Joo-o, mikäs lie syynä kun tuo avomies on muuttunut niin omituiseksi? Ollaan oltu yli 3 vuotta kimpassa ja meillä on aina mennyt varsin hyvin. Lapsi meille tuli jo suhteen alkupuolella, hän on meidän molempien silmäterä (2v)
Olemme mieheni kanssa aina kulkeneet paljon yhdessä esim. jos lähdemme viettämään "vapaailtaa." Mieheni kavereista on tullut minunkin kavereita ja sama toisinkin päin.Olemme molemmat myös aika tempperamenttisia.. ajan mittaan olemme olleet aika vähän riidoissa, koska saamme tapelluksi ja keskustelluksi asiat hyvin nopeasti. Ukkoni on ollut aiemmin kaikin puolin mahtava: hyvä isä, seksi toimii, hän on osaa puhua asioista jne.jne.
Radikaali muutos on tapahtunut ehkä n.3kk aikana.
Hän tiuskii jatkuvasti. Yhteisistä illan vietoista ei tule enää mitään, koska hän valittaa minulle,ja vielä toisten kuullen, aivan kuin "esittäisi" kavereilleen. Tällaista ei ollut ennen, vaan mieheni on aina ollut ihan normaali ja asiallinen minua kohtaan, jopa kehunut kuinka rento ja mukava nainen hänellä on. (Tässä välissä lisään, että minä todellakin olen rento, kaukana pirttihirmusta)
Ennen tuntui että hän halusi seksiä päivittäin, nykyään ei enää niin usein. Hän ei myöskään enää koe tarpeelliseksi halailua tai pusujen vaihtoa muuta kuin seksin yhteydessä. Emme siis kosketa toisiamme ollenkaan, muuta kuin seksin yhteydessä. Tähän mieheni on sanonut että ei sitä aina tarvitse kiehnätä ja pussailla..
Jos yritän keskustella asioista, hän tiuskii heti, että "turpa kiinni, ei puhuta nyt"
Ainoat asiat mistä hän puhuu iloisesti nykyään on työ ja autot(harrastaa autoja). Kovasti myös puhuu talon ostosta jne. Siinäpä ne. Jos minä alan selittää jotakin normaaleja asioita, hän sanoo suoraan ei kiinnosta tai oo hiljaa, ei jaksa kuunnella.
Tosi rasittavaa. Ihan tekisi mieli vetää turpaan niin että tuntuu. Oon kyllä ehottanu kaikkea asumuserosta siihen, että hän saa joku ilta ihan vapaasti käydä vieraissa kuhan sanoo etukäteen. Ei kelpaa..
Olemme mieheni kanssa aina kulkeneet paljon yhdessä esim. jos lähdemme viettämään "vapaailtaa." Mieheni kavereista on tullut minunkin kavereita ja sama toisinkin päin.Olemme molemmat myös aika tempperamenttisia.. ajan mittaan olemme olleet aika vähän riidoissa, koska saamme tapelluksi ja keskustelluksi asiat hyvin nopeasti. Ukkoni on ollut aiemmin kaikin puolin mahtava: hyvä isä, seksi toimii, hän on osaa puhua asioista jne.jne.
Radikaali muutos on tapahtunut ehkä n.3kk aikana.
Hän tiuskii jatkuvasti. Yhteisistä illan vietoista ei tule enää mitään, koska hän valittaa minulle,ja vielä toisten kuullen, aivan kuin "esittäisi" kavereilleen. Tällaista ei ollut ennen, vaan mieheni on aina ollut ihan normaali ja asiallinen minua kohtaan, jopa kehunut kuinka rento ja mukava nainen hänellä on. (Tässä välissä lisään, että minä todellakin olen rento, kaukana pirttihirmusta)
Ennen tuntui että hän halusi seksiä päivittäin, nykyään ei enää niin usein. Hän ei myöskään enää koe tarpeelliseksi halailua tai pusujen vaihtoa muuta kuin seksin yhteydessä. Emme siis kosketa toisiamme ollenkaan, muuta kuin seksin yhteydessä. Tähän mieheni on sanonut että ei sitä aina tarvitse kiehnätä ja pussailla..
Jos yritän keskustella asioista, hän tiuskii heti, että "turpa kiinni, ei puhuta nyt"
Ainoat asiat mistä hän puhuu iloisesti nykyään on työ ja autot(harrastaa autoja). Kovasti myös puhuu talon ostosta jne. Siinäpä ne. Jos minä alan selittää jotakin normaaleja asioita, hän sanoo suoraan ei kiinnosta tai oo hiljaa, ei jaksa kuunnella.
Tosi rasittavaa. Ihan tekisi mieli vetää turpaan niin että tuntuu. Oon kyllä ehottanu kaikkea asumuserosta siihen, että hän saa joku ilta ihan vapaasti käydä vieraissa kuhan sanoo etukäteen. Ei kelpaa..
Vastaukset 56
Vanhimmat
Yhtäkkinen muutos käyttäytymisessä tällä tavalla kertoo vain yhdestä asiasta. Sun mies on rakastunut toiseen. Koita semmosta, että kysyt sitä suoraan.
itsellä kävi kanssa vähän samalla tavalla,kun rakastuin yhteen netti tuttavuuteen,jostain syystä mun käytös muuttui,ja vaimo kyllä huomasi sen,ja arvasi että minulla on suhde toisen naisen kanssa,nyt ollaan oltu naimisissa 14v,ja eletään päiväkerrallaan,olis meinaan uusi tuttavuus
kyllä se niin on että hän on rakastuntu toiseen naiseen: Merkit viittaavat juuri siihen. Onko hän ostanut uusia vaatteita, alkanut laiduttamaan tai laihtuntu , huolehtii ulkonäöstään entistä enemmän , alkanut olla poissa kotoa erillaisilla selityksillä jne mieti niitä ja myös rahan käyttöä, puhelin laskua (tosin voi olla ettää käyuttää esim R kioskin klortteja jotka hyvinkin kalliita)
Mies ei voi muuttua kuin naisen takia. Ainoastaan nainen (tai joskus harvoin Jumala) pystyy muuttamaan miehen. Onkohan se mikään ihme, että tuollaisten itsekeskeisten ääliöiden miehet hakeutuu parempaan seuraan.
kerropa pahuuttasi joku muu syy näin äkilliseen mielenmuutokseen. Jätkähän on ihan sekaisin. Mikä miehen ajatukset voi sotkea noin pahasti.
että kotielämä välillä vain ottaa päähän tai siis alkaa kyllästyttään. Ainakin minua. Vaimossa ei tavallaan mitään vikaa mutta aina sitä samaa. Minäkin aloin ehostaa itseäni (vaatteet ym) vaikka vierasta naista en edes ole harkinnut. Pakko saada edes jotain vaihtelua. Jos eukkoa ja perhettä ei voi muuttaa niin sitten itseä.
jos kyse on vain siitä. Jotenkin vaan ihmetyttää miksi se sitten niin yhtäkkiseen käyttäytymismuutokseen johtaa.
missä tapasitte, kirjoitusvammaisten tukichätissä?
Syitä voi löytyä monia.
Mieheni sairastui eikä halunnut (voinut puhua asiasta). Oli äreä ja jotensakin kireän ja om,ituisen tuntuinen.Oli monet kovat yhteenotot,harkitsin jopa vakavasti erilleen muuttamista mutta onneksi olen sitä sorttia joka ei pääse irti totutuista ympyröistä millään.
Ajattelin murjottakoot kiukutelkoot elän omaa elämääni. Pärjäähän ihminen ilman pusujakin halailuista puhumattakaan.
No sitten eräänä päivänä hän kertoi että jokin hänessä oli vialla ja ei kun lääkäriin.
Edessä leikkaus ja hoidot jne.
Meillä menee ihan hyvin tosin enemmän ystävyyspohjalla sillä seksiä emme voi harrastaa ollenkaan.Mielestäni se ei ole elämässä tärkein asia vaikka nuorena ehkä niin kuvitellaan;)
Anna ajan kulua,kyllä hän kertoo ajallaan olipa kyse vieraasta naisesta tai jostain muusta.
Antakaa toisillenne tilaa hengittää ja vain olla ja elellä niin huomaat että kaikki alkaa taas sujua,jollei samalla tavalla kuin ennen niin eri tavalla sitten mutta sujuu kuitenkin.
Hyvää ja aurinkoista kesää kaikille ja kunnioittakaa toisianne vaikka murjottavinakin.
...alkuhuuma vain mennyt ohi?
Kyllä se on tosi asia kun arki koittaa niin ei aina jaksa miellyttää.Elämähän on yhtä ala ja ylämäkeä. On vain kestettävä ja hakea onnellisuutta niistä arjen pienistä asioista.
Mä veikkaisin, että kyseessä on jonkun sortin stressi, masennus, burnout tai kertakaikkinen väsymys ynnä v*****s. Nukkuuko hän tarpeeksi? Tekeekö pitkää päivää töissä? Onko hänellä toissä jotain murheita, ylitöitä, kränää?
