Välillä minusta tuntuu

Periaatteessa niin me kaikki:

"What does Buddhism say about suffering?

At the heart of this system are the Four Noble Truths that are central to Buddhist philosophy:
(1) Life is suffering,
(2) attachment to desire causes suffering,
(3) suffering ends with the attachment to desire, and
(4) the Eightfold Path is the path to liberation from suffering."

Minustakin on tuntunut siltä viimeisen kymmenen vuoden ajan. Kun vietiin ilo elämästä monella tapaa pois! Nyt olen alkanut voida paremmin, koska olen ihastunut suunnilleen samanikäiseen mieheen kuin itse olen! Sylin tarve on valtava kaiken sen jälkeen miten minua häirittiin vuosien ajan! Läheisyys ja hellyys auttavat voimaan paremmin! Tuntuu kuin sisin heräisi uudelleen eloon monen rankan vuoden jälkeen!

Älähän ny,

Antaa siat kärsii
ku niillon ne kärsämöt ja kaikkee,

Oon voinut jo 37 vuotta huonosti ja se ei ole ikäni. Loppua ei näy vaikka luulin jo hetken näkyvän. Omiani luulin. Tätä se vaan lopun elämää. Se on mun osa ja sääliä en kaipaa enkä vastaanota. Se on satavarma asia se.


-joku turha vaan, älä vaivaa päätäsi.

Voisitko kertoa hieman enemmän, että miksi, mistä syistä? Ja miksi vain välillä...?

Se on ätmin kohtalo.