Olen harrastellut noita nettideittejä nyt oltuani sinkkuna useamman vuoden. Kivaa on ollut ja on löytynyt ystäviä, erotiikkaa ja muutama lyhyt suhteenpoikanenkin. Alussa en tajunnut, että netissä liikkuu niinkin monenmoista porukkaa ja nyt periaatteeni on ollut reilu peli puolin ja toisin. Annan oman kuvani tai useammankin toiselle osapuolelle ja vaadin nähdä myös toisen osapuolen kuvan ennen tapaamista.
Tämä kuvavaatimus ei ole siksi, että suostuisin treffeille vain komeiden ja menestyvien miesten kanssa, vaan siksi että saadaan varmuus, että molemmat ovat suht saman tyylisiä ja juteltavaa riittää livenäkin.
Alkuaikoina tapasin muutamia miehiä, joiden kanssa en ollut vaihtanut kuvia ja nämä olivat usein niin erilaisia kuin minä, ettei puhuttavaa yksinkertaisesti ollut ja olo oli vaivaantunut. Ennen tapaamista miehet olivat kyllä kirjoittaneet mukavia sähköposteja ja kuvailleet itseään, mutta silti juttu ei irl luistanutkaan...
Millaisia kokemuksia teilla muilla on nettitreffailusta? Vaihdatteko usein kuvia vai menettekö paikalle aivan sokkona?
Tämä kuvavaatimus ei ole siksi, että suostuisin treffeille vain komeiden ja menestyvien miesten kanssa, vaan siksi että saadaan varmuus, että molemmat ovat suht saman tyylisiä ja juteltavaa riittää livenäkin.
Alkuaikoina tapasin muutamia miehiä, joiden kanssa en ollut vaihtanut kuvia ja nämä olivat usein niin erilaisia kuin minä, ettei puhuttavaa yksinkertaisesti ollut ja olo oli vaivaantunut. Ennen tapaamista miehet olivat kyllä kirjoittaneet mukavia sähköposteja ja kuvailleet itseään, mutta silti juttu ei irl luistanutkaan...
Millaisia kokemuksia teilla muilla on nettitreffailusta? Vaihdatteko usein kuvia vai menettekö paikalle aivan sokkona?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Neljä kertaa olen saanut naiselta kuvan ennen treffejä. Ja neljä kertaa olen todennut, että kuva ei vastaa todellisuutta. Kolme kertaa todellisuus on ollut kauniimpi, kerran rumempi.
Sen tarvitsee kertoa tyyli, pukeutuminen, olemus...
Miehiä on niin monenlaisia, ulkonäkö voi olla kovin erilainen kuin kuvassa, mutta olen aina onnistunut kuvien perusteella löytämään saman tyyliset ihmiset eli sellaiset, joiden kanssa todennäköisesti on yhteistä puhuttavaa ja kiinnostuksen kohteita.
Että kehtaakos sitä omaa pärstäänsä laittaa noille deittisivuille, ilman että täysin munaa itsensä julkisesti. Tekis mieli koittaa, mutta ei ole kantti vielä riittänyt.
minä tuskailin saman ongelman kans että kehtaako
laittaa kuvaa näkösälle. Laitoin sitten ei siitä kyllä haittaakaan ollut mutta hyödystäkään ei voi puhua. Kylläkin tapailen edelleen yhtä nettideittiä jonka tapasin livenä ennenkuin kerkesin kuvaa antaa.
En usko perusmiehellä täällä netissä olevan varaa valita treffikumppaneita heidän pukeutumisen mukaan. Taitaa enemmän olla että ne jotka eivät täysin rumilta näytä kelpaavat ja niin pitkälle mennään kunnes nainen sanoo ei.
Mikä siinä tapaamisessa on niin hirveää, että pitää olla niin hirveän tarkka kenet tapaa? Eihän tapaamiseen mene kuin tunti ja kahvitkin maksaa varmaan mies. Kyllä kuitenkin puhuttavaa sen verran ensitreffeillä löytyy, ettei ihan hiljaa tarvitse olla. Kyselee vaikka treffikumppanin työstä, harrastatuksista, asuinpaikasta, sisaruksista, vanhemmista jne... Voihan sitä myös olla hiljaa välillä, jos tuntuu siltä ettei mitää sanottavaa keksi.
Itseäni ei ainakaan kaduta yhtään, että olen tavannut naisia, joihin en kuitenkaan tuntenut kiinnostusta sen enempää. Enemmän minua häiritsee turha kuvien vaatiminen ja muutenkin sellainen ulkonäköön perustuva valikoiminen.
Epäilen, että kuvia vaatimalla haluat valikoida ulkonäön perusteella miehet, jotkat suostut tapaamaan. Kuvasta kun on vaikea saada muuta selville ja ulkonäkökään ei ole niin varmaa kuvan perusteella.
kolme kpl....kuvat ja ihmiset täsmäsivät.
Yksi ei ollut niin rento ja huumorintajuinen,vaikka antoi sellaisen kuvan.
Toinen ei ollut niin hiljainen,millaisen kuvan hänestä sain.
Kolmas,kiinnostava kysymysmerkki ;)
Kahvit maksoin itse...että ei tarvitse jälkeenpäin kuulla olevansa 'hyväksikäyttäjä':)))
Minusta esimerkiksi kahvikuppitreffit ovat tylsiä, muutama siideri sen sijaan rentouttaa kivasti ja vapauttaa tunnelmaa;) Joskus olen ilman kuvaa tavannut miehiä, jotka eivät ole saaneet sanaa suustaan. Kiva sitten istua tunti hiljaa kahvikupin ääressä.
Ethän sinäkään mene baarissa aivan eri tyylisen ihmisen pöytään ja istu siinä tuntia puhumatta mitään?
Minulle sokkotreffailu on ajanhukkaa, ei kiinnosta yhtään.
Nettitreffailu sen sijaan siten, että vaihdetaan kuvat, soitellaan puhelimella puolin ja toisin pari kertaa ennen treffejä ja sitten tavataan, on mielenkintoista ja seikkailullista. Näin saa edes jonkinlaisen kuvan siitä, ketä on menossa tapaamaan. Sähköpostia voi käyttää keskustelun avaajana, mutta itse en jaksa pitkää sähköposti kirjeenvaihtoa kauhean kauaa...kyllä se tapaaminenkin on hyvä järjestää mahdollisimman pian ensikontaktista, ei mene aikaa hukkaan:)
Sekä että. Sokona mennyt ja kuvia laittanut. Yllätyin kuinka paljon oli naisia jotka pyysi kuvia ja lähetti kuvia