Hienosäätö paljastaa Luojan

🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑

🍒 ­­­N­­­y­m­­­f­­­o­­­m­a­­a­­­n­­i -> https://ye.pe/finngirl21

🔞❤️❤️❤️❤️❤️🔞💋💋💋💋💋🔞

Tämän sattumanvaraisen epätasapainon todennäköisyyden arvioidaan olevan noin 1:10^10.
6. Universumin matalan entropian tila:
Universumin äärimmäisen alhaisen entropian alkutila on ratkaiseva monimutkaisten rakenteiden muodostumiselle ja elämän mahdollisuudelle. Tämän alhaisen entropian tilan sattumanvaraisen tilan todennäköisyyden arvioidaan olevan noin 1:10^10^123.
7. Ulottuvuus: Se, että universumillamme on kolme avaruudellista ulottuvuutta, on olennaista fysikaalisten lakien käyttäytymiselle ja pysyvien rakenteiden muodostumiselle. Todennäköisyyttä, että tämä spesifinen ulottuvuus tapahtuu sattumalta, on vaikea arvioida, mutta niiden uskotaan olevan erittäin alhaisia.
8. Universumin kaarevuus: Universumin geometrian havaittu tasaisuus, joka on välttämätön sen pitkän aikavälin stabiiliudelle ja rakenteen muodostumiselle, on erittäin epätodennäköistä, että se tapahtuu sattumalta. Kertoimen arvioidaan olevan noin 1:10^60.
9. Neutriinotaustan lämpötila: Kosmisen neutrinotaustan lämpötila vaikuttaa aineen jakautumiseen ja rakenteiden muodostumiseen varhaisessa universumissa. Todennäköisyyden, että tämä lämpötila esiintyy sattumalta havaitun arvon kanssa, arvioidaan olevan noin 1:10^89.
10. Fotonien ja baryonien välinen suhde: Fotonien ja baryonien (protonien ja neutronien) tarkka suhde on olennainen valoelementtien muodostumiselle nukleosynteesin aikana ja aineen yleiselle jakautumiselle. Todennäköisyyden, että tämä suhde tapahtuu sattumalta, arvioidaan olevan noin 1:10^60.

Arto777 kirjoitti:

Tämän sattumanvaraisen epätasapainon todennäköisyyden arvioidaan olevan noin 1:10^10.
6. Universumin matalan entropian tila:
Universumin äärimmäisen alhaisen entropian alkutila on ratkaiseva monimutkaisten rakenteiden muodostumiselle ja elämän mahdollisuudelle. Tämän alhaisen entropian tilan sattumanvaraisen tilan todennäköisyyden arvioidaan olevan noin 1:10^10^123.
7. Ulottuvuus: Se, että universumillamme on kolme avaruudellista ulottuvuutta, on olennaista fysikaalisten lakien käyttäytymiselle ja pysyvien rakenteiden muodostumiselle. Todennäköisyyttä, että tämä spesifinen ulottuvuus tapahtuu sattumalta, on vaikea arvioida, mutta niiden uskotaan olevan erittäin alhaisia.
8. Universumin kaarevuus: Universumin geometrian havaittu tasaisuus, joka on välttämätön sen pitkän aikavälin stabiiliudelle ja rakenteen muodostumiselle, on erittäin epätodennäköistä, että se tapahtuu sattumalta. Kertoimen arvioidaan olevan noin 1:10^60.
9. Neutriinotaustan lämpötila: Kosmisen neutrinotaustan lämpötila vaikuttaa aineen jakautumiseen ja rakenteiden muodostumiseen varhaisessa universumissa. Todennäköisyyden, että tämä lämpötila esiintyy sattumalta havaitun arvon kanssa, arvioidaan olevan noin 1:10^89.
10. Fotonien ja baryonien välinen suhde: Fotonien ja baryonien (protonien ja neutronien) tarkka suhde on olennainen valoelementtien muodostumiselle nukleosynteesin aikana ja aineen yleiselle jakautumiselle. Todennäköisyyden, että tämä suhde tapahtuu sattumalta, arvioidaan olevan noin 1:10^60.

