Kuolema ja uudestisyntyminen.
Kuolevat jumalat syntyvät sitten uudelleen. Sekä Inanna että Jeesus ovat "kuolevia ja nousevia jumalia", joita on erittäin paljon kaikkialta maailmasta. Jumalattaren, maan, vuotuinen uudistuminen oli ja on edelleen keskeinen osa ihmiselämän selviytymistä lauhkealla vyöhykkeellä. Nämä tarinat ovat ilmauksia tästä.
Sekä Inanna että Kristus ripustetaan korkeaan paikkaan, jotta heidän ruumiinsa turmeltuisi.
alipino
Sitten sekä Inanna että Jeesus astuvat fyysisesti alamaailmaan, joka on metafora kuoleman todellisuudesta. Sumerille tämä oli kirjaimellisesti maa jalkojemme alla, joten Ganzerin palatsi, jossa Inanna kuolee ja syntyy uudelleen, on maan alla. Tämä johtuu siitä, että maan sisällä, maan alla tässä ymmärryksessä, on Jumalattaren kehossa, hänen kohdussaan.
Jeesus-myytissä sankarin ruumis asetetaan maan alle hautaan, joka sitten tukkeutuu kivellä. Hauta on vertauskuva jumalattaren kohdusta. Sekä Inanna että Jeesus syntyvät siitä uudelleen. He pysyvät maassa, jumalattaren kohdussa, jossa uudestisyntyminen tapahtuu, niiden kolmen päivän ajan, jolloin he ovat kuolleet.
jeesus inannan myyttiMiksi kolme päivää? Tämä on yksi vanhimmista tuntemistamme mytologisista viittauksista. Se antaa meille käsitteen "triplismi", jota löydämme kaikkialta muinaisesta maailmasta kolminkertaisista jumalattareista kolmipäisiin koiriin, kuten Cerberus, joka vartioi kreikkalaisen alamaailman porttia.
kirjat
Taivaan havainto.
Kuulla on kolme näkyvää vaihetta, hiipuva, täysi ja kasvava, ja maapallolla on kolme vuodenaikaa, kevät, kesä ja syksy. Ehkä tärkeintä on, että päivänseisauksissa on kolme päivää, jolloin aurinko näyttää nousevan samalle korkeudelle taivaalla keskipäivällä. Kolmantena päivänä talvipäivänseisauksen jälkeen se alkaa taas nousta.
Tästä syystä Jeesuksen myyttinen "syntymäpäivä" on 25. päivä, jonka hän jakaa lähes kaikkien muiden aurinkoa tarkkailevista kulttuureista peräisin olevien maatalousjumalien kanssa. 25. päivä on ensimmäinen päivä, jolloin tarkkailija näkee auringon deklinaation muutoksen ja tietää siten varmasti, että kevät tulee.
stonehenge
Stonehenge, jumalattaren kalenteri; Kuva Rod Fleming 1977
Esi-isämme eivät olleet auringonpalvojia. He uskoivat, että aurinko oli Maan jumalattaren hallinnassa. Aurinko oli merkki siitä, että Jumalatar uusiutuisi. Joten Stonehengen kaltaiset monumentit eivät ole aurinkoa palvovia temppeleitä. Juhlittu jumaluus oli Jumalatar.
Tämä kolmen päivän tauko, joka tapahtuu myös kesäpäivänseisauksen aikaan, on tärkein syy siihen, miksi Inanna pysyy kuolleena kolme päivää ja miksi Jeesuskin niin tekee. Rituaalisen uudestisyntymisensä jälkeen Maan äidin kohdusta molemmat jumaluudet nousevat taivaaseen – joka silloin, kun Inanna keksittiin, oli taso, joka oli vierekkäin ihmisten elävän yhden kanssa, mutta josta Jeesus oli kehittynyt. taivaalla.
Jälleen kerran on huomattava, että Golgatalle ei asetettu yksi vaan kolme ristiä Jeesuksen "teloittamiseksi". Se on vain yksi metafora triplismille ja muulle jumalatar-mytologialle, joka kertoo Jeesuksen tarinan.
kirjat
Yhteisiä piirteitä on enemmän.
