mulla on ihanaakin ihanampi mies ja me ollaan oltu kimpassa jo vuos tolkulla...ikinä ei oo ollu mitään pettämis juttuja tai pahempia riitoja...kaikki on menny tosi hyvin ja elämä ollu ihanan tasasta arkea.
Nytten sitten mies joutuu olemaan kotoa poissa joskus pitkiäkin aikoja ja alussa olin ihan rikki kun en osannut olla kotona ilman häntä, itkin ja olin ihan hukassa.
Sitten totuin siihen ja opin nauttimaan yksinäisyydestä...kunnes sitten kerran jokuaika sitten olin taas ollut kotona pitkän ajan yksinään ja ajattelin lähteä käymään tanssimassa ihan huvikseni...baarissa tapasin mukavan miehen ja hänen kanssaan jatkettiin iltaa luonani ihan vain jutellen...sitten loppuillasta olin jo hirveässä humalassa ja halusin sen miehen ottavan minut kainaloon ja sitten jo suudeltiin ja sitten mentiin sänkyyn...se oli kamalaa ja sen jälkeen en ole voinut nukkua tai tehdä yhtään mitään kun en halua menettää minun rakasta miestäni, mutta taas en osaa esittää niinkuin mitään ei olisi tapahtunut...minä olen ihan hirveä, kamala, ja oksettava ihminen!Minä haluun vaan unohtaa kaiken ja jatkaa minun ihanaa elämääni, miten yksi ilta voi pilata koko elämän...
Aina ennen minä oon osannu sanoa ei, miks en osannu sanoo sitä sillon...minkä hiton takia mie halusin sen ottavan minut kainaloon...jos minä voisin jotenkin pyyhkiä sen illan pois minun elämästä...ja jatkaa elämääni rakkaan mieheni kanssa.
Nytten sitten mies joutuu olemaan kotoa poissa joskus pitkiäkin aikoja ja alussa olin ihan rikki kun en osannut olla kotona ilman häntä, itkin ja olin ihan hukassa.
Sitten totuin siihen ja opin nauttimaan yksinäisyydestä...kunnes sitten kerran jokuaika sitten olin taas ollut kotona pitkän ajan yksinään ja ajattelin lähteä käymään tanssimassa ihan huvikseni...baarissa tapasin mukavan miehen ja hänen kanssaan jatkettiin iltaa luonani ihan vain jutellen...sitten loppuillasta olin jo hirveässä humalassa ja halusin sen miehen ottavan minut kainaloon ja sitten jo suudeltiin ja sitten mentiin sänkyyn...se oli kamalaa ja sen jälkeen en ole voinut nukkua tai tehdä yhtään mitään kun en halua menettää minun rakasta miestäni, mutta taas en osaa esittää niinkuin mitään ei olisi tapahtunut...minä olen ihan hirveä, kamala, ja oksettava ihminen!Minä haluun vaan unohtaa kaiken ja jatkaa minun ihanaa elämääni, miten yksi ilta voi pilata koko elämän...
Aina ennen minä oon osannu sanoa ei, miks en osannu sanoo sitä sillon...minkä hiton takia mie halusin sen ottavan minut kainaloon...jos minä voisin jotenkin pyyhkiä sen illan pois minun elämästä...ja jatkaa elämääni rakkaan mieheni kanssa.
Vastaukset 23
Vanhimmat
"minä olen ihan hirveä, kamala, ja oksettava ihminen"
Niin olet, Kärsi. Tuollaiset itsestään tekopyhiä tekevät naikkoset, jotka eivät ole leväperäisesti käyttäytyviä huoria kummoisempia, ja väittävät vain sortuneensa humalan ja fyysisten himojen vuoksi, ovat poikkeuksellisen ärsyttäviä. Jos olet lutka, ole sitä rehellisesti.
