ajattelevat kuin minä", no kai itsekin huomaat miltä se kuulosti.
Prostituutiokaan ei kosketa `juuri minua`. Mitä jos olisit lähtenyt au-pairiksi hyvästä kodista, ja joutunut siellä kauppatavaraksi.
Feministi sanan käyttämistä harkitsisin.
Niin ja olisi kiva viimein saada myös vastaus miksi sinusta nainen on pahempi kuin mies, jos he tappelevat samanlaisesti? Ei kuulosta feministiltä.
Suomessa ei todellakaan ole tarpeeksi feminismiä. Luulin, että tältä palstalta löytyisi, mutta täällä onkin feministiksi leimautumista pelkääviä,vain itseään ajattelevia, helposti naista hyljeksiviä muka feministejä. Muutama täällä on todella hyvä nainen.
Puhumattakaan noista miehistä, jotka käyttävät naisnimimerkkiä mollatakseen naisia, ja pitävät naisia, eritoten feministejä täysin pilkkanaan, keksien ja jaaritellen vaikka tikusta asian(marginaalit) ja heille pitäisi vain asiallisesti aina vastata. Tyhmänä vain naisia pitävät.
Tulipa aika vuodatus ja tämä kaikki ei mitenkään ole tarkoitettu juuri henk.koht. sinulle.
Eipä minun kirjoitukseni ainakaan tätä palstaa pahenna, niin paljon täällä on sitä jo ennestään. Täällä ei edes tiedä ihmisten sukupuolia varmasti, olen epäillyt monesti sinuakin, kun ajatukset menevät niin usein ihan ristiin. No, meillä ehkä on hyvin erilaiset omat kokemukset/ajatukset.
"Yhtähyvin voisin sanoa, että laiskat,tyhmät ja itserakkaat naiset eivät välitä eivätkä ymmärrä feminismiä" tässäpä taas hyvä kuvaus feministin mielipiteestä toisinkin ajattelevia kanssasisariaan kohtaan.. Kiitos taas naisten v¨laisen epäsolidaarisuuden kuvainnollistamisesta.
Toinen juttu on tuo jatkuva epäilysi naisnikkien "oikeudesta". Sanon tämän sinulle viimeisen kerran, mutta muitutan mieleesi oman reaktiosi kun omaa nikkiäsi toistuvasti epäiltiin.. Epäilysi on naurettavaa, ja kertoo enemmän itsetäsi kuin varmaan haluaisit paljastaakaan. Se ettei jokainen nainen kuulu feminismi-nimiseen poliittiseen aatejärjestöön, ei tarkoita etteivätkö samat naiset kannata, työskentele ja elä tasa-arvon puolesta ja jopa feministienkin esiinottamien naista "sortavien" rakenteiden romuttamiseksi. Kaivat pohjaa omalta asialtasi jatkuvalla haukkuvalla kommentoimisella. Ja se on minusta sääli, koska otat esille asioina tärkeitä ja keskusteltavia aiheita. Ihan kanssasiskona sanon tämän sinulle ihan suoraan, en selän takana, en nikkiäsi epäillen yms... Ryhdistäydy nainen!
:)
Ihan todella naisia on monenlaisia, ajatuksensa kulkevat eri polkujakin ja poliittiset mielipiteet eivät aina osu yksiin, mutta onko se niin vaarallista?
Olen entistä enemmän pyörryksissä näitten f-termien kanssa. :(
Eli alunperin kirjoitin siitä lähtökohdasta, jossa feminismistä erotellaan tuo radikaalifeminismi erilleen. Tässä viestissä annat ymmärtää vähän siihen suuntaan, että koko feminismiliike täyttäisi radikaaliliikkeen tunnuksen. Ymmärsinköhän taas väärin!?
Joka tapauksessa ymmärrän hyvin, että vaikutusmahdollisuuksien hitaus tympii monia naisia ja siitä syntyvät kovemmat otteet; äänekkäämpi vaatiminen, vaudikkaammat teesit jne...
Oli muuten hyvä, että otit tuon Ruotsin esille, sillä sitä juuri olen ihmetellyt, että jos oletetaan että radikaalisuus lähtee omista voimakkaista alistavista kokemuksista, ja Ruotsi on tasa-arvon kärkimaa, niin taas tulee ristiriita esille. Suhteellisen tasa-arvoinen maa ja feministipuolue tekee tuloaan ja kannanotot ovat Suomeen verrattuna rajun puoleisia. Ja myös ruotsalaiset miehet ovat liittyneet esim. väkivallan vastajiin. Hmmm... jospa Ruotsikaan ei ole sittenkään niin tasa-arvoinen kuin annetaan ymmärtää. Toisaalta tasa-arvomittareita ja niiden käyttötapoja on monia. Jospa ne nyt osuivat siten kohdalleen, että tulos näytti todellisuutta tai oikeammin kokonaistodellisuutta positiivisemman tuloksen.
Ja viimeinen aihe: Työväenluokan naiset kokevat elitistiseksi feminismiksi sen, että pyritään saamaan naisia yhteiskunnalliseen vaikuttaja-asemaan. No kaikki kuitenkin lähtee sieltä yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta, tasa-arvopyrkimyksetkin. Jos kuka, niin pienipalkkainen naisalalla oleva nainen tarvitsee feminismiä tuekseen tasa-arvopyrkimyksissä. Nykyisten ammattiliittojen toiminta on tullut jo selkeästi esille ja palkankorotukset palkkakuopissa oleville ovat näennäistä kokoluokkaa.
Nyt olet sitten keksinyt tuon, että feminismi on poliittinen aate. Arvatenkin markkinoit tuota tulevina viikkoina aktiivisesti. :D
Muuten viestiisi en ota kantaa, koska oman kantani olen sanonut aiheesta jo kauan sitten, eikä minulla ole tapana jankuttaa.
Enpä ota kunniaa itselleni feminismin poliittisuuden "keksimisestä" vaan se on aivan julkinen ja yleinen näkemys, jonka hyvinkin monet feministitkin jakavat. Pyrkiihän feminismi yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja ymmärtääkseni feminismin juuret ovat olleet kytköksissä aikaisemmin vasemmistolaisen politiikan kanssa. Poliittisena aatteena näen feminismin itsekin.
Että silleen.
kuulemma olit proffa, että en usko lainkaan, että olisit nainen. Täällähän miesten(naisnimimerkillä) tapoihin kuuluu näytellä näin naista ja sitten perään huudella, että siinä taas naiset tappelevat, aivan sitä samaa kuin sinäkin taas yrität. Siinä näkee millaisia miehet ovat. Aika pätevä yleistys tällä palstalla.
Yksi henkilö epäili minua, enkä lainkaan ihmettele sitä tällä palstalla, kun olen huomannut millainen tämä on. Sitten luultavasti sinä tai joku yhtä m.. yritti vielä sotkea asiaa enemmän nimmarilla jack yms.
Laitoin, että `yhtähyvin voisin sanoa`, mitä siihen takerrut? Täällä ei sinunlaistesi ansiostasi tiedä edes nimimerkin sukupuolta, joten on lähes ihan sama mitä kellekin sanoo, solidaarisuuksista sinun on turha enää puhua. Oletkos muuten huomannut kuinka solidaarinen sinä olet? Mutta sinähän et nainen olekaan,heh.
