Ihan uteliasuuttani kyselen, että pelkääkö miehet oikeasti lapsellisia sinkkuja? Tai yleensä mitä mieltä olette? Pysyttekö mieluiten kaukana? Ja pitääkö lapsesta/lapsista kertoa heti Hei:n jälkeen ettei tule turhaan haaskattua aikaa.. Siis kummankaan,jos se on isokin este.
Henk. koht olen vasta eronnut, ettei heti kiinnosta mihinkään ryhtyäkään, mutta ihan mielenkiinnosta, tätä tulenarkaa aihetta kohtaan, kyselen?
Meitä sinkkujahan on miljoona suomen maassa, että enköhän minäkin joskus vielä jonkun löydä rinnalleni;) Hyvää kesää!
Henk. koht olen vasta eronnut, ettei heti kiinnosta mihinkään ryhtyäkään, mutta ihan mielenkiinnosta, tätä tulenarkaa aihetta kohtaan, kyselen?
Meitä sinkkujahan on miljoona suomen maassa, että enköhän minäkin joskus vielä jonkun löydä rinnalleni;) Hyvää kesää!
Vastaukset 81
Vanhimmat
Itse olen aina yrittänyt olla suvaitsevainen tämän asian suhteen, kaikki on mahdollista jos vain saa aikaa tutustua. Mutta mitä olen ollut yh-naisten kanssa tekemisissä, niin minä olen se joka on saanut potkut persuuksilleni =( ja aloite on tullut näiltä yh-naisilta. En kait ole sopiva isäehdokas/elättäjä yms.. ????
Pikkuhiljaa olen alkanut tietoisesti välttelemään yh-naisia, sillä ihme ja kumma heiltä sitä suvaitsevaisuutta näyttää puuttuvan ainaskin minun suhteen =(
Teidän yh-naisten kannattas myös unohtaa nämä vähän päälle parikymmpiset "villit pojat", sillä mitä itse muistelen tuota aikaa, niin silloin naurettiin porukalla "yh-power" jos joku sattu saamaan yh:ta. Nyt kolmikymppisenä tämän asian suhteen on jo kasvanut aikuiseksi.
Aikaa tutustua, en muuta pyytäis...
Itse USEAN lapsen isänä pidän äiteyttä lähinnä plussana :)
Ihmettelen vaan, missä näitä YH-äitejä nykyään tapaa?
tapaamisehdotukset postilaatikkooni [email protected] kiitos ;)
Sen vaan sanon!
Jos olen rehellinen, niin kyllä minulle ainakin on lapsi selkeästi ainakin hidaste jos ei este. Toki jos kunnolla kolahtaa, niin silloinhan mikään ei hidasta.
Tosiasia on kuitenkin, että toisen miehen lapsi on toisen miehen lapsi ja yhteinen tulevaisuus toisen miehen lapsen kanssa ei tunnu houkuttelevalta. Tulevaisuus isäpuolena ei ole se mitä minä elämältä haluan. Ei ole lähipiirissäkään kovin harvinaista se, että se lapsen isä roikkuu kuvioissa myös aika tiiviisti. Eikä pelkästään lapsen vuoksi vaan enemmän/vähemmän vanha suola alkaa janottaa jossain vaiheessa... Aika olennaista on myös se, että miten vanha lapsi on ja miten tiivis on suhde ex-puolisoon.
Ihan ensimmäisenä en lapsesta lähtisi kertomaan, mutta aika pian kuitenkin, koska tuleehan se esiin kuitenkin varsin pian.
Rehellinen vastaukseni on tämä, vaikka varmasti toisenlaisen vastauksen olisit halunnutkin.
on se aika suuri este. Meinaan, että 99% varmuudella lapset tulevat vihaamaan isäpuolta.
Taidan olla sitten se prosentti, kun tulin juttuun yhden pikkuveijarin kanssa oikein hyvin. No kouluikäinen hän ja ekalla tais olla. Äidin kanssa vain en löytänyt sitä kipinää. Ehkä hetki, paikka, tai jokin muu oli este.
No just.Tuolla asenteella jos lähtee liikenteeseen ei voi muuta kuin ihmetellä jos niin ei käykään. Onko ihan uusi asia, että niin metsä vastaa kuin sinne huutaa, lapsetkin ovat tuntevia ja kokevia ihmisiä, joihin pitää suhtautua kuin eläviin olentoihin yleensäkin. Hyvin paljon riippuu kummastakin osapuolesta millaiseksi mikäkin ihmissuhde muototuu, samoin lapsen ja aikuisen. Lapsikaan ei ole jokin tahdoton lähetin, joka vaan lähettää jotain käsittämätöntä ohjelmaa, vaan he reagoivat ikäänsä vastaavalla tavalla siihen mitä heille annetaan, miten suhtaudutaan. Valitettavan usein miehellä on vaikeuksia suhtautua luontevasti lapseen, oli se sitten oma tai jonkun muun siittämä. Sillähän ei periaatteessa ole mitään väliä, jos tunteet lapsen äitiä kohtaan roihuaa, mutta jos on hiemankin kyseenalaista on helppo vedota "mutta kun tuo on jonkun toisen siittämä". Asiahan ei siitä miksikään muutu, lapset on ja pysyy jos niitä on joskus saanut,niitten isä on kuka sattuu olemaan.
Jos mietitään lapsi-aikuinen akselilla sitä, kenen vastuulla ihmissuhteen muotouttaminen on, niin aikuisella tulisi olla kykyä joustaa ja myötäelää lapsen maailmassa, eikä päinvastoin, niinkuin nykyisin monesti näkee.
On todella hyvä, jos mies sanoo suoraan,reilusti ja pian seinän nousevan pystyyn siitä että on lapsia. Loppuhan siinä kuitenkin tulisi jossain vaiheessa jos toisella on äärettömän vaikea olla. Hetken voisi uhrata sille ajatukselle, että miksi mies on vailla vakituista kumppania, miksi kenties eronnut itsekin.
Itse en vaan käsitä tätä ajattelumallia. Melko loogista on,että 3-4kymppisillä naisilla on lapsia,etenkin jos ovat eläneet parisuhteessa, vaikkakin eronneet. Jos lapsia ei ole, kyseessä on pitkälti vika jommassa kummassa päässä, ja saattaa olla, että asia on ollut naiselle hyvinkin kipeä jossain vaiheessa. Pääsääntöisesti lasta on haluttu ja kaivattu, tahdostaan lapsettomia taitaa kuitenkin olla vähemmistönä.
Mielestäni mies joka ei kestä lapsiani jotka eivät ole hänen lapsiaan joutaakin mennä. Olisko minun pitänyt tietämättäni että tällainen tilanne tulee elämääni vielä joskus olla hankkitumatta raskaaksi silloin kun elämä niiltä osin näytti täydelliseltä. Enhän edes uskonut joutuvani yksinhuoltajaksi, uskoin yhtä paljon lasten isään kuin minun nyt pitäisi uskoa mieheen, jonka kanssa mahdollisesti voisin jakaa tulevaisuuteni (ajan, joka piti jakaa lasten isän kanssa.Olisko kyse kuitenkin siinä, että uusi kumppani näkee kokoajan lapsissa sen tosiasian, että minä olen harrastanut seksiä jonkun toisen kanssa, ja kenties useampaan kertaan. Onko mies kuitenkin mustasukkainen, kateellinen entisistä orgasmeista?
Minusta ajatus, että olisin haluttu siinä tapauksessa että minulla ei olisi lapsia on jotenkin surullinen, vaikka ehkä sen pitäisikin kuitata vuosien tuska siitä, etten voisi saada lapsia.
En myöskään halua katsoa lapsiani sillä silmällä, että voi mitä minulla olisikaan jos teitä ei olisi.. voi mitä te olette minulta vieneet.
Minä olen heidät jokaisen itse halunnut, ja saanut, enkä voi heitä syyttää mistään mitä olen jäänyt paitsi.He kuitenkin antavat elämääni pakolliset raamit, joissa eläen elämäni näyttää elämisen arvoiselta.
