Jotenkin tuntuu, että mitä pidempään sinkkuna on ollut, niin sitä enempi vaan vaatimukset siitä toisesta ovat kasvaneet. Nyt kun ehtinyt tapailla ja treffailla jo jonkin verran naisia, niin on muodostunu jo jonkinlainen kuva siitä, millainen sen toisen pitäisi olla ja etenkin millainen se EI saisi olla.
Ja sitten kun on myös jonkin verran pettymyksiä ja sydänsuruja kertynyt, niin sitä jotenkin itsesuojelukseksi väistelee myös sellaiset naiset, jotka tuntuvat heti alkuun sellaisilta, jotka tulavat sanomaan, että "sinussa ei ole sitä jotain" tai "minusta ei tunnu tämä tarpeeksi hyvältä" .
Eli joka päivä tulee enemmän ja enemmän nirsoksi, mutta samalla myös varovaiseksi.
Voiko tätä menoa enää koskaan löytää sitä seurustelukumppania ja rakkautta ?
Ja sitten kun on myös jonkin verran pettymyksiä ja sydänsuruja kertynyt, niin sitä jotenkin itsesuojelukseksi väistelee myös sellaiset naiset, jotka tuntuvat heti alkuun sellaisilta, jotka tulavat sanomaan, että "sinussa ei ole sitä jotain" tai "minusta ei tunnu tämä tarpeeksi hyvältä" .
Eli joka päivä tulee enemmän ja enemmän nirsoksi, mutta samalla myös varovaiseksi.
Voiko tätä menoa enää koskaan löytää sitä seurustelukumppania ja rakkautta ?
Vastaukset 28
Vanhimmat
..eipä tuota voisi paremmin kiteyttää.. itse olen 25v ja sinkku.. ja huomannut että mitä vanhemmaksi tulee sen tarkemmin katsoo toisen vikoja.. luulen että se on vain sitä kypsyyttä kun pentuna ei kännipäissään ajatellut muuta kun sitä ulkonäköä niin säntäsi minne vain ja kesti mitä vain..nykyisin viisastuneena sitä ei säntää ihan mihinkä vain.. tosin siksi vissiin sinkku kun ei ole nuorempana lapsia *vahingossa* tehnyt tjn.. uskon kuitenkin että joskus tapaisi jonkun *fiksun* kauniin naisen jolle olisi muut asiat kuin bilettäminen ja oma ulkonäkö tärkeitä asioita!
pitkä parisuhde takana ja sen jälkeen muutama treffailu.. jotenkin kun on vanhasta suhteesta negatiiviset asiat tuoreessa muistissa, niin jos jossain miehessä on samoja piirteitä niin sanon heti näkemiin.. ja minulla on myös se ongelma, että en ehkä tajua ettei enää koe samanlaista rakkauden huumaa kuin teininä kun kaikki oli uutta. jos tuntuu ettei sytytä niin luovutan liian nopeasti, tuskin ne suuret tunteet ensinäkemältä tai toiseltakaan syttyy.. kauhea rakkaudennälkä, mutta osittain itseni takia joudun surkuttelemaan yksinäisyyttäni. eikä yhtään auta että ystäväpiirissä ollaan pariuduttu ja hankittu jälkikasvuakin.. taas tiedossa juhannus pariskuntien kanssa :)
vuosien mittaan. Tosin nyt yli nelikymppisenä ei tarvitse enää haikailla löytyykö uutta kumppania vai ei, sillä vastaus on että ei todellakaan ;-) Nooh, on sentään joskus (nuorempana) ollut säpinöää. Hyvä niin! En usko että ainakaan yli nelikymppiselle naiselle on mitään enää tarjolla. Nautitaan elämästä sellaisena kun se nyt tänä päivänä ja näillä eväillä on. Turha murehtia sellaista mitä ei ole.
Kyllä vaatimukset varmasti kasvavat molemminpuolisesti vuosien varrella. Joskus jopa epärealisesti kun ei näytä mies löytävän naista ja päinvastoin... Joskus toki syystäkin vaatimustaso on nousussa kun naisena baanalla kulkiessa törmää ties mihin kompleksisiin örveltäjiin - ja vastaavasti kait miehet sitten törmäävät yli-innokkaisiin "terrierinaisiin"...
Keski-ikäisenäkin on elämää, olen kuullut ja nähnyt myös onnellisia pariutumisia jo ikisinkuksi leimautuneille ja lapsiakin on laitettu maailmaan..ikää 32v ja toivoa vielä...
>>>Nautitaan elämästä sellaisena kun se nyt tänä päivänä ja näillä eväillä on. Turha murehtia sellaista mitä ei ole.>Joskus toki syystäkin vaatimustaso on nousussa kun naisena baanalla kulkiessa törmää ties mihin kompleksisiin örveltäjiin.
Naiset ovat nykyään henkisesti niin vahvoja,että miehet eivät uskalla lähestyä heitä.Jo hyvinkin nuorilla naisilla on omia mielipiteitä asioista,ehkä omat äidit olleet esimerkkeinä heille.
Ammoisista ajoista asti miesten valtti on ollut fyysinen vahvuus,ei niinkään henkinen.Se vaan ei toimi enää parisuhteessa,naiset kaipaavat muutakin elämäänsä ja arkeensa,kuin tätä kovasti työtä tekevää,mutta muuten niin haasteetonta miestä.Ei puhu eikä pussaa-tyyppiä.
Naiset eivät enää alistu hellan ja nyrkin väliin,pyykkäreiksi,siivoojiksi tai pelkästään vuoteenlämmittäjiksi.Miehet kuitenkin etsivät em. tyyppisiä naisia,edelleen!!!Ei tarvitse kuin lukea näitä suhteet-sivuja,niin jokainen huomaa tämän asian.
Ehkä tämä voi olla yksi syy,miksi sinkkuja on nykyään niin paljon.Miehet karttavat vahvoja naisia,ja taas naiset karttavat "heikkoja" miehiä.
Ei niinkään "heikkoja",mutta haasteettomia miehiä.
sillä kolmekymppisenä sinkkuilu on ihan toista ja mahdollisuuksia on paljon! Mutta meillä on liki kymmenen vuoden ikäero ja se tekee paljon tuolla "tarjontarintamalla"...
Viestini tarkoitus oli lähinnä alleviivata sitä, että keskitytään nauttimaan täysillä tästä päivästä näillä eväillä ja näissä olosuhteissa: Nautitaan ystävistä, lapsista, harrastuksista, lemmikeistä, terveydestä, kesästä ja ylipäätään kaikista niistä elämän pienistä ihanista asioista mitkä antavat elämälle sen maun ja sisällön... Iloa elämään!
En kyllä ymmärrä miksei nelikymppisellä voisi olla yhtä voimakkaita tunteita kuin nuoremmilla?
Olen päälle nelikymppinen ja osaan varmasti rakastaa ja rakastua syvällisemmin kuin joku parikymppinen.
Henkinen puoli on iän myötä kehittynyt ja osaa tuntea enemmän kuin nuorempana.
Minusta nelikymppiset naiset voisivat olla kiltimpiä miehillä ja antaa heidän rakastua ,etkö sinäkin pitäisi siitä että olisi mies joka rakastaisi?
Keski-ikäiset naiset luulevat että kaikki miehet ovat paskoja jos on kerran käynyt huono tuuri !
....kyllä se huono tuuri on käynyt enemmän kuin kerran,ehkä siksi naisista on tullut kranttuja =)
Mutta kuitenkin, kyllä mieheen täytyy suhtautua kuten muihinkin elollisiin olentoihin, inhimillisesti ja ystävällisesti.
Jos joku törmää jatkuvasti epäkelpoihin otuksiin ja on sitä mieltä että kaikki mailman miehet ovat paskoja niin voi heittää kysymyksen että miksi ei tule toimeen näiden miesten kanssa, olisiko itse liian vaikea pala?
Naiset nimenomaan haluavat heikon miehen jota voi juoksuttaa, mutta sitten he huomaavat ettei tämä olekkaan seksuaalisesti kiinnostava. Voimakas mies joka on kiihottava ei sitten kiinnosta kun häntä ei voi määräillä.
Niimpä nainen jättäytyy sinkuksi, koska ei voi mitään omalle psyykkiselle tasapainottomuudelleen!
,,että jouduin ostamaan isomman asunnonkin.En mahtunut enää kaksioon itseni kanssa!
Nautin kuitenkin vielä elämästä,suuren egoni seurassa. =)))
Sama juttu. Olisi kuitenkin kiva jakaa se kaikki jonkun kanssa. Sitten aina jos joku sattuu kiinnostumaan, niin sekään ei riitä.
Aina voi lohduttaa itseää sillä, että samassa veneessä tuntuu olevan nykyään monia. Ihme, etteivät nekään löydä toisiaan tai sitten sitä vaan seulotaan ohi.