Varmastikaan laiska, tyhmä ja itserakas nainen ei ole feministi, mitä sitten? En ole koskaan väittänyt että kaikki naiset olisivat feministejä. Esimerkkinä vaikka otan sisareni. Esikoinen ei ole feministi, ei oikeastaan yhtään(myös kauhukseni leikellyt itseään),(täällä yritetään sekoittaa taas asioita ja väittää että kauneusleikkauksia tekevät feministit) keskimmäinen on monissa asioissa tasa-arvon kannalla, huomaa monenlaisia naisia sortavia rakenteita ja kiinnittää niihin huomiota, on hyvin koulutettu ja menestynyt, mutta alalla, jota ei arvosteta kuin täysin miehistä alaa.
Eikö muuten olisi kiva olla itse proffa, eikä puolison määrittelemänä?
Miehet kaivavat omaa hautaansa tällä palstalla erittäin huonolla käytöksellään.
Ole mies, et pääse naiseksi millään.
En juurikaan välitä, mistä ennakkoluulosi ovat peräisin, kuitenkin joitakin sisälukutaidon puutteesta johtuvia väärinksityksiäsi oikaisen. Suhtaudun feminismiin yhteiskunnallisena (poliittisena) liikkeenä. Tämä suhtautumistapa on varsin yleinen feministien keskuudessa. Feminismi on yhteiskunnallinen liike jonka tarkoitus on muuttaa sortavia rakenteita. Toimintatapana on demokraattinen vaikuttaminen. Kuten olen sanonut, suomalainen feminismi on aika maltillista. Johtavissa asemissa olevat naiset näkevät fem. usein samoin.
Olen koulutukseltani sosiologi, kannanottoihini vaikuttaa -tottakai- koulutuspohjani. Keskiluokkaisen perheen kauan odottettuna tyttönä en ole kokenut syrjintää sukupuoleni vuoksi -päinvastoin. Isäni suku on hyvin miesvaltaista, setien ja serkkupoikien prinsessana sain paljon ylimääräistä huomiota -sukupuoleni vuoksi. En siis ole törmännyt kovinkaan usein syrjintään. Politiikassa sukupuoleni on pikemminkin etu.
Olen avoimesti feministi. Minulla ei kuitenkaan ole tarvetta hakea hyväksyntää sinulta, enemmän kuin muiltakaan palstalle kirjoittavista. Minua ei kiinnosta kinastalla tällä tasolla. Ihmiset ovat erilaisia ja kanssakulkijan totuus on ainakin kuulemisen arvoinen, näin näen keskustelut täällä. Matkasaarnaajaksi en näe tarpeelliseksi ryhtyä. Sinulla on nähtävästi erilaiset ambitiot.
Feminismi on hankala määritellä, feminismi on niin poikkeuksellinen yhteiskunnallinen liike. Naisasia leikkaa kaikki yhteiskuntaluokat läpi, ei ole yhtään ryhmää jota ei naisasia jotenkin koskettaisi. Näin määrittely on hankalaa. Radikaalifeminismiä on kuitenkin aika markinaalisesti, jos ollaan realisteja. Feminismiä vastustavissa piireissä feminismi leimataa helposti kokonaisuudessaan radikaaliksi. Suomessa ei radikalisointumista esiinny juuri missään etujärjestöissä, syynä epäillään olevan v.1918 jättämän kansallisen trauman? Ristiriitoja ei haluta kärjistää.
...samaa mieltä. Tämän palstan keskustelut ovat myös avanneet silmiäni ilmiölle - esim. aloin nähdä taannoiset lapsuuskotikyläni tapaukset (ne kaksi, joissa pariskunnan nainen todella pahoinpiteli miestään) uusin silmin.
Toinen mielestäni vakavan perheväkivallan uhrien vähättelymuoto on se, että ilmiöstä tehdään esim. noiden Strausin mittarien valossa niin yleinen, että "20-40%" naisista on kokenut perheväkivaltaa, jossa sitten puhutaan samaan hengenvetoon poliisitilastoista jne.
Mielestäni olisi aiheellisempaa todella katsoa sitä, että havaittaisiin
a) se, että vakava perheväkivalta on iso ongelma, ei kuitenkaan niin iso, että se todella koskisi esim. amnestyn ja naisjärjestöjen rummuttamaa 40% naisista (se koskenee noin 6% naisista).
b) havaittaisiin paremmin naisen rooli perheväkivallassa, myös ennaltaehkäisyn tiimoilta (ei kuitenkaan niin, etteikö tekijää syyllistettäisi tekosistaan), koska lievän perheväkivallan osalta naiset näyttäisivät olevan yhtä aktiivisia kuin miehet... ja uskon vakaasti, että lievä perheväkivalta johtaa monissa tapauksissa sitten sinne vakavaan. Tätä asiaa pitäisi tutkia huomattavasti enemmän.
c) lapsiin kohdistuva väkivalta pitäisi nostaa esille myös tekijälähtöisesti - naisethan ovat tässä saralla yhtä usein kunnostautuvia kuin miehet (vrt. Naisjärjestöjen keskusliiton tekstit, joissa miehet ovat vain lapsiin kohdistuvan väkivallan tekijöitä).
Mielestäni ei ole syytä naureskella kenellekään, etenkään jos sanojalla on tutkimusta sanojensa taakse (eikä silkkoja ennakko-olettamuksia).
Ihan jo kahden pikkupojan ja pikkutytön isänä en halua, että toinen sukupuoli jotenkin lähtökohtaisesti leimataan pahaksi, toinen "hyväksi ja syyttömäksi", puhutaanpa mistä ilmiöstä tahansa. (Eräs esimerkki taas tuo mtv:n uutisointi tuosta väitöstutkija Sanna väyrysestä, joka niin ymmärtäväisesti oli tutkinut sitä, kuinka naiset "ajautuvat" huumeiden käyttöön).
Yhdessä asiassa on ainakin suuri ero. En usko että feminismiä voi opiskella mistään kirjasta, mutta jos voisi niin ensimmäinen kohta siellä minulla olisi feministien keskinäinen solidaarisuus. Siksi olen hyvin pettynyt palstalaisiin.
Ainakin nämä ennakkotoiveet meillä ovat olleet täysin päinvastaiset. Meidän suku on naisvaltaista ja minusta toivottu poikaa, sinulla taas päinvastoin. Sitä ei ehkä käsitä miten se loukkaa, kun on nähnyt vain tämän valoisan puolen. (siitä saa kuulla vieläkin)
Mutta olen huomannut, ettei täällä oikein kukaan välitä toisesta yhtään mitään.
En ymmärrä sinun kokemuksiasi.Mielestäni solidaarisuus ei ole myötäitkemistä, ymmärryksen on lähdettävä syvemältä ja oltava vastavuoroista, ainakin jossain määrin. Minun kokemukseni elämästä ovat toisenlaisia, kuin sinulla.
Arvostan sinun tapaasi keskustella, avauksesi ovat hyviä. En kuitenkaan innostu, jos henkilöäni kohtaan hyökätään. Tämän tyyppinen keskustelutapa on minulle vieras.
Työelämässäni työskentelen tasa-arvon parissa. Erityisongelmat työelämässä ovat tasa-arvoon liittyviä asioita, sukupuoli ei kuitenkaan ole silloin tärkein määre.