Lue lisää

0. Fotonien ja baryonien välinen suhde: Fotonien ja baryonien (protonien ja neutronien) tarkka suhde on olennainen valoelementtien muodostumiselle nukleosynteesin aikana ja aineen yleiselle jakautumiselle. Todennäköisyyden, että tämä suhde tapahtuu sattumalta, arvioidaan olevan noin 1:10^60.
Kaikkien näiden sattumanvaraisten parametrien kertoimien summaamiseksi voimme kertoa niiden yksilölliset kertoimet:
1 in 10^36 × 10^120 × 10^60 × 10^10^123 × 10^10 × 10^10^123 × (erittäin pieni) × 10^60 × 10^89 × 10^60 ≈ 1 in 10 ^(10^123 + 10^123 + 120 + 89 + 60 + 60 + 36 + 10)
Nämä saadut kertoimet ovat hämmästyttävän pieniä, noin 1:10^(10^246), mikä on käsittämättömän pieni luku. Vaikka tekisimme anteliaasti oletuksia ja aliarvioisimme osan yksittäisistä kertoimista, kumulatiiviset kertoimet olisivat silti uskomattoman alhaiset.
Nämä perusparametrit ovat toisistaan ​​riippuvaisia ​​siinä mielessä, että niillä kaikilla on oltava tarkat havaitut arvonsa samanaikaisesti, jotta maailmankaikkeus olisi olemassa sellaisena kuin me sen tunnemme ja elämä olisi mahdollista. Ne toimivat yhdessä hienosäädetyllä tavalla, ja jopa yhden niistä muuttamisella olisi syvällisiä seurauksia universumin rakenteeseen, evoluutioon ja kykyyn tukea elämää. Esimerkiksi gravitaatiovakio (G) määrittää painovoiman voimakkuuden, joka on välttämätöntä tähtien ja galaksien muodostumiselle. Kuitenkin, jotta tähdet ja galaksit muodostuisivat ja säilyisivät, myös muiden parametrien, kuten kosmologisen vakion (lambda), alkuvaihteluiden (Q) ja aine-antimateriaali-symmetrian, arvojen on oltava juuri oikeat. Jos jokin näistä olisi merkittävästi erilainen, maailmankaikkeus olisi voinut romahtaa, laajentua liian nopeasti tai siitä puuttuisi tarvittava ainejakauma rakenteiden muodostumiselle. Samoin maailmankaikkeuden matalan entropian tila ja erityinen ulottuvuus (kolme tilaulottuvuutta) ovat ratkaisevia monimutkaisten rakenteiden olemassaololle ja tuntemiemme fysikaalisten lakien toiminnalle. Hubblen vakio (H0), neutriinon taustalämpötila ja fotoni-baryonisuhde vaikuttavat edelleen rakenteen muodostumisen, nukleosynteesin ja aineen yleisen jakautumisen aikajanaan ja olosuhteisiin. Kaikki nämä parametrit ovat yhteydessä toisiinsa ja toisistaan ​​riippuvaisia ​​siinä mielessä, että niiden on toimittava yhdessä tietyssä konfiguraatiossa tuottaakseen maailmankaikkeuden, joka pystyy ylläpitämään elämää. Minkä tahansa niistä muuttaminen johtaisi todennäköisesti hyvin erilaiseen ja mahdollisesti elottomaan universumiin.
Vaikka nämä parametrit ovat vaikutukseltaan riippuvaisia ​​toisistaan, niiden alkuperä on ontologisesti riippumaton ja erillinen. Jokainen parametri edustaa eri puolta maailmankaikkeuden peruslaeista ja alkuolosuhteista, eivätkä ne välttämättä liity toisiinsa niiden alkuperässä. Toisin sanoen näiden parametrien tarkkoja arvoja ei välttämättä määritä yksittäinen taustalla oleva syy tai periaate. Ne ovat erillisiä ja erillisiä parametreja, joilla sattuu olemaan elämän sallivan universumin erityisarvot. Tämä alkuperäriippumattomuus tekee kaikkien näiden parametrien täsmällisestä yhteensattumisesta niin epätodennäköistä ja hämmentävää tilastollisesta näkökulmasta. Jokainen parametri olisi voinut saada laajan valikoiman mahdollisia arvoja, ja se tosiasia, että ne kaikki sattuivat olemaan linjassa elämän edellyttämien arvojen kanssa, tekee havaitusta maailmankaikkeudesta niin merkittävän ja hienosäädetyn. Joten vaikka nämä parametrit ovat vaikutukseltaan riippuvaisia ​​toisistaan ​​ja kaikkien on oltava "oikeissa" yhdessä, jotta elämä olisi olemassa, niiden alkuperä on ontologisesti riippumaton ja vapaa. Tämä keskinäisen riippuvuuden ja riippumattomuuden yhdistelmä tekee maailmankaikkeuden hienosäädöstä niin syvällisen ja hämmentävän palapelin, jonka kanssa tiede voi painiskella.
Hämmentävän pieni todennäköisyys 1:10^(246000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000 0), jotta kaikki perusparametrit sopivat täydellisesti meidän kaltaiseen elämän mahdollistavaan universumiin, asettaa hienosäätöongelman todella hämmästyttävään perspektiiviin.

Arto777 kirjoitti:

