Miksi sanat juuttuvat kurkkuun hetkellä,...

Kynis.mi kirjoitti:

...jolloin hyvin tietää, mitä pitäisi sanoa ja vaikkei olisi mitään estettä sanoa?

Olin aikoinaan työssä vajaamielislaitoksen sairaalaosastolla, joka oli alkujaan suunniteltu vain naisille. Siksi meillä oli vain yksi pukukoppi. Kun työvuoron jälkeen suuntasin pukukoppiin vaihtamaan siviiliasun, perääni tuli heti kaikkein viehättävin hoitoapulainen.

"Pannaan varmaan ovi lukkoon, koska muut tuskin ymmärtävät." Kun tytöt riisuivat säkkimäisen työmekkonsa, päälle jäivät pikkuhousut. Ottaen huomion oven lukitsemisen ja puheen muiden ymmärtämättömyydestä, oli kai aika selvä, että hän halusi ilahduttaa minua riisumalla pöksytkin.

Sorvasin jo mielessäni lauseen, miten hän on muutenkin kovin nätti, mutta olisi varmaan vieläkin nätimpää, jos riisuisi pöksynsäkin. Tätähän uskoin tytönkin odottavan. Mutta kuinka ollakaan, en saanut valmista lausetta ulos. Voi vain kuvitella, kuinka tyttö olisi iloinnut olostaan ihailun kohteena, ja minä siitä, että sain katsella kaunista.

Toinen tilanne oli kouluaikana. Silloin 60-luvun alkupuolella ei ollut missään saatavilla edes kuvaa, millaiset ovat naisen sukupuolielimet eikä saatavilla tietoa, miten ne toimivat. En seurustellut kenenkään kanssa, mutta olin paljon tekemisissä erään luokkatoveritytön kanssa.

Minulla oli monta kertaa kielen päällä, että ystävällinen tyttö näyttäisi ja selostaisi, minkä varmasti olisi tehnytkin, mutta joka kerta sanat juuttuivat kurkkuuni.

Voiko juuttumisen syy olla asiaton mutta todellinen ujous? 🌹👀

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä