Galaksiongelma muuttuu massiivisemmaksi

>> Tästä huolimatta naturalistiset tähtitieteilijät eivät todennäköisesti hylkää alkuräjähdysteoriaa, joka on suosituin tapa selittää, kuinka maailmankaikkeus muka teki itse itsensä ilman Luojaa

Alkuräjähdysteoria, kuten tiede yleensäkään ei ota kantaa Luojan olemassaoloon.

Tieteelliset maailmankaikkeuden selitykset ovat aukkoja täynnä ja siten enemmän uskontoa, kuin Jumalan luoma maailman kaikkeus. Jos Jumala on, on Hänen oltava ääretön ja ajaton, jokasuhteessa. Tälläinen olento voi luoda omasta rajattomasta energiastaan, universumin kaikkialle samanaikaisesti. Avaruudessa kaikki pyörii toistensa ympärillä, atomista galakseihin ja vieläkin isompiin järjestelmiin asti. Tämä tapahtuu luonnonlakien vaikutuksesta, jotka ilmestyvät esille materiaa synnyttäessään. Joten viisas suunnittelu on vähemmän sokeaa uskoa. kuin itsestään putkahtanut pamaus, jossa kiidämme ulospäin pamauskohdasta tähti joukkomme mukana, kuin ilmapallon pinta pallon keskuksesta. Edessämme kiitävä materia lentää samaavauhtia, kuin mekin ja takana olevat lentävät eroon meistä kaksinkertaista nopeutta. Näkyykö tama mittauksissa?

Mistä varastit tämän teksin tääl äkertaa? Kaikkihan tietävät että sinä et kykene tämmöisiä tekstejä kirjoittamaan.

Tietämättömyytemme ei todista "aukkojen jumalaa". Se todistaa sen, että kosmologiassa on yhä useita mysteerejä. Tiede laatii malleja ja teorioita, jotka selittävät havaintoja parhaalla mahdollisella tavalla. Tiede ei esitä ehdottomia ja muuttumattomia väitteitä.

Oppi alkuräjähdyksestä on peräisin katoliselta papilta ja tähtitieteilijältä, Georges Lemaitrelta. Oppi alusta ja lopusta on kristillisen doktriinin mukainen. Ehkä maailmankaikkeus on syklinen, kuten Sir Roger Penrose on väittänyt. Jotkut tutkijat väittävät, että osa vanhoista galakseista on jäänteitä edellisestä universumista.

Niin tai näin. JWT:n havainnot eivät tue kreationistien argumentteja; ne päinvastoin viittaavat siihen, että maailmankaikkeus voi olla selvästi aiempia oletuksia vanhempi ja isompi. Havaintomme kohtaa rajan, jonka jälkeen ilmiöitä voidaan kuvata vain valistuneilla arvauksilla ja matemaattisilla malleilla. Tämä johtuu siitä, että havaintojamme rajoittaa valonnopeus; on raja, jonka toiselle puolelle emme voi koskaan nähdä.