Olemme todenneet, että Jeesuksen tarina on synkretisoitunut aikaisemmista, mutta siinä on muitakin yhteisiä piirteitä. Innan uudestisyntymistä helpottaa nainen, hänen palvelijansa. Jeesuksen myytissä naiset avaavat hänen haudansa ja antavat hänen nousta ylös. Nämä naiset edustavat papittareiden joukkoa, joka toimi ja juhli jumalattaren uudestisyntymistä varhaisena päivänseisauksena. He ovat jumalattaren kätilöjä, jotka Jeesus-myytin mukaan suorittavat saman roolin miespuoliselle jumalalle.
Toinen tapa osoittaa synkretismiä on samanlaisten myyttien olemassaolo samalta alueelta. Nämä mahdollistavat aikajanan määrittämisen aikaisimpien tiedossa olevien ja viimeisimpien välillä. Onko näitä siis olemassa? Voimmeko luoda tällaisen aikajanan?
taivaaseenVastaus on kyllä'. Lähi- ja Lähi-itä, Levantti ja Itä-Välimeri ovat täynnä samanlaisia tarinoita muista sumerilaisista versioista, kuten jumalatar Sulista, eleusilaisiin mysteerikultteihin ja kreikkalaiseen Orpheuksen ja Eurydikeen perinteeseen.
Itse asiassa tämä on niin yleistä, että sillä on oma nimi, katabasis. Tämä on johdettu kreikasta ja tarkoittaa 'alamäkeen menoa' tai 'laskua'. Mytologit käyttävät sitä kuvaamaan valtavaa määrää tällaisia myyttejä. Näiden muiden kontekstissa Jeesus-myytissä ei ole mitään merkittävää tai outoa; se on vain yksi monista muunnelmista teemasta.
Apologetiikka – järjen vihollinen.
Kristityt apologeetit ovat tietoisia siitä katastrofaalisesta uhasta, jonka synkretisoinnin ymmärtäminen aiheuttaa heidän väitteilleen. Jos Jeesus on vain yksi versio tunnetusta jumaluudesta, niin uskonnolliset väitteet hänen olevan "ainutlaatuinen" torpedoisivat.
Tämä ymmärrettiin ensimmäisellä vuosisadalla jKr., kun kristitty apologeetti Justin Martyr väitti, että aiemmat tarinat on "paholaisen istuttama" herättämään epäilyksiä. Justinuksen sanominen oli outoa, kun taas muissa kirjeissä h
Kuolevat jumalat syntyvät sitten uudelleen. Sekä Inanna että Jeesus ovat "kuolevia ja nousevia jumalia", joita on erittäin paljon kaikkialta maailmasta. Jumalattaren, maan, vuotuinen uudistuminen oli ja on edelleen keskeinen osa ihmiselämän selviytymistä lauhkealla vyöhykkeellä. Nämä tarinat ovat ilmauksia tästä.
Sekä Inanna että Kristus ripustetaan korkeaan paikkaan, jotta heidän ruumiinsa turmeltuisi.
alipino
Sitten sekä Inanna että Jeesus astuvat fyysisesti alamaailmaan, joka on metafora kuoleman todellisuudesta. Sumerille tämä oli kirjaimellisesti maa jalkojemme alla, joten Ganzerin palatsi, jossa Inanna kuolee ja syntyy uudelleen, on maan alla. Tämä johtuu siitä, että maan sisällä, maan alla tässä ymmärryksessä, on Jumalattaren kehossa, hänen kohdussaan.
Jeesus-myytissä sankarin ruumis asetetaan maan alle hautaan, joka sitten tukkeutuu kivellä. Hauta on vertauskuva jumalattaren kohdusta. Sekä Inanna että Jeesus syntyvät siitä uudelleen. He pysyvät maassa, jumalattaren kohdussa, jossa uudestisyntyminen tapahtuu, niiden kolmen päivän ajan, jolloin he ovat kuolleet.
jeesus inannan myyttiMiksi kolme päivää? Tämä on yksi vanhimmista tuntemistamme mytologisista viittauksista. Se antaa meille käsitteen "triplismi", jota löydämme kaikkialta muinaisesta maailmasta kolminkertaisista jumalattareista kolmipäisiin koiriin, kuten Cerberus, joka vartioi kreikkalaisen alamaailman porttia.
kirjat
Taivaan havainto.
Kuulla on kolme näkyvää vaihetta, hiipuva, täysi ja kasvava, ja maapallolla on kolme vuodenaikaa, kevät, kesä ja syksy. Ehkä tärkeintä on, että päivänseisauksissa on kolme päivää, jolloin aurinko näyttää nousevan samalle korkeudelle taivaalla keskipäivällä. Kolmantena päivänä talvipäivänseisauksen jälkeen se alkaa taas nousta.