Politiikassa olen vaikuttaja. Kunnallishallituksessa olen päättäjän asemassa. Sosiaalilautakunnassa perehtyy sosiaalisiin ongelmiin -jos haluaa. Ensi- ja turvakotienliiton toimintaan olen perehtynyt, koska sukuni on ollut toiminnassa mukana liiton perustamisesta asti. Perheväkivaltaa en ole kokenut koskaan, voin kuitenkin vakuuttaa sinulle, että tiedän tästä asiasta paljon.
Väitän välittäväni ihmisistä, tunteenomaisesti en kuitenkaan ole keskustelupalstoilla keskustelemassa. Feminismiin olen tutustunut, luonteeni mukaisesti, tutustumalla alan kirjallisuuteen. Toimin aktiivisesti feministinä ja edistän naisasiaa käytännössä, jos tämän tyyppinen toiminta ei riitä, niin sitten ei. Minä en harrasta uikkutamista.
En ole proffa ihan omien arvojen pohjalta tekemieni valintojen vuoksi. En vielä. Tulevasta en tiedä, jos kiinnostavaa tutkittavaa ilmaantuu, vaikka lähtisinkin akateemista uraa puurtamaan..
Tekemiini valintoihin olen yhä erittäin tyytyväinen vaikken proffa tai johtaja vielä olekkaan tässä nykyisessä feministisessä ilmapiirissä. .. rassu parka patriarkkaalin uhri.. :D Niinpä.
Nikkini valitsin huolella. Vurdeerasin ns. neutraalejakin nikkejä, mutta päätin täysin tietoisesti (ilkeä, syyllistävä minä) pistää nikilläni (joka kantaa niskassaan tiettyä "naismallia") palstan feministit kokeeseen, näkevätkö he naisen mallin takaa. Eivät tunnu näkevän. Arvosanaksi hylätty.
Tätä naismallia en tosin elä oikeastikaan todeksi vaan elän omalla tavallani omassa elämänsopukassani niin sanotusti murtaen olemassa olevia malleja, vaikka se kummastustakin joissakin herättäisi. sou vat? Identiteettini on myös itsemäärittelemäni, valinnat omiani, mutta kaikki sanomiseni laitetaan kuitenkin palstalla siippaseni kontolle.. Feministit eivät usko naisen pystyvän ajattelemaan itse, ellei tämä tunnustaudu feministiksi.. Ei-feministi=Ei-tiedostava??
hauskaa on, myönnän.. surkuhupaisaakin.
Luulosi saat pitää hyvänäsi, ne eivät minua sen kummemmin hetkauta, enkä enää niihin kommentoi. Onneksi sentään sinä et määrittele omaa naiseuttani.
Ymmärrän muuten sinua hiukan paremmin luettuni sinun "tarinasi" jostakin ketjusta juuri äsken. Kokemusmaailmamme ovat kaukana toisistaan, joten käyttämämme kielikin voi olla aikaslailla erilaista.. Ehkä siitä johtuu tämä ymmärtämisen vaikeus -molemmin päin.
Tässä näen erittäin mielenkiintoisena sen seikan, että kuitenkin hyvistä lähtökohdista ja omakohtaisista kokemuksista naisena (näin ymmärsin) sinusta tuli feministi. Liekö siinä juuri sitä, kovasti arvostamaani, muiden ihmisten kohtaamien epäkohtien näkemistä.
Et elä todeksi proffan rouvan roolia ja valitsit tarkoituksellisesti nimimerkkisikin juuri feministejä varten. No en lähde arvailemaan enää enempää, mutta tuota ihmettelen oikein todella, että jo moni antifeministi sanoo ihan samat sanat:
PALSTALLA ON HIRRR...VITTÄVÄN HAUSKAA!!!
Toisaalta tekisi mieleni sanoa kaikille teille , joilla niin hauskaa näyttää olevan, että olette vähän väärällä palstalla. Tämä ei ole sirkukseen verrattava ihmisisten hauskuutusnäytös, vaan asiapalsta. Itseasiassa on törkeää suhtautua naisen asemasta keskusteluun naureskellen. Tuollainen ylemmyys puistattaa.
Miettikää rakkaat antifeministit, mitä törkyä tänne suollatte? Miettikää myös sitä, miksi feministit eivät näin tee? Onko tämä sama suuntaus miehen ja naisen välisessä suhteessa yleisemminkin vallalla yhteiskunnassa?
Ja juuri eilen sinä itse kysyit minulta, missä sitä naisnimimerkeillä tapahtuvaa antifeministien feministeihin suunnattua vähättelyä tapahtuu, niin tässä on sinulle nyt yksi esimerkki, tämä oma viestisi oli sellainen.
Turvakoteihin tutustuminen, kasvattaa ihmisen feministiksi, tai sitten kyseessä on täysin tunteeton ihminen.
Vakavasti puhuen, olen hyötynyt sukupuolestani. Lapsena sain olla vapaasti poikatyttö ja samalla isin pikku lettipää. Serkuillani ei ollut lainkaan samanlaisia mahdollisuuksia, heiltä odotettiin tietynlaista "miehekästä" käytöstä. Koulu memestyksen odotukset olivat minulla myös pienemmät. Ammatin valinnan suhteen sain vapaamat kädet, kuin poikaserkkuni. Tytön ei odotettu lukevan tekniikkaa tai juridiikkaa. Lueskelin siis mitä halusin ja mikä tuntui kivalta. Minä olen vasta aikuisena oppinut, kuinka eri arvoisesti naisia on kohdeltu ja yhä kohdellaan. Henkilökohtaisesti olen tullut kohdatuksi hyvinkin tasa-arvoisesti. Naisena olemisesta on ollut jopa hyötyä esim. työelämässä olen aika vapaasti saanut järjestellä työaikojani. Feministinen idea, työn ja perheen yhteensovittamisesta on onnistunut kohdallani hyvin. Tottakai, järjestelyt ovat vaatineen aika tinkimätöntä neuvottelutaktiikkaa ja oman ammattitaidon markinnointia.
Ymmärrän nyt ehkä paremmin senkin, että olet valmiimpi luottamaan ihmisiin (naisiin ja miehiin) sp tasa-arvon edistämisessä yleensä ja ottaisit heitä naisten tasa-arvokeskusteluihin mukaan vapaammin kuin minä, koska minunkin kokemukseni poikkeavat omistasi. Minä olen erittäin epäilevä mitä tulee suomalaisten miespoliitikkojen ja -päättäjien valmiuteen nähdä naisen aseman toissijaisuus ja se, että tasa-arvon saavuttamiseksi tarvitaan edelleen työtä myös tässä maassa.
Mutta tarinasi on kunnioitettava, sillä moni nainen olisi ummistanut silmänsä muiden naisten aseman suhteen.
Eköhän samaa "naisten vähättelyä" ilmene palstalla myös feministien toimesta jos ollenkaan ymmärtää lukemaansa.. Itse asiassa harvassa paikassa itse olen törmännyt mielipiteiden selkeään tyrmäämiseen, vähättelyyn, tyhmäksi sanomiseen keskustelematta, itseni määrittelyyn ulkopuolelta nikkini (ns.sosiaalisen asemani)vuoksi kuin feministien toimesta feministipalstalla. Ja se on yllättänyt, myönnän sen avoimesti. Feminismin luulin kuitenkin sinisilmäisesti oikeasti olevan naisen puolella, naisen asiaa ajamassa, ja tämän vuoksi "avoin" keskustelulle myös ei itseään feministiksi tituleeraavan naisen kanssa. Näyttää kuitenkin asia olevan toisin, valitettavasti.