Sekin että lasten isä saattaa roikkua enemmän ja vähemmän,jopa häiriöksi saakka, on hyvin pitkälti silkkaa veruketta. Jos yhtään kuuntelisitte mitä puhutaan, niin tietäisitte, että jo nykyiselläänkin on vähän niin ja näin, että edes sovitut lasten ja isän tapaamiset toteutuu. Monenkin kohdalla koko ero on johtunut siitä, ettei lasten isä ole kestänyt paikallaan, vaan menokenkä on vipattanut hillittömästä. Mitenkä kuvittelette, että exä yks'kaks' siitä rauhoittuisi ja jäisi vaanimaan entistä vaimoaan.
Verukkeita, sanon minä, vaikka arvostankin sitä että mies kykenee edes jotain tuottamaan, totuus vaan saattaa olla pintaa syvemmällä.Miettikääpä omalta kohdaltanne, menisittekö itse takaisin roikkumaan ja kärkkymään entiseen parisuhteeseenne? Tuntuuko mahdolliselta, jopa todennäköiseltä ?
Senkin puoleen ihmettelen miesten, mahdollisten uusien kumppanien negatiivista, keskenkasvuista suhtautumista lapsiin, kun monellakin on itselläänkin omia lapsia. Liekö kuitenkin kyse vähän siitäkin, että omatunto kolkuttaa: jopa mies ymmärtää, että hänen pitäisi olla omien lapsiensa kanssa, jotka yhtälailla rakastavat,kaipaavat ja odottavat isäänsä, eikä omiaan laiminlyöden tuhlata isyyttään joillekin toisille lapsille, jotka hekin rakastavat,kaipaavat ja odottavat omaa isäänsä.
Myöntäisikö joku, ettei vika kuitenkaan ole lapsissa, hehän ovat syyttömiä siihen että aikuisilla on vaikeaa, syyttömiä syntymäänsäkään.Vika on aikuisissa, miehissä ja naisissa itsessään.
Ei kannata lähteä ketään syyllistämään, jos kysyy muiden mielipidettä ja nämä siihen vastaavat.
Esim. Minulla lapsettomuus johtuu siitä, että en ole kokenut olevani valmis lapsille. Ei vähiten sen vuoksi, että ura on vienyt aikaa niin paljon, että jos olisi ollut lapsia niin lapset olisivat jääneet huonolle hoidolle ainakin omalta osaltani. Minusta pitää antaa arvo sillekin, että ei halua tuoda lapsia tähän maailmaan ellei sitten ole valmis/kykenevä satsaamaan täysillä lasten hyvinvoinnin vuoksi.
Onnettomia lapsia on maapallolla enemmän kuin riittävästi. Lisää ei tarvita.
"Jos lapsia ei ole, kyseessä on pitkälti vika jommassa kummassa päässä, ja saattaa olla, että asia on ollut naiselle hyvinkin kipeä jossain vaiheessa."
Kolmekymppisenä, lapsettomana miehenä ihmettelen tätä syyllistävää kommenttia. Siis 30-kymppinen nainen on 'viallinen', jos hänellä ei ole veilä lapsia. Asennevamma ?! Kaikki eivät löydä 18-vuotiaana sitä ainoata oikeata. Jotkut ovat löytävinään ja sitten ollaan YH:ta ja itketään.
"Mielestäni mies joka ei kestä lapsiani jotka eivät ole hänen lapsiaan joutaakin mennä."
Miehelläkin on mahdollisuus valita haluaako oman perheen vai ryhtyykö perheeseen ns. kolmanneksi pyöräksi.
"Olisko kyse kuitenkin siinä, että uusi kumppani näkee kokoajan lapsissa sen tosiasian, että minä olen harrastanut seksiä jonkun toisen kanssa, ja kenties useampaan kertaan. Onko mies kuitenkin mustasukkainen, kateellinen entisistä orgasmeista?"
Kun perustelut loppuvat, voidaan palata suomalaisen perisynnin lähteille - mustasukkaisuuteen, kateuteen, etc.
"Minusta ajatus, että olisin haluttu siinä tapauksessa että minulla ei olisi lapsia on jotenkin surullinen,"
Tarkoittaako sinulle haluaminen samaa kuin seksi ? Miksi oletat, että mies kaipaa parisuhteelta vain seksiä ?
"Minä olen heidät jokaisen itse halunnut, ja saanut, enkä voi heitä syyttää mistään mitä olen jäänyt paitsi.He kuitenkin antavat elämääni pakolliset raamit, joissa eläen elämäni näyttää elämisen arvoiselta."
Niin, omalta kohdaltasi asiat ovat lasten suhteen ok, mutta uudelta mieheltä jo pelkkä tunneside puuttuu kokonaan. Myös miehellä tunneside voi olla hyvin vaikuttava tekijä.
"Sekin että lasten isä saattaa roikkua enemmän ja vähemmän,jopa häiriöksi saakka, on hyvin pitkälti silkkaa veruketta."
Verukotta toki, mutta tapauskohtaisesti se voi olla hyvin todennäköistä.
"Monenkin kohdalla koko ero on johtunut siitä, ettei lasten isä ole kestänyt paikallaan, vaan menokenkä on vipattanut hillittömästä."
Ihme ettet ole havainnut tätä menojalan pakottamista jo suhteen alkuvaiheessa.
"Miettikääpä omalta kohdaltanne, menisittekö itse takaisin roikkumaan ja kärkkymään entiseen parisuhteeseenne? Tuntuuko mahdolliselta, jopa todennäköiseltä ?"
Eikös näilläkin palstoilla liiku myös niitä, jotka eivat tiedä mitä haluavat. Tänään erotaan, huomenna palataan ja taas sama alusta.
"Senkin puoleen ihmettelen miesten, mahdollisten uusien kumppanien negatiivista, keskenkasvuista suhtautumista lapsiin, kun monellakin on itselläänkin omia lapsia."
Tuskin se on lastenkaan kannalta kovin toivottavaa, jos isällä/äidillä on viikottain uusi äiti/isäehdokas. Edelliseen viitaten, uuden kumppanin metsästyksessä ei kannattaisi turhia kiirehtiä. Lapsi ei ole automaatti, joka hyväksyy kaikki lähipiirissä tapahtuvat muutokset vain sormia napsauttamalla.
minulla on kielteinen asenne. Ajattelen lapsien parasta.
Miehet ajattelevat asiaa takaraivossaan vähän laajemmalti. Omat lapset on omat geenit ja muiden kakarat on muiden. Omien geenien jatkaminen on velvollisuus esi-isiä kohtaan jotka ovat monasti äärimmäisissä olosuhteissa onnistuneet kasvattamaan omat lapsensa aikuisiksi jatkamaan suvun ketjua. Tämän ketjun jatkaminen, joka on jatkunut aikojen alusta, on useimpien miesten mielestä tärkeää. Toisaalta muiden tekemien lasten kasvattaminen ei auta omia geenejä yhtään, päinvastoin.
Naiset tietysti yrittävät ihan samaa. He yrittävät saada omille jälkeläisilleen mahdollisimman hyvän kasvattajan ja käyttävät siihen kaikkia naisten keinoja. Kehuvat, antavat pesää, syyllistävät vastuuttomiksi ja lapsellisiksi, mitä vain, mutta kaiken takana on vain yksi päämäärä: saada joku hankkimaan ruokaa ja antamaan turvaa heidän omille lapsilleen. Saahan sitä yrittää tietysti. Missä niiden lasten biologiset isät ovat?
Olen todellakin erimieltä sun kans. Ei kai kukaan yh oikeesti sen takia oo miehen kans et se elättäis yh:n ja lapsen/lapset! Ei yh:t oo sen kummempia ihmisiä ku muutkaan ja vaikka lapsia onkin niin ei puolisoa valita sillä perusteella kuka on potentiaalisin elättäjä! Haloo...