Olenkin ajatellut matkustaa kuuhun,tämä pallomme Maa käy jo ahtaaksi minulle! =)))
Veikkaan, et matkustaja on mies. No, mä ainakin olen. Tilataan Nasalta alkuviikosta nelipaikkainen, egon kestävä avaruusalus. Napataan pari saman arvomaailman omaavaa naarasyksilöä mukaan. Perustetaan kuuhun oma siirtokunta ja brassaillaan kuu-ukoille, niin että ne kalpenee.
Ainoastaan miesten yksinoikeus ;)
Taisit veikata pieleen ;)
damm... egoni sai pienen kolauksen, mutta kestän silti lähteä matkalle vaikka kolmen naisen kanssa.
heh, törmäsin juuri hesarissa termiin "dinkkuilu"
(double income no children) Kaikkea sitä keksitään. Mut toi termi varmaan toimii monen parin kohdalla.
Tervemenoa Kuuhun ;)
Minä taas ajattelin vaihtaa matkakohdetta ;)
Ratsastan Halleyn komeetalla ympäri aurinkokuntaa,,yksin ;)
Bon voyage ;)
on jo out juttu,nyt on trendikästä,ainakin isoimmissa metropoleissa,Solo-life.Lontoo,Milano,Rooma,New York,Pariisi ym.
Suomihan on tunnetusti noin vuoden jäljessä viimeisimmistä trendeistä.
Itse olen huomannut ihan saman itsessäni... "Vaatimuksia" tulee koko ajan enemmän ja yhä harvempi mies herättää mielenkiinnon. Ikävää :( Mutta toivo elää, jospa minäkin vielä joskus rakastuisin :)
Ilman muuta vaatimukset kasvavat sitä mukaa, kun kokemusta tulee. kyllähän jokainen pyrkii saamaa yhä parempia kokemuksia naisista. itse olen siinä vaiheessa, ettei pelkkä seurustelu ja rakkaus oikein enää jaksa kiinnostaa. haeskelen sen sijaan jotain paljon mielenkiintoisempaa ;)
On totta, että miesten polvet eivät notkahda sanavalmiista ja itsenäisistä naisista. Happi sensijaan loppuu kun näkee empaattisen ja pehmeästi puhuvan enkelin. Niitä vaan on Suomessa nykyään aika vähän ja niille on myös paljon muita ottajia. Naiset kai haluaisivat rosvon jota ne sitten voisivat muokata mieleisekseen koko loppuiän. Tai en minä tiedä mitä ne haluavat, eivät suomalaista miestä kuitenkaan.
No, enivei, toiveet ja tarjonta eivät selvästikään kummallakaan kohtaa. Ulkomailta sen sijaan tarjontaa löytyy ja sieltä on puolisoita käytykin hakemassa, miehet hakevat Kauko-Idästä ja naiset Välimeren alueelta. Näissä sekasuhteissa on kuitenkin suuri tilastollinen ero: miesten suhteet kestävät loppuiän ja naisten 3 vuotta. Nimittäin sen jälkeen kun tämä ulkomaalaismies on saanut pysyvän oleskeluluvan hän voi rauhassa erota ja hankkia ehdan naisen omasta kotimaastaan. Näin ne miehet tekee, naiset ovat yhtä kokemusta rikkaampia mutta taas yksin.
kerran töissä oli yksi lyhyt ja todella söpö ja vielä ilmaisi asiansa todella lämpimästi kyllä meinas mennä sanat sekaisin vaikka en niin pidä lyhyistä naisista :o
Itse nuorena naisena en voi allekirjoittaa väittämääsi. Ei minusta miehet tunnu kiinnostuvan, vaikka olenkin "empaattinen ja pehmeästi puhuva enkeli".
Sen sijaan rääväsuiset itsetietoiset juoruämmät eivät koskaan kuljeskele ilman heilaa.
Minulta on moiset hempsankeikat vieneet miehen nokan edestä kautta aikojen, kaltaistani kilttiä ja pehmeäluonteista naista ei yksikään äijä halua, ellei korkeintaan hyväksikäyttö mielessään.
nainen ei käytä miehistä sanaa....äijä :)))
Minä olen ainakin nostanut tason niin korkealle, ettei ole vähäisintäkään pelkoa vapauden menettämisestä. Minä en ymmärrä, että mitä huolestuttavaa sellaisessa sitten voisi olla.
Pikemminkin kannattaisi olla huolissaan, jos kaikki kelpaisi.
sormenpäistäni.Olisin todella huolissani itsestäni,jos kelpuuttaisin kaikki miehet kumppaneikseni.Arvostan itseäni ja elämääni,mutta en liikaa.Itsekeskeisyyttä se ei ole.Arvomaailmani vaan on se mikä on,en voi sille mitään,jos joku ei siitä pidä.