Surkuhupaisuus on myöis eräs huumorin laji, joka auttaa kestämään karun arkitodellisuuden - suosittelen kokeilemaan joskus. "Naureskeluni" ei ole ylemmyydestä lähtevää, vaan "avuttomuudesta" saavuttaa minkäänlaista oikeaa keskusteluyhteyttä itseään oikeina pitävien naisten kanssa. Eli siinä(kin) ammuit huti, naisten asemasta keskustelulle en "naureskele" vain mahdottomuudelle saavuttaa minkäänlaista ymmärrystä feministien kanssa, minä, feministien silmissä kaiken pahan alku ja juuri..
Tottahan toki tiedän itseeni kohdistuvan ns. "rooliodotuksia", mutta oma valintani on kuinka ja alanko elää niiden mukaan. Enpä ole alkanut. Feministinä tuskin sitä uskot, koska enhän voi olla tiedostava ei-feministinä. Feministin olisin kuitenkin odottanut näkevän ns. mallin taakse, joka nikistäni nousee, se on mielestäni juuri sitä tiedostamista rooleista ja kurkistamista niiden taakse ihan siinä oikeassa elämässä. Siihen ei ole tainnut kukaan feministi palstalla pystyä. Etkö huomaa itse, että sillä lakaiset itse hienot ideaalisi roskapönttöön, kun alamme puhua, miten etiikka kullakin näkyy elämässä.. Itse en ole palstalla alkanut haukkua räksyttää kenellekään, minua on kyllä haukuskeltu ja minua halveksimisesta ja syyllistämisestä syytetty tavan takaa, kun olen esittänyt mielipiteitäni keskustelluista asioista..? Ilman ilkeyksiä, toivoen oikeaa keskustelua, joka saattaisi aukaista niitä uusia kulmia, mitä ei ole vileä tullut huomanneeksi. Näistä sättimisistä ei niitä kulmia löydä, päinvastoin vahvistavat vain mielikuvia (radikaalifeminismin luomia..) feministien näköalattomuudesta ja keskustelukyvyttömyydestä. Näin suoraan sanottuna kun sinäkin puhuit suoraan..
Muuten esim. Tittelityy juuri hiljattain puhui myös feminismistä poliittisena liikkeenä, joten olisikohan sinunkin aika tarkistella niitä syntymästä saatuja käsityksiäsi, pienenä vienona vinkkisenä.
Feminismi on yhteiskunnallinen liike ja feminismi on myös ideologia. Ideologia on eräs tapa hahmottaa maailmaa. On täysin makuasia kuinka oman feminisminsä mieltää. Minä olen käytännöllinen ihminen ja näen naisasian poliittisena liikkeenä. Toiset näkevät asian enemmän filosofisesti.
Feminismin juuret eivät ole vasemmistossa. Feminismi sai alkunsa äänioikeustaistelusta, naisten äänioikeuden saaminen oli toki myös vasemmiston etujen mukaista, sen mukana tuli yleinen ja yhtäläinen äänioikeus. Vasemisto on suhtautunut feminismiin suvaitsevammin, kuin oikeisto. Tasa-arvo on aatteena vasemmistolle läheinen teema.
Miten, sinä olet kokenut olevasi feministien mielestä kaiken pahan alku? Suorastaan hämmästyttää sinun kirjoituksesi. Kyllä täällä keskustelu onnistuu myös sinulta. Et kai vakavissasi ole odottanut syvää yksimielisyyttä feministien taholta? Mielepiteesi eivät ole olleet kovinkaan uusia näkökulmia avaavia, minun mielestäni. Naisten perinteisen aseman hyväksyminen ja sen roolin valinta ei ole kovinkaan mullistava idea. Naiset ovat toimineet niin jo kauan. Toki naiset voivat valita kuinka haluavat, myös feministien mielestä.
Naisia on arvotettu varsin kauan miehen aseman mukaisesti, nikkisi valinta ei ole -ajattelevalle ihmiselle- mikään yllätys. Rooliodotuksien taakse kurkistamisessa auttaisi hieman, tuoreitten näkemysten tuominen keskusteluun mukaan. Naiseuden näkeminen sen peruskonservatiivisessä muodossa ei ole sellaista.
Tällä palstalla olevissa keskusteluissa on suuntana ollut feministien ja naisasia-aatteen haukkuminen, milloin mitenkin. Siinä mielessä et ole poikkeuksellisesti käyttäytynyt sinäkään. Keskustelua on kuitenkin helpompi käydä keskinäisen kunnioituksen ilmapiirissä.
Ensi-ja turvakotitoiminnassa varmaan uikutusta `harrastavia` naisia joutuu` kuuntelemaan.
Hämmästyn suuresti. Joko et todellakaan tajua, mitä kirjoitat tänne, mistä lähtökohdasta toistuvasti tarkastelet asioita tai sitten haluat väistää esiin nostetut asiat.
Olet suunnattoman kovasanaisesti arvostellut feministejä puusilmäisiksi provokaattoreiksi! Et voi tosissasi kuvitella, että tuolla tyylillä syntyy avointa ja mainitsemaasi "oikeaa" keskustelua.
Keskusteluyhteys syntyy mielestäni siitä, että annetaan jotain tilaa toisten mielipiteille. Suoranainen tyrmääminen ei johda mihinkään. Tuossa Magdalle vastasit tänään juuri feministejä/feminismiä tyrmäävään sävyyn, vaikka kaikki feministit eivät suinkaan kirjoittaneet tuota vastakirjoitusta sinulle. Ei yhden kirjoittajan kirjoitusta voi sälyttää kaikkien niskaan, ellei samaa tekstiä tule muilta.
Oma naiseuden arvostamiseni lähtee siitä, että pelkkä sukupuoli ei riitä omaan arvostukseeni. On naisia joita en arvosta. En yleensäkään arvosta ihmistä sp mukaan. Feminismini ei ole kenen tahansa naisen arvostamista.
Vai tulisi minun mielestäsi tarkastella omaa feminismiäni.:O Minä en nyt viitsi tähän kirjoittaa vastavetoa sinulle, mutta sen sanon, että feminismin jokainen käsittää omalla tavallaan. Olen joskus huomannut, että feminismin painoarvoa yritetään vähentää tekemällä siitä poliittinen suuntaus, aate ja siihen olen reagoinut. Poliittista liikehdintää se varmasti on, mutta myös ideologinen ja kuten itselläni, elämäntapa. Minulle feminismi ei ole ulkokohtainen, vaan minä olen itse yhtä ja samaa feminismin kanssa. Feminismi on minussa. Sisäsyntyisenä. Muutenhan muistaisin ajan ennen omaa feminismiäni.
Ja muuten mielestäni on ihan sama, miten feminismiä kutsutaan feministien keskuudessa. Samasta asiasta on kuitenkin kysymys. (Olisi eri asia, jos pitäisin feminismiä juurikkaan hoitona!)
Ja lopuksi. Olen jo kerran maininnut, että olen huomannut sinussa feministisiäkin ajatuksia. Nyt tämä tuli jo toiseen kertaan, mutta veikkaanpa, että seuraavassa purkauksessasi et huomioi sanojani, vaan väität että feministin silmissä olet kaiken pahan alku ja juuri.
Höh, onko pakko liioitella?