ehkä tunsit itsesi "jätetyksi" kun miehesi on poissa? Kaikki ihmiset erehtyvät joskus (kukin tavallaan)mutta ei se elämä siihen kaadu. Rehellisyys on tietty kaiken A suhteessa, mutta kannattaako kertoa vai ei? Elätkö omatuntosi kanssa eteenpäin? Itse petin ja olisin jättänyt kertomatta (luulen niin) mutta asia tuli ilmi toisella tavalla. Tiesin kuitenkin että se kerta olisi jäänyt ainoaksi. Suhteemme ei kuitenkaan sen jälkeen onnistunut ja erottiin loppujen lopuksi vaikkakin 5 vuoden jälkeen pettämisestä. Ota vaan opiksi, äläkä tee toiste. Älä kuitenkaan
hautaudu syyllisyyteen lopuksi elämääsi. Ei se auta.Varmaankin kun mietit niin löydät sen "syyn" miksi petit. Ja kun sen tajuat niin on helpompi asiaa käsitellä. Koitahan voida!
Tunne oma sisäinen minäsi. Olet sisimmiltäsi likainen huora joten koita elää tasapainossa sen asian kanssa. Älä kuitenkaan sotke muita ihmisiä paskakasaasi joten kerro miehellesi syy miksi haluat erota ja anna hänelle mahdollisuus löytää veroisensa nainen vierelleen. Ei millään pahalla.
Tuo, mitä sanot, on vain toinen puoli ihmisestä eli se syntinen puoli. Jos jokainen tutkisi itseään, niin ei voisi arvostaa itseään tekojensa tai ajatustensa perusteella, mutta oman itsen arvostus ei perustukaan siihen, että ihminen on hyvä teoissaan ja ajatuksissaan, vaan siihen, että hän on rakastettu. Ko. naisen mieskin voi silti rakastaa tätä naista, vaikka nainen onkin toiminut vastoin avioliittolupaustaan.
Akak?Ei ota selvää tuosta nimimerkistä,akaton..akateeminen...?Mielipiteet ovat kyllä niin jyrkkiä ja jyrääviä etten sanoisi suorastaan armottomia että oikeastaa ihan sama mikä sä olet.Sinulta on kuitenkin ihmisyys totaalisesti hukassa.
taidat olla pahasti riippuvainen ihminen, ei hyvä se. haepa hakukoneella sana läheisriippuvuus.
Oli kuin olis omaa tarinaa lukenut.. Mulle on käyny ihan samallatavalla. Vaikkakin tunsin tämän henkilön, jonka kanssa petin eikä se ollut baarituttavuus. En ole pystynyt kertomaan asiaa, vaikkakin pitäisi. Miten asian voi kertoa? En halua erota, haluaisin, että kaikki olis ennallaan. Tuntuu pahalta kattoa miestä silmiin ja kuulla kuinka hän rakastaa minua.. Onko asia niin, että itse en häntä rakasta, koska pystyin pettämään, vai mikä on vialla. En ymmärrä. En uskonut pystyväni tekemään näin..
koskaan edes pahoissa painajais unissani en ole miestäni pettänyt en koskaan edes sellaista osannut ajatella.
Nytten elän päivän kerrallaan ja olen kertomatta.
En enää ollenkaan ota alkoholia, sillä se saa minut jotenkin pois todellisuudesta sillä selvinpäin en koskaan miestäni pettäsi hän on minulle kaikki kaikessa, tärkeintä mitä minulla on, on ollut ja tulee olemaan!
Ja olen aina vihannut naisia jotka ovat miestään pettäneet, nytten tein sen saman itse...
Yritän vain unohtaa koko asian ja elää itseni kanssa, jos asia tulee joskus julki, tiedän ettei mieheni katsokkaan minuun päin...
Mutta sen tiedän ettei se tapahdu enää koskaan uudelleen...
Olet siis päättänyt, ettet itse kerro asiasta ikinä miehellesi? Itse kamppailen vielä mietteissäni, kertoako vai eikö.. Jotenkin tuntuu, että jos mies kuulee sen joltain muulta, niin se on paljon huonompi, kuin se että itse kertoisin. Kuitenkin tiedän, ettei asia voi kantautua mieheni korviin muualta, kuin minulta. Tuntuu pahalta!! Mutta yritetään elää asian kanssa ja unohtaa se..
maailma menee eteenpäin eikä eiliseen ole paluuta tyttö hyvä. Mikä siinä on kun naisten pitää aina piilotella asioita. Jos on ihmisenä täysin epäonnistunut mitä sitä kieltämään, pitääkö siitä toisten sitten kärsiä loppuelämänsä?
