Otsikko sisälsi ensimmäisen, eli tärkeimmän kysymyksen.
Kiitos kaikille vastaajille!!!
(ja kaikkien vastaajien kesken arvotaan paikka avioeroneuvottelijoina... tässä maanpäällisessä helvetissä:-)
Kiitos kaikille vastaajille!!!
(ja kaikkien vastaajien kesken arvotaan paikka avioeroneuvottelijoina... tässä maanpäällisessä helvetissä:-)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ensimmäisessä erossa tulin yksinhuoltajaksi yhteisellä päätöksellä, raha-asiat riideltiin oikeudessa - oikeusaputoimisto minun puolestani, en edes käynyt koko tilaisuudessa. Tapaamisia mies ei halunnut, joten olen parhaan taitoni mukaan yrittänyt ylläpitää isä-lapset suhteita puhelinsoitoin, isovanhemmilla vierailuin, missä isäkin näkee lapsia ja joskus harvoin on isä vaivautunut itse lapsia ottamaan luokseen. Vierailut luonani päättyivät "nyxään", joka luulee vieläkin, että olen paha syöjätär, joka haluaa hänen miehensä;)
Toinen ero: yhteishuoltajuus yhteisellä päätöksellä, ensimmäinen vuosi tapaamisista sovittiin päivien ja tuntien tarkkuudella, raha-asiat sovittiin keskenään ja paperit allekirjoitettiin lastenvalvojan luona. Tapaamiset ovat muuttuneet vuosien varrella niin, että erikseen sovitaan joka kerta. Ei säännönmukaista, mutta toimivaa.
Mulla taas niin, että oon joutunut käyttämään ÄÄRIMMÄISIÄ keinoja, jotta olen saanut tavata lapsiani. Exäni mielenterveys horjuu ja siitä johtuen hänelle on ollut vaikeaa viettää vkl:a yksin. Raskasta, mutta kannattaa... Yhteyttä lapsiin on vaikea luoda pitkän eron jälkeen :(
Sekä tapaamiset että elareiden perusteet (siis lapsen elatuksen tarpeen) sekä jaon (nettotulojemme suhteessa, vähennettynä tapaamisten ruokakuluilla) kirjasimme hyvin tarkkaan, ja vahvistutimme lastenvalvojalla. Samat sopimukset voi pistää myös avioerohakemuksen liitteeksi jolloin tuomari vahvistaa ne (lastenvalvojalle siis ei ole pakko mennä)
Niin tai näin, ehdottomasti kaikkien etuna on kirjalliset ja vahvistetut sopimukset. Niistä toki voidaan yhdessä sopien poiketa ... mutta on edes jokin "raamisopimus" edes alla.
Ellei sopua synny, viimekädessä käräjäoikeuden tuomari päättää ao. asiat puolestanne. Lastenvalvojahan ei mitään päätä, vaan vahvistaa vanhempien sopimukset ... tai/ja yrittää auttaa sovun synnyssä jos huoltajuuskriisi päällä.
Ja sekin vielä, ettei tämä nuori halua tavata isäänsä tällä hetkellä.Miten toimitaan?
Jos ihan tarkkoja ollaan, kyse on lapsen oikeudesta tavata vanhempiaan ... ei päinvastoin.
Pienen lapsen kanssa hänen tahtonsa pitkälti vanhempien tahto (poikkeus vahvistaa säännön), mutta yli 12 vuotiaan kohdalla menetellään kuten lapsi tahtoo ... luonnollisesti lähivanhempi ei manipuloi lastaan toista vanhempaa vastaan ... eihän?
Eli, ei lasta voi tai pidä pakottaa tapaamisiin ... mutta häntä pitää rohkaista niihin ja kertoa miksi erottiin (lapsen ikä huomioiden) sekä että MOLEMMAT vanhemmat rakastavat häntä suuresti.