S-y-n-t-i // Tunnusta ja tee parannus

Ensimmäinen Johanneksen kirje 1:8

Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.

Kyllä herjaamisensa tulisi tunnustaa että se on syntiä eikä valehdella että se on totuuden julistusta ja evankeliumin ilosanomaa.

Ei siitä tarvitse ripittäytyä kellekään, vaan Jumalan edessä tunnustaa se. Eikä vain tunnustaa, vaan tehdä siitä parannus.

Lahkolaisuus sekoittaa pään.

Suomi24 on tehnyt tarkoituksella ja määrätietoisesti helluntailaisuuspalstasta sivut, joissa avoimesti rikotaan Suomen lakeja ja joissa pilkataan ja herjataan Jumalaa ja joissa helluntailaisia vainotaan ja panetellaan. Suomi24 on tuhonnut keskustelun palstan aiheesta, helluntailaisuus.

Kenelle synnit pitää tunnustaa? Pitääkö se tehdä kirjallisena?

Nille pitää synnit tunnustaa ketä vastaan rikkonut.

Jos amerikkalaisia homoja herjannut, heiltä pitää pyytää anteeksi.

Jos jo kuolleet, miettiä onko syytä herjata vainajia, jotka eivät asialle mitään voi enää.

Onko oma järjen valo kadoksissa.

Ennen kuin voi tunnustaa syntejään, pitää määritellä mikä on syntiä.

Ja jos ottaa lain siihen ohjenuorakseen, niin siitä kiistely ja väittely vie niin kauan aikaa ettei pääse koskaan tunnustamaan syntejään kun niitä tulee siinä väittelyn tuoksinassa koko ajan lisää niin paljon ettei mitenkään edes aika riitä tunnustamaan kaikkia syntejä ja osa saattaa unohtua.

Jos sitten on tehnyt Jumalan kanssa Hengessä hyvän omantunnon liiton, niin silloin tunnustaa ne synnit, mitkä painavat mieltä, mitä aiheuttavat syyllisyyttä ja mistä haluaa tehdä parannuksen. Jos huomaa, että ai että tuo muiden herjaaminen tuottaa vain tuskaa omallatunnolle eikä edusta sitä mitä Jumala haluaa, niin silloin ei oikeastaan voi tehdä muuta kuin nöyrtyä Jumalan edessä tunnustamaan, että olen valitettavasti ymmärtänyt tämän uuden liiton aivan väärin kun herjaa ihmisiä kun pitäisi siunata. Silloin syntejä pyydetään anteeksi Jumalalta-joka voi ne antaa anteeksi- ja toivotaan voimaa aloittaa uusi elämä vapaana herjaamisen synnistä.

Lähtökohtaisesti kukin ihminen itse tuntee oman syntisyytensä ja syyllisyytensä Jumalan edessä. Sen oikeellisuudesta sitten riippuu pelastus. Ei muiden viisastelusta.

Syntien tunnustaminen tietenkin lähtee siitä, että ihminen itse tunnustaa syyllisyytensä sekä syntisyytensä eikä yritä sitä verhota jonkin hienon uskonnollisuuden taakse tai perustella omia syntejä muiden syntien runsaudella.

Syntien tunnustaminen lähtee siitä, että tuntee itse omastunnossaan tehneensä väärin. Ei laki herätä synnin tuntoa, vaan se vain lisää syntiä ja herjaamista. Jos Jumala on herättänyt synnintunnon muiden herjaamisesta, niin silloin ihmisen omaatuntoa kolkuttaa se että on herjannut muita. Ei ole väliä sillä ovatko herjat sinällään olleet aivan oikeutettuja, herjatut ihmiset ovat ehkä tosiaan tehneet väärin, toimineet väärin tai jopa herjanneet takaisin, niin sillä ei ole väliä sen suhteen miten omassatunnossaan kokee tehneensä väärin ja tarvitsevansa anteeksiantoa.

Silloin pitää nöyrtyä nimenomaan Jumalan edessä pyytämään anteeksiantoa, armahdusta ja uutta henkeä toteuttaa uskoaan siten ettei siihen liity pelkästään pahuutta ja pahoja asioita. Ja Jumala armahtaa, Jumala antaa mielenmuutoksen. Ei se, että herjatut sanovat, että no sattuuhan tuota, mitä tuosta, vaan Jumala antaa uuden hengen ja mielen toteuttaa uskoa siten että siihen liittyy muutakin kuin vain pahuutta muita ihmisiä kohtaan.

Vaikka sanotaan että laki herättää synnin tunnon, niin asia on juuri päinvastoin. Laki saa aikaan vihaa ja muiden herjaamista siitä että eivät noudata lakia, ovat laittomuuden tekijöitä sekä kaikkea muuta mitä vain ihminen voi toisesta keksiä. Ei laki saa aikaan mitään parannusta, vaan lisää vain synnin taakkaa. Ja niin käy vaikka epätoivoisesti yrittäisi noudattaa lakia. Jos rikkoo yhtä kohtaa, on syypää kaikkiin. Siinä sitä sitten riittäisi tunnustamista ja muistelemista mitä kaikkia lakeja sitä on olemassa.

Siten ihmisen syyllisyys lähtee hänen omastatunnosta, jonka Jumala herättää tuntemaan asioita muusta kuin omasta näkökulmasta. Ajattelemaan että miltä noista minun herjaamistani ihmisistä mahtaa tuntua, mikä hyvä vaikutus herjaamisellani on ja olenko muka oikeasti. Jumalan asialla. Siinä on herätys ja kääntymys kun Jumala puhuttelee ihmistä omantunnon kautta tehden hänestä katuvan ja haluavan muuttaa uskon suuntaa siten että kantaa hedelmää Jumalalle eikä paholaiselle.

Kun ihminen kääntyy Jumalan puoleen, nöyrtyy Jumalan edessä, niins en jälkeen on Jumalan asia tehdä hengellään ihminen kykeneväiseksi hyviin tekoihin. Se on sen jälkeen täysin Jumalan työ kun ihminen hylkää oman itsekkyyytensä, nenäkyytensä ja omaehtoisen rakennetun uskonnollisuutensa.