LERVO Padasjoella, Sysmässä ja Seolla!

Pitääkös paikkansa se että Rovasti oli lervolle unionin paarilla seolla sanonu lervolle että paarityttöön ei sitte kosketa ennen papin aamenta!
Lervo oli vaan mylvinyt "SAATANA KUN LEIPÄ PIENINÄ PALASINA MAANTIELTÄ REVITTÄVÄ"!

Äl aahanhan Lervot ja nuo kelmit huuti "Kastiketta janoaa kollari housu, brojot housussa nousee kepeämmin Paimion nousu". Juuri tuota ne kelmit hokivat solkenaan ja välillä ilmankin solkea. Yks ajukaveei oli vissiin Kolitsibrojolan Aatos ja tais tuo Nortintumppi Jalmari ja Simpasen Rihulin olla? "VEKSELI SHAATANA, KIRJOTA MULLE VEKSELI PERKELE" -oli Lervo, tuo bisnesnero, mylvinyt pankissa. Lervo itse ei muistanut tuimista tumuistaan johtuen koko episodia mutta harmitteli vaan sitä että jos kanjasta katkeaa akseli niin on tehtävä vekseli. Ja se akseli ei pyöri samaan tahtiin kuin vekseli. Onneksi on sukulaisia ja tuttuja jotka vekkuihin nimensä vielä pystyvät laittamaan.
LERVO, KALJAHESSU JA KILJUKASSU. SIINÄ SAATANALLINEN TUOMIOPÄIVÄN KVARTETTI, JUMALAUTA! KELKKOO JA KAIRAA. VARSINKI VITOSPÖYDÄN ALLA!KA-LERVO ei pysty pitämään kolitsin ja kaanian nahkapenkin väliä ilman hyviä kädenlämpöisiä roisketuhnuja. Siitä kun siirrytään kunnon ulostamiseen niin tippuu jo kaasu ja kytkin jaloille asti brojoa. Ja parhaina päivinä ulostetta tulee niin paljon että kuorma tuhoutuu käyttökelvottomaksi mutta lervo on silti aina töissä. Ja kun kaaniasta ollaan ulkona niin krillipirkko ja pajatso saa SEOm paarilla kyytiä!Liikkuvan poliisin ratsiassa LERVO puhalsi hurjat promillet. Komisario otti punasilmäisen lervon ajokortin ja kirjoitti isoa sakkoa. Lervon vaan huojui ja hytkyi kekkuleissaan, turhapuromainen irvistys naamalla kunnes kylän vanha nimismies saapui mopolla paikalle, otti lervon kortin komisarion kädestä ja antoi sen lervolle ja sanoi, "KYllä rahdin täytyy kulkea " Niin lähti lervo, tuo maanteitten mullikuono, rahtaamaan, tuttu turhapuromainen virne pärställään toki!!

Tapasin kerran LERVON pieksämäkeläisessä Gulfin paarissa, kun seurueellemme oli epähuomiossa annettu hänen pöytänsä. Ilmeisesti hänellä oli jonkinlainen oma vakiopöytänsä ja paarissa oltiin mokattu asian suhteen (luulivat että hän on sammunut rekkaansa eikä ole muistanut laahustaa paikalle).

Kuitenkin, paikan paaripirkko, kovin häpeällisenä (kyse oli siis vähän hienomman pään huoltamosta) saapui paikalle pahoitellen parhaansa mukaan ja kertoi, että haluaisi jostain syystä siirtää meidät toiseen pöytään. Tietenkin he korvaisivat ruokamme jos vain viitsisimme vaihtaa pöytää. Siskoni ja serkkuni suostuivat tietysti innoissaan heti, mutta itse päätin vähän leikkiä kusipäätä.

Kerroin, kuinka en kykene millään ymmärtämään tällaista ja kysyin miksi ihmeessä emme voisi syödä rauhassa loppuun makkarapannujamme, kun kerta saavuimme paikalla vasta vartti sitten ja saimme juuri tilattuakin.

Sitten täysin tyhjästä paarilissun vierelle ilmestyy LERVO, joka mylvähtää ystävällisesti, että heillä on kyllä aikaa odottaa paarin puolella kaliahessun ja muiden rahtikonnien kanssa kunhan saamme lopetettua ruokailumme.

Suurena rahtarifanina menin luonnollisesti itse täysin lukkoon ja pahoittelin vuorostani, miten voimme tietysti siirtyä toiseen paikkaan, että he saavat "oman" pöytänsä".

Lervo oli totta kai hyvin kiitollinen, mylvähti ja kiitteli minua ja antoi puolillaan olevan latoviinalekansakin minulle ja pyysi soittamaan myöhemmin. Keräsin pitkään rohkeutta, mutta sain lopulta puhelimen käteen ja soitin suurelle idolilleni. Lyhyesti kerrottuna, välillemme puhkesi yhdentoista kuukauden rahtisuhde täynnä raavasta miesten välistä AJUA, jota en tule unohtamaan ikinä eläessäni. Scaniamme yhtyivät kerta toisensa jälkeen yhdeksi kauniiksi kokonaisuudeksi ja Marokon kauneudesta Ranskan Rivieralle ja aina Saimaan rannoille paskat housuissamme, LERVO ja minä toteutimme riettaimpia rahtarimaisia mielihalujamme kuudella seitsemästä maanosasta.

Ja tämä tarina on TOSI!

LERVO, DUCK RIVER!

Lervo on yleensä aina terve kuin pukki mutta tulipa sekin päivä että Lervo trukerin piti mennä lääkäriin. Lervo oli kelkkonut kuorman tallinnaan ja oli jo ennemmin mylvinyt KTK:lla että ei viroon aja kun sieltä saa tippurin ja varmasti. No, niin pääsi käymään, Lervon rahtikalua kutisi ja kirveli ihan sairaasti ja ajokaverit huoltikalla ei sitä mylvintää kestäneet. Lääkärissä sitten nuori naislääkäri sanoi -otakkos Lervo hieman kolitsejas pois nii katotaa. Silloin Lervon patoutuneille rahtimullin karskeille kasvoille nousi pieni puna ja silmät kirkastuivat. "möööh" -Lervo hiljaa mylvähti ja kun lääkärityttö otti Lervon ajohepin käteensä niin kuului "MÖÖÖÖÖÖÖ.....ÖÖÖÖÖÖH!!" kyllä Lervo tykkäs ja jaksoi kertoa juttua seuraavat kolme viikkoa rekkabaareissa.

Kuarma-autoilija Lervo oli muijjansa Rattoraijan kanssa päntälän seon kesoilimpaarissa kerran, olikohan vuonna 87 ja tiistaina, niin Aunemummakin oli silloin siellä ja häneltähän tämän tymäkän rekkakaskun kuulinkin, niin kuitenkin oli läiskinyt pennoset pajatsoon ja hörpännyt pikimustat sumpinkurat seisaaltaan ja antanut hyvän tulla kolitsinpunttiin kunnolla puhaltaen. totesi vaan, että aamukahvi tuppaa pierettämään ja saattaa tulla roiskeitakin. kaanian hytässä myöhemmin tellervo sai kyytiä kun lervolla oli viikon hommat jo tehtynä. näin niitä rekkahommia painettiin ennenvanhaan.

"LEGENDAT ELÄVÄT IKUISESTI, LERVO AJAA AINA"! -murjottiin Kiihtelysvaaran seolla joskus, en muista, kun Lervo oli saanut kylän ensimäiset tubelesrenkaat kanjaansa. Voi sitä turhapuromaista irvistystä ja mullimaista mylvimistä silloin!