Näyttää olevan - täällä - tulevansa yhtään kuulluksi, jos sittenkään.
Feministikriitikoksi olenkin itseäni tituleerannut, eräät feministit kirjoituksissaan minut antiksi eli täydelleen tyrmääjäksi. Feminismissä on mielestäni paljon hyvää, monet ajatukseni ja asenteetkin joihin olen pohdinnoissani päätynyt ovat todennäköisesti feministisiä. Ja mikäpä siinä olisi kamalaa?? Feminismi aatteena, eli kokonaisuutena, ei kuitenkaan täysin istu omaan näkemykseeni maailmasta, jonka olen ympärilleni katsellen ja asioita miettien muodostanut. Näkemykseni ei ole kiveen hakattu, vaan uusien kulmien avautuessa saatan hyvinkin tarkistaa oman pääni sisältöä.
En ole koskaan sanonut yhtäkään feministiä "puusilmäiseksi provokaattoriksi", nyt syyllistyt samaan mistä muita moitit, sanojen suuhun laittamiseen. Vai ei ole tullut myyllytystä? No, en ihmettele ellet sitä näe, kuuluthan puljuun. Ja oman joukon jäseniä ei ne "empaattisimmat" halua millään muotoa arvioidakaan samoin mittarein kuin muita. Siinäkin syy miksen halua mihkään puljuun kuuluakaan..
Tilalla juuri keskustelua syntyy. Koetko että feministit antavat oikeasti tilaa ja pohtivat mitä toinen kirjoituksellaan tarkoitti? Minut on leimattu patriarkkaalisen mallin uhriksi, perinteisiä roolimalleja eläväksi, ilman että teistä kukaan tuntee minua, tai tietää oikeasti kuinka elän.. Mitäpä tuohon enää viitsii sanoa. Luulo on feminismin äiti. Perustuneeko kaikki sorronkin "tiedostaminen" yhtään vankkaan tietomäärään?
En odota yksimielisyyttä, se on oikeassakin elämässä melkoinen harha. Kiitos taas faktapaukusta, jonka kirjoitit. Feminismi ei siis ole vanhempi kuin äänioikeustaisktelu, noin karkeasti ilmisten?
En väittänyt omien mielipiteiden olevan kovin uusia uria avaavia, keskustelusta yleensä en koe olevani "altavastaajana", minulla on mielipiteeni, muilla omansa. Kuitenkin mielipiteiden vaihto on kiinnostavaa, koska aina joskus saa sykäyksen miettiä asiaa ehkä toiseltakin kantilta. Omia ajatuksiani en mainosta niiksi ainoiksi oikeiksi, tosin itse olen niillä pärjäillyt mukavasti itsenäiseen naiseuteen. Mutta kullakin taipaleensa.
Haukkumisesta: paljonkin ihmisten kanssa keskustelleena olen palstalla huomannut, että täällä on melkein sama mitä sanoo, jos sanoo sen omalla nikillään. (Tosin muita en käytäkään.) Asenne ja suhtautuminen on jo valmiina negatiivinen, ja viesti luetaan sitten negatiivisena. Vaikka asia sinällään olsi esitetty ja ajateltu neutraalisti, keskinäisen kunnioituksen sävyyn. Juuri saman ilmiön olen huomannut keskustellessani ns. satutettujen ihmisten kanssa, joilla on kipeitä haavoja, puolustus on silloin äärimmäisen kova, ja vastahyökkäys suhteettoman voimakas. Ehkä feministit ovat "joutuneet taistelemaan" niin paljon, että kaikki eriävä ajatus nähdään sotahuutona?
Joo. onhan naisia arvotettu miehen aseman kautta, mutta eikö ajatus ole aikansa elänyt. Toisaalta ihmisestä kuin ihmisestä löytyy eri "nimikeittä": rahoituspäällikkö, äiti, ystävätär, tytär, puoliso, vaimo, avovaimo, isoäiti.. täten nikkinikin on vain yksi tällainen "nimikkeeni" - ei arvottamista miehen aseman kautta, ei identifioimista miehen kautta, pelkkä realiteetti. Mutta kun tuomitsee ja mallittaa ihmisen tällaisen realiteetin perusteella, ei mielestäni toimi kovinkaan avoimesti, empaattisesti ja persoonaa etsivästi. Tosin eipä se varmaan monella intresseissä olekaan, mielenkiintoista kyllä omasta mielestäni. En kumartele asemia, en Nimiä, kaikki me ollaan ihmisiä.
Miksi muuten exLotanukko -nikki ei ole saanut feministejä silmilleen? Eikö hän määrittelekään feministien silmissä itseään naisensa kautta koska on feministi tai feministin mies? Miksei?
Omissa silmissäni esim. oma kommentointisi on oiva esimerkki juuri titteliorjuudesta.. Ei ihminen vaan titteli on se jonka perusteella ihmisestä persoonana luodaan mielikuva ja asennoidutaan valmiiksi sen mukaan jatkossa?.. Ai mutta sanahan on muuten nikissäsi, älysin sen vasta nyt, minä hitaastiprosessoiva..
Kirjoituksesi herätti muutaman ajatuksen. Vai olet sinä huomannut, että satutettujen ihmisten kanssa keskustelu on samanlaista kuin täällä feministien. Kuulehan, kyllä takuulla jokainen antifeministi ärähtäisi sinulle, jos feministinikillä antaisit palaa samaan malliin, mutta feministinä kuin nyt Proffan rouvana feministivastaisena. Kirjoituksesi ovat usein todella kielteisiä feminismin näkökulmasta.
Minä jos kuka, olen saanut kokea, että vaikka kirjoitan mitä, niin jos haukkumafiilis on porukalla päällä, niin turpaan tulee. Se johtuu suoraan minimerkistäni, ja feminismistäni. Joskus oikein ihmettelen, missä ihmisten huumorintaju on. Miksi yhteenkään kannanottoon ei voi vastata huumorilla, sillä kyllä erittäin harvoin kirjoittelen suoranaisia solvauksia miehistä. Pitäydyn tosiasioissa. Mielipiteeni eivät vain miellytä niitä, jotka haluavat nähdä tasa-arvon sp välillä jo toteutuneena.
Miksi olisi pitänyt kirjoittaa jotakin arvostelua exLotan ukolle, koska hänhän kirjoitti hyvin ja esiintyi fiksusti. Hänellä ei ollut ennakkoluuloja naisia kohtaan ja hän sen myös ilmiantoi.
Ja tuota Tittelityyn titteliorjuutta en ymmärrä lainkaan. Mitähän tarkoitat sillä? Kyllä antifeministien leirissä täällä on erittäin korkeasti koulutettu, huippuälykästä ja huippupalkkaista porukkaa.;) Feministeistä en ole juuri yhdenkään huomannut esiintyvän millään tittelillä tai koulutuksella tai tehnyt siitä numeroa. Proffa ja Proffan rouva... *tarjoaa ystävällisesti peiliä sinne päin kaikella ystävyydellä*
Kirjoitustyyliäsi tarkoitin enemmänkin sanoessani "puusilmäisiä provokaattoreita" kuin että juuri sinä olisit sen noilla sanoilla sanonut. Sanonta on kyllä palstan vakitermittelyä.
Pitänee lukea kirjoituksiasi vielä uudestaan, jos ehtii.