Herää ja kattele ympärilles, eletään vuotta 2005 ja naiset pystyvät elättämään itse paitsi itsensä myös lapsensa.
vieraan miehen kakaroita viitsisi alkaa elättämään
...tuo asia. Parikymppiset kollit ovat yleensä vielä niin elämää kokemattomia, että haluavat todennäköisesti mieluummin lapsettoman naisen. Ja kaveripiirin painostus on kova. Kolmekymppiset ja varsinkin nelikymppiset ovat yleensä jo sen verran elämää nähneet ja kokeneet, että useimmat kokemukseni mukaan suhtautuvat asiaan avoimesti. Ovat jopa pitäneet positiivisena sitä, että naisella on ollut suhde ja lapsi/lapsia; meinaan että kuulemma osoittaa että nainen kykenee myös eloon kumppanin kanssa...?
Varmasti asia ylipäätään paljon ihmisistä, personallisuudesta, olosuhteista jne. Itselläni on ollut se periaate, että lapseni kuuluu olennaisesti "pakettiin", ts. elättäjää ei tosiaan haeta mutta miehen pitää hyväksyä se, että lapsi on luonnollisena osana mukana jokapäiväisessä elossa ja olossa.
Ehkä parikymppisellä kollilla on vähän enemmän valinnanvaraakin kuin iäkkäämmällä kaverilla, jolla valinnanvara alkaa jo kaventua.
Elämää kokemattomia ja sen vuoksi haluavat lapsettoman naisen.. Heh. Katkeria kommentteja.
Taisit ymmärtää kirjoitukseni tahallaan väärin...?
Parikymppinen (kolli) on yleensä varsin elämää kokematon, ainakin täällä Suomen pehmeissä kasvuympyröissä. Jossain sodassa olevassa maassa elämästä varmasti väkisin oppii suhteessa enemmän ja saa rankkoja asioita turhankin aikaisin.
Elämänkokemusta saa yleensä vasta vuosien mittaan elämällä, ei sitä koulussa opita. Ymmärrät kyllä kun tulet vanhemmaksi ;-)
Moni parikymppinen on voinut kokea paljon kovempia juttuja kuin mitä sinä tulet koskaan kokemaan.
...........
Tyhmä. Ehkä kolmekymppisellä on jo mielessään jo vähän laajemmat kriteerit kuin se kuinka drinkkiä kallistetaan.
Pahin este on se, että synnyttäneellä naisella ei ole enää sellaista imua ja alipainetta kuin tuoreessa tavarassa. Karu on totuus.
pienet munat ja kanan aivot niin.....
Ja sinä et ole koskaan sitä synnyttänyttä saanutkaan kuin unissasi?
Luin tähän mennessä kirjoitetut viestit, ja joitakin pointteja:
1. Totta kai vastaukset riippuvat miehen iästä ja omasta tilanteesta. Itse en kaksikymppisenä sinkkuna olisi voinut kuvitella ryhtyä tekoisäksi naisen lapsille, tai olisi saanut todellakin olla niin hieno tapaus. Syinä oli romanttinen ajatus saada joskus ihka oma perhe ihka omien lasten kanssa, sekä jo sitä ennen pelko siitä että lapset ovat naiselle este päästä menoihin kanssani.
Nyt reippaasti päälle kolmikymppisenä eronneena miehenä, jolla on myös omia lapsia joita tapaan, tilanne on tietenkin toinen. Voisin hyvinkin kuvitella seurustelevani yh:n kanssa, ehkäpä jopa mieluummin kuin yli kolmikymppisen sinkkunaisen kanssa jolla on kiire hankkia lapsia (saatan vielä hankkia lapsia uuden naisen kanssa, mutta en nopeutetulla aikataululla, en halua perustaa uutta avioeroperhettä).
Hassu juttu kuitenkin on etteivät yh-naiset puolestaan tunnu kovin usein olevan kiinnostuneita eronneista miehistä. Kaikki eroni jälkeiset vähänkään vakavammat seurustelut ovat jostain syystä olleet lapsettomien sinkkunaisten kanssa, monesti sellaisten jotka eivät lapsia edes halua. Yh-äidit tuntuvat omaavan paljon korkeammat ja tarkemmat kriteerit kumppanilleen, ja lisäksi tuntuvat itse monesti haeskelevan juuri lapsetonta miestä. Minulle ovat monet yh-äidit sanoneet näin suoraan, heistä kuulemma olisi liian vaikeaa yrittää totutella kahden eri perheen lapsia toisiinsa. Pelkäävät että mies ei rakasta hänen lapsiaan yhtä paljon kuin omiaan?
2. Joku mies totesi ettei häntä kiinnosta naisen lasten elättäminen. Haloo typerys? Tiedätkö mitä varten se ex-mies niitä elatusapuja makselee? Itse olen kohdannut lähinnä hyvin toimeentulevia yh-äitejä joiden ei todellakaan tarvinne hakea elättäjää, heillä on oma asunto yms.
3. Joku myös väitti että naisen lapsi/lapset todennäköisesti vihaavat isäpuoltaan. Luultavasti näin tapahtuu ainoastaan jos olet paska isäpuoli. Päinvastoin, monet lapset ja nuoret toivovat että heidän äitinsä olisi onnellinen, ja toivovat hänen löytävän hyvän miehen. Jos heidän äitinsä on tyytyväinen, luultavasti hekin ovat.
Lisäksi monet pikkulapset, jotka eivät juurikaan enää näe isäänsä, saavat isäpuolesta hyvän miesroolihahmon (en sanonut "isähahmon").
Yhtä hyvin voisitte pelätä että naisen omistama koira vihaa teitä ja puree 99% todennäköisyydellä. Siinähän pelkäätte.
4. Siitä olen samaa mieltä ettei lapselle ole hyväksi jos isäpuoliehdokkaita vierailee jatkuvasti. Oletan että järkevät yh-äidit eivät tutustuta ventovieraita lapsilleen samantien, vaan vasta kun tuntee itsekin olonsa turvalliseksi ja varmaksi. Ex-vaimoni ei valitettavasti tätä ole tuntunut sisäistävän, lapseni ovat kohdanneet jo vaikka kuinka monta "äidin poikaystävää". Lapsia käy sääliksi, ex-vaimostani en niinkään piittaa.
Mutta joo. Tällä hetkellä virittelen suhdetta päälle kolmikymppisen sinkkunaisen kanssa, jolla ei ole lapsia. Aikaisemmin tutustuin eräässä ravintolassa yh-äitiin, joka oli aluksi minusta todella kiinnostunut, mutta pettyi kovasti kun kerroin että minäkin olen eronnut ja minulla on lapsia (äidillään, joita tapaan silloin tällöin). Eronnut mies ei tunnu kelpaavan monille yh-äideille, joten olen pakotettu "tyytymään" lapsettomaan sinkkunaisiin.
Sori vaan teille lapsettomille sinkkumiehille että kalastelen teidänkin apajilla, mutta minkäs teet? Jotkut heistä tuntuvat jopa pitävän kolmi-nelikymppisiä, lapsettomia miehiä jotenkin epäilyttävinä (eivät ole vielä päässeet biletysvaiheesta eroon eivätkä halua vakavaa suhdetta, tai eivät ole kelvanneet muillekaan naisille vakavassa mielessä, tai ehkä eivät edes pysty saamaan lapsia eli vikaa genitaaleissa? ;-)).
Olipa harvinaisen fiksu kirjoitus noinkin nuorelta ; ) mieheltä. Hyvinpä olet huomioitasi tehnyt. Normaaliälyinen yh on totta kai varovaisempi miesten suhteen mitä sinkkunainen on. Emo suojelee pentujaan, niin kai se menee.
Myös tuo toimeentulo puoli tuntuu olevan kai lähinnä kateellisten lähiö"rouvien" ja ikisinkkumiesten suurennuslasin alla. Minäkään en tunne yhtään köyhää tai kurjaa yh-äitiä. Tuntemani ovat hyvin koulutettuja, työssäkäyviä eronneita ja leskiä. Lesket varsinkin pärjäävät todella hyvin, heihän saavat niitä eläkkeitäkin.
Kun erosin kolmekymppisenä, huomasin (ja minua varoiteltiinkin), että ns. hyväksikäyttäjiäkin voi olla liikkeellä. he iskevät helposti juuri eronneisiin naisiin. Muuttavat valmiiseen kotiin ja syövät toisten jääkaapista. Jonkun vuoden eron jälkeen nainen on usein helppo saalis lurjuksille.