Tästä syystä Jeesuksen myyttinen "syntymäpäivä" on 25. päivä, jonka hän jakaa lähes kaikkien muiden aurinkoa tarkkailevista kulttuureista peräisin olevien maatalousjumalien kanssa. 25. päivä on ensimmäinen päivä, jolloin tarkkailija näkee auringon deklinaation muutoksen ja tietää siten varmasti, että kevät tulee.
stonehenge
Stonehenge, jumalattaren kalenteri; Kuva Rod Fleming 1977
Esi-isämme eivät olleet auringonpalvojia. He uskoivat, että aurinko oli Maan jumalattaren hallinnassa. Aurinko oli merkki siitä, että Jumalatar uusiutuisi. Joten Stonehengen kaltaiset monumentit eivät ole aurinkoa palvovia temppeleitä. Juhlittu jumaluus oli Jumalatar.
Tämä kolmen päivän tauko, joka tapahtuu myös kesäpäivänseisauksen aikaan, on tärkein syy siihen, miksi Inanna pysyy kuolleena kolme päivää ja miksi Jeesuskin niin tekee. Rituaalisen uudestisyntymisensä jälkeen Maan äidin kohdusta molemmat jumaluudet nousevat taivaaseen – joka silloin, kun Inanna keksittiin, oli taso, joka oli vierekkäin ihmisten elävän yhden kanssa, mutta josta Jeesus oli kehittynyt. taivaalla.
Jälleen kerran on huomattava, että Golgatalle ei asetettu yksi vaan kolme ristiä Jeesuksen "teloittamiseksi". Se on vain yksi metafora triplismille ja muulle jumalatar-mytologialle, joka kertoo Jeesuksen tarinan.
kirjat
Yhteisiä piirteitä on enemmän.
Olemme todenneet, että Jeesuksen tarina on synkretisoitunut aikaisemmista, mutta siinä on muitakin yhteisiä piirteitä. Innan uudestisyntymistä helpottaa nainen, hänen palvelijansa. Jeesuksen myytissä naiset avaavat hänen haudansa ja antavat hänen nousta ylös. Nämä naiset edustavat papittareiden joukkoa, joka toimi ja juhli jumalattaren uudestisyntymistä varhaisena päivänseisauksena. He ovat jumalattaren kätilöjä, jotka Jeesus-myytin mukaan suorittavat saman roolin miespuoliselle jumalalle.
Toinen tapa osoittaa synkretismiä on samanlaisten myyttien olemassaolo samalta alueelta. Nämä mahdollistavat aikajanan määrittämisen aikaisimpien tiedossa olevien ja viimeisimpien välillä. Onko näitä siis olemassa? Voimmeko luoda tällaisen aikajanan?
taivaaseenVastaus on kyllä'. Lähi- ja Lähi-itä, Levantti ja Itä-Välimeri ovat täynnä samanlaisia tarinoita muista sumerilaisista versioista, kuten jumalatar Sulista, eleusilaisiin mysteerikultteihin ja kreikkalaiseen Orpheuksen ja Eurydikeen perinteeseen.
Itse asiassa tämä on niin yleistä, että sillä on oma nimi, katabasis. Tämä on johdettu kreikasta ja tarkoittaa 'alamäkeen menoa' tai 'laskua'. Mytologit käyttävät sitä kuvaamaan valtavaa määrää tällaisia myyttejä. Näiden muiden kontekstissa Jeesus-myytissä ei ole mitään merkittävää tai outoa; se on vain yksi monista muunnelmista teemasta.
Apologetiikka – järjen vihollinen.
Kristityt apologeetit ovat tietoisia siitä katastrofaalisesta uhasta, jonka synkretisoinnin ymmärtäminen aiheuttaa heidän väitteilleen. Jos Jeesus on vain yksi versio tunnetusta jumaluudesta, niin uskonnolliset väitteet hänen olevan "ainutlaatuinen" torpedoisivat.
Tämä ymmärrettiin ensimmäisellä vuosisadalla jKr., kun kristitty apologeetti Justin Martyr väitti, että aiemmat tarinat on "paholaisen istuttama" herättämään epäilyksiä. Justinuksen sanominen oli outoa, kun taas muissa kirjeissä h
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.