Vastaasin Mariamagdalle kirjotukseen, jossa hän epäili minun kompetenssiani pohtia johtavien naisten suhtautumista feminismiin. Sosiologi ei ole mikään titteli, se on oppiarvo. Minun kirjoittelussani näkyy tämä yhteiskunnallinen tarkastelukulma. Tittelityy nimimerkki on suora lainaus Liisa Ihmemaassa leffasta. Tittelityy ja Tittelitom olivat lähes samanlaisia hahmoja, ainoastaan pienet ulkoiset merkit erottivat heidät toisistaan. Feministille se oli mielestäni osuva nimimerkki, lyhennys Titteli tosin tuhoaa tämän tarkoituksen. Liisa Ihmemaassa tuli usein mieleeni täällä kirjoituksia lukiessa, meno äityi välillä niin huimaksi.
Käyttäessäsi nimimerkkiäsi annat mielikuvan itsesi arvottamisesta, miehesi aseman kautta.Feministille tälläinen toiminta on kohtalaisen vierasta. Äiti, isoäiti ja jopa vaimokin ovat merkitykseltään hieman erilaisia, siinä kommentoidaan sukulaisuussuhteita, ei niinkään arvoteta ihmisiä.
Feminismi alkoi Englannista, suffraketit olivat äänioikeustaistelijoita. Naisten äänioikeus vaatimus oli sen aikaisessa Enganissa ennenkuulumaton. Luokkayhteiskunnan oli annettava äänioikeus myös niille miehille, jotka luokkansa takia eivät voineet aiemmin äänestää. Ratkaisuksi luotiin kaksi kamarinen hallintojärjestelmä. Naiset saivat kyllä mahtavan voiton. Äänioikeutta vaadittiin varsin kauan. Osa naisista kuoli nälkälakkoihin. suffraketit olivat taustoiltaan lähinnä keskiluokkaa. Luokkayhteiskunnasta puhuttaessa myös taustat olivat tärkeitä.
Yllättävän vähän, uikutusta joutuu kuuntelemaan. Ihmiset ovat ihailtavan urheita, pikkuasioista ei silloin kitistä, jos todellisia ongelmia on ratkottavana. Minulla ei ole tapana vinkua myötätyntöa/ymmärrystä, en osaa suhtautua tämän tapaiseen käytäntöön muidenkaan tekemänä. Olen asiapitoinen ja jopa kylmän asiallinen ihminen. Toisaalta viileästä suhtautumistavasta on hyötyä, jos joutuu ratkomaan sellaisten ihmisten ongelmia, joista itse ei siihen ole. Myötätuntoisesta itkemisestä ei ole useinkaan apua, todelliset ratkaisut löytyvät tekemisen kautta.
että väkivaltaa pakenevat naiset olisivat itkeneet paljonkin. Huomaa sana itkeminen EI ole paha asia. Ihmettelen, että käytät itkemistä alentavassa merkityksessä??? Käsittääkseni juuri naiset yleensä itkevät, eivät miehet. Miksi itkeminen on paha asia??
Huomaan kyllä, että olet kylmä ihminen, meinasin sitä itsekin sanoa.
Mutta voihan siitä olla hyötyä, että on kylmä ihminen, silloin pystyy kylmäverisesti puuttumaan asioihin, joihin ei ehkä toisenlainen pystyisi.
Toivon, että tuolla kylmäverisyydelläsi pystyt vaikuttamaan naisten asemaan noissa elimissä missä olet. Itkeminen siellä ei parantaisi tosiaankaan asiaa(valitettavasti).
Me olemme vain täysin erilaisia ihmisinä.Voisiko tuo meidän alkulähtökohta olla hyvin ratkaiseva asia, siis toivottu/eitoivottu lapsi? Epäilen että tuo on ainakin minuun vaikuttanut hyvin paljon. Vihaan eniten maailmassa vain poikalasten toivomista, mitä vielä vähän väliä kuulee ihmisten suusta. Kuten sanottu minä olen äärimmäisen tunteellinen ihminen(huom. kaikki tunteet). Miehilläkin on tosi paljon tunteita, mutta sallittuja heille on vain vihan tunteet. Onko viha jotenkin sallitumpi tunne kuin suru? Ja sekin tunne on sallittu vain miehille, mitä tunteita naisilla saisi olla? Ei ilmeisesti mitään.
Varmaan naiset ovat itkeneet paljon, rakkaan ihmisen satuttaminen loukkaa niin syvältä. He eivät itkeä tyrski yhtenään, eivätkä hae myötätuntoa, minun kaltaiseltani ihmiseltä, asialinjalla pysytään. Asioita hoidetaan homma kerrallaan, eletään yhdessä hetki hetkeltä, joskus on elämä niin pieninä palasina.
En käyttänyt itkemistä alentavassa merkityksessä. Tarkoitin lähinnä sitä, ettei pelkästään yhdessä itkeminen juurikaan auta. Kovin tunteellinen ihminen ei ratkaisuja pysty tekemään, eikä myöskään antamaan toisen ratkaisuille tilaa.
En osaa sanoa, kuinka paljon toivottuna lapsena syntyminen vaikuttaa ihmisen luonteeseen. Avoin hyväksyntä ja varaukseton tuki ovat kuitenkin myönteisiä tekijöitä. Tiesin voivani luottaa isäni tukeen, tapahtuipa mitä tahansa. Perusluottamus siihen, että elämä kantaa on lähtöisin näistä tekijöistä. Tutkijaluonteena olen ulkopuolisena tarkkailijana jo luonnostani, minua kiinnostavat asiat, eivät ihmiset niinkään.
Suomalaiselle ihmiselle sallittu tunneskaala on todella niukka. Herkkyyttä ei arvosteta juuri lainkaan, se on ikävää. Herkästi tuntevat ihmiset ovat kuitenkin ihmisyhteisön tärkeimpiä vaikuttajia. Heidän avullaan säilyy inhimillinen ote. Herkkyyden puute näkyy kuitenkin tehokkuuden laskuna jopa työyhteisöissä. Markkinatalouden luulisi arvostavan herkkyyttä enemmän.
Tukea toki saan vanhemmiltani aina. Mutta aina on ilmassa ne sanat, `kun ei niitä poikia tullut`.
En voi mitenkään olla ainoa, joka kuulee tuollaista vähän väliä. Ehkä kysymys on siitä, että minä vain huomaan aina tuon asian. Ihmettelen tosiaan ihmisiä jotka paukauttavat tuon asian suoraan päin naamaani.
Joskuskin minulle outo, isälle tuttu vanha mies tuli minua vastaan, ja heti kun tiesi kenen tytär olen, hän voivotteli minulle kun ei teillä ole poikia. Jotenkin sellainen loukkaa minua henkilökohtaisesti. Tekisi mieli kysyä, että enkös minä sitten ole mitään sinun mielestäsi.
Olen myös kuullut, että itse perheen tyttärille on voivoteltu, että heidän vanhemmilleen ei tullut poikia, vaikka he olisivat sitä niin tahtoneet. Se on kamalan tahditonta käytöstä, mutta ihmiset eivät aina ajattele, mitä puhuvat ja kenelle puhuvat.
En ollut minäkään toivottu lapsi, en tyttönä enkä poikana. Köyhään perheeseen lapsi oli pelkkä rasite. Kuulin asiasta vanhemmiltani koko lapsuuteni ja se vaikutti osaltaan, että jo 15 vuotiaana muutin kotoa pois.
