Olemme seurustelleet mieheni kanssa kohta 4 vuotta ja meillä on kaksi pientä lasta.Nyt on parisuhteemme siinä vaiheessa, että mietimme joko ammattiapua tai eroa. Emme enää löydä yhteistä säveltä missään asiassa, vaikka haluaisimme.Suurimpana ongelmana on erimielisyydet ja ajoittainen puhumattomuus mieltä askarruttavista asioista.Ikuinen keskustelu käydään mieheni rahankäytöstä; lähinnä siitä, että en voi luottaa milloinkaan etteikö hän koske säästöihimme, jotka ovat joko tilillä tai kotona muuten jemmassa.Hän ottaa sieltä kertomatta minulle (yhteiset rahat), eikä koe sitä vakavana, kun kerron etten voi luottaa häneen asiassa.Tästä on keskusteltu sataan kertaan ja aina mieheni lupaa jatkossa kertoa asiasta ja näin ei kuitenkaan tapahdu! Olenko liian tiukkapipoinen vai? Mielestäni luottamus on parisuhteen perusta ja ilman sitä en voi luottaa suunnilleen mihinkään mieheni juttuihin, mitä hän kertoo.Mies ei ymmärrä kantaani vaan inttää, että kyylään hänen tekemisiään, enkä anna rauhaa. Olen sopeutuvainen ja miehestäni oikeutettu vaatimaan mieheltäni rehellisyyttä yhteisissä raha- ja muissakin asioissa! Nyt siis mietimme parisuhdeterapiaa, koska kumpikaan ei halua jo lasten takia erota! Kokemuksia terapioista/kursseista, ja onko se auttanut saamaan suhteen kuntoon? Näin ei voi jatkaa, muttamutta...
Parisuhdeterapiaako?
Onneton
4348
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jos on kaksi pientä lasta, ei voi erota ilman yritystä, että terapeutille siitä.
Tuo rahan ottaminen on niin pieni asia ja järjestettävissä esimerkiksi siten, että avaat uuden tilin, johon vain sinulla on käyttöoikeus ja sinne ne yhteiset rahat. Tuo ei voi olla luottamuskysymys, nimittäin ihan oikeasti se voi olla niin pieni juttu miehellesi ettei todella muista informoida Puhumattomuus ja mököttäminen jo vaativat solmujen avaamista.
ongelmia. Mutta rahan takia ei liikaa kannata jännittää. Koeta tuoda rakentavasti esiin niitä asioita joita rahankäyttöön liittyy. Se ei aina ole helppoa mutta oikeasti toi on ihan helposti ratkaistavissa. Jos haluat annan ratkaisun vaikka sähköpostitse mutta se maksaa 150 euroa.
Millaisista summista nyt siis on kyse? Puhutko kympeistä satasista vaiko tuhansista? Mihin se raha menee? Meneeko ruokaan vaatteisiin kodin hankintoihin vaiko ravintoloihin - miehen omiin menoihin vaiko perheen menoihin?
Meillä on omat tilit, yhteinen laina. Menot on jyvitetty tulojen mukaan. Lainanlyhennykset ja laskut on jaettu. Budjetti on excelissä ja sitä tarkastetaan sopivasti, joskus jopa kuukausittain, yleensä harvemmin. Hankinnoista ollaan sovittu, että alle 1000€ voidaan kumpikin päättää erikseen - käytännössä raja on 500, tulee ne puhuttua yhdessä ennen kuin mitään ostetaan. Viimeksi ostettiin taulutv digiboxi ja pian sen jälkeen uus tietokone, yhdessä tutkitaan vaihtoehtoja, yhdessä päätetään, mitä ostetaan. Luotolla tai osamaksulla ei koskaan mitään, sehän on kallista - no autoon ja asuntoon tietty tarvitaan lainaa mutta kaikki muu on tulorahoituksella. Nämähän on sopimuskysymyksiä. Toimii, kun kumpikin osaa käyttää rahaa. Vaimo hoitaa muksujen tarvikkeet, vaatteet sun muut kun osaa sen puolen paremmin. Tämä systeemi toimii.
Terapiasta on apua vain, jos molemmat sitä aidosti haluavat ja ovat valmiita myös käytännössä muuttamaan mahdollisesti tapojaan. Vaikuttaa siltä, että miehesi ei olisi kovinkaan innokas, koska ei ole hoitanut raha-asioita yhteisesti sopimallanne tavalla, useista keskustelukerroista huolimatta. Ei se silti huono merkki ole. Ehkä hänen silmänsä avautuvat vasta terapiassa, mutta ei kannata luottaa terapian ihmeitä tekevään voimaan.