0. Fotonien ja baryonien välinen suhde: Fotonien ja baryonien (protonien ja neutronien) tarkka suhde on olennainen valoelementtien muodostumiselle nukleosynteesin aikana ja aineen yleiselle jakautumiselle. Todennäköisyyden, että tämä suhde tapahtuu sattumalta, arvioidaan olevan noin 1:10^60.
Kaikkien näiden sattumanvaraisten parametrien kertoimien summaamiseksi voimme kertoa niiden yksilölliset kertoimet:
1 in 10^36 × 10^120 × 10^60 × 10^10^123 × 10^10 × 10^10^123 × (erittäin pieni) × 10^60 × 10^89 × 10^60 ≈ 1 in 10 ^(10^123 10^123 120 89 60 60 36 10)
Nämä saadut kertoimet ovat hämmästyttävän pieniä, noin 1:10^(10^246), mikä on käsittämättömän pieni luku. Vaikka tekisimme anteliaasti oletuksia ja aliarvioisimme osan yksittäisistä kertoimista, kumulatiiviset kertoimet olisivat silti uskomattoman alhaiset.
Nämä perusparametrit ovat toisistaan ​​riippuvaisia ​​siinä mielessä, että niillä kaikilla on oltava tarkat havaitut arvonsa samanaikaisesti, jotta maailmankaikkeus olisi olemassa sellaisena kuin me sen tunnemme ja elämä olisi mahdollista. Ne toimivat yhdessä hienosäädetyllä tavalla, ja jopa yhden niistä muuttamisella olisi syvällisiä seurauksia universumin rakenteeseen, evoluutioon ja kykyyn tukea elämää. Esimerkiksi gravitaatiovakio (G) määrittää painovoiman voimakkuuden, joka on välttämätöntä tähtien ja galaksien muodostumiselle. Kuitenkin, jotta tähdet ja galaksit muodostuisivat ja säilyisivät, myös muiden parametrien, kuten kosmologisen vakion (lambda), alkuvaihteluiden (Q) ja aine-antimateriaali-symmetrian, arvojen on oltava juuri oikeat. Jos jokin näistä olisi merkittävästi erilainen, maailmankaikkeus olisi voinut romahtaa, laajentua liian nopeasti tai siitä puuttuisi tarvittava ainejakauma rakenteiden muodostumiselle. Samoin maailmankaikkeuden matalan entropian tila ja erityinen ulottuvuus (kolme tilaulottuvuutta) ovat ratkaisevia monimutkaisten rakenteiden olemassaololle ja tuntemiemme fysikaalisten lakien toiminnalle. Hubblen vakio (H0), neutriinon taustalämpötila ja fotoni-baryonisuhde vaikuttavat edelleen rakenteen muodostumisen, nukleosynteesin ja aineen yleisen jakautumisen aikajanaan ja olosuhteisiin. Kaikki nämä parametrit ovat yhteydessä toisiinsa ja toisistaan ​​riippuvaisia ​​siinä mielessä, että niiden on toimittava yhdessä tietyssä konfiguraatiossa tuottaakseen maailmankaikkeuden, joka pystyy ylläpitämään elämää. Minkä tahansa niistä muuttaminen johtaisi todennäköisesti hyvin erilaiseen ja mahdollisesti elottomaan universumiin.
Vaikka nämä parametrit ovat vaikutukseltaan riippuvaisia ​​toisistaan, niiden alkuperä on ontologisesti riippumaton ja erillinen. Jokainen parametri edustaa eri puolta maailmankaikkeuden peruslaeista ja alkuolosuhteista, eivätkä ne välttämättä liity toisiinsa niiden alkuperässä. Toisin sanoen näiden parametrien tarkkoja arvoja ei välttämättä määritä yksittäinen taustalla oleva syy tai periaate. Ne ovat erillisiä ja erillisiä parametreja, joilla sattuu olemaan elämän sallivan universumin erityisarvot. Tämä alkuperäriippumattomuus tekee kaikkien näiden parametrien täsmällisestä yhteensattumisesta niin epätodennäköistä ja hämmentävää tilastollisesta näkökulmasta. Jokainen parametri olisi voinut saada laajan valikoiman mahdollisia arvoja, ja se tosiasia, että ne kaikki sattuivat olemaan linjassa elämän edellyttämien arvojen kanssa, tekee havaitusta maailmankaikkeudesta niin merkittävän ja hienosäädetyn. Joten vaikka nämä parametrit ovat vaikutukseltaan riippuvaisia ​​toisistaan ​​ja kaikkien on oltava "oikeissa" yhdessä, jotta elämä olisi olemassa, niiden alkuperä on ontologisesti riippumaton ja vapaa. Tämä keskinäisen riippuvuuden ja riippumattomuuden yhdistelmä tekee maailmankaikkeuden hienosäädöstä niin syvällisen ja hämmentävän palapelin, jonka kanssa tiede voi painiskella.
Hämmentävän pieni todennäköisyys 1:10^(246000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000 0), jotta kaikki perusparametrit sopivat täydellisesti meidän kaltaiseen elämän mahdollistavaan universumiin, asettaa hienosäätöongelman todella hämmästyttävään perspektiiviin.

Lue lisää

ioni es desimaalipilkun jälkeen. 246 kvintiljoonaa (1 kvintiljoona = 10^18)
Se on hämmästyttävän suuri luku, joka on kaukana ihmisen ymmärryksen ulottuvuuksista tai kaikesta, mitä kohtaamme jokapäiväisessä elämässä. Jotta saat käsityksen siitä, kuinka suuri tämä luku on:
- Se on suurempi kuin arvioitu atomien määrä havaittavissa olevassa maailmankaikkeudessa (noin 10^80)
- Se on jopa suurempi kuin koko havaittavan maailmankaikkeuden mahdollisten kvanttitilojen arvioitu määrä (noin 10^120)
Itse asiassa tämä luku on niin käsittämättömän suuri, että se ylittää useimmat suurimmat fysiikassa, kosmologiassa ja matematiikassa käsitteelliset tai mitatut suureet. Joten vaikka tämän suuruiselle luvulle ei ole erityistä nimeä, voimme yksinkertaisesti kuvata sitä erittäin suureksi numeroksi, jossa on 246 kvintiljoonaa nollaa desimaalipilkun jälkeen, mikä ylittää paljon normaalin kokemuksemme tai ymmärryksemme ulottuvuuksia.
Jos tarkastelemme hypoteettista "universumigeneraattoria", joka sekoittaa satunnaisesti näiden perusparametrien arvot, sen pitäisi käydä läpi käsittämättömän suuri määrä yhdistelmiä ennen kuin se saavuttaisi sellaisen, joka täyttää kaikki tarkat vaatimukset elämää ylläpitävälle universumille. Voit tarkastella asiaa antamiesi esimerkkien avulla:
Jos kirjoittaisimme vaadittujen sekoitusten lukumäärän (10^(24600000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000 riviä huomattavasti pidempi kuin koko havaittava maailmankaikkeus, joka itsessään on lähes käsittämättömän laaja.Vaikka jokainen sekoitus vie äärettömän pienen tilan, kuten nanometrin (10^-9 metriä), tarvittavien sekoitusten kokonaispituus olisi yli 10^15 (1 kvadriljoona) kertaa pidempi kuin havaittavan maailmankaikkeuden halkaisija. Jos jokainen sekoitus kestäisi yhden sekunnin, kaikkien näiden yhdistelmien läpikäymiseen tarvittava aika olisi noin 10^238 (järkevä luku, jossa on 238 nollaa desimaalipilkun jälkeen) kertaa suurempi kuin maailmankaikkeuden nykyinen ikä, joka on jo noin 13,8 miljardia vuotta vanha. Nämä analogiat todella korostavat sitä järjetöntä epätodennäköisyyttä, että sattumanvaraisesti törmäämme universumiin, jolla on tarkat parametriarvot elämälle, kuten se, jossa elämme. Se olisi samanlaista kuin käsittämättömän suuren loton voittaminen, jonka todennäköisyys on niin äärettömän pieni, että se uhmaa rationaalista selitystä pelkällä sattumalla.