Ota hyvä ihminen härkää sarvista ja selvitä asia miehesi kanssa, valkoiset valheet on hieman eri suuruusluokan asioita kuin tämä, tästä on vain pakko puhua ja kannettava seuraukset. Jos suhde ei sitä kestä ei sille sitten mitään voi, epärehellisyyttä ei kestä mikään suhde, totuus tulee aina kuitenkin ilmi jollakin tapaa ja vahingoittaa myöhemmin kaikkia paljon enemmän.
Älä sinä yhtä hairahdusta sure, sattuuhan sitä paljon pahempaakin!!!Olemme ihmisiä kaikki ja erehdyksiä sattuu. Jos olisit täydellinen, et itsesi olisikaan. Alkoholi vapauttaa estot ja siinä syy tekoosi. Älä kerro miehellesi jos ei sinulla ole pelkoa, että hän kuulisi muualta. Riittää että sinä kärsit. Moralistit, jotka tuomitsevat ovat tekopyhiä ja toivovat itse kokevansa jotain......
"Älä kerro miehellesi jos ei sinulla ole pelkoa, että hän kuulisi muualta. Riittää että sinä kärsit."
Mitäköhän mieltä hänen miehensä olisi tästä? Nainen taitaa itsekin tiedostaa, ettei mies haluaisi häntä, jos saisi tietää tapahtuneesta. Vain pelkurit jättävät kertomatta.
Helppo sitä on aina syyttää alkoholia tai muita ulkopuolisia tekijöitä. Ei tuommoista tee jos ei oikeasti halua, siitä on turha kiistellä. Olisi kannattanut miettiä kahdesti ennen kuin hommiin ryhtyi. Noin ne sukupuolitauditkin leviävät kunnon ihmisten pariin kun sekaan mahtuu noita valehteljoita ja pettureita. Täyttä paskaa sanon minä, ei jalkoja levitellä vahingossa. "Se vain tapahtui", just joo.
Oliks ees perse kipeä?
haluat tietää niin eipä paljon.
tasoittaa mielesi kuohunnan ja siihen mennessä tiedät omista tuntemuksistasi enemmän.
mulle on käyny melkeempä samaten. mutta mies oli tuttu, hyvä ystävä.
aluksi minäkin kärsin ja kärvistelin asian kanssa ja olin vähällä kertoa. mutta sitten ymmärsin,että mies olisi tehnyt just samaten jos olisi ollut minun tilallani. siitä olen varma.
mutta älä huoli. sellaista sattuu. jokainen ihminen tarvii hellyyttä ja toista ihmistä. ja humalassa tuo perustarve tulee esiin ja kaupanpäälle estot katoavat. ei se ole niin vakavaa kunhan huolehdit ettei satu uudestaan.
miehelle ei kannata kertoa, koska kuitenkin te rakastatte toisianne. miksi pilata hyvää suhdetta??
Voi viddu mikä idiootti!! Kuten tää "rakastunut" kyselijäkin! Taputelkaa vaan toisianne selkään..sattuuhan sitä! Voi kele..ku on tyhmää jengiä! Suomessa on vielä ukollisiakin naisia, joten antakaa mahdollisuus myös miehillenne ja sitte voitte levitellä niitä jalkojanne mielinmäärin!!
Älä tosiaankaan kerro miehellesi tapahtuneesta. Ole armollinen ja anna anteeksi ITESELLESI ja ole ihana vaimo miehellesi. Kertominen jättää liian syvät arvet, miehesi ei ehkä pääse niistä ikinä yli. Älä pilaa hyvää suhdettasi. Nyt ainakin tiedät mikä on sinulle tärkeintä, vaali sitä.
Tsemppiä, aika parantaa sinut, mutta ei ehkä miestäsi, jos kerrot.