Mulla ainakin kävi noin eli stressiä liikaa kaikesta ja loppujenlopuksi johti eroon. Sinneppä jäi nainen ja 2 lasta..
Voisin lyödä vetoa, että miehelläsi on toinen nainen. Itse aikoinaan löysin ihanan mimmin jolloin muutuin kotona lähinnä apinaksi ja kaikessa toiminnassani olin vain tuon uuden pauloissa. Nopea muutos, kuten sanoit..valitettavasti tuo on liian tuttua.
Kyllä vähän siihen viittais, ikävä kyllä, että uutta eukkoo pukkaa... Tai sitten riipii raskaasti joku asia mitä ei saa puhuttua pihalle...??
Ei todellakaa olla sokeita / kuuroja.vaan teitin rouvien pitää olla skarppina mitä puuhastelette ku aviomiesten silmä vältää.......ettei olis pikkarit olleet väärän tyynyn alla.voi.voi ei saa jakaa tavaraa kaikille köriläiolle,
sillä mitään toista naista oo, ehkä saattaa olla hiukan omistushaluinen sinusta, jonka takia ei halua lähtee kanssasi ulos ku on mustis ,jos kerran olet avoin ja hyvän tuulinen (mikä on hyvä)
kyllä minäkin edelleen joskus olen mustis naisestani ko hän on hyvän näköinen ja fiksu, vaikkakin olen ylpeä siitä että minulla on sellanen nainen. Sitä paitsi se on sitä yhteen hitsautumista eikä sitä kukaan aina jaksa pussailla...Muuten mies ottaa talonrakennuspuuhista paineita jo paljon enne ku o mitään tapahtunutkaan ehkä hän on niin vastuuntuntoinen. tierä ny aina niistä miehistä...
Jussi saattaa olla oikeassa. Toinen nainen aiheuttaa niemenomaan tuollaisen reaktion. Olen sen käynyt läpi. Onneksi on olemassa anteeksianto ja uusi alku. Kiitso siitä vaimolleni.
Toinen vaihtoehto on kyllästyminen. Ei välttämättä sinuun mutta yleensä elämään.
Tuntuu että yössä on päässyt tiettyyn asemaan. Pidemmälle ei ehkä päästä. Kotona homma liikkuu eteenpäin dieseljunan tavoin raiteilla varmasti määräpää selkeä. Kaikki on normaalia, staattista ja tylsää. Kysymys herää: Tässäkö se minun elämä on?
Silloin iskee turhaantuminen, tylsistyminen ja uuden hakeminen.(Joka voi johtaa edellä mainittuun "seikkailuun").
Ratkaisua ongelmaan minulla ei ole. Elään itse samaa vaihetta elämässä (en ole kuitenkaan sortunut vieraaseen naiseen). Mikään ei juuri kiinnosta, tuntuu kun hakkaisin pääni seinään jatkuvasti. Ja reittiä seinän ympäri ei löydy vaan kaikki palaa aina takaisin lähtöpisteeseen.
Onneksi löytyy kaksi poikaa joiden kanssa voi touhuta! Siinä on henkireikä... Koska olen käynyt läpi samat tunteet 3-4 v. sitten tiedän että kyllä se tie aukeaa jollakin tavalla. Täytyy vaan yrittää!
Tsemppiä sinulle! Ota päivä kerralla. Yritä olla ottamatta tiuskiminen vakavasti. Muutos perinteisiin rutiineihin voi auttaa kunhan mikään asia ei ole väkinäinen ja tekemällä tehty.
Olen itse aika varma että toista naista ei ole, koska periaatteessa en keksi missä välissä hän voisi sellaisen kanssa viettää aikaa. Työpäivän jälkeen hän tulee kotiin, harvemmin missään käy. Viikonloppuisin häärää autojen parissa, harvemmin jaksaa lähteä juhlimaankaan nykyään.
Olen silti miettinyt olisko jotain "vapauden kaipuuta"? Välillä tuntuu että voisi olla sitä. Kovasti vastustaa esimerkiksi ajatusta toisesta lapsesta tässä vaiheessa. Muutenkin välillä tuntuu, että haluaisi olla poikamies, silloin kun saisi käyttää rahat mihin haluaa jne.jne.
Lapseen suhtautuu edelleen kyllä hyvin ja kun on joskus juteltu eron mahdollisuudesta tulevaisuudessa, olemme sopineet yhteishuoltajuudesta.