Arto777 kirjoitti:

ioni es desimaalipilkun jälkeen. 246 kvintiljoonaa (1 kvintiljoona = 10^18)
Se on hämmästyttävän suuri luku, joka on kaukana ihmisen ymmärryksen ulottuvuuksista tai kaikesta, mitä kohtaamme jokapäiväisessä elämässä. Jotta saat käsityksen siitä, kuinka suuri tämä luku on:
- Se on suurempi kuin arvioitu atomien määrä havaittavissa olevassa maailmankaikkeudessa (noin 10^80)
- Se on jopa suurempi kuin koko havaittavan maailmankaikkeuden mahdollisten kvanttitilojen arvioitu määrä (noin 10^120)
Itse asiassa tämä luku on niin käsittämättömän suuri, että se ylittää useimmat suurimmat fysiikassa, kosmologiassa ja matematiikassa käsitteelliset tai mitatut suureet. Joten vaikka tämän suuruiselle luvulle ei ole erityistä nimeä, voimme yksinkertaisesti kuvata sitä erittäin suureksi numeroksi, jossa on 246 kvintiljoonaa nollaa desimaalipilkun jälkeen, mikä ylittää paljon normaalin kokemuksemme tai ymmärryksemme ulottuvuuksia.
Jos tarkastelemme hypoteettista "universumigeneraattoria", joka sekoittaa satunnaisesti näiden perusparametrien arvot, sen pitäisi käydä läpi käsittämättömän suuri määrä yhdistelmiä ennen kuin se saavuttaisi sellaisen, joka täyttää kaikki tarkat vaatimukset elämää ylläpitävälle universumille. Voit tarkastella asiaa antamiesi esimerkkien avulla:
Jos kirjoittaisimme vaadittujen sekoitusten lukumäärän (10^(24600000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000 riviä huomattavasti pidempi kuin koko havaittava maailmankaikkeus, joka itsessään on lähes käsittämättömän laaja.Vaikka jokainen sekoitus vie äärettömän pienen tilan, kuten nanometrin (10^-9 metriä), tarvittavien sekoitusten kokonaispituus olisi yli 10^15 (1 kvadriljoona) kertaa pidempi kuin havaittavan maailmankaikkeuden halkaisija. Jos jokainen sekoitus kestäisi yhden sekunnin, kaikkien näiden yhdistelmien läpikäymiseen tarvittava aika olisi noin 10^238 (järkevä luku, jossa on 238 nollaa desimaalipilkun jälkeen) kertaa suurempi kuin maailmankaikkeuden nykyinen ikä, joka on jo noin 13,8 miljardia vuotta vanha. Nämä analogiat todella korostavat sitä järjetöntä epätodennäköisyyttä, että sattumanvaraisesti törmäämme universumiin, jolla on tarkat parametriarvot elämälle, kuten se, jossa elämme. Se olisi samanlaista kuin käsittämättömän suuren loton voittaminen, jonka todennäköisyys on niin äärettömän pieni, että se uhmaa rationaalista selitystä pelkällä sattumalla.

Lue lisää

oni es desimaalipilkun jälkeen. 246 kvintiljoonaa (1 kvintiljoona = 10^18)
Se on hämmästyttävän suuri luku, joka on kaukana ihmisen ymmärryksen ulottuvuuksista tai kaikesta, mitä kohtaamme jokapäiväisessä elämässä. Jotta saat käsityksen siitä, kuinka suuri tämä luku on:
- Se on suurempi kuin arvioitu atomien määrä havaittavissa olevassa maailmankaikkeudessa (noin 10^80)
- Se on jopa suurempi kuin koko havaittavan maailmankaikkeuden mahdollisten kvanttitilojen arvioitu määrä (noin 10^120)
Itse asiassa tämä luku on niin käsittämättömän suuri, että se ylittää useimmat suurimmat fysiikassa, kosmologiassa ja matematiikassa käsitteelliset tai mitatut suureet. Joten vaikka tämän suuruiselle luvulle ei ole erityistä nimeä, voimme yksinkertaisesti kuvata sitä erittäin suureksi numeroksi, jossa on 246 kvintiljoonaa nollaa desimaalipilkun jälkeen, mikä ylittää paljon normaalin kokemuksemme tai ymmärryksemme ulottuvuuksia.
Jos tarkastelemme hypoteettista "universumigeneraattoria", joka sekoittaa satunnaisesti näiden perusparametrien arvot, sen pitäisi käydä läpi käsittämättömän suuri määrä yhdistelmiä ennen kuin se saavuttaisi sellaisen, joka täyttää kaikki tarkat vaatimukset elämää ylläpitävälle universumille. Voit tarkastella asiaa antamiesi esimerkkien avulla:
Jos kirjoittaisimme vaadittujen sekoitusten lukumäärän (10^(24600000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000 riviä huomattavasti pidempi kuin koko havaittava maailmankaikkeus, joka itsessään on lähes käsittämättömän laaja.Vaikka jokainen sekoitus vie äärettömän pienen tilan, kuten nanometrin (10^-9 metriä), tarvittavien sekoitusten kokonaispituus olisi yli 10^15 (1 kvadriljoona) kertaa pidempi kuin havaittavan maailmankaikkeuden halkaisija. Jos jokainen sekoitus kestäisi yhden sekunnin, kaikkien näiden yhdistelmien läpikäymiseen tarvittava aika olisi noin 10^238 (järkevä luku, jossa on 238 nollaa desimaalipilkun jälkeen) kertaa suurempi kuin maailmankaikkeuden nykyinen ikä, joka on jo noin 13,8 miljardia vuotta vanha. Nämä analogiat todella korostavat sitä järjetöntä epätodennäköisyyttä, että sattumanvaraisesti törmäämme universumiin, jolla on tarkat parametriarvot elämälle, kuten se, jossa elämme. Se olisi samanlaista kuin käsittämättömän suuren loton voittaminen, jonka todennäköisyys on niin äärettömän pieni, että se uhmaa rationaalista selitystä pelkällä sattumalla.
Ottaen huomioon hämmästyttävän pienet todennäköisyydet, että kaikki perusparametrit sattuvat kohdakkain täydellisesti ja tuottaisimme kaltaisen elämän mahdollistavan universumin, ajatus