Kun lapset kasvavat, eivät he sitä miestä sinne samaan talouteen tahdo, eivät edes sitä mukavaa. Juttelin 12-vuotiaan poikani kanssa, että olisiko hänestä mukava jos minulla olisi joku mieskaveri, että voisivat käydä kalassa jne. Monilla pojan kavereilla kun on näitä uusioisä ja ihan fiksuja minusta. Poika sanoi, että tietysti hän teeskentelisi kaveria minun mielikseni jollekin mukavalle, mutta toivoo ettei kotiin tule ketään asumaan niin kauan kuin hän asuu kotona.
Siksipä mikäli joku elämäni mies kolahtaisi vielä, niin osoite olisi eri.
"3. Joku myös väitti että naisen lapsi/lapset todennäköisesti vihaavat isäpuoltaan. Luultavasti näin tapahtuu ainoastaan jos olet paska isäpuoli. Päinvastoin, monet lapset ja nuoret toivovat että heidän äitinsä olisi onnellinen, ja toivovat hänen löytävän hyvän miehen. Jos heidän äitinsä on tyytyväinen, luultavasti hekin ovat."
Tekstistä jäi lähinnä mieleen sana LUULTAVASTI. Itse olin yh. isän kasvatti ja voin sanoa, että itse ainakin välttelin kaikkia isäni tapaamia "tyttökaveriehdokkaita", vaikka ei minulla ollut mitään käsitystä heidän mukavuudesta. Eikä siinä ole kysymys mistään mukavuudesta vaan siitä, että siitä puuttu se tunneside. Sana vihaaminen on muutenkin vähän väärä sana kuvaamaan sitä olotilaa.
En ole varma miten suhtautua kirjoitukseesi. Tarkoititko sillä sitä että olisit toivonut isäsi elävän yksin, koska et halunnut nähdä uusia "äitiehdokkaita"? Näin jälkikäteen arvioiden, pidätkö suhtautumistasi oikeana? Ei vanhemman uuteen kumppaniin tulekaan välttämättä suhtautua kuin uuteen isään tai äitiin, vaan kuin uuteen tuttavaan. Kai sinullakin kuitenkin on ystäviä ja tuttavia joiden kanssa tulet toimeen, vaikka sinulla ei olekaan heihin verisidettä?
Toisaalta kokemuksesi oli yksittäinen. Tunnen erään yh-äidin jonka oma tytär juttelee äidilleen kuinka tämän tulisi löytää itselleen mukava "poikaystävä". Tytär haluaa nähdä äitinsä onnellisena, eikä oleta että äiti tulee viettämään elämänsä ilman kumppania ihan vain hänen takiaan.
Olen myös lukenut (tälläkin palstalla) joidenkin yh-äitien kanssa seurustelleiden miesten kertomuksia, kuinka lapsen/nuoren ja miehen välille on tullut jonkinasteinen luottamuksellinen kaverisuhde, jossa nuori on avautunut jopa asioista joita ei kerro omille vanhemmilleen.
Meitä on selvästikin moneen junaan, ja tilanteita on monia. Joka tapauksessa en usko aikaisempaan väitteeseen siitä että lapsi/lapset tulevat vihaamaan tai inhoamaan uutta kumppania 99% todennäköisyydellä.
femakkoja
Oli valaisevia kommentteja, suuntaan sekä toiseen.
Itse olen niin vähän aikaa sitten eronnut, että vastakkaisen sukupuolen lähestyessä tulee voimakas "pakorefleksi"=), joten en ole vielä lähellekään valmis suhteeseen. Totuttelen tässä tähän elämäntilanteeseen ja tosiaan.. tässä kun on asioita pohdiskellut, niin päällimmäisenä minulla on lapset mielessä. Tuntuu todella isolta kynnykseltä tuoda miestä kotiin, mitä tuskin ihan vähään aikaan tapahtuu. En halua ottaa sitä riskiä, että tuon lasten elämään sellaisen ihmisen, joka voisi minkäänlaista vahinkoa heille aiheuttaa.
Oli kiva huomata että asiallisia miehiä löytyy, ja henk.koht minua ei haittaisi jos miehellä olisi ennestään lapsia, kun se tuntui olevan eräällä eronneella miehellä "hidasteena"..
Onhan se uusioperheen arki varmaan aika hmm.. mielenkiintoista. Sitä arkeahan se on, niinkuin kaikissa muissakin perheissä, lisämausteilla..
Mutta olisi se ihanaa elää suht tasapainoisessa parisuhteessa vielä joskus =)).
Tässä on nyt monessa kommentissa hoettu, että nimenomaan yksinhuoltajanaiset ovat niitä hyvintoimeentulevia. Lienee tilastollinen fakta, että hyvin toimeentulevat ovat _useammin_ lapsettomia sinkkunaisia = uranaisia kuin yksinhuoltajanaiset. KIISTATON FAKTA.
Siitä mikä on hyvä tai huono en ota kantaa, mutta pysytään nyt edes vähän totuudessa.
Ja jos ne yksinhuoltajanaiset oikeasti ovat niin pirun hyvin toimeentulevia, niin miksi sossussa on kilometrin jonot sille, että miesten pitäisi maksaa elatusapua enemmän kuin maksavat!
Minä puhun vain omasta kokemuksestani, sinä ilmeisesti luulojesi perusteella.
Ekanakaan kukaan ei väittänyt että "nimenomaan" (?) yh:t olisivat hyvätuloisia. Opettele lukemaan. Pointti lähinnä oli että ainakin täällä meillä Suomessa jopa ne yh:t tuntuvat yleensä olevan ihan normaaleja töissä käyviä ihmisiä jotka tulevat yksinkin toimeen, varsinkin kun ex-mieskin osallistuu lasten menoihin kuten heidän kuuluukin (elatusmaksut).
Nettideittien kautta tutustuin useisiin yh-äiteihin, ja jostain syystä ainakin he tuntuivat tulevan ihan ok toimeen taloudellisesti. Uutta miestä he eivät tarvinneet ainakaan elättäjiksi.
Ota selvää ketkä tarvitsevat erilaisia yhteiskunnan tukiaisia. Yksinhuoltajat vai sinkkunaiset. Kyllä ne ovat yksinhuoltajat, jotka joutuvat turvautumaan erlaisiin yhteiskunnan tukiverkkoihin.
Faktat faktoina, vaikka kuinka ahdistaisi.
Kolmasosa yksinhuoltajista ei pärjää omillaan. Tämä siitä huolimatta, että he saavat kaikki lapsi- ym. lisät ja elatustuet. Käytännössä kaikki tuensaajat ovat naisia.
Kun vielä muistetaa, että miehet maksavat tämän maan veroista lähes 2/3 niin alkaa olla selvää, että tämän maan yksinhuoltajanaiset ovat loisia jotka eroavat turhista syistä ja elävät sen jälkeen miesten siivellä.
On muuten turha tulla valittamaan, että naisten palkat ovat pienempiä. Totta v*tussa ne on, katso vaikka miten ylityöt tässä maassa jakautuvat miesten tai naisten kesken, tai vertaa miesten ja naisten sairauspoissaoloja. Tai vertaa mies- ja naissairaanhoitajien palkkoja, niiden välillä ei ole mitään eroa. Naisista vaan ei löydy sitä venymiskykyä (tai -halua) mitä tarvitaan jotta tämä maan pyörät pysyvät pyörimässä. Siitä se palkkaero johtuu.
No jo on asenteellisuus ja ennen kaikkea silmitön viha yksinhuoltajia kohtaan taas huipussaan. "Faktat on faktoja"... On se hyvä että faktaihmiset pitävät järjestystä tässäkin keskustelussa ;-)
että nainen on vain käyttöä varten.Syyttäköön itseään kun tulee käytöstä raskaammaksi.Se on seksin loppu ja muunkin arvostuksen loppu samantien.
Terveisin:puutteessa elävä YH.
jolla on kassit täynnä.Tadittatadidadiiiii....
Itsellänikin on "pienet tulot", koska opiskelen. Olen melko varma, että minua lähemmin tuntemattomat"rakkaat" naapurinikin luulevat, että tässä on taas yksi sossun varoilla elelevä yh. Pitäisikö minun mennä jokaiselle henkilökohtaisesti kertomaan omat rahaavarani ja omaisuuteni, jotta en elämäntyylilläni aiheuttaisi pahaa verta. Uskon aiheuttavani sitä.