Minä vain toivon ettei miehestäni tule samanlainen kuin isästään. Se on myös erittäin tempperamenttinen, omituinen ja siitä on vaikea ottaa selvää. Tämä appiukko petti anoppia pitkän yhteiselon jälkeen tässä taannoin, syynä oli kuulemma jonkinasteinen tahto olla vapaa. Eipä siinä, hänen mielestään miehillä on oikeus siihen (kyseessä tosi sovinistisen oloinen tyyppi kaikinpuolin)
Alkaa tuo omakin ukko muistuttaa samanlaiselta.
Kiitos kaikille vastauksista, lähetelkää vain lisää omia kokemuksia jne.
Tuohon ettei hänelle ole uutta, kun ei edes ole aikaa =) niin voihan olla niin että hän on ihastunut johonkin toiseen (vaikkei pettänyt oliskaan) ja se rassaa itseä tai sitten on esim. kerran pettänyt ja nyt on siitä sitten itse rikki.
Voipi olla myös ihan jotain omaa kipuilua =) Mitä mulla oli yhdessä vaiheessa meidän suhdetta, ja se meni sitten itsekseen ohi. Silloin toisen "ahdistelu" ja kysely vaan ahdisti lisää.
Voipi olla tuo vapauden kaipuu.
Itse olen ollut avovaimoni kanssa yhdessö jo yli 6 vuotta ja kyllähän sitä välillä kaipaa sitä omaa rauhaa ja vapautta. Lapsia meillä ei vielä ole, mutta koira joka kyllä osaltaan sitoo kotiin. Eli aamulla ennen töihin lähtöä pitää käydä lenkillä. Ihan ok. Töistä ei juuri milloinkaan pysty lähtemään suoraan mihinkään kun koira odottaa malttamattomana ulos pääsyä. Teen vajaan 8 tunnin päiviä ja työmatkaan menee 1 tunti suuntaan eli 10 tuntia olen kotoa pois.
Avovaimolla about sama juttu.
Tosin hänellä tuntuu olevan lähes joka päivä jotain miksei ehdi töistä kotiin hoitamaan koiraa.
2-5 kertaa viikossa menee suoraan töiseen työhön ja tulee kotiin 23.00 aikoihin suoraan nukkumaan. 1-3 kertaa viikossa näkee äitinsä jossain kaupungilla tai milloin missäkin.
Kyllähän minä mielelläni koiraamme hoidan, mutta kun tulet kotiin, käyt koiran kanssa vähän pidemällä lenkillä, syöt, annat koiralle ruokaa jahas ja kello onkin jo 18.30-19.00. Silloin on jo vaikeampaa lähteä kavereiden kanssa kahville tai ylipäätään mihinkään kun jokaisella on naisensa ja perheensä tai lähes jokaisella.
Töistä suoraan on helpompaa niin ei mene niin myöhään eikä niin paljon aikaa.
Teidän pitää pystyä puhumaan asioista.
Ja hei, ole ovelampi: varaa aikaa siihen että menet auttamaan miestäsi auton laitossa. Jos oikeasti pystyt auttamaan niin sekös imartelee miestäsi.
Sitä paitsi, älä koskaan arvostele ja aliarvioi puolisosi harrastusta mikä se sitten onkaan. Jokaisella on oma tapansa "heittää vapaalle" ja rentoutua. Toiset uppoutuvat kirjan ääreen, toiset lähtevät ulos pyöräilemään tai lenkkeilemään jne.
Tsemppiä ja aurinkoista kesän jatkoa !!!
Kattoos nyt on ukolla uusi kesäkissa kierrossa ja maku sokerinen. Vanha ei enää kiinnosta.
Katoppa paljonko kilometrejä kertyy nykyään mittariin niihin harraste autoihin. Onko pyykkikorissa normaalia enemmän sukkia ja kalsareita. Jos niin silloin...kesäkissa.
Aikani moista ihmettelin,kun ukkoa ei kiinnostanu mikään.Kunnes sieltä tosiaan tuli vastaus,minulla on toinen eihän sille voi mitään.
http://www.vaestoliitto.fi/yksilo-ja_pariterapia/artikkeleita/?x13200=20090
Moi sinulle!!
Olen kokenut saman kuin sinä miehesi suhteen..
Meilläkin meni kaikki hyvin juteltiin ja sexsikin sujui moittimatta ja kumpikin oli tyytyväisiä,aina kehuttiin toisiamme,mutta olihan niitä pikku riitojakin joskus,mut ne selvitettiin aina...