Arto777 kirjoitti:

oni es desimaalipilkun jälkeen. 246 kvintiljoonaa (1 kvintiljoona = 10^18)
Se on hämmästyttävän suuri luku, joka on kaukana ihmisen ymmärryksen ulottuvuuksista tai kaikesta, mitä kohtaamme jokapäiväisessä elämässä. Jotta saat käsityksen siitä, kuinka suuri tämä luku on:
- Se on suurempi kuin arvioitu atomien määrä havaittavissa olevassa maailmankaikkeudessa (noin 10^80)
- Se on jopa suurempi kuin koko havaittavan maailmankaikkeuden mahdollisten kvanttitilojen arvioitu määrä (noin 10^120)
Itse asiassa tämä luku on niin käsittämättömän suuri, että se ylittää useimmat suurimmat fysiikassa, kosmologiassa ja matematiikassa käsitteelliset tai mitatut suureet. Joten vaikka tämän suuruiselle luvulle ei ole erityistä nimeä, voimme yksinkertaisesti kuvata sitä erittäin suureksi numeroksi, jossa on 246 kvintiljoonaa nollaa desimaalipilkun jälkeen, mikä ylittää paljon normaalin kokemuksemme tai ymmärryksemme ulottuvuuksia.
Jos tarkastelemme hypoteettista "universumigeneraattoria", joka sekoittaa satunnaisesti näiden perusparametrien arvot, sen pitäisi käydä läpi käsittämättömän suuri määrä yhdistelmiä ennen kuin se saavuttaisi sellaisen, joka täyttää kaikki tarkat vaatimukset elämää ylläpitävälle universumille. Voit tarkastella asiaa antamiesi esimerkkien avulla:
Jos kirjoittaisimme vaadittujen sekoitusten lukumäärän (10^(24600000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000 riviä huomattavasti pidempi kuin koko havaittava maailmankaikkeus, joka itsessään on lähes käsittämättömän laaja.Vaikka jokainen sekoitus vie äärettömän pienen tilan, kuten nanometrin (10^-9 metriä), tarvittavien sekoitusten kokonaispituus olisi yli 10^15 (1 kvadriljoona) kertaa pidempi kuin havaittavan maailmankaikkeuden halkaisija. Jos jokainen sekoitus kestäisi yhden sekunnin, kaikkien näiden yhdistelmien läpikäymiseen tarvittava aika olisi noin 10^238 (järkevä luku, jossa on 238 nollaa desimaalipilkun jälkeen) kertaa suurempi kuin maailmankaikkeuden nykyinen ikä, joka on jo noin 13,8 miljardia vuotta vanha. Nämä analogiat todella korostavat sitä järjetöntä epätodennäköisyyttä, että sattumanvaraisesti törmäämme universumiin, jolla on tarkat parametriarvot elämälle, kuten se, jossa elämme. Se olisi samanlaista kuin käsittämättömän suuren loton voittaminen, jonka todennäköisyys on niin äärettömän pieni, että se uhmaa rationaalista selitystä pelkällä sattumalla.
Ottaen huomioon hämmästyttävän pienet todennäköisyydet, että kaikki perusparametrit sattuvat kohdakkain täydellisesti ja tuottaisimme kaltaisen elämän mahdollistavan universumin, ajatus

