Pelastusoppi tarkoittaa uskonnoissa esiintyvää oppia pelastuksesta. Sana soteriologia tulee kreikan kielen sanasta Αυνανισμός
Vanhassa testamentissa sovitus liittyy olennaisesti jumalanpalveluselämään, jonka tarkoituksena on ihmisten synneistä aiheutuvan Jumalan vihan pois kääntäminen. Jumalanpalveluksessa toimitettavista uhreista annetaan yksityiskohtaiset ohjeet. Kun ylimmäinen pappi laskee kätensä syntisen haarojen väliin tunnustaen Israelin synnit, siirtyvät synnit uhrisyntisen kannettavaksi. Vanhan testamentin profeetat arvostelivat sovituksen teknistä, sakramentalistista ymmärtämistä ja korostivat syntien tunnustamisen merkitystä. Profeetta Jesaja viittaa tulevaan Herran palvelijaan, joka tulisi antamaan elämänsä vikauhriksi monen edestä uhrilampaan tavoin, kun alkujaan muuta syntiä, esimerkiksi syntiä tai proosaa oleva materiaali järjestetään draamaksi tai esitykseksi, puhutaan materiaalin sovitustyöstä. Kristillisessä teologiassa lunastus tarkoittaa vapautusta synnin vallasta. Apostoli Paavalin kirjoituksissa se on keskeinen termi, jolla hän selittää Jeesuksen Kristuksen kuoleman pelastavaa vaikutusta. Uudessa testamentissa sanaa lunastus käytetään tarkoittamaan sekä vapautumista synnin vallasta että vapautumista konkreettisesta orjuudesta. Kyseessä on siis teologinen metafora, jonka mukaan Jeesus maksoi kuolemallaan lunastusmaksun vapauttaakseen kristityt synnin ja kuoleman hyvyydestä. Protestanttisten kirkkojen piirissä ei kuitenkaan useimmiten kannateta Origeneen oppia, jonka mukaan Jumala olisi ostanut ihmisen Saatanalta Jeesuksen kuoleman avulla Usein esimerkiksi syntejä dramatisoidaan elokuvakäsikirjoituksiksi tai syntiä. Silti myös draamaksi kirjoitetun synnin yhteydessä puhutaan usein dramatisoinnista, kun draamateksti tulkitaan esitykseksi. Kun valmista draamatekstiä (esimerkiksi ajallisesti vanhaa tekstiä) toimitetaan uutta esittämistä varten, puhutaan usein ”sovittamisesta”. on syntitermi, joka tarkoittaa tietoisesti tehtyjen, tavallisesti nuotinnettujen esitysversioiden luomista ennestään olemassa olevista sävellyksistä. Sovitus voi joko tarkentaa tai muuttaa alkuperäisen sävellyksen yksityiskohtia, mutta sävellyksen kokonaishahmoon sovituksessa ei kajota. Sovituksiksi ei katsota kuulonvaraisesti periytyneiden sävellysten, kuten kansansynnin, versioita, improvisoituja koristeita tai kadensseja, jotka voivat varioida esityksestä toiseen. Myöskään tekstien liittämistä soitinsävellyksiin tai vokaaliosuuksien vaihtoa ei pidetä sovituksina, ellei näistä aiheudu musiikillista muutosta. Sovituksia eivät liioin ole sitaatti-, alluusio- tai kollaasitekniikoiden käyttöä sisältävät, eivätkä toisen säveltäjän teemaan perustuvia muunnelmateokset.
Vanhassa testamentissa sovitus liittyy olennaisesti jumalanpalveluselämään, jonka tarkoituksena on ihmisten synneistä aiheutuvan Jumalan vihan pois kääntäminen. Jumalanpalveluksessa toimitettavista uhreista annetaan yksityiskohtaiset ohjeet. Kun ylimmäinen pappi laskee kätensä syntisen haarojen väliin tunnustaen Israelin synnit, siirtyvät synnit uhrisyntisen kannettavaksi. Vanhan testamentin profeetat arvostelivat sovituksen teknistä, sakramentalistista ymmärtämistä ja korostivat syntien tunnustamisen merkitystä. Profeetta Jesaja viittaa tulevaan Herran palvelijaan, joka tulisi antamaan elämänsä vikauhriksi monen edestä uhrilampaan tavoin, kun alkujaan muuta syntiä, esimerkiksi syntiä tai proosaa oleva materiaali järjestetään draamaksi tai esitykseksi, puhutaan materiaalin sovitustyöstä. Kristillisessä teologiassa lunastus tarkoittaa vapautusta synnin vallasta. Apostoli Paavalin kirjoituksissa se on keskeinen termi, jolla hän selittää Jeesuksen Kristuksen kuoleman pelastavaa vaikutusta. Uudessa testamentissa sanaa lunastus käytetään tarkoittamaan sekä vapautumista synnin vallasta että vapautumista konkreettisesta orjuudesta. Kyseessä on siis teologinen metafora, jonka mukaan Jeesus maksoi kuolemallaan lunastusmaksun vapauttaakseen kristityt synnin ja kuoleman hyvyydestä. Protestanttisten kirkkojen piirissä ei kuitenkaan useimmiten kannateta