Tuliko sinusta noiden omien kokemustesi jälkeen ns. "vihainen nainen"?
"Käyttäessäsi nimimerkkiäsi annat mielikuvan itsesi arvottamisesta, miehesi aseman kautta.Feministille tälläinen toiminta on kohtalaisen vierasta." Juuri näin. En harrasta itse arvottaa ihmisiä tietteleidensä ym. "asemansa" kautta, mutta "luokkayhteiskunta-ajattelua" ilmenee vielä käytännön tasolla - kuitenkin - niin turhaa kuin se onkin.
Kyllä nikkini on suunniteltu provoisoimaan ja "testaamaan" feministejä, mielipiteet ovat omiani, mutta nikin vuoksi ne luetaan pelkästään negatiivisina, jopa äärettömän hyökkäävinä, vaikken ole ketään solvannut, haukkunut tyhmäksi, koiraksi tms. Eli viestin olemusta ei kyetä enää näkemään "proffan rouvan" takaa, jos ymmärrät mitä ajan takaa? (joo, myönnän yksi vitsi lipsahti feminististä.. mutten malttanut, soli liian herkullinen paikka.. :)
No, olen palstalla oppinutkin jotain, joskin se on myös vahvistanut mielipiteitäni feministien "tyylistä" ilmaista itseään. :)
Jöröjukka-kukkanen, nyt valitat vähän "turhaankin" palstan huumorintajuttomuudesta, ei täällä voi vitsailla niin että se ymmärrettäisiin oikein, huumoriksi..
Itseironia nähdään patrirkkaalin alistamana naisena ja sille huudetaan, vitsailu jonkun feministin mielipiteen hersyttämänä, ns tilannekomiikka loukkaa feministejä ryhmänäkin jo verisesti ja sille huudetaan, naisvitsejä ei tietenkään saa esittää feministipalstalla, niille huudetaan, joten ainoiksi hyväksytyiksi (feministien taholta) jää vitsailu miesten kustannuksella, joka useissa tapauksissa on yhtä tyylitöntä kuin sovinistinen huumori, joten en viitti sitäkään täällä viljellä. :) No, onhan sovinistisessa ja feministisessä huumorissakin kukkasensa.. Onneksi palstalla on miehet! Sieltä pesee ..!
Ja totuuden nimissä on sanottava, että mielipiteesi ovat joskus hiukan ..hmm.. harkitsemattomia - kirjoitat välillä ensin yhtä ja hetken päästä vastakohtaa, joten siitä tulee kyllä turpaan missä vain.. näin ystävyydellä
Kiitos - peiliä käytän päivittäin..
No, kirjoitan mitä ajattelen ja jos se saa moista feministin mieleen, mielestäni se on silloin feministin omassa päässä. .. ?
Vaikka suomalaisessa yhteiskunnassa ei luokkaeroja juurikaan ole. Syntyperällä on merkityksensä luonteen muovautumiseen. Keskiluokkaisen perheen tyttärenä en ole joutunut taistelemaan mistään. Turvaverkko on niin laaja, aina löytyy tuttavia joiden avulla tie siliää. Äidin poliittinen tausta oli myös hyvä apu, kun yhteiskuntaan täytyi sijoittua. Vihaista naista ei näistä lähtökohdista synny, ei myöskään kilttiä tyttöä. Ihmisten hyvätahtoisuuteen oppii luottamaan ja asioiden järjestymiseen myös toisten avulla. Perhetausta opettaa vaatimaan ja odotusarvona on, että asiat järjestyvät ilman suurempia ongelmia.
Poikien odottamisesta vielä, mieheni suku on myös hyvin poikavoittoista. Hänellä on serkkuja iso liuta ja joukossa vain yksi tyttö. Meillä odotettiin hartaasti tyttöä, kolmen pojan syntymän jälkeen, vaaleanpunaiset vauvanvaatteet lahjoitettiin pois. Vanha nukkekoti toimi autotallina ja nukenvaunut kottikärryinä.
Tuli vaan mieleen omat huokailuni siitä, kun tyttöä ei tullut. Mitähän traumoja pojiltani löytyykään? Täytyykin kysyä.
Minä olen kirjoiteksissani varsin maltillinen, jopa tylsyyteen asti. Minunkin mielipiteistäni haetaan hyökkäävyyttä, tämä ilmäö hämmästuttää minua usein.
Viestien lukemisen vaikuttavia asioita on paljon, tulkintaan vaikuttavat esim. edelliset viestit, samoin mihin viestii vastaa ja miten, kuinka paljon jättää kommentoimatta tietyn tyyppisiä viestejä jne.. Nämä asiat ovat merkityksellisiä varsinkin vakituisesti kirjoittavalla, syntyy selvä profiili. Kirjoittajan profiili on tärkeämpi vaikuttaja siihen, kuinka suhtaudutaan, kuin nimimerkki. Esimerkiksi minä kilahdin väkivaltakeskustelussa, koska koin sinun vievän keskustelua taas siihen iänikuiseen -naisten osuuteen- perheväkivalta tilanteeissa. Hermostuin, koska minusta aloitus oli niin hyvä, keskustelua olisin toivonut syntyvän siltä pohjalta.
Feministeillä on paljon erilaisia tyylejä itsensä ilmaisemiseen. ExLotta on esim äärettömän asiallinen ja tietävä keskustelija, Hertha on virkistävä jne..Tyylejä kyllä löytyy, jos niin haluaa.
Olet maltillinen ja myönnän, että yllätyin purkaustasi, mikä sinällään ei tietenkään ole "pahasta", ei purkaus, ei yllättyminen. Jäin kuitenkin "odottelemaan" miten tyylisi jatkuu, pysyykö maltillisena jopa "proffan rouva" -provoilijaa kohtaan vai hurahtaako sille palstalla esiintyneille muutamile linjoille, jolla kaikki ja aina on vain pahaa, kun se tulee tietyn nikin näppikseltä. Ei hurahtanut.. pisteet sulle. ;)
Mitäs tuota itteäs alat tylsäksi määrittelemään, mäkeen moiset mielipiteet. Johan itsekin kirjoitit erilaisista "profiileista".. Mahtuu pallolle ja verkkoon.
Veinkö muuten keskustelun sille "iänikuiselle" naisten kympille? En muista..
Et vienyt.
Minä yllätyin, kuinka vaikeaa on lähteä purkamaan keskustelua asiallisempaan suuntaan, jos ensimmäinen oma viesti on hyökkäävä. Kirjotustyyli vie jotenkin mukaansa. Tietenkin kirjotustapaan vaikuttaa myös muut asiat, kuin toisen kirjoittajan persoona, joskus vaan kokee pikkuasiat turhan ärsyttävinä.
Olen vilpittömästi tyytyväinen siitä, että kirjoittelet täällä. Kirjoituksesi ovat asiapitoisia ja on mielenkiintoista, kun perustelet mielipiteesi varsin maanläheiseen tyyliin. Olet kongreettinen, minun kaltainen teoreetikko näkee asiat joskus turhan monimutkaisina.
Tuo poikalasten toivominen on asia, josta olen todellakin `vihainen nainen`, enkä pääse siitä eroon varmastikaan koko elämäni aikana. On hieno kuulla jos jossain onkin toivottu tyttöjä.