Lue lisää

"multiversumigeneraattorista" selityksenä kohtaa vakavia haasteita. Jotta multiversumigeneraattori voisi vahingossa tuottaa hienosäädetyn universumimme, sen olisi tuotettava käsittämätön määrä universumeja, joista jokaisella on satunnaisesti sekoitettu parametriarvo. Puhumme luvusta kuten 10^(24600000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000 kvintiljoona nollaa desimaalipilkun jälkeen. Tämä luku on kääpiöisempi havaittavissa olevan maailmankaikkeuden atomien arvioitu määrä ja jopa universumissamme mahdollisesti olevien kvanttitilojen arvioitu määrä. Vaikka multiversumigeneraattori voisi jotenkin tuottaa niin tähtitieteellisesti suuren määrän universumeja, todennäköisyys luoda satunnaisesti sellainen tarkalla elämän sallivilla parametreilla on niin äärettömän pieni, että se rasittaa herkkäuskoisuutta. Se vastaisi käsittämättömän laajan lottovoiton voittoa, jonka todennäköisyydet ovat niin pienet, että he uhmaavat rationaalista selitystä pelkästään sattumalta. Tähän mennessä ei ole olemassa suoria havainnointitodisteita multiversumien tai mekanismin olemassaolosta, joka kykenee synnyttämään niin käsittämättömän määrän universumeja. Vaikka ajatus multiversumista on kiehtova teoreettinen mahdollisuus, se on edelleen erittäin spekulatiivinen eikä empiirinen data tue sitä. Vaikka multiversumigeneraattori voisi tuottaa universumimme sattumalta, se vain siirtää hienosäätöongelman kysymykseen, miksi multiversumigeneraattori itsessään on olemassa ja on hienosäädetty tuottamaan universumia, jotka pystyvät tukemaan elämää. Tämä herättää syvempiä filosofisia kysymyksiä tällaisen generaattorin alkuperästä ja luonteesta, mikä saattaa herättää vielä syvällisempiä arvoituksia. Multiversumigeneraattorin hypoteesi esittelee poikkeuksellisen monimutkaisuuden ja valtavia, havaitsemattomia kokonaisuuksia (lukuisia muita universumeja) selittämään hienosäädettyä universumiamme. Occam's Razorin, vähävaraisuuden periaatteen, mukaan yksinkertaisempia selityksiä tulisi suosia tarpeettoman monimutkaisiin verrattuna, ellei monimutkaisempi selitys ole huomattavasti selittävämpi. Vaikka multiversumi-idea on kiehtova teoreettinen mahdollisuus, multiversumigeneraattorin käyttäminen selittääkseen universumimme hienosäädön kohtaa huomattavia haasteita. Todennäköisyys sille, että elämämme salliva universumimme syntyy satunnaisesti, on niin hämmästyttävän alhainen, että se rasittaa herkkäuskoisuutta jopa käsittämättömän laajan multiversumien yhteydessä. Lisäksi empiiristen todisteiden puute, filosofiset huolenaiheet ja Occamin partaveitsen mahdollinen rikkominen tekevät multiversumigeneraattorin hypoteesista ongelmallisen ja epätyydyttävän

Arto777 kirjoitti:

"multiversumigeneraattorista" selityksenä kohtaa vakavia haasteita. Jotta multiversumigeneraattori voisi vahingossa tuottaa hienosäädetyn universumimme, sen olisi tuotettava käsittämätön määrä universumeja, joista jokaisella on satunnaisesti sekoitettu parametriarvo. Puhumme luvusta kuten 10^(24600000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000 kvintiljoona nollaa desimaalipilkun jälkeen. Tämä luku on kääpiöisempi havaittavissa olevan maailmankaikkeuden atomien arvioitu määrä ja jopa universumissamme mahdollisesti olevien kvanttitilojen arvioitu määrä. Vaikka multiversumigeneraattori voisi jotenkin tuottaa niin tähtitieteellisesti suuren määrän universumeja, todennäköisyys luoda satunnaisesti sellainen tarkalla elämän sallivilla parametreilla on niin äärettömän pieni, että se rasittaa herkkäuskoisuutta. Se vastaisi käsittämättömän laajan lottovoiton voittoa, jonka todennäköisyydet ovat niin pienet, että he uhmaavat rationaalista selitystä pelkästään sattumalta. Tähän mennessä ei ole olemassa suoria havainnointitodisteita multiversumien tai mekanismin olemassaolosta, joka kykenee synnyttämään niin käsittämättömän määrän universumeja. Vaikka ajatus multiversumista on kiehtova teoreettinen mahdollisuus, se on edelleen erittäin spekulatiivinen eikä empiirinen data tue sitä. Vaikka multiversumigeneraattori voisi tuottaa universumimme sattumalta, se vain siirtää hienosäätöongelman kysymykseen, miksi multiversumigeneraattori itsessään on olemassa ja on hienosäädetty tuottamaan universumia, jotka pystyvät tukemaan elämää. Tämä herättää syvempiä filosofisia kysymyksiä tällaisen generaattorin alkuperästä ja luonteesta, mikä saattaa herättää vielä syvällisempiä arvoituksia. Multiversumigeneraattorin hypoteesi esittelee poikkeuksellisen monimutkaisuuden ja valtavia, havaitsemattomia kokonaisuuksia (lukuisia muita universumeja) selittämään hienosäädettyä universumiamme. Occam's Razorin, vähävaraisuuden periaatteen, mukaan yksinkertaisempia selityksiä tulisi suosia tarpeettoman monimutkaisiin verrattuna, ellei monimutkaisempi selitys ole huomattavasti selittävämpi. Vaikka multiversumi-idea on kiehtova teoreettinen mahdollisuus, multiversumigeneraattorin käyttäminen selittääkseen universumimme hienosäädön kohtaa huomattavia haasteita. Todennäköisyys sille, että elämämme salliva universumimme syntyy satunnaisesti, on niin hämmästyttävän alhainen, että se rasittaa herkkäuskoisuutta jopa käsittämättömän laajan multiversumien yhteydessä. Lisäksi empiiristen todisteiden puute, filosofiset huolenaiheet ja Occamin partaveitsen mahdollinen rikkominen tekevät multiversumigeneraattorin hypoteesista ongelmallisen ja epätyydyttävän