Varmaankin yh:t pärjäävät taloudellisesti ahtaasti niissä piireissä, missä he olisivat pärjänneet vielä heikommin miehen kanssa. Lasten kasvaessa ja tullessa murrosikään menot kasvavat hurjasti.
Minusta on sairasta kadehtia ja parjata niitä, jotka kantavat vastuunsa elämän jatkuvuudesta, ja vievät elämäämme eteenpäin. Se on lähinnä sairasta naisvihaa. Onneksi minulla on rakkaat sukulaiset ja ystävät, jotka ovat kannustaneet minua elämässäni ja äitiydessänikin. Hyvä voittaa pahan.
Hei tyhmä provo, et osannut vieläkään lukea? Mikä sulla on, oliko joku yh antanut sinulle rukkaset, ja nyt ottaa päähän? Eikö ollutkaan niin helppo nakki että luulit vihdoinkin saavasi naista ekan kerran elämässäsi?
Yhteiskunnan tukia tarvitsevat aika monenlaiset ihmiset, ei siinä muuta. Seuraavan kerran kun väität jonkun asian olevan faktaa, laita mukaan viitteitä jotka todistavat väitteesi oikeaksi. Kielioppivirheet kirjoituksissasi eivät riitä todisteeksi.
Yksinhuoltajien - kuten kaikkien muidenkin terveiden aikuisten - on pärjättävä tässä maassa omillaan. Jos ei rahat riitä lasten elättämiseen on turha erota, nykyäänhän naiset tekevät sitä huvikseen. Yhden ihmisen tuloilla ei yleensäkään tässä maassa kokonaista perhettä elätetä, miksi siis yksinhuoltajien pitäisi olla joku erikoinen elättiryhmä, ei mistään syystä. Jos rahat ei riitä niin yhteiskunta ottakoon lapset pois.
Tai oikeastan kokonaisratkaisu on, jos jokainen voi veroilmoitusta täyttäessään rastittaa mihin kohteisiin haluaa omat verorahansa käytettävän. Se pistäisi sosiaalitantat ja muut loiset tässä maassa kilometritehtaalle.
Sama tilanne täälläkin - ei muuta kuin opiskelun iloa ja kaikkea hyvää muutenkin! Ainahan tässä kateellisten luvatussa maassa kateellisia löytyy, antaa heidän rauhassa luulla ihan mitä haluavat.
Monet tämän keskusteluketjun kirjoituksista ovat olleet ala-arvoisia. Asiallisiinkaan kommentteihin annettuja monia vastineita sävyttävät joko huono ymmärryskyky, ilkeys, asenteellisuus tai ilmeinen halu purkaa omaa pahaa mieltä.
Olen samaa mieltä kanssasi että hyvä voittaa pahan.
Opettele ensin itse kirjoittamaan ja tule sitten kertomaan muiden kielioppivirheistä, jotka eivät liene pääosassa tällä palstalla.
Säälittävä otus. Kukin tyylillään.
Kiitos lämpimästä viestistäsi.
Elämää nähneet ja/tai muutkin ihmiset huomioonottavat ihmiset eivät lyö leimoja. Katkerat, ilkeät, typerät....he pilaavat kyllä ilmaston jos vain antaa pilata. aikaa siihen kuluu, että oppii suhtautumaan moisiin kuin ilmaan, tai ainakin melkein.
Minulla on suuri suku ja paljon tuttavia ja ystäviä. näitä katkeria kyräilujöitä (naapureita : ) on oikeastaan vain pari, ja todennäköisesti heillä on sama asenne kaikkia ihmisiä kohtaan. netissä näitä negatiivisuuden levittäjiä tuntuu löytyvän, fiksuinta olisi pysyä poissa.
Kaunista kesää sinullekin ja iloista mieltä.
katkeroitunut ihminen? Kyllä siinä avioerossa on aina kaks osallista, yksinään ku ei voi erota.
Ja eikös ne lapset yleensä hankita yhdessä, joten kait niistä kustannuksistakin pitää yhdessä vastata, oli sitten eronnut tai ei.
Ja mitä tulee tuohon yhden ihmisen tulopuoleen niin kyllä yksin(huoltaja) voi perheensä elättää, maksaa asuntolainaa, autolainaa jne jne. Eikä tähän elatusmaksuja tarvita, saatikka soskun tukia (toki elatusmaksun, tosin minimin, maksatan...mutta lapseni tilille ja sinne ne jäävät)... Ei ne suuret tulot, vaan ne pienet menot. Elämä on nääs valintoja täynnä ;-)
nimim. elä ja anna muidenkin elää
Mieshän on niin typerä, ettei tota viitti ees kommentoida.. ;D
..kyllä jotkut osaavat karrikoida ja mistä mahdollinen lukukin on peräisin. Perustelut ja lähdeviitteet..kiitos ! Minä olen kahden lapsen yksinhuoltaja..esimiesasemassa tiiviisti työelämässä..opiskelen koko ajan lisää..omakotitalo (melkein velaton !)..autokin..kesämökki...Lapset pärjäävät mukavasti koulussa..harrastuksena partiosta tanssiin..Niin kuka elättää ja ketä ? Kyllä yh voi pärjätä jos on potkua triplaten mieheen verrattuna. Olenkin pohtinut että olisi kiva tavata mies, joka asiat olisivat samalla mallilla kuin itselläni. Tosin olen luopunut mm. kaukomatkailuista ja ns. "köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa" pätee. Lapseni ovat sosiaalisia ja varmasti hyväksyisivät tavallisen rehdin ja tuhdin miehen, joka ei spekuloi ennakkoasenteilla vaan olisi ihminen ihmisten joukossa, joka sattusi vielä pitämään äidistäki..muttapa eihän se ole helppoa..kohtaavatko sielut tässä elämänvaiheessa..vaikka äidin ulkoiset ominaisuudetkin olisivat kohdallaan. Tiedän että minusta saisi oiva pakkauksen, sillä on sen verran elämää yksin lasten kanssa takana ja en taatusti miehen lompakolla vierailisi tai vaatisi tekemään sitä sun tätä tai muutakaan..mutta jos mies oma-aloitteisesti itse tekisi..niin awot !
takuulla akaton ja lapseton.Ja sellaisena pysyy.
Höpö höpö. Nainen sinä olet siinä missä toinenkin. Seura saattaa kyllä valikoitua sen mukaan, tykkääkö mies bilettää kolme kertaa viikossa baarissa vai ottaako mieluummin rennosti koti-iltoja harvemmilla biletyksillä höystettynä.
Ja kaikille noille miehille jotka ruikuttaa sitä isäpuoleks ryhtymistä, mistähän sellanen idea on tullut, että siihen pitäisi ryhtyä? Siis teidän kommentteja lukiessa, että heti jos kuulee että on lapsi, tulee mielee että alan isäksi sille? Lapsella on(yleensä)jo yksi, oma isä, ja nainen hakee useimmiten kaveria itselleen, ei isää lapselleen. Tietysti pitää toimeen tulla, jos suhdetta ajattelee pidemmälle, mutta luulenpa, että aika harvassa on naiset, ketkä edes kelpuuttaisivat mieskavereitaan"isäpuoleksi"noin vaan.
Teoriassa toi menee varmaan noin miten sanoit, mutta käytännössä se menee kyllä niin, että siitä isäpuolesta tulee ajan kanssa se miehen malli ja esimerkki lapselle.
"Tietysti pitää toimeen tulla, jos suhdetta ajattelee pidemmälle, mutta luulenpa, että aika harvassa on naiset, ketkä edes kelpuuttaisivat mieskavereitaan"isäpuoleksi"noin vaan."
Entä jos mies ei hae pelkkää kaveria jonka kanssa hengaillaan silloin tällöin, vaan vakavampaa seurustelusuhdetta? Tuo on varmasti yksi asia mikä tekee yh-äideistä monille miehille vähemmän kiinnostavan vaihtoehdon.