En tiedä kuinka paljon tuo asia vaikutti siihen, että jo lapsena pohdin näitä naismies-asioita paljon. Muistan, että jo hyvin pienenä minulla liikkui aika monenlaisia ajatuksia sukupuolista. Voin vaan kuvitella kuinka paljon aivan pienen lapsen kuullen on puhuttu siitä, kuinka minä olin väärää sukupuolta. Tunsin varmasti olevani jotenkin huono ihminen. Toisaalta kuitenkin myös keskimmäinen siskoni on ajatellut näitä aika paljon. Ensimmäinen ei niinkään, mutta ensimmäisenä lapsena hän oli kuitenkin pieni ihme, eikä vielä ollut niin suurta `paniikkia` poikalasten syntymättömyydestä.
Ymmärrän täysin, mitä kirjoitat. No taustaamme emme voi valita, jotenka se vaikuttaa miehin varmaan koko elämämme. Poisoppiminen on vienyt itseltäni aikaa, mutta jo nyt viisikymppisenä alan katsomaan elämää vähän toisesta näkökulmasta. En tiedä, onko varovaisuuteni ja vähäinen luottamus ihmisiin enemmän perimää, persoonaa vaiko kokemuksien kautta tullutta. En tiedä sitäkään, että käyttäytyvätkö ihmiset ei-luotettavasti juuri siksi, että jossain syvällä sisimmässään huomaavat sen, että en luota heihin.
Toisaalta Suurta Seikkailua seuratessani olen huomannut, miten tilanteet ja ajatukset muuttuvat ajan kuluessa. Äkkiä kaverukset vaan kääntävät selkänsä toisilleen. Ihan kuin todellisessa elämässä. Pitkäjänteisyyttä ihmissuhteissa on vaikea saavuttaa, vaan ihmiset heiluvat erilaisten aistimusten saattelemana. Itse tällaisena tasaisena jurnuttajana olen hämmentynyt ihmisten heittelehtimiseen mielipiteissään ja toiminnassaan.
Hmmm... Lapsista vielä se, että sukupuolitoiveita on varmaan aika monella perheellä, mutta jo syntyneille lapsille ne pitäisi osata esittää siihen tyyliin, etteivät koe olevansa ei-toivottuja tai väärää sukupuolta. Sellaisen lapsen lähtökohdat ovat perusturvalliset, joka tietää, että on hyväksytty. Että tavallaan omalle ihmisenä olemiselle on tila. Ja pienellä lapsella on harvoin muita yhtä tärkeitä ihmissuhteita kuin vanhemmat tai adoptiovanhemmat. Toki myöhemmin saattaa kehittyä muitakin hyviä ihmissuhteita aikuisiin joko muista sukulaisista tai vaikkapa naapurista. Itselläni oli yksi hyvä suhde kyläkauppiaaseen, joka oli nuori naimisissa oleva mies, jonka pereessä ei ollut lapsia. Ja toisen kyläkaupan myyjätyttö oli myös ystäväni. Ihme juttuja. Olin sentään tuolloin alle kouluikäinen.
Minä kirjoitan mielestäsi vastakohtaisuuksia. Niistä voi sitten kysyä suoraan minulta.
Minulle muuten nimimerkkisi ei merkitse mitään, vaan se mitä kirjoitat. Tästäkin olen usein täällä kirjottanut, mutta tuntuu, että se mitä kirjoitan EI HALUTA huomioida, vaan halutaan tehdä kirjoituksistani omat johtopäätökset. Koen sen tylsänä.
On erittäin mielenkiintoista, että sinä ikään kuin kokeilet provoilla nimimerkilläsi feministejä ja ihmettelet, JOS et saa kirjoituksillesi myönteisyyttä. Itse en provoile ja kirjoitan sydämestäni sitä, miten asioiden koen olevan omaa havaintomaailmaani käyttäen, en siltikään odota myönteisyyttä feminismivastaisilta ihmisiltä. Ymmärrän että myönteisyyttä ei tule, koska arvomaailmamme ovat täysin erilaiset.
Ydinperhe on oikeastaan varsin nuori käsite ja laajempi perhekäsitys on huomattavasti (maailmanlaajuisesti) tavallisenpi. Lapsilla on ollut useinkin enemmän ihmissuhteita, kuin omaan perheeseen liittyvät. Ennenvanhaiset suurperheet muodostivat monia tärkeitä ihmissuhteita, myös lapsien elämään.
Minun kokemukseni ovat myös laajasta perheyhteisöstä. Lapsuusaikanani äitini oli harvoin kotona. Meillä asui useita perheitä, jotka, sekä pitivät minua silmällä, että huolehtivat taloudenpidosta, usein perheissä oli omia myös lapsia. Varavanhempiin syntyi hyvinkin syviä tunnesidoksia, samoin lapsuuden leikkikavereihin, hehän olivat melkein sisaruksia. Kesät vietin maalla, sedän hoivissa, setäni vaimo oli jossain mielessä äitiäni läheisempi. Serkkupojat ovat edelleenkin elämäni tärkeinpiä ihmisiä. Huoleton humanisti, isäni oli taustalla turvallisena, joskin hieman epävarmana kasvattajana. Villi tyttö oli hänen kokemuspiirilleen vieras.
Lapsien sukupuoleen liittyy usein irrationaalisia toiveita. Minä kaipasin tyttöä, koska olen elänyt niin miesvaltaisissa yhteisöissä. Pieni tyttö olisi ollut suloinen kaveri. No, pojat eivät ole saaneet traumoja, ainakaan kertomansa mukaan. Nuorimmalla pojalla on jo tyttöjen nimet valmiiksi mietittynä, tosin lapsia hän ei saa pitkään aikaan. Odotus siis jatkuu.
allekirjoitan tuon täysin.
"Mutta jo syntyneille lapsille ne pitäisi osata esittää siihen tyyliin, etteivät he koe olevansa ei-toivottuja."
Mutta omat vanhempani eivät vain ole osanneet käsittää tuollaista asiaa. Heillä ei myöskään tällaista kokemusta itsellään taustalla ole, koska äidillä on pikkuveli ja isällä oli pikkusisko, joka kuoli nuorena. Tosin tuohon aikaan varmaan muuten toivottiin vielä enemmän poikia.
Minä olin äidin mukaan kiltti hiljainen lapsi, vaivaton. Voi kuinka halusinkaan miellyttää heitä, että he hyväksyisivät minut.
No ei ole ensimmäinen kerta kun olen samaa mieltä kanssasi.Erilaisia ihmisinä tietysti ollaan. Se minusta onkin niin outoa ja nurinkurista, että olen melkein aina samaa mieltä kanssasi(jopa aaveeksi olet kuulemma sanonut erästä palstalaista jo ennen minua), silti sinä et pidä minusta. Eikö se voisi jo loppua? Minua todella vaivaa paljon se, että feministi suhtautuu minuun viileästi. Feministejä kun ei tässä maassa mitenkään liikaa ole, niin kyllä niiden minun mielestäni pitäisi yhteen hiileen puhaltaa.
Vai onko sinunkin mielestäsi nainen jotenkin pahempi kuin mies, jos he käyttävät täällä välillä samanlaisia kieltä? Jos, niin miten se on mahdollista?
Ihminen toivoo joskus kummallisia asioita, olen joskus nuorempana toivonut, että olisin vaikka köyhästä perheestä, enkä kaikkien täällä tunteman poliitikon(isä) tytär.Ei olisi nuo vaatimukset olleet aina niin suuret.