Monesti miehet tosiaan eivät pääse sen yli että vaimo on käynyt vieraissa - miehen miehisyyttä on loukattu, tunkeilija on astunut tavallaan toisen koiraan reviirille ilman että mies on pystynyt puolustamaan sitä, sattuuhan se.
Miehet myös käsittelevät näitä asioita hieman eri tavoin kuin naiset ja valehteleminen ja valkoiset valheet, pienetkin, asian selvittelyssä ovat sitten punainen vaate jotka vievät lopunkin miehen luottamuksesta. Eli jos haluat painaa asian villasella, käy se niin tarkasti läpi kuin pystyt ettei miehelle jää mitään mielikuvituksen varaan. Jos jokin asia jää epäselväksi, miehen aivot toimivat siten että aukko paikataan jotta tarina saa loogisen juonen. Useimmiten miehen mielikuvitus vain näissä asioissa liikkuu navan alapuolella eli jos todellisuudessa joitte vieraan miehen kanssa kahvia etkä muistanut sitä mainita olit nähtävästi miehesi kuvitelmissa sängyssä, ehkä jopa kahden vieraan miehen kanssa yhtäaikaa ;o)
Mitäpä tuohon sanoisi? Toisaalta se mitä teit on ymmärrettävää - olemmehan vain ihmisiä. Toisaalta taas se on väärin, eikä sitä voi, eikä saa hyväksyä.
Ensiksikin sanon, että älä syytä alkoholia. Alkoholi on kyllä tutkimustenkin mukaan eräs voimakkaimmista huumeista maailmassa (silti laillinen!) ja aiheuttaa vaikutusaikanaan valtavan muutoksen ihmisen käytökseen. Kuitenkin sen nauttimisen riskit ovat laajalti tiedossa, eikä sitä kukaan toisen puolesta kurkusta alas kaada. Tilanteesi on tavallaan sama, kuin rattijuopolla, joka on yliajanut kuoliaaksi ihmisen. Sinäkin yliajoit suhteesi, mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi ja juodessasi alkoholia baarissa, otit tietoisen riskin. Se kuinka kauan yliajettu kituu, riippuu sinusta.
Seksi kahden kumppanin - avioparin - välillä, on luottamuksellisinta ja intiimeintä, mitä kaksi ihmistä voivat kokea. Niin sen ainakin pitäisi olla. Valitettavasti seksi on nykyisin pelkkä nautinnon ja vallankäytön väline, joka tekee itseään tykö kaikkialla medioissa. Ilman seksiä et ole onnellinen, julistavat mainokset ja lehdet pursuavat vinkkejä kesäheilan hankintaan tai neuvoja miten ei jää pettämisestä kiinni. Pyhästä on tehty epäpyhää, likaista ja halveksittavaa.
Tavallaan olet uhri, siinä missä koko seksikeskeinen yhteiskuntammekin. Kuitenkin valinta on vapaa. Otit hyvän ja pahan tiedon puusta, vaikka tiesit riskit. Omatuntosi on se ripe ihmisessä, joka kaipaa puhtautta ja joka ei salli pahaa. Siksi se kolkuttaa. Todellakin! Yksi ilta voi muuttaa elämän. Se voi myös pilata elämän.
Aikuisena ihmisenä olet myös vastuussa teoistasi. Samoin kuin rikosoikeudessa, on myös puolisoiden välillä kannettava vastuunsa ja kestettävä niiden seuraukset. Niin kurjaa kuin se nyt onkin, olisi sinun parasta tunnustaa. Jos ei muuten, niin itsesi takia ainakin. On niin paljon helpompi elää ilman sitä taakkaa ja teeskentelyä.
Puolisosi luottaa sinuun. Hän uskalsi jättää sinut velvoitteidensa vuoksi yksin ja uskoi, että odotat. Toki tulet rikkomaan tunnustuksellasi tuon luottamuksen ja seuraamukset voivat olla kivuliaita suhteen kannalta. Mutta usko minua, kun sanon, että se kannattaa. Pitkittämällä omaa tuskaasi, pitkität yhteistä tuskaanne. Puolisosi varmasti vaistoaa jotain, muttei tiedä mitä se jotain on. Ennen pitkää valheelle rakennettu laiva uppoaa. Sen sijaan jos puhdistat omantuntosi tuskat, voit saada uuden alun ja anteeksiannon.