Toi oli vaan karkea yleistys sitä vastaan, että kuvitellaan, että miehen oletetaan alkavan heti isäpuoleksi. Tottakai siinä vaiheessa kun aletaan seurustella tälläset asiat tulee ja pitää tullakkin esille ja niistä on keskusteltava, mitä kumpiki hakee ja mahd. tulevaisuudessa jos kaikki menee hyvin, on valmis tekemää, eikä vähiten siksi, että tietää mitä lapselle kertoa, jos kerran on niin vakava suhde että lapselle esitellään/esittäydytään.
Mun pointti oli lähinnä se, että en tunne ketään, joka olisi erottuaan ja uuden suhteen solmittuaan olettanut/ennemmin antanut miehen alkavan heti isäpuoleksi. Johan se on väärin lasta kohtaan, jos esitellään pienen tuntemisen jälkeen että tässä on sitte sun isäpuoli, ja jonkun ajan kuluttua kun kemiat ei pelaakkaan, isäpuoli vaihtuisi toiseen.
Ensin voi seurustella ja tunnustella ja esitellä miehen lapselle äidin kaverina, vaikkakin tämä kaveri välillä touhuisi lapsenkin kanssa, ja sitten, jos suhde tosiaan kestää tulee tietysti jo luonnollisesti isäpuoli kuvio nimikkeenä mukaan, jos kumpikin niin tahtoo.
On varmaan niitäkin, jotka hakevat(leski tai muuten isätön lapsi)miestä ensisijaisesti isäksi lapselleen, mutta vähemmän kuitenkin. Ja on hienoa, että on miehiä, ketkä ovat tähän vastuuseen valmiita. Kokemusta on miehistä, jotka ovat olleet heti valmiita"perhe elämään", mutta löysin sen, jonka kanssa olimme samaa mieltä että katomme ensin lupaavasta alusta huolimatta varovasti ja etenemme sen mukaan, kuinka hyvin toimii, ja hyvin toimi. Yhteistä aikaa lisättiin pikku hiljaa ja pikkuhiljaa tulivat myöskin meihen osallistuminen siihen arkaan lasten kasvatuksineen kaikkineen.
Sanoisin, että mies, joka ilmoittaa haluavansa heti samantien kantaa tavaransa kotiin ja aloittaa yhteisen perhe elämän ilman pientä kokeiluaikaa, pelottaa naisia aikalailla. Ainakin minulla ja tuttavillani, joilla lapsen hyvinviointi on aina etusijalla, ja siihen kuuluu myös tämä seuralaisen"sisäänajo".
Käytännössä kokeiltu, kyllä toimii.
Tottakai ihmisestä kun ihmisestä joka on paljon läsnä lapsen elämässä, tulee jos jonkinlainen roolimalli ja usein ihailun kohde lapselle (ei silti tarvitse heti esitellä heti"isäpuolena").
Kysymys olikin siitä, kuinka moni nainen antaa suhteessa vieraan ihmisen olla esimerkkinä lapselleen ennen omaa tutustumistaan tähän henkilöön. Toivottavasti ei kovin moni.
Niille jotka eivät halua uutta suhdetta vaan"oman aikuisten hetken"vanhemmuutensa rinnalle, on onneksi olemassa vaihtoehto että tapailee miestä vain"omalla"ajallaan, silloin, kun lapsi on etävanhemman tai hoitopaikan luona.
Miehissä en ole koskaan tavannut"lapsi vastaisuutta", päin vastoin. Seurustelen eronneen, lapsellisen miehen kanssa jonka kanssa etenimme hitaasti siksi, etteivät lapset hämmenny jos juttumme ei olisikaan ollut niin kestävä kuin alku huuma antoi olettaa.
Tohon sun siteeraamaan kohtaan vielä sanoisin.. tarkoitin myös sitä, että yleensä kun lapsen omaava nainen edes miettii mies kaveria, on aika selvää, että tottakai miehen on pidettävä ja tultava toimeen lasten kanssa. Jos puhutaan seurustelusta tai edes yhteisestä ajasta johon kuuluu myös arki perheen mukana. Toimeen on siis tultava, ja silti, se ei tarkoita sitä, että nainen olettaisi miehen alkavan isäpuoleksi vaikka aikaa heidän kanssaan viettäisikin. Vastuu toisen lapsesta on oikeastaan aikamoinen kunniakysymys eikä sitä anneta ihan noin vain. Voi olla ihan kaverikin ennen luonnollista jatkumoa jos niin on käydäkseen.
Joo, tajusin pointtisi hieman väärin. Olisi ehkä pitänyt laittaa enemmän painoa kahdelle viimeiselle sanalla "noin vaan".
Olen ehdottomasti samaa mieltä että uusi kumppaniehdokas kannattaa esitellä vasta sitten kun itse alkaa olla edes jokseenkin varma että haluaa aloittaa syvemmän tutustumisen.
Joillekin ehkä myös sopii järjestely jossa tavataan vuosikausia vain silloin tällöin viikonloppuisin, kun lapset ovat muualla.
Miehet sitä... miehet tätä... ja kun vielä muutama kuppi siideriä, niin sitten sitä vuodatusta vasta tuleekin.. Samanlaista vuodatusta kuin täällä.
Ja sitten ihmetellään, kun ei miehet ole kiinnostuneita! Älkää ihmetelkö. Peili ei ole rikki, jos kuva ei miellytä.
Ihme juttu.... aina kun nainen sanoo"ei kasvotusten" mielipiteensä asiasta kuin asiasta joka liittyy jollain tavalla miehiin, sitä aletaan kitistä miesvihaksi....
Mulla ei ainakaan ole mitään tarvetta "vihata" miehiä, päin vastoin, miehet ovat elämän sokeri ja suola erilaisine ajatuksineen! Mutten ole ihan tynnyrissä kasvanut vaan oppinut matkan varrella muutaman asian ja viisastunut niistä minäkin.
Ja sori, kyllä on vientiä siitä(tai ehkä juuri siksi)huolimatta että omaan mielipiteitä ja jopa uskallan niitä sanoa myös ääneenkin.
Miesvihaaja. Ihme sana. Oletko sinä sitten naisvihaaja joka ei kelpaa kenellekkään?
mieluummin ottaisin yh:n kun sellaisen jolla ei ole lapsia. suurin osa yh:sta varmaankin osaa ja on halua vakiintua eikä ole hirveä kiire hankkia lisää lapsia!
Erosin reilut 4 vuotta sitten ja jäin 3 lapsen yh:ksi (nyt vanhin 19v, nuorin 10 v). Toivoin kohtaavani miehen, jolla olisi omia lapsia, koska mielestäni sellainen ihminen ymmärtää paremmin meitä perheellisiä.
Toisin kuitenkin kävi.Olen ollut kahdessa suhteessa eron jälkeen ja molemmat miehet ovat lapsettomia. Ensimmäinen mies oli oikeastaan ääritapaus; minun olisi pitänyt olla lapseton ja neitsyt (heh ikää minullakin on jo lähes 40) Mies oli minuun kuitenkin syvästi rakastunut ja siksi kuulemma sieti "puutteeni". Noin joka toinen kuukausi häntä alkoi tämä asia vaivaamaan ja sain kuulla kunniani. Kuten arvata saattaa, suhde loppui minun aloitteestani kestettyään lähes 2 v.
Tästä suhteesta "viisastuneena" päätin ettei enää koskaan lapsetonta miestä.
Kuinka ollakaan, kohtasin jälleen lapsettoman. Tutkaimeni ovat olleet pystyssä nämä 9 kk:ta, jonka olemme olleet yhdessä. Vielä kertaakaan en ole nähnyt enkä kuullut mitään sellaista negatiivista asennetta häneltä yh:ta kohtaan. Päinvastoin, hän tuntuu olevan hyvin kannustava, ymmärtäväinen ja lapset huomioonottava.
