Muistoja, suruja sekä ajatuksia tästä päivästä

Muistelen nykyään usein. Kaikkea mennyttä.
Omaa menneisyyttä vuosikymmenien ajalta. Sinua matkan varrelta. Läheisiä joita menetin paljon.

Tämän viikon 12-vuotiaan teko ja kohtalo riipaisi. Miten ja mistä syystä. Miten lapsi voi jäädä niin yksin ja tehdä niin epätoivoisen teon?
Lapsi ja nuori ei pysty käsittelemään omia asioitaan yksin. Siihen tarvitaan vanhempia ja aikuisia avuksi.
Aikuisia huudetaan ja tarvitaan avuksi.

Jälkeenpäin olen ajatellut ettei olisi kannattanut kirjoittaa tänne koskaan. Ehkä se oli kuitenkin tarpeen oman kasvuni vuoksi.
🐅