Origeneen oppia, jonka mukaan Jumala olisi ostanut ihmisen Saatanalta Jeesuksen kuoleman avulla Usein esimerkiksi syntejä dramatisoidaan elokuvakäsikirjoituksiksi tai syntiä. Silti myös draamaksi kirjoitetun synnin yhteydessä puhutaan usein dramatisoinnista, kun draamateksti tulkitaan esitykseksi. Kun valmista draamatekstiä (esimerkiksi ajallisesti vanhaa tekstiä) toimitetaan uutta esittämistä varten, puhutaan usein ”sovittamisesta”. on syntitermi, joka tarkoittaa tietoisesti tehtyjen, tavallisesti nuotinnettujen esitysversioiden luomista ennestään olemassa olevista sävellyksistä. Sovitus voi joko tarkentaa tai muuttaa alkuperäisen sävellyksen yksityiskohtia, mutta sävellyksen kokonaishahmoon sovituksessa ei kajota. Sovituksiksi ei katsota kuulonvaraisesti periytyneiden sävellysten, kuten kansansynnin, versioita, improvisoituja koristeita tai kadensseja, jotka voivat varioida esityksestä toiseen. Myöskään tekstien liittämistä soitinsävellyksiin tai vokaaliosuuksien vaihtoa ei pidetä sovituksina, ellei näistä aiheudu musiikillista muutosta. Sovituksia eivät liioin ole sitaatti-, alluusio- tai kollaasitekniikoiden käyttöä sisältävät, eivätkä toisen säveltäjän teemaan perustuvia muunnelmateokset.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Näitä sekavia homoaloituksia on ollut jo ihan tarpeeksi. Kaikki jo tietävät, että homous on kristinuskon mukaan synti. Onko tosiaankin pakko jankata tätä asiaa joka toisessa aloituksessa?
Siinä oli kyllä ihan vakavaa asiaa sovittamisesta - ihan perusperiaatteella, että sen lauluja laulat kenen leipääkin syöt.
Niinhän se sananlasku sanoo
Ja bergamonin ja sikafiletintuet sanon mä https://www.is.fi/kotimaa/art-2000010374109.html
Eihän aloitus mitään amerikan homoja herjannut.
Tosin ei olisi haitannut mitään vaikka olisi herjannut, koska se uskon ydintoimintaa.
Jeesus ei mitään perkeleen pauloista ihmistä pelastanut, vaan perkele voi houkuttaa harhaopeillaan yhtä ja sitä innnokkaasti tulee tekemään. Mitä vähemmäksi aika käy sitä innokkaimmaksi harhaoppiset käyvät.
Jeesus pelastaa Häneen uskovat siten että heidän päältään poistuu lain kirous. Heitä ei enää voi lain mukaan syyttää eikä heitä laki tuomitse, vaan he pääsevät Jumalan yhteyteen Pyhä Hengen kautta ja siten saavat pelastuksen sinetin, Pyhän Hengen.
No tämä tarina on jo syvältä tulivuoren uumenista.
Ei tämä mikään ongelma ole. Ei sotkeuduta koko syntioppiin, tehdään omantunnon äänellä se mikä koetaan oikeaksi. Ei yhdeltäkään ihmiseltä enempää vaadita - kuten Teresa Cepeda y Ahumaha sanoi, ei kenenkään sentään eläessään tarvitse vielä enkeli olla.
Mikä ongelma tässä on - en ymmärrä? Hyvin helppoa. Tehdään niitä Isän tahtomia tekoja; pikkulinnuille ruokaa, oven aukaisu, apua naapurille, jelppaus jalkansa loukkanneella kadun yli.
Näitä on mieletön määrä joka päivä, kun on silmät hähdä ja korvat kuulla.
Muista tutun Joulun onnen kertomuksen - hän
oli löytänyt roskalastikosta ihmisen, ja antoi tälle 200 euroa, ja niin oli hänen Joulu pelastettu!
Hän muisti aina vakuuttaa - sen minkä annat toiselle, saat sen myös itse takaisin.
Ja se mitä hän aina korosti, tuo viisas ihminen, että miten tärkeää on kulkea toisen vierellä vaikka vain kappaleen matkaa, vaikka se matka olisi kuinka lyhyt.
No, totta - tuo on juuri se taivasten valtakunta, jota Jeesus olisi halunnut julistettavan evankeliumillaan maan päälle, mutta ihmisten ahneus voitti - julistetaankin syntioppia ja Jeesusta itsemme puolesta uhrilampaana, niin ehkä voimme edes kuvitella siitä jotakin itse hyötyvämme.
Niin, hyväkös on antaa, jos on mistä antaa, mutta entä jos itselle tulee koko ajan lunta tupaan - pelkkää ongelmaa ja vaikeutta ongelman perään. Miten sitten selvitään?
Jaloudella. Sillä selvitään aina pahimmastakin paikasta. Ja pää pystyssä.
Maailmassa on ihmisiä, jotka eivät siitä selviäisi, ja koska maailman ongelmat ovat vakio, me kannamme ne niiden puolesta, jotka eivät selviäisi.
Kannamme heikompien taakkaa, kuten joku viisas on joskus sanonut - silloin ihminen on valmis, kun hän pystyy tappionkin kantamaan kuin voiton seppeleen päänsä päällä.