Lapseni suhtautuivat molempiin miehiin ystävällisesti ja kaverillisesti. Tosin pitävät enemmän tästä nykyisestä. Nuorin poikani sanookin, että on kivaa kun äitin hellu on kiinnostunut hänenkin asioista :-)
Aika näyttää mitä tästä suhteesta tulee. Ei ole kiirettä mihinkään. Olen tyytyväinen elämääni, vaikka välillä on vaikeaakin. En etsi enkä halua elättäjää tai isäpuolta. Itselleni haluan elämänkumppanin ja lapsille luotettavan kaverin. Jos mies jossain vaiheessa haluaa mukaan tähän sirkukseen niin tervetuloa. Toistaiseksi minulle sopii erittäin hyvin nämä viikonloppujen tapailut ja päivittäiset yhteydenpidot.
Suhde lapsettoman ja lapsellisen välillä onnistuu jos molemmat hyväksyy toisensa.
Ja ei saa unohtaa, että me kaikkihan olemme jonkun muun lapsia ;-)
totuutta siitä, että olet h.....
Itse olen baarissa jutellut monta kertaa naisen kanssa ja on käynyt jossain vaiheessa selväksi, että niitä muksuja on. Siinä vain jotenkin jäätyy, koska ei oikein tiedä mitä on tulossa. Yleensä olen jättänyt nämä naiset ihan omaan rauhaansa, olen niin kaukana kaukana edes semi-faija ehdokkaasta... ja musta ei ole sikailemaan sellaiselle ihmiselle, joka etsii äijää itselleen kaikkilla bonareilla. Pokkaa ei löydy sanomaan, ettei se pentu vois kiinnosta yhtään. Vaan mieluummin otan hatkat jo heti. Kyllä sä itselles miehen löydät...se on varma =)
Ei kiinnosta yh:t eikä heidän elättämisensä. "Loisia" on jokapuolella muutenkin liikaa.
Tässä kun lukee viestejä, niin voi päätyä vain sellaiseen lopputulokseen, että vain samanmieliset ovat oikeassa. Yksinhuoltajat elävät kuin pohjois-koreassa, jossa on se oikea totuus.
Jos ei muiden hylkiö kiinnosta, niin ei kiinnosta. Miksi siitä pitäisi tulla jotenkin huono olo, että haluaa itselleen oman perheen? Ihan oman, ei mitään toisen miehen perhettä?
Seuraavassa elämässä kannattaa miettiä ensin ennen kuin päästää siittiöt sisälle, niin ei tarvitse katkeroitua noin pahasti kuten yksinhuoltajat näyttävät katkeroituvan niitä miehiä kohtaan, jotka eivät ole yksinhuoltajista kiinnostuneita.
Herneitä oman maun mukaan nenään.
Ja läpäläpä. Toivottavasti sä sitten katsot, että vaikka mitä tulisi eteen, niin kärvistelet kanssa elämäs loppuun sen yhden, siittämäsi eukon kanssa vaikka väkipakolla ettei omat lapsesi joudu kokemaan tota sun "isän häpeää"muiden hylkiönä.
Typeryyttäsi voit kyllä hävetä, sitä ei todellakaan tarvi, ettei ole valmis eikä kykenevä lapsia kasvattamaan.
"Jos ei muiden hylkiö kiinnosta, niin ei kiinnosta. Miksi siitä pitäisi tulla jotenkin huono olo, että haluaa itselleen oman perheen? Ihan oman, ei mitään toisen miehen perhettä?"
Olet oikeassa, ei ole mitään väärää haluta omaa perhettä, tai naista ilman lapsia. Samaten jotkut naiset haluavat pitkiä, tummia, komeita, rikkaita yms. miehiä, jotkut miehet haluavat DDDDD-kuppisia naisia jne. Ihmisillä on erilaisia kriteereitä kumppanilleen, mitä me muut olemme niitä arvostelemaan?
Tuohon kyllä puuttuisin kun kutsut yh:ita hylkiöiksi. Ei mieleesi kuitenkaan tullut että vähintään yhtä usein se on se nainen joka lähtee lasten kanssa pois kehnon miehen luota?
Tai sitten vain provoilit lapsellisesti. Opettele kommunikoimaan muiden kanssa rakentavammin, ja ehkä joskus sinäkin löydät lapsettoman naisen joka kiinnostuu sinusta.
"Seuraavassa elämässä kannattaa miettiä ensin ennen kuin päästää siittiöt sisälle..."
Tuon sanoisin todistavan vähäisestä elämänkokemuksestasi. Jos haluaa olla varma että hankkii jälkikasvua sellaisen kanssa jonka kanssa on yhdessä elämänsä loppuun asti, ei niitä lapsia tule hankittua koskaan. Vaikka kuinka väität vastaan, en yhtään ihmettelisi että sinäkin huomaat viidentoista vuoden kuluttua että hups siinähän sitä ollaan erottu ja tehty maailmaan avioerolapsia, vaikka aivan muuta lapsekkaasti kuviteltiinkin aikaisemmin. Ihmiset ja suhteet muuttuvat, ja aina voi tulla yllätyksiä joita EI voi tietää ennalta. Entäs lesket, olivatko hekin typeryksiä kun päästivät siemenet sisään mieheltä joka tulisi kuolemaan piakkoin?
Vaikka erosimmekin ex-vaimoni kanssa, kumpikaan ei ole katunut että teimme kaksi ihanaa lasta tähän maailmaan. Eivätkä lapsemmekaan tunnu katuvan että ovat olemassa.
Minä en pelkää lapsellisia naisia,tosin taitaa olla toisin taitaa naiset pelätä mun ulkonäköä :kalju,hieman vatsaa,silmälasit,raitis ja savuton.Nainen voi kysästä mieheltä onko lapsirakas ettei tule väärinkäsityksiä myöhemmin.Nuorempana ajattelin että en ikinä ihastuisi yh-äitiin ,mutta vanhempana mieli muuttuu.Jokaisella yh-äidillä on oikeus onnelliseen parisuhteeseen!!
Varmaan sitä voi itselleen noin uskotella, mutta totuus on, että yh on eronnut, eikä mikään sinkku. Sinkku =single, eli yksinelävä, eikös yh:lla ole lapset samassa taloudessa?
suurimmalla osalla lapsettomista miehistä homma menee siten että ensin yritetään löytää lapseton nainen tuohon reilun kolmenkympin ikään asti kunnes jossain vaiheessa aletaan karsimaan noita kriteerejä ja alkaa kelpaamaan suunnilleen jokainen vastaantuleva nainen.
Nyt hiljaa! Etkö sä vieläkää ole oppinu naisista mitää:)
tässä mistään naisista ollut kyse vaan siitä miten keskiverto mies ajattelee,mä ajattelen näin ja sillä selvä.
Ai nii, yksinhuoltajat ei siis ole naisia...
No älä ota tätä palautetta liian vakavasti.
mun kans nyt pahemman kerran...Siis kyse oli muistaakseni miesten suhtautumisesta yh-naisiin,korostan sanaa MIESTEN.
katsoinpas huvikseni, että millainen "mies" se tämä yrmiö sanoo olevansa: "viina,viina,viina,viina,viina,muut päihteet,muut päihteet, naiset.Siinäpä ne olivatkin mun tämänhetkisen elämän 3 tärkeintä asiaa"...
...että näin.
Parempi onkin kun pysyttelet poissa lasten luota, tai yleensäkin sellaisten naisten, jotka voivat lapsia saada.
Mitä! Minäkö? Pois se minusta.... minähän olen vain nainen enkä siis rohkenisi tehdä mitään sellaista:)
saa pesää useammin kuin sinä.
Tässä keskusteluketjussa on ollut aikuisten näkökulma, muttei lapsen. Ihmeellisiä yh-vihamielisiä mielipiteitä! Minun YH-äitini on outo tapaus, marttyyri ja sankari ja hullukin...Äitini kasvatti ja elätti, miestä ja perhettä, äidillä oli työ ja säännölliset tulot, isällä ei. Eron jälkeenkin äiti elätti meidät kaikki, pesi isän pyykit ja antoi hänen käydä meillä säännöllisesti syömässä, erityisesti avioeron jälkeen isä oli meillä säännöllinen loinen. Ennen eroa hän saattoi olla viikkoja poissa. Vastuuton ja retku isäni, naistenmies ja aina jokaista vastaantulevaa naista kopeloimassa, meni uudelleen naimisiin ja sai lapsen. Uusi vaimo sieti isääni vajaan vuoden ja tästä erosta sitten rapsahti elatusmaksut (meistä isä ei maksanut mitään, kun äitini ei elatusta vaatinut). Toisen eron jälkeen isä loisi edelleen äitini kustannuksella huushollissamme, isä ei tuonut meille rahaa, kun kaikki rahat ulosmitattiin siihen toiseen perheeseen.