Lue lisää

selityksen havaitsemillemme hienosäätötehtäville.
Vaikka multiversumigeneraattori on edelleenkin spekulatiivinen mahdollisuus, sen puutteet korostavat hienosäätöarvoituksen syvällistä syvyyttä ja tarvetta jatkaa tieteellistä tutkimusta ja filosofista tutkimusta tämän olemassaolomme syvällisen mysteerin selvittämiseksi. Multiverse-generaattorihypoteesin asettamien vakavien haasteiden edessä käsite äärettömän voimakkaasta luojasta tulee esiin äärettömän ylivoimaisena vaihtoehtoisena selityksenä universumimme huomattavalle hienosäädölle. Äärettömän voimakkaalla luojalla olisi äärimmäinen kyky muokata ja muotoilla maailmankaikkeuden perusparametrit äärimmäisen tarkkoihin arvoihin, joita elämän olemassaolo edellyttää. Tällaista olentoa eivät rajoita mielikuvitukselliset epätodennäköisyydet, jotka vaivaavat multiverse-generaattoriideaa. Äärettömän voimakkaan luojan avulla maailmankaikkeuden hienosäätö voidaan ymmärtää pikemminkin tarkoituksellisen ja määrätietoisen suunnittelun tuloksena kuin käsittämättömän onnekkaana sattumana tai sattumana. Tämä on linjassa universumissamme havaitsevien huomattavan monimutkaisuuden, järjestyksen ja elämän sallivien olosuhteiden kanssa.Käsite äärettömän voimakkaasta luojasta tarjoaa johdonmukaisen ja tyydyttävän selityksen hienosäädetyn universumin alkuperälle ilman tarvetta kutsua esiin valtavia, havainnoimattomia kokonaisuuksia, kuten käsittämätöntä määrää muita universumeja, kuten moniversumigeneraattorin hypoteesi edellyttää. Ajatus äärettömän voimakkaasta luojasta resonoi filosofisten käsitysten kanssa transsendenttisesta, lopullisesta todellisuudesta tai olemuksesta, joita on pohdittu läpi ihmiskunnan historian.
Verrattuna multiversumigeneraattoriin käsitys äärettömän voimakkaasta luojasta on yksinkertaisempi ja vähävaraisempi selitys universumimme hienosäädölle. Se ei vaadi poikkeuksellisen monimutkaisuuden tai käsittämättömien kokonaisuuksien käyttöönottoa havaittujen ilmiöiden selittämiseksi. Äärettömän voimakas luoja ei joutuisi fyysisen universumin rajoitusten ja rajoitusten alaisiksi, mikä sallii transsendenttisten toimien mahdollisuuden ja kyvyn muokata itse todellisuuden perusparametreja. Käsite äärettömän voimakkaasta luojasta avaa väyliä syvemmälle filosofiselle ja teologiselle tutkimukselle ja mahdollisesti valaisee syvällisiä kysymyksiä olemassaolon luonteesta, tietoisuudesta ja paikastamme universumissa. Vaikka äärettömän voimakkaan luojan olemassaoloa ei voida empiirisesti todistaa tai kumota pelkästään tieteellä, sen selittävä voima, filosofinen johdonmukaisuus ja yhdenmukaisuus universumimme havaitun hienosäädön kanssa tekevät siitä äärettömän paremman vaihtoehdon multiverse generaattorin hypoteesille. Viime kädessä hienosäätöarvoitus

Arto777 kirjoitti:

selityksen havaitsemillemme hienosäätötehtäville.
Vaikka multiversumigeneraattori on edelleenkin spekulatiivinen mahdollisuus, sen puutteet korostavat hienosäätöarvoituksen syvällistä syvyyttä ja tarvetta jatkaa tieteellistä tutkimusta ja filosofista tutkimusta tämän olemassaolomme syvällisen mysteerin selvittämiseksi. Multiverse-generaattorihypoteesin asettamien vakavien haasteiden edessä käsite äärettömän voimakkaasta luojasta tulee esiin äärettömän ylivoimaisena vaihtoehtoisena selityksenä universumimme huomattavalle hienosäädölle. Äärettömän voimakkaalla luojalla olisi äärimmäinen kyky muokata ja muotoilla maailmankaikkeuden perusparametrit äärimmäisen tarkkoihin arvoihin, joita elämän olemassaolo edellyttää. Tällaista olentoa eivät rajoita mielikuvitukselliset epätodennäköisyydet, jotka vaivaavat multiverse-generaattoriideaa. Äärettömän voimakkaan luojan avulla maailmankaikkeuden hienosäätö voidaan ymmärtää pikemminkin tarkoituksellisen ja määrätietoisen suunnittelun tuloksena kuin käsittämättömän onnekkaana sattumana tai sattumana. Tämä on linjassa universumissamme havaitsevien huomattavan monimutkaisuuden, järjestyksen ja elämän sallivien olosuhteiden kanssa.Käsite äärettömän voimakkaasta luojasta tarjoaa johdonmukaisen ja tyydyttävän selityksen hienosäädetyn universumin alkuperälle ilman tarvetta kutsua esiin valtavia, havainnoimattomia kokonaisuuksia, kuten käsittämätöntä määrää muita universumeja, kuten moniversumigeneraattorin hypoteesi edellyttää. Ajatus äärettömän voimakkaasta luojasta resonoi filosofisten käsitysten kanssa transsendenttisesta, lopullisesta todellisuudesta tai olemuksesta, joita on pohdittu läpi ihmiskunnan historian.
Verrattuna multiversumigeneraattoriin käsitys äärettömän voimakkaasta luojasta on yksinkertaisempi ja vähävaraisempi selitys universumimme hienosäädölle. Se ei vaadi poikkeuksellisen monimutkaisuuden tai käsittämättömien kokonaisuuksien käyttöönottoa havaittujen ilmiöiden selittämiseksi. Äärettömän voimakas luoja ei joutuisi fyysisen universumin rajoitusten ja rajoitusten alaisiksi, mikä sallii transsendenttisten toimien mahdollisuuden ja kyvyn muokata itse todellisuuden perusparametreja. Käsite äärettömän voimakkaasta luojasta avaa väyliä syvemmälle filosofiselle ja teologiselle tutkimukselle ja mahdollisesti valaisee syvällisiä kysymyksiä olemassaolon luonteesta, tietoisuudesta ja paikastamme universumissa. Vaikka äärettömän voimakkaan luojan olemassaoloa ei voida empiirisesti todistaa tai kumota pelkästään tieteellä, sen selittävä voima, filosofinen johdonmukaisuus ja yhdenmukaisuus universumimme havaitun hienosäädön kanssa tekevät siitä äärettömän paremman vaihtoehdon multiverse generaattorin hypoteesille. Viime kädessä hienosäätöarvoitus