Jos suhteenne kariutuu tunnustukseen, älä ajattele sen olevan tunnustuksesi, vaan tekojesi syytä. Rehellisyys perii maan ja niin se perii sen myös parisuhteessa. Elämä ilman luurankoja kaapissa on helppoa ja mukavaa, muistathan? Varmasti puolisosi aikansa murjotettuaan antaa sinulle anteeksi ja elämä alkaa alusta. Niin alkaa myös molemminpuolisen luottamuksen rakentaminen. Se vie aikaa, mutta kannattaa. Todellinen rakkaus kestää myös kolhut. Tärkeintä on, että annat puolisollesi aikaa. Jos ei anna, ei häntä voi siitä syyttää - mutta silti sinunkin on helpompi elää.
En tiedä oletteko naimisissa, mutta älä ainakaan mene avioon, ennen kuin tuo asia on selvitetty. Avioliitto on pyhä liitto, jonka puhtautta tulisi vaalia ja varjella. Ehkä sinua eivät uskonasiat kiinnosta, eivätkä ne minullekaan mitään ykkösjuttuja ole, mutta sanonpa kuitenkin, että naimisiin meno on Jumalan asettama, eikä mikään maallinen ratkaisu. Yhdeksi lihaksi tulo tarkoittaa sielunyhteyttä ja saumatonta luottamusta puolisoiden välillä. Siihen yhtälöön ei mahdu valheellisuus.
Sen sijaan jos olette jo aviossa, sitä suuremmalla syyllä sinun tulee kertoa teostasi. Vaikeinta on loppujen lopuksi kuitenkin antaa anteeksi itselleen. Mutta sekin on helpompaa, kun on rangaistuksensa kärsinyt - esimerkiksi menettänyt rakkaansa. Tuskin teille kuitenkaan avioero tulee ja vaikka tulisi, se olisi väistämättä edessä tunnustamattakin. Ihminen on sellainen.
En ehkä osannut juurikaan lohduttaa, mutta hyvästä sydämestä annan nämä neuvot. Kokemuksesta puhun. Lohdutusta kaipaavatkin eniten ne, jotka ovat rehellisiä ja siksi kärsivät. Tunnusta niin saat lohdun - varmasti!
Paljon täyttä asiaa - sinulla rätei ja lumpui.
Toivon että asiat ovat noin kuin sanot, mutta meitä ihmisiä on erilaisia - toiset on vaan varustettu paremmalla itsetunnolla ja eväillä.
Totta on että tunnustamattomuus vaurioittaa suhdetta - näin meilläkin. Minä en tiennyt mistä oli kysymys - masennusta - minustako kaikki johtuu? En kelpaa tällaisenani kun toisella on koko ajan paha olo.
Todellinen rakkaus kestää varmaan kolhut kuin kolhut, mutta löytyykö meiltä tuollaista rakkautta? Rikkinäisiltä ihmisiltä. Pahimmillaan tunustaminen rikkoo toisen ihmisen - Minulle tunnustettiin vuosien valheiden verkko. Vielä ollaan yhdessä ja asia pyörii mielessäni päivittäin. Olisiko armollisempaa ollut käydä asia läpi yksin ammattilaisten kanssa.
Samaa mieltä olen täysin siitä että todellinen syy pahaan olooni on pettämisessä ei tunnustamisessa.
Mutta elämä ei ole yksinkertaista - se mikä sopii toiselle parille ei välttämättä sovi toiselle.
Tässä oli asiat sanottu pitkän kaavan mukaan hyvin - asian piilottelu vain pitkittää tuskaa ja siirtää sitä toiseen, monesti paljon huonompaan ajankohtaan jolloin vahinko on suurempi.
Kerran se vain kirpaisee, kuten se kuuluisa eka kerta...