Äidillä oli joitain miessuhteita isän jälkeen, mutta en usko, että hän edes uneksi ottavansa uutta miestä meille asumaan, miten olisi voinut, kun isä saattoi milloin tahansa lampsia sisään. Kun muutin kotoa pois, äiti olisi hyvin voinut vielä iän puolesta miehen ottaa, mutta kuulemma oli saanut yhtä miestä kyllikseen passata. Olen saanut kotoa sellaisen mallin, että naisen pitää osata kaikki, tehdä kaikki, maksaa kaikki. Miehistä ei ole kuin siihen yhteen, lasten siittämiseen. En ole nähnyt isäni tekevän työtä, hän ei viettänyt aikaansa meidän lasten kanssa, ei laittanut ruokaa, ei siivonnut, mutta tyttöystäviä ja autoja hänellä riitti, niiden virittämiseen hänen aikansa kului. Ihmeellistä kyllä, flaksi näytti käyvän, vaikka rahaa ei miehellä ollut. No, isäni naistenmies, ei käytä alkoholia eikä ole väkivaltainen, ehkä se jotain selittää, mutta minulle ei totaalisen vastuuton mies kelpaisi. En vilkaisekaan renttujen suuntaan, niistä ei ole kuin harmia.
Lapsen näkökulma: lapsena toivoin, että äiti heittäisi isän pihalle. Se oli siskoni ja minun hartain toiveemme. Olisi ollut ihanaa, jos olisimme päässeet lomalle, saaneet elää rauhassa, mutta ei - jostain syystä äiti roikkui isässä vai roikkuiko isä äidissä - tiedä häntä. Lasten kasvatus unohtui kummaltakin, äidillä ei töiltään ollut aikaa, isä huiteli muualla. Minusta YH-vanhempi, se joka kantaa vastuun lapsen arjesta ja elatuksesta, rutiineista, on tosi kovilla. useimmat YH:t ovat työssä, kyllä vie voimia, jos siinä arjen rutiinien pyörittämisen lomassa joutuu jatkuvasti paikkaamaan sen epäluotettavan puoliskon unohtamisia ja laiminlyöntejä, mitään ei voi suunnitella, kaikkeen pitää olla varasuunnitelma B.
En usko, että kukaan avioon ryhtyessään suunnittelee eroa, ei kai tosissaan kukaan niin suunnittele, ei ainakaan tavalliset työtäkäyvät jotka keskenään avioituvat. Joku voi ehkä kikkailla avioehdon kanssa, naida rikkaan ja kieltäytyä avioehdosta - en usko, että sekään onnistuu. Minä vaadin avioehdon, jos avioidun. Jotkut miehet eivät kasva perhe-elämään ja vastuunkantamiseen, useimmat naiset ja varsinkin nykyaikana eivät siedä sellaista menoa kovin pitkään.
Olen elämässä pärjännyt, on koulutus, upea työ ja omaisuutta, itse hankittua. Enpä usko, että ryhtyisin äidiksi jonkun toisen muksuille, minusta vastuu lasten hoitamisessa ja huoltamisessa kuuluu vanhemmille - minusta ei taida olla vanhemmaksi. Seksi on ihanaa mukavia miehiä siihen puuhaan löytyy, mutta ehkäisy on must. Voihan olla, että rakastun, mutten pidä todennäköisenä, että hankkisin lapsia huollettavakseni. Kunnollinen mies kelpaa kumppaniksi, that's all.
Minun YH-äitini siis kasvatti minusta ainakin hyvän veronmaksajan, mitä ihmettä YH-vihaajia täällä oikein on? En tajua. Minusta eroaminen on raskas prosessi, ja jos ei osata elää yhdessä on parempi erota. Mutta omat lapset pitää jokaisen hoitaa. En tajua lusmuja, jotka siitä laistavat.
Huomaa että tänne laittaa paljon myös sellaiset ihmiset asoista mielipiteitä. joilla ei ole ollut sitä ekaa suhdettakaan, ei lapsia, eikä oikeen käsitystä muutenkan normaali sosiialisesta elämästä. Elämä on opittu telkan ja lehtien kautta, mielenterveystoimiston odotusaulassa tai baarien huuruisissa porukoissa.
Itsellä on 4 lasta, 3:lle eri miehelle. Kaksi miestäni on kuollut ja tämä nykyinen on vielä hengissä. Hän ei koskaan ole tuntenut elättävänsä muiden lapsia, emmekä erottele lapsia yleesäkkään sen mukaan, kuka on isä. Tuttavapiirissä on muitakin yh.naisia jotka ovat löytäneet puolison, eikä niiltä miehiltä miehisyys ole mihinkään rapissu. Päin vastoin, moni aitosinkkukin ihailee heitä. On typerää mollata jotakin ihmistä siviilisäädyn mukaan.
Minä kerron aina montako lasta minulla on ja sillä siisti. Jos jotain ukkoa tämä ärsyttää niin painukoon hiiteen.
Nainen hankitaan sitä varten että se synnyttää jälkeläisiä. Jos se on jo synnyttänyt, ei monia enää semmoinen kiinnosta. Ymmärrän kyllä hyvin sen. Lapset ovat iso este enkä ymmärrä miksi jotkut 18-vuotiaina semmoisia tekevät ja sitten ruikuttavat myöhemmin että mies jättää. Lisäksi sukupuolitautien riski on suurempi jos ottaa "käytetyn", ei tautia itselleen kukaan järkevä halua.
Joo, onnea vaan sulle ja sinun neitsyt jahdilles! Mites sitte ku sinun ihana neitsyesi käykin vieraissa ja tuo sulle tuliaisina näitä "käytettyjen naisten" tauteja, joita miehet sille levittää?
Ja sitten on luku sinänsä se,että venäjällä käydään naimassa kaikkea mikä liikkuu. Nehän eivät olekaan ollenkaan käytettyjä,ei niillä yleensä ole yhtään tauteja jonkun edellisen siittämistä lapsista puhumattakaan. Tiettyyn pisteeseen kun mennään, kaikki kelpaa,ja morsmaikkoja saa rahdattua Suomeen vaikka olisi vähän huonommassakin huudossa omalla kylällä.
Ihan nähty asia on,että venakolla voi olla vaikka minkälainen ukonturnu, pääasia että pääsee pois Viipurin liepeiltä Ammattia harjotttamasta.
pääasia että saa pesää! Itteeni harmitti vietävästi kun se vaahtosammutin pyöri nurkissa välillä ja eikä sitä voinu uloskaa heittää vaik kuinka panetti välillä. "Enmä ny voi, toi lapsi.... blablabla" Pakko oli lähteä meneen, mä en ala toisen jäbän rikkinäisenkortsun tuloksia kattelee enkä varsinkaa ala elämää sen mukaan. Mun elämä ja mä teen niinku haluan, my way or highway. Eli, mun mielestä yh:t on säälittäviä, elatusmaksujen turvissa eleleviä sosiaalipummeja jotka käyttävät saadut hynät baareihin ennemmin kuin skidiinsä. Nähty juttu, ykskin totesi ettei tarvi mennä töihin kun saa nii hyvin hynää muutenki. Mä luulin olevani lapsellinen.
....Älä sorru yleistämää. Todennäköisesti olette molemmat aika nuoria, niin sinä kuin lapsen äitikin.
Silloin, ei tietenkään aina, on mielessä myös muutakin kuin lapsen hoito ja sallittakoon se nuorillekkin äideille, jos perusasiat ovat muuten ihan ok. Ei maailman helpoin tehtävä olla vastuussa lapsesta nuorella iällä, mutta hattua nostan niille nuorille äideille, ketkä sen vastuun kantavat isien paetessa paikalta"vahingon"sattuessa..
Varo vaan ettei pilkka osu omaan nilkkaan!!!