Sitten viime tammikuussa kaikki muuttui,vaimoni oli aina pahalla tuulella,ei saanut kosketella eikä hänkään tullut lähelle,Sexsiki meni sellaseksi että piti aina ruinata ja halata ja suudella ei tarvinnut enään,sanoi kuten miehesi ei tarvi aina lääppiä ja kyöhnätä,huhtikuussa selvisi kaikki hänellä oli toinen mies jonka kanssa harrasti sexsiä ja kun olin töissä oli kotoa ollut pois aina monta tuntia...sitten se lähti töistä suoraan sen toisen miehen matkaan ilmotti vaan ettei tule kotia enään,siinäpä kärsit lastes kanssa..toivon ettei sinun miehelläsi ole toista,mutta kaikki viittaa siihen että voi olla jo toinenki jonka kanssa on,koska olen kokenut kaiken samalla lailla...
mutta toivon sinulle kaikkea hyvää ja vielä toivon että olen väärässä,koska se on valtava kokemus tulla petetyksi ja vielä jätetyksi....
hyvää kesän jatkua sinulla
Ps.laita tietoa jos voin jotenki auttaa sinua
tv..pta
Joopa joo. Itse olen sairastunut todella pahaan Burn Outtiin, tosin jo 2002 syksyllä(silloin tauti vasta kerrottiin minulle).
Eipä ole sen jälkeen juuri seksi kiinnostanut, saati muukaan kanssakäyminen vaimon kanssa. Lähinnä se on ollut sellaista pakollista seurustelua, kaupassa käyntiä ym....
Tein töissäni pitkää päivää alkaen klo 7.00 päättyen silloin kun työt oli tehty eli noin klo
17-21.00.
Vaikka olin "vain työntekijä" hoidin kyseistä toimistoa kuin omaani ja halusin että kaikki on kunnossa joka hetki.
Kuitenkaan työtäni ei arvostettu vaan olin pienellä palkalla töissä 15 vuotta!!!!
Miksi? Siksi että oli kiva työkaveriporukka ja meillä oli hyvä yhteishenki. Ja niinpä kun yrityksen johtoon tuli omistajan tytär,niin viimeisen vuoden aikana 8 vanhaa työntekijää lähti pois, minä sairasloman kautta.
Tällä hetkellä olen edelleenkin työtön, mutta käyttääkseni vanhaa sanontaa "päivääkään en vaihtaisi pois" pitää kyllä paikkansa.
Koska huonolla palkalla en niin paljon tienannut
että tuloihin olisi tullut ansiosidonnaisen kanssa niin suuri tuloero, että se olisi vaikuttanut juurikaan nettotuloihin.
Eli tahdon tällä kaikella sanoa sen, että kannattaa ensin kysellä olisiko puolisolla kamala stressi, koska ainakin minä käyttäydyin aikalailla samoin kuin miehesi nyt. Enkä itseasiassa ole vieläkään toipunut siitä täysin, ainakin mitä tulee seksiin. Ei vaan jaksa kiinnostaa. Terveisin kohtalokaveri
aina! Rennosti!!
Heh? Uskomattomia kysymyksiä.
No, yritähän ensin puhua sen miehesi kanssa, ennenkuin alat eroa hakemaan.
Puhumallahan ne asiat selviävät, yleensäkin. Tai sitten eivät.
Miehesi on nyt vaan joutunut sellaiseen "arkipäivän elämään", jota ei ole kuvitellut olevan olemassakaan..silloin joskus nuorempana.
Mutta nyt on, sun kanssasi.
Jos ei arkipäivä kelpaa, niin lähteköön sitten lätkimään, mutta älä ota sitä enää takaisinkaan, kun tulee luoksesi "maailmalta" kuitenkin pyrkimään, vaan hanki itelles uus elämä.
Ymmärsin että olet ns."avoliitossa", vastuu se on siinäkin, kaikista asioista ja molemmilla, arkipäivän elämässä, missä yleensäkin eletään.
Pelkkä seksi ei ole yksin elämän suola, siihen tarvitaan kyllä sokeriakin. Molemmilta osapuolilta, että homma pelaa, kuin myös muitakin mausteita, siihen sekaan.
Valinnan vapaus on molemmilla, että turha valittaa, olette molemmat kokemattomia ihmisiä, ottakaa vastuuta, itsestänne, toisistanne ja lapsestanne ja kasvakaa sen myötä, aikuisiksi.
Eroa kannattaa harkita pitkään, koska ei se elämä jonkun toisen kanssa sen kummempaa ole. Joku toinen mies voi olla parempi tai sitten ei.