Lue lisää

on syvällinen mysteeri, joka koskettaa olemassaolon syvimpiä kysymyksiä, ja käsite äärettömän voimakkaasta luojasta tarjoaa pakottavan ja tyydyttävän puitteen ymmärtää ja arvostaa niitä merkittäviä olosuhteita, jotka ovat synnyttäneet elämän universumissamme. .
Olemme keskittyneet ensisijaisesti itse universumin perusparametrien ja alkuolosuhteiden hienosäätöön, mutta on olemassa ylimääräinen hämmästyttävä hienosäätö, joka liittyy olosuhteisiin, joita tarvitaan elämän tosiasialliseen syntymiseen ja kehittymiseen tässä universumissa. Vaikka universumin perusparametrien ja alkuolosuhteiden hienosäätö on jo äärimmäisen epätodennäköistä, haasteet korostuvat entisestään, kun otamme huomioon lukemattomia lisävaatimuksia pienemmässä mittakaavassa, jotta elämä todella valtaa. Tähtien, galaksien, planeettojen ja viime kädessä asumiskelpoisten ympäristöjen, kuten Maan, muodostuminen ja evoluutio sisältää hienosääteisten tekijöiden poikkeuksellisen yhdistelmän, mikä tekee tällaisten sattumanvaraisten olosuhteiden todennäköisyydestä täysin vähäisen. Tarkat olosuhteet tähtien saamiselle, tähtien herkät metallisuusvaatimukset, galaksien ja planeettajärjestelmien gravitaatiovoimien ja kiertoratojen hieno kalibrointi sekä elämän syntyä edistävien ympäristöjen yllättävä monimutkaisuus lisäävät hienosäätöisen arvoituksen käsittämättömille tasoille. . Esimerkiksi maapallon tarkka etäisyys Auringosta, aurinkokunnan rakenne tuhoisilta pommituksilta suojaksi, Maan akselin kallistus, ilmakehän ja valtamerten koostumus, hiilen ja veden kiertokulkujen integraatio ja Lukemattomia muita toisiinsa liittyviä tekijöitä täytyi ottaa huolellisesti käyttöön, jotta elämän synty ja ylläpitäminen tällä planeetalla olisi mahdollista. Todennäköisyys sille, että tällainen "kultakukko" -tilanne sattumalta syntyy satunnaisesti syntyneessä universumissa, on äärettömän pieni. Kun zoomaamme ulos kosmiseen mittakaavaan ja ymmärrämme, että jos edes yksi perusparametreista olisi hiuksen leveyden verran poissa, ei vain maailmankaikkeus syntyisi kuolleena, vaan myös mahdollisuus, että tuossa universumissa koskaan ilmaantuisi elämän mahdollistavia konteksteja. olisi täysin poissuljettu, johtopäätöksestä äärettömän voimakkaasta luojasta tulee syvästi väistämätön. Äärettömän voimakkaalla olennolla, määritelmän mukaan, olisi kyky paitsi määrittää perusparametrit universumin syntymiselle, myös hallita tämän maailmankaikkeuden kehittymistä kaikissa mittakaavassa – ohjaten tähtien ja planeettojen muodostumisprosesseja, kalibroivia voimia ja ympäristöolosuhteita. ja yhdistää saumattomasti olosuhteet, joita elämä tarvitsee vihdoin kipinöimään ja kukoistamaan sopivissa kohdissa.
Hienosäätävien todisteiden kiehtova todistus vie meidät siksi väistämättä käsitteeseen äärettömän voimakkaasta, transsendenttisesta mielestä, joka on johdonmukaisin ja hillitty selitys sille käsittämättömälle tarkkuudelle, jota havaitsemme kaikilla todellisuuden mittakaavalle – universumin perustasta hämmästyttävän integroituneeseen. biosfäärejä, joissa olemme.

Nuo on kopsannut henkilö, joka luulee, että D-vitamiinimolekyylit syntyvät auringossa...

urpo

Anonyymi kirjoitti:

Nuo on kopsannut henkilö, joka luulee, että D-vitamiinimolekyylit syntyvät auringossa...

lässynlässynlässyn

Anonyymi kirjoitti:

lässynlässynlässyn

Oletko sinä Arton kanssa samaa mieltä siitä, että D-vitamiinimolekyylit syntyvät auringossa?

Vain agnostikko ei ole idiootti. Jos joku väittää, että Jumala on olemassa tai että Jumalaa ei ole olemassa, hän on epärehellinen, koska kukaan ei voi tietää vastausta siihen kysymykseen. Mitkään henkilökohtaiset lämpimät tunteet eivät takaa mitään, kuten on hyvin huomattu mormonien kohdalla. Hehän uskovat, että Jumala on käskenyt moninaida tyttöjä, koska sitä ajatellessaan heille tulee hyviä ja lämpimiä tunteita.