Eikä suhdetta pidä lopettaa heti ekaan kriisiin. Kysypä joltain pitkään yhdessä olleelta parilta montako kertaa ne on meinannneet erota mutta silti päättäneet jatkaa.
30 kympin kriisi- kyllä se siitä tokenee.
Rajansa kaikella.
Miksi puhuminen on nykyään vaikeaa. Ei osata puhua tunteista niiden oikeilla nimeillä. Sinuna odettelisin rauhassa asioilla on yleensä tapana järjestyä kun aika on. Luota tunteisiisi ja ole itsekäs....... Jokainen on oman elämänsän onnen seppä.
Avioliitto ei ole pelkkää seksiä.
Sitä pitää hoitaa hyvin ja keskustella ja keskustella ja kerran vielä keskustella..
Myöskin molempien pitää huomioida toinenkin osapuoli eikä olla pelkkä minä itse ja mollata toista osapuolta .
Niin syitä voi olla monia miehesi käytökseen.
- Tressi,rahavaikeudet,Oman tilan ja vapauden kaipuu tai sitten hänellä on uusi partneri.Yritä keskustella hänen kanssa ja anna tilaa.
.... on toinen nainen ja parhaassa useampi, turha on sanoo mitään stressi juttui.
siitä toisesta naisesta sitä stressiä tulee ja sen salaamisesta.
Minkä ikäisiä olette?
olisiko kolmenkympin kriisiä?
Itseäni "kriisi" koetteli siinä 27-28 vuoden iässä.
mikään ei kiinnostanut, väsytti, mietin elämää , mitä olin saanut aikaan..jne jne,
mutta ohi se hetken päästä meni, oiskohan kestänyt kaiken kaikkiaan noin puolisen vuotta.
voiko olla sellainen mahdollisuus?
Ei ole toista naista vaan koin herätyksen.
Nyt seurustelen ihanan miehen kanssa.
ps: sitä saa mitä tilaa.
melko varmasti. Itse huomasin itsessäni saman muutoksen kun aloin tapailemaan toista...
Kyseessä voi olla toinen nainen ja useinhan tällaiset merkit valitettavasti kyllä kertoo toisen naisen olemassa olosta,mutta syy voi olla yhtä hyvin halussa "saada" toista naista. Mikä siihen lienee syy, kas kun tietäisi, miksi miehet eivät aina osa arvostaa sitä, mitä niillä on.
Parasta selvittää asia. Vieraisiin meneminen on kuin talon polttaisi. Aina voi rakentaa samanlaisen,mutta ei siitä silti tule samanlaista.Ei siis kyllä kannattaisi suostua siihen,että mies pettää. Jos on kyllästynyt, niin silloin pitäisi nähdä vaivaa suhteen piristämiseen eikä etsiä seikkailuja. Kun kerran olette ennen tulleet hyvin toimeen ja nyt hän on jo 3kk omituinen ja sinulle sikamainen, on sinulla kyllä kaikki oikeus tietää, miksi sinun pitää sietää tällaista käyttäytymistä. Voihan hänellä olla ongelmia töissä tai muita stressin aiheuttajia, mutta sinulle kärsimyksien aiheuttaminen on kyllä väärin. Kenties joku ulkopuolinen on syöttänyt hänen päähän jonkun ilkikurisen ajatuksen, mistä kaikki on mennyt rullamaan. Itselleni on käynyt näin. Älä siis heti masennu ja usko, että kyseessä on toinen nainen. Ja jos on, niin en keksi muuta sanottavaa kuin että toivottavasti et alistu tällä tavoin loukattavaksi. Jos mies on niin urpo, että pettää, niin ei se sitten osa arvostaa ja ei ansaitse sua.
kaikki täällä kovasti ehdottelee toista naista, mutta muitakin syitä voi olla. itse olen sairastanut masennusta kohta vuoden ja minä ainakin kiukkuilen ja tiuskin tyhjästä, en ole kiinnostunut seksistä, jne. joskus jopa ilkeilen vain testatakseni kuinka paljon toinen minusta välittää ja kuinka kauan temppuiluani jaksaa. paskamaista kyllä, mutta enpä oikein tätä pientä masentunutta mieltäni hallitse.
Yksi tulee väkisinin mieleen - oletko niitä naisia, joiden ei enää tarvitse hoitaa itseäsi kun sinulla on jo mies? Miksi naiset lihovat karsean näköisksi, leikataan poikatukka ja kuljetaan kamalissa lötkyissä..! Ja mies vierellä mitä parhaimman näköinen - sääliksi käy miesparkoja!!
Itse muistan kun olin miesvaltaisessa työpaikassa miten raskasta oli torjua "yliaktiivisia" miehiä ja AINA näiden aktiivisten miesten vaimot olivat hirrrveän näköisiä. Hyvännäköisten naisten miehet eivät juuri kaivanneet ulkopuolista seuraa. Toivottavasti tämän vinkin lukisi moni nainen!!!
Olet tosiaan yksinkertainen jos luulet, että se näin menee. Tiedän miehiä joilla on kotona todella kauniit ja itsestään huolehtivat vaimot, mutta mies menee minkä kerkiää. Vaimojen tietämättä.
Miehet eivät ole komeimmasta päästä.
Luonne sen ratkaisee.
Jouduit varmaan torjumaan miehiä koska näytit ns.helpolta nakilta.
Sinulla on suppea näkökanta.
No jaa, kuulostat itse juuri sellaiselta, jolla ei juurikaan käy flaksi, ilmeisesti olet itsekin ylipainonen.? Totuus on kyllä karmea, tänäänkin kaupungilla vastaan tuli kesäisiä perheitä: lapset ja isä kesäpukimissa, vaimot vieressä hirrrrveissä teltoissa, kun pitää läskit saada peittoon. Miksi äitien pitää antaa itsensä lihoa niin hirveästi? Minä ainakin nautin siitä kun oma vaimoni on huoliteltu eikä antanut itsensä lihoa kolmen lapsen jälkeen muodottomaksi.
Kaverini sanoi taannoin, että oma vaimo haluaisi yhdessä viettää kaikenlaisia kylpylälomia ym., mutta kun hän tarvitsee niin paljon viagraa selvitäkseen lomasta. Hän ei ymmärrä miksi vaimon täytyy näyttää maanpuolikkaalta. No, ovat asumuserossa ja toivottavasti molemmat löytävät mieleisensä partnerit.
En minä ainakaan mene muiden perässä, miksi menisin? Minua kiinnostaa vielä 24 vuoden jälkeenkin se oma nainen kotona.
Avioliitto tarvitsee molemmilta työtä onnistuakseen!
Joteski vaikuttaisi. Kysy siltä ukoltas, mitä sille kuuluu? Kysy SILTÄ EIKÄ MEILTÄ. Sulla on kaikki välineet rakentavaan keskusteluun, usko mua!
Joopa joo.Naisen täytyy huolehtia ulkonäöstään eikä päästää itseään lössähtämään!Voihan vitsi,niin käy kuitenkin kaikille ennenpitkää.Mun ukko luulee näyttävänsä samalta kuin yksitoista vuotta sitten.Vain minä olen vanhentunut niin ettei samaksi ihmiseksi tuntisi!Ja seksihän ei miestäni tietenkään enää kiinnosta tämmöisen hänen mielestään lihavan ja vanhan kanssa(ikää 34v)Ei kyllä kohta enää huvita minuakaan, kun on joutunut vuosikausia sitä joka kerta anelemaan.
Eipä tuossa lien muusta kysymys kuin että 'ensihuuma 'on laantunut ja arki astunut tilalle. Ei siinä mitään pelottavaa sinänsä ole pitää vaan olla tarkkana että puhevälit säilyy ja samalla katsella itselleen vähän lisää sopivaa elämänsisältöä, siis harrastuksia tms. kunniallista ettei tarvii koko ajan pohtia em. muuttunutta ukkoo. Sillätavalla jaksat itekkin paremmin elämän arkipäivää. Aivan varmasti niitä kohokohtia ja ilonhetkiäkin on teillä edessä päin, pääasia että et ala turhaan tuskailla.
Ja siitä kavereitten aikana huomauttelusta siitä kannattaa ihan oikeesti puhua kun on sopiva, rauhallinen aika. Aikuisahan te olette molemmat, ja parisuhde on sellainen että sitä rakennetaan koko elämä.
Olisiko mahdollista että aviomies on tullut mustasukkaiseksi sinusta? Vai olisiko joku peräti väittänyt että sinulla on toinen?
"avomies on muuttunut niin omituiseksi" Mies haluaa vapautensa. Siksi hän ei olekaan sitoutunut.
Tunnuit olevan ainoa joka huomasi että kyseessä oli avosuhde..Hienoa.Mutta tosi asiahan on että tälläinen bropleema kun suhteeseen tulee,on yleensä syynä toinen nainen.Täs tapaukses se voi olla jopa vanhempi nainen kun tänä"autoja putsaava pikkupoika".Ja ehkä vielä naimisissa oleva nainen..varsinainen nelinpeli..Siinähän on miehellä jo ongelma kun ei voi viedä avopuolisoa enään kaveripiiriin,koska aina joku tietää-paineita tulee.Ja muuten ulos ei voi mennä koska vastaan voi tulla uusi"Kyllikki".Ehkä mies onkin kiukkunen kotiolois koska ajatukset on vieraan "Kyllikin"luona ja jos se vielä kuksii oman ukkonsa kanssa...on miehellä hirveät tuskat..Mies on aina sen verran ajokoiranluonteinen ettei se tykkää että muutkin"koirat"kuseksii hänen tolpalleen.Mutta aina tälläisistä ihmiset yli pääsee..ja nämä jos mitkä opettaa ihmistä,jotkut selviää ja jotkut vain pettyy pahasti että luotto menee..mut siltikin vain elämää.
Hei nainen...
Epäilen, että miehelläsi on toinen nainen...tai sitten työpaineita..Älä ole sinisilmäinen, puhu asia suoraan, ja viestitä 'minusta tuntuu -viestejä hänelle'..älä syytä..hän varmaan itsekin pelkää .. Toivon kumminkin, että olen väärässä.
Taivaan Isän siunausta sinulle ja hänelle, rukoillaan, että Jeesus saa antaa teille uuden viinin=rakkauden.
Luulen, että myös itse olet muuttunut.
Yleensä ei huomata omia vikoja.
Todennäköisesti sillä on toinen nainen. tai ainakin on iskenyt silmänsä tosissaan toiseen.
Älä vain missään nimessä syyllistä itseäsi!
Vika ei ole sinussa!!
Miehesi kamppailee kahden vaiheilla: Pistääkö koko asetelman paskaksi ja häipyy vai sittenkin uskaltaisi tunnustaa tosiasian: perhe on elämän tärkein asia!
t. Tavis
Voi olla, että miehesi ottaa sinusta selvää. Puheet talon rakennuksesta ym tarkoittanee yhteistä asuntolainaa, joka lienee rinnastettavissa avioliittoon. Hän mittaa sitoutumisen astettasi, eikä siinä enää pussailut/halimiset enää niin mitään merkkaa.
Ehkä miehesi haluaa siirtyä fyysiseltä puolelta henkiselle ja kokee asian niin, että sinulle riittää fyysinen tai vaadit sitä liikaa henkisen yhdessäolon kustannuksella tai että sinä vaan nyt olet erittäin fyysinen tyyppi. Miehesi saattaa vain yksinkertaisesti olla sinuun pettynyt sen takia, jolloin läheisyytesi tuntuu "kuvottavalta". Hän tarvitsee henkistä yhteyttä, yhteistä suunnittelua, tulevaisuuden rakentamista, vastuun kantoa yms.
Mm. rentoutesi, johon miehesi sinussa aikoinaan ihaistui tuntuu nyt rasittavalta. Hän saattanee kokea, että jää/on jäänyt liian yksin perheen vastuuta tulevaisuudesta käsittelevissä asioissa.
Toimintasi ja sanomisesi kuullostaa hänen korvissaan ehkä välinpitämättömältä esim. käy vieraissa ym., ja tälläiset kommentit vain syventävät miehesi ahdinkoa. Hän saattaa kokea, että sinä et ymmärrä häntä, etkä ole valmis sitoutumaan häneen tai tunteesi eivät ole riittävän syvälliset häntä kohtaan. Myös miehet ovat herkkiä aistimaan tälläisiä asioita.
Sinun tulee löytää se asia, josta miehesi on kiinnostunut/huolestunut teidän tulevaisuuttanne ajatellen eniten. Luulisin, että se löytyy niistä rakennussuunnitelmista. Jos tuet häntä siinä ja olet innolla aidosti mukana hän taitaa taipua ja rakkauselämänne jälleen elpyy.
Ongelmien taustalla saattaa siis olla torjuva ja epäilevä suhtautumisesi miehesi suunnitelmiin. Jos olet ollut torjuvalla kannalla, keskustelkaa miksi niin ajattelet ja korosta ettei tarkoituksesi ole ollut torjua samalla miestäsi, jos asia ei niin ole.
Turpaan vedolla ei liene positiivista vaikutusta, asenteesi oli hieman erillaiselle tulkinnalleni ehkä ratkaiseva motiivi/tekijä.
Ei miehet aina itse